Juuriselleriremoulade

Juuriselleriremoulade on ollut campareissuilla Ranskassa hyvin usein sivukkeemme erilaisilla aterioilla. Kerran satuimme ostamaan sellaista marketista ja ihastuimme siihen kumpikin. Sitä on usein jonkun kalaruoan kaverina tai kun paistamme makkaraa tai grillaamme. Nyt kokeilin itse tehdä sellaista ja sehän on helppoa kuin mikä, kun vaan sattuu löytämään juuriselleriä kaupasta. Nyt ei taida vielä olla sesonki, mutta kyllä minä palasen sitä löysin. Tein noin 250 g palasesta ja siitä tuli meille kahden aterian sivuke. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja jokseenkin tätä ohjetta mukailin. 

Juuriselleriremoulade

• 250 g juuriselleriä
• 2 rkl sitruunamehua
• 2 rkl dijonsinappia
• 4 rkl majoneesia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin uloimman kuoren pois juuriselleripalasta ja raastoin sen hyvin ohuiksi tikuiksi mandoliinilla. Sekoitin raasteeseen sitruunamehua, dijonsinappia, majoneesia, suolaa ja pippuria. Sekoittelin ja maistelin ja lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja pippuria. Todella helppo sivuke ja säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutamia päiviä. 

Varsinaisena ruokana meillä oli kaikkien tähdenlentojen äiti, lohipannukakku, johon tuli taannoisten crêpejen lopputaikina, josta tuli jo eilen pinaattilettutaikinaa. Nyt lisäsin mukaan hieman lohta ja vielä pinnalle eilisen kylmasavulohen loput. Paistoin pannukakun runsaasti voidellussa vuokassa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön. 

Tour de Francen toinen jakso alkoi tänään ja 10. etappi oli taas tasamaaluonteinen. Se ajettiin Orleansista melko suoraan etelään ja osin samoilla seuduilla kuin mekin tänä keväänä. Tässä etapissa ei ollut juurikaan jännityselementtejä massakiriä lukuunottamatta. Jasper Philipsen oli ykkönen ja Tadej Pogacar jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten jo vuorietapin vuoro. 

Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

• 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• 1 kevätsipuli
• puolikas kesäkurpitsa
• 1 pitkä sellerinvarsi
• 1 punasipuli
• 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
• 1 dl valkoviiniä
• 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• parmesaania

Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa. 

Hevosbolognese painekattilassa

Painekattila ei enää pelota minua, en vain ole pitkään aikaan tehnyt sillä mitään. Se on kyllä oiva peli, kun aika on kortilla ja vaikkei olisikaan. Muistin eilen, että olin ostanut hevosen jauhelihaa kaksi pakettia ja toinen oli vielä odottamassa nollalaatikossa. Ensimmäisen paketin käytin perjantaina hampurilaispihveihin, niin brutaalia syötävää  meillä oli silloisen hienostelualkupalan jälkeen. 

Bolognese hevosen jauhelihasta

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia (pakkauksen loppuunkäyttö)
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• muutama kevätsipulin varsi
• erilaisia tomaatteja kotikypsyttämöstä (noin puoli kiloa)
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 varsisellerin varsi
• oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 2 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia
• annoksen päälle parmesania ja tuoretta basilikaa

Pilkoin tomaatit, sipulit, sellerinvarren ja valkosipulit, raastoin porkkanan ja kesäkurpitsan. Kuumensin oliiviöljyä painekattilassa ja kypsensin kasviksia kattilassa muutamia minuutteja. Leikkasin pekonin paloiksi ja paistoin ne pannulla rapeiksi. Lisäsin pekonin painekattilaan. Murustelin jauhelihan kuumalle, pekonirasvaiselle pannulle ja paistelin sitäkin hetkisen. Yhdistin jauhelihamurut painekattilaan. Sekoittelin ja lisäsin mukaan viinin, paseeratun tomaatin ja tomaattipyreen. Kiersin myllystä pippuria ja ripottelin mukaan suolaa. Nostin kastikkeen kiehumaan ja laitoin painekattilan kannen päälle.

Kun paine oli noussut kattilan kannen kahteen valkoiseen merkkiraitaan, pienensin lämpöä kattilan alla kakkoselle (asteikolla 1-9) noin puoleksi tunniksi. Jätin kattilan sitten noin vartiksi laskemaan paineen omia aikojaan ennen kuin avasin kannen. Sekoittelin, maistelin, lisäsin pippuria ja tuoreet yrtit silppuna. Keitin pastaa runsaasti suolatussa vedessä ja annoksen päälle höyläsin melkein läpinäkyviä lastuja parmesania tryffelihöylällä. Tavallisesti teen bolognesen haudutuspadassa ja se vie jopa 12 tuntia. Painekattilassa kastike valmistuu alkuvalmisteluineen tunnissa ja tulos on hyvin samanlainen. Hevosen lihan mausta pidämme kumpikin ja ostan sitä mielelläni jatkossakin.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Viimehetken tärkeitä toimia - tomaattikastiketta painekattilassa

Ennen kuin pääsee matkalle, täytyy valmistella. Täytyy pakata ja täytyy järjestellä koti siihen kuntoon, ettei sinne jääville jää minnekään ikäviä yllätyksiä, etenkään jääkaappiin. Helpompaa on silloin, kun kukaan ei jää kotiin. Jääkaapin alasajo on useamman viikon homma, mutta silti hallittavissa. Nyt tilanne oli toinen, viime viikon juhlien raaka-aineita oli vielä jonkin verran käyttämättöminä, eivätkä ne näyttele kotimiehen ruokavaliossa suurinta osaa. Siispä tämä kätevä emäntä keitteli hyvissä ajoin (neljä tuntia ennen lähtöä) kattilallisen tomaattikastiketta pakastettavaksi. Painekattila, rakas höyrypannuni oli enemmän kuin tarpeen.

Viimetipan tomaattikastike painekattilassa

• noin 1,5 kg erilaisia tomaatteja
• 1 punainen suippopaprika (onkohan niitä edes muun värisinä?)
• 4 punasipulia
• 3 suurta sellerinvartta (loput pilkottuna pakastimeen)
• 4 porkkanaa 
• siideriviinietikkapullon loput, noin 0,5 dl (punaviinin puutteessa, kai se käy?)
• suolaa ja pippuria
• (ripaus sokeria olisi ollut paikallaan)
• vettä
• oliiviöljyä

Halkaisin tomaatit ja poistin isoimmista kannat, pilkoin sipulit, paprikan ja sellerin varret, raastoin porkkanat. Kaadoin hyvän lorauksen oliiviöljyä painekattilan pohjalle ja kuumensin sitä hieman. Kaadoin kaikki ainekset pilkkomisjärjestyksessä kattilaan ja lisäsin sinne etikan, suolaa ja pippuria. Samoin kaadoin mukaan vettä sen verran, että ainekset juuri lilluivat liemessä. Sitten kansi päälle ja täyttä faartia. Olen oppinut, että kattila pitää äkkiä saada riittävälle teholle, että paine nousee. Siispä induktio täysille ja parissa minuutissa kattilan merkkitappi nousi kahteen valkoiseen raitaan, jolloin pienensin tehoa kattilan alla noin kakkoselle. Sillä paine pysyi noin puolessatoista raidassa. Luin kauan sitten jostain kotimaiseta blogista, että heillä oli ollut ongelmia tomaattikastikkeen keittämisessä, se oli tahtonut palaa pohjaan. Sen välttämisen toivossa laitoin oliiviöljyä reilusti.

Noin tunnin keittämisen jälkeen päästin höyryt kattilasta ja tutkailin varovasti, oliko pohjaanpalamista tapahtunut. Ei ollut merkkiäkään pohjaanpalamisesta, nestettä oli ilmeisesti sopivasti. Minun oli tarkoitus hakea ulkoa tuoreita yrttejä ja lisätä ne valmiiseen kastikkeeseen, mutta unohdin ne, joten täytyy muistaa sitten kastiketta käyttäessäni lisätä niitä.  Nostin paineen kattilassa vielä puoleksi tunniksi. Surruutin sitten kastikkeen Bamixilla tasaiseksi ja jäähdytin sitä laittamalla kattilan altaaseen kylmään veteen ennen kuin kauhoin kastikkeen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin rasiat minuksi huolellisesti ja lykkäsin pakastimeen.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Henri Alenin minestronekeitto

Kotoinen työleirimme alkaa olla sillä mallilla, että luultavasti ylioppilasjuhlat vietetään lauantaina ajallaan. Mietin kyllä tänään sitä, että miksi mieluummin silitän korkean pinon servettejä, kuin siivoan.  Siisteydestä kyllä tykkäisin, mutten siivoamisesta, en sitten yhtään.

Sauvajyvänen teki viikonloppuna Vuoden keittokirjan ohjeella minestronekeittoa, joka oli heillä menestys. En ole vielä tutustunut Henri Alenin kirjaan enempää, mutta tämä ohje sopi kiireiseen viikkooni hyvin. 

Henkan minestrone campamukailtuna

• 500 g nautajauhelihaa (vähän vähempikin olisi riittänyt, mutten ollut Prisman tiskillä köyhä enkä kipee)
• 2 kevätsipulia
• 2 porkkanaa
• 2 sellerin vartta
• 500 g valkokaalia
• 2 valkosipulinkynttä (eipä löytynyt taloudesta)
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 1 l lihalientä (riekkolientä tällä kertaa)
• pussinpohjallinen pastaa, sellaista "mahalaukkumallista", jonka nimi on radiatori
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä jauhelihan paistamiseen ja annoksen päälle
• parmesania annoksen päälle

Leikkaa kaali, porkkanat, sipulit ja sellerinvarret paloiksi. Ruskista jauheliha oliiviöljytilkassa kasarissa ja lisää mukaan kaikki kasvikset, tomaattipyre ja lihaliemi. Sekoittele ja anna kypsyä noin tunnin verran. Lisää mukaan yrttejä, suolaa ja pippuria makusi mukaan. Viimeiseksi kippaa mukaan past. Kun se on kypsää, on keitto valmista. Meilläkin siitä tuli lähes pataruokamaista koostumukseltaan, mutta todella hyvää pataa/keittoa. Emme syö kaalia kovin usein ja se oli tämän keiton tähti.

Giro d'Italia sai tälle vuodelle ensimmäisen tuplavoittajansa, kun 16. etapin voiton nappasi jälleen Astanan Mikel Landa. Alberto Contadorin kokonaiskilpailun johto on yhä vakuuttavampi. Hurja vuorietappi saa huomiotamme myöhemmin illalla, kunhan Kammenpyörittäjäkin saapuu töistä kotiin.

EDIT 27.5. aamulla: Katsoimme illempana etapin ja hieman jäin kulmat kurttuun siitä, ettei Landa vetänyt yhtään metriä pitkän nousun aikaan, mutta kisa on kisaa. Contador teki ilmiömisen nousun ilmeisesti rengasrikon jälkeen ja seurasimme pelolla sitä, ettei hänellä ollut aikaa tankata itseään ainakaan niinä hetkinä, kun kamera viihtyi hänen tienoillaan. Ettei vain tänään olisi takki tyhjä. Onneksi tänään on kyseessä paljon tasaisempi etappi. 

PS. En minä tässä oikeasti mitään lisäile eiliseen postaukseen, vaan siivoan jo ahkerasti keittiötä, uskokaa tai älkää! On tosi pimeä päivä, sataa ja pilvet ovat matalalla. Nyt kaikki valot päälle ja hommiin!

Karitsan potkaa ja papuja elokuvailtana

joulukukkien loppusijoitus

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänään meillä on koko perheen elokuvailta, johon ei välttämättä osallistu kyllä kuin Kammenpyörittäjä ja minä. Jälkikasvu on kotona, joten sen voinee laskea osallistumiseksi. Ohjelmistossa on YLEn esittämä Iron Sky, kaikkien taide-elokuvien veljenpoika. Olemme tietysti nähneet elokuvan monta kertaa, mutta nyt kyseessä on director's cut, joten tätä ei voi jättää väliin!

Söimme päivällisen hyvissä ajoin ennen elokuvaa ja käytin siihen Familialta saamiani karitsanpotkia. Ette muuten usko, miten monella tapaa väärin pystyn kirjoittamaan karitsan. Katirsa, katrisa, karista, kartisa jne. Varmasti joku vihreellinen virheellinen muotokin vielä jää tekstiin. Otin ohjeen ruokaan supergolden bakes-blogista. Muuntelin sitä vain hieman. Minulla oli kaksi hyvänkokoista takapotkaa, ne riittivät kolmelle syöjälle hyvin, olisivat riittäneet neljällekin. Aiemmin olin vakuuttunut, että potka/persoona on minimi, muttei sitä lihaa tarvitse niin paljon mättää. 

meillä on tämmöinen kynttilänjalka

Karitsanpotkat hitaasti kesyttäen

• 2 karitsanpotkaa isoimmista kalvoista ja rasvoista siivottuna
• 2 purkkia valkoisia isoja papuja (käytin tetroja, peltipurkkeja en ole nähnyt meikäläisissä kaupoissa, enkä viitsinyt alkaa liottaa kuivia papuja)
• 2 kourallista punaisia linssejä (oma lisäykseni ohjeeseen)
• 2 porkkanaa
• 2 pitkulaista sipulia, en muista niiden nimeä
• 2 sellerin vartta
• 2 kevätsipulia
• 2 yksikyntistä valkosipulia
• 2 rkl sokeria (unohdin)
• 2 jättisuurta ruokalusikallista tomaattipyrettä (ohjeessa oli 5, mutta kun nyt kaikkea on 2)
• 2 laakerinlehteä (unohdin nekin)
• 2 isoa oksaa tuoretta timjamia
• 2 isoa ripausta suolaa ja pippuria
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl vettä (en viitsinyt etsiä lientä pakastimista)
• 2 lorausta oliiviöljyä

Gremolata

• luomusitruunan kuori raastettuna
• nippu persiljaa pieneksi silputtuna, ilman varsia
• valkosipulia pieneksi silputtuna (jätin pois, kun pataan tuli jo niin ronskisti valkosipulia)

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Pilko ja silppua porkkanat, sipulit, sellerinvarret ja valkosipuli haluamaasi muotoon. Siivoa potkista pois rasvoja ja kalvoja sen minkä viitsit, aika ja lämpö uunissa hoitaa loput. Kuumenna uunin kestävässä kasarissa loraus oliiviöljyä ja paista potkia joka puolelta niin, että niihin tulee kaunis väri. Nosta potkat lautaselle odottamaan. Lisää toinen loraus öljyä kasariin ja lisää sinne kaikki kasvikset, paistele niitäkin hetkinen, noin 5-10 minuuttia, että ne laiskistuvat (<-mysismi). 

Huuhtele pavut ja anna niiden valua hetkisen. Kaada viini kasariin ja sekoittele mukaan tomaattipyre, anna seoksen kiehua muutamia minuutteja.  Kumoa pavut ja linssit osakypsyneiden kasvisten päälle ja sekoita. Ripottele potkille suolaa ja pippuria ja nosta ne kasariin ja lisää vettä niin, että lihat ovat puoliksi liemen peitossa. Asenna kasariin vielä laakerinlehdet, jos muistat ja timjaminoksat. Sokeri olisi pitänyt jossain vaiheessa myös laittaa, varmaan tomaattia pyöristämään, mutta kuten tunnustin, unohdin sen. 

Laita kasari kannella tai foliolla peitettynä uuniin ja anna olla siellä niin kauan kuin kehtaat, mutta ainakin tunti pari. Käännä sitten potkien kylkeä ja tarkista onko nestettä tarpeeksi, lisää vettä (tai lientä), jos neste on vähänlaista. Minulla oli vähän liikaakin. Pidin kasaria uunissa kaikkiaan neljä tuntia 140-160 asteessa ja viimeisen tunnin ilman kantta. 

Raasta luomusitruunan kuori ja sekoita se persiljasilppuun. Kun tarjoat ruokaa, ripota gremolata potkien ja kasvisten päälle, aromaattinen sitruunankuori herää eloon ja piristää ruokaa ihmeellisesti. Kun potkat ovat kyllin kypsät, liha irtoaa luista aivan itsestään. Tarvittaessa lisää vielä suolaa ja pippuria. 

Kiitos Familialle näistä karitsanpotkista, ne olivat maistuvaista syötävää ja oikein sopivia keskitalven pakkaspäivään! Seuraavaksi on ohjelmassa kokeilla ibericopossun niskaa. Kengurupalan kanssa täytyy vielä kerätä rohkeutta ja katsoa, josko juuri alkaneessa uudessa Masterchef Australiassa tehtäisiin jotain kengururuokaa. Nyt näyttäisi taas olevan mukava meininki kisassa, amerikkalaistyylinen leikkaaminen ja käsikirjoitus jäi toivoakseni yhteen kauteen. Vasta muutama jakso on esitetty ja ne ovat vielä nähtävissä Ruudussa muutamia päiviä, hyvin ehtii mukaan!

Keittokirjahaasteen kimpussa!

tämä luulee, että on vielä kesä

Aloitin tammikuussa vuoden kestävän keittokirjahaasteen, jossa on 48 osaa. Olin tehnyt tähän mennessä vasta 11 osaa, sillä unohdin välillä koko jutun pitkäksi aikaa, tai sitten työnsin sen mielestäni. Eilen kirin nettitv:stä kiinni Masterchef Australian jaksoja ja Nigella Lawson vieraili siellä tuomaroimassa yhtä hektistä haastetta. Tästä omatekoinen haasteeni muistui mieleeni. Ihmettelen sitä, sillä katsoin myös eilen vähän matkaa Jamie Oliverin ohjelmaa, eikä hän soittanut minkään valtakunnan kelloa päässäni. Anteeksi, Jamie.

Tänään minulla oli aikaa kokkailla kotosalla olevalle perheelleni. Nostin neljän kirjan pinon sohvan lähettyville ja alkuselasin kirjat läpi eilen. Muutin mieltäni muutamaan kertaan, mm. tilasin Kammenpyörittäjältä sakea, kun hän kävi Alkossa. Kun hän palasi sieltä mukanaan kaksi pientä sakepulloa, kerroin että syömmekin ihan jotain muuta. Onhan se hyvä, että talossa kuitenkin on sakea, eikö vaan?

Tähän mennessä olin tehnyt kolme osaa Nigella-haasteesta, kolme Hugh-osaa, neljä Rachel-osaa ja vain yhden Jamie-osan. Tänään päätin tehdä isomman setin ohjeita, koska minulla oli mukavasti aikaa.

Alkuruoaksi valmistin tomaattikeittoa Jamie Oliverin ohjeella. Siihen kuului myös uunissa paahdettuja leipätikkuja, joihin käytin puolikuivan vaalean leivän lopun, joten hävikistä herkuksi-teemaakin tuli sivuttua. Neljän hengen ihan pikkuisen sovellettuun alkukeittoon meni:

• 1 kg mahdollisimman kypsiä tomaatteja
• 1 porkkana
• 2 valkosipulin kynttä
• tuoretta timjamia, rakuunaa ja basilikaa
• liraus valkoviinietikkaa
• ripaus sokeria
• 4 tl kermaa
• ihan pikkuisen oliiviöljyä

Leipätikut:

• muutama viipale vaaleaa leipää
• raastettua cheddaria
• worcesterkastiketta
• timjamia
• oliiviöljyä

Leikkasin porkkanan muutamaan palaseen, kuorin valkosipulin kynnet ja laitoin ne vesitilkkaan ryöppääntymään muutamaksi minuutiksi (vaikkei Jamie käskenyt). Leikkasin tomaatit neljänneksiksi ja laitoin ne food processoriin (mikä se oikein on suomeksi, yleiskone vai monitoimikone vai joku ihan muu?) Lisäsin sinne hetken esikeitetyt porkkanat ja valkosipulit sekä nipun timjamia. Annoin koneen hienontaa kaiken tomaattimurskaksi, jonka kaadoin kattilaan, ripsautin mukaan hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Kypsensin keittopohjaa noin 20 minuuttia. Jätin keiton liedelle odottamaan muiden päivällisen vaiheiden ajaksi. 

Kun alkuruoan aika lähestyi, uuni minulla olikin jo 200 asteessa muista hommista. Laitoin leivinpaperia uunipannulle, ripottelin sille tikuiksi leikattuja leipäpaloja. Raastoin pinnalle cheddaria, roiskin hieman worcesterkastiketta ja oliiviöljyä päälle ja sirottelin timjamin oksia mukaan. Laitoin leipätikut uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.

Sillä välin kuumensin keiton uudelleen, tarkistin maun, lisäsin suolaa ja pippuria sekä pikkuisen valkoviinietikkaa. Kun maku oli kohdallaan, laitoin annoskuppeihin ison kauhallisen keittoa. Lurittelin lusikallisen kermaa ja muutaman tipan oliiviöljyä päälle, ihan viimeksi pieniä basilikalehtiä. Otin rapeat leipätikut uunista ja tarjosin niitä keiton kaverina. Keitossa oli mukavan raikas tuore maku, jotenkin puhdas ja yksinkertainen. 

Pääruoaksi valmistin Rachelin ohjeella Chicken Kieviä. Aterian lisäkkeiksi nykertelin appelsiinisia porkkanatikkuja Hugh'n neuvoin ja selleri-perunamuusia Jamien tahtiin.

Chicken Kiev neljälle:

• 4 broilerin nahatonta filettä
• suolaa ja pippuria
• 50 g voita
• tuoreita yrttejä (basilikaa, rakuunaa ja timjamia)
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja

Appelsiiniset porkkanatikut:

• 4 isoa porkkanaa
• 1 luomuappelsiini, kuori raastettuna ja puolikkaan mehu
• tuoretta timjamia ja rakuunaa (ohjeessa olleesta kuivatusta kuminasta en tykkää)
• suolaa ja pippuria
• iso nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Selleri-perunamuusi:

• 2 pienehköä palaa juuriselleriä
• noin 15 keskikokoista puikulaperunaa
• 50 g voita
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta lipstikkaa (ihan vihoviimeiset lehdet kulatungasta)
• basilikaa, timjamia ja rakuunaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen, laitoin voinokareen uunivuokaan ja vuoan uuniin. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne tikuiksi. Kun voi oli sulanut vuoassa, nostin vuoan uunista ja laitoin porkkanatikut sulaneeseen voihin. Raastoin appelsiinin kuoren vuokaan ja rutistin mehut päälle, samoin ripottelin yrtit, suolan ja pippurin. Sekoittelin lusikalla ja laitoin vuoan uuniin uudelleen. Porkkanat olivat kaikkiaan uunissa melkein tunnin, loppuvaiheessa ne alkoivat karamellisoitua mukavasti. 

Chicken Kiev taitaa olla melkoinen tuulahdus menneisyydestä, en muista sitä koskaan syöneeni, saati valmistaneeni. Tänään kuitenkin asia korjaantui. Aluksi leikkasin fileistä pienet rasvaroipppeet pois ja tuikkasin niihin pienen taskun terävällä veitsellä. Sitten tein maustevoin. Laitoin kuppiin huoneenlämpöisen voin, yrtit, sitruunankuoriraasteen ja mehun. Pistin käteeni kertakäyttöhansikkaan ja puristelin maustevoin ainekset sekaisin. Tungin lusikallisen maustevoita fileiden taskuihin ja puristin voin litteäksi, ripottelin molemmille puolille suolaa ja pippuria. Jätin fileet odottamaan sitä, että alkuruoka oli syöty. Tein valmiiksi leivityslinjaston laittamalla kolmeen eri kuppiin odottamaan vehnäjauhot, kevyesti vatkatun kananmunan ja korppujauhot. 

Kun oli aika syödä pääruoka, kuumensin isolla pannulla voin ja öljyn. Leivitin fileet käyttämällä niitä vuoronperään vehnäjauhoissa, kananmunassa ja korppujauhoissa ja asetin ne kuumalle pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes pinta oli kauniin kullanruskea. Nostin fileet uunipannulle ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi kypsymään valmiiksi.

Olin laittanut jo aikaisemmin kuoritut perunat ja selleripalat kypsymään höyryyn. Kun kanapalat menivät uuniin, tein muusin valmiiksi. Puristin perunan ja sellerin lumeksi perunapuristimella ja kuutioin joukkoon suolatonta voita ja lorautin perään kermaa. Sekoitin nuolijalla muusin tasaiseksi ja maistelin ja maustelin maun kohdalleen suolalla, pippurilla ja yrtteillä. Tuuppasin kattilan uuniin muiden astioiden kaveriksi, jotta muusi pysyisi kuumana. 

Olen sen verran epävarma broilerinpaistaja, että leikkasin oman Chicken Kievini halki tarkistaakseni kypsyyden. En kuvannut sitä palaa. Lusikoin selleri-perunamuusia lautaselle ja nostin sen päälle kanaleikkeen ja asensin ympärille ihanasti karamellisoituneita appelsiinisia porkkanatikkuja. Oi, että oli niin retroa, hyvää ja kivaa ruokaa. Tuli mieleen Englannissa syödyt pubilounaat. 

Jälkiruokana meillä oli vastikään Masterchef Australiasta matkittua Devil's Food-suklaakakkua Nigellan tapaan. Tämäkin kakku oli minulle aiemmin kokeilematon. Tein kakun puolikkaalla ohjeella, sillä arvelin sen olevan aika tuhtia tavaraa. Laitan tähän kuitenkin Nigellan Kitchen-kirjassa olleen ohjeen määrillä, sillä saa korkeamman valmiin kakun. Nigella kehuu pistävänsä tällä suut makeiksi 10-12 hengelle. Meidän puolikkaastamme olisi ainakin 6 tai 8 ollut aivan tyytyväisiä.

• 50 g hyvää kaakaojauhetta siivilöitynä plus hieman vuoan jauhottamiseen
• 100 g tummaa muscovadosokeria (arvelen fariinisokerin käyvän myös, muscovadoakin saa nykyisin meiltä marketeista aika helposti hankittua)
• 250 ml kiehuvaa vettä
• 125 g suolatonta voita plus hieman vuoan voiteluun
• 150 g hienoa sokeria (käytin erikoishienoa)
• 225 g vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa

Kuorrute:

• 125 ml vettä
• 30 g muscovadosokeria
• 175 g suolatonta voita
• 300 g tummaa, hyvälaatuista suklaata

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienen, 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan. Jauhotin sen kaakaojauheella. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kiehautin veden ja lisäsin kattilaan siivilöidyn kaakaon ja muscovadon, sekoittelin hieman, että sokeri liukeni ja kaakao sekoittui veteen. Jätin seoksen kattilaan odottamaan. Vatkasin kulhossa pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin sekaan kananmunat ja vehnäjauhot, sekä kohotusaineet ja vaniljauutteen. Viimeiseksi sekoitin mukaan kaakaoliemen. Lusikoin taikinan esivalmisteltuun vuokaan ja paistoin kakkua noin 35 minuuttia. Kokeilin kakkua tikulla ja kun tikku tuli puhtaana ulos kakusta, otin kakun pois uunista jäähtymään.

Heti kun kakku meni uuniin, aloitin kuorrutuksen teon. Kiehautin pikkukattilassa veden ja lisäsin mukaan voin ja suklaan. Laitoin liekin kattilan alta pois ja sekoittelin aineksia, kunnes voi ja suklaa olivat kokonaan sulaneet veteen ja kattilaan muodostui sakea kastike. Otin vispilän ja vatkaisin kastikkeen kiiltäväksi. Jätin sen jäähtymään ja sekoittelin kuorrutetta aika-ajoin muuta puuhatessani. Kun kakku oli valmis, siirsin sen ulos jäähtymään ja kun se oli hieman jäähtynyt, kumosin kakun lautaselle. 

Kuorrute jähmettyi noin tunnissa sopivan jämäkäksi. Leikkasin jäähtyneen kakun kahteen kerrokseen (alkuperäisellä ohjeella tulee kaksi pohjaa, joiden väliin täyte tulee) ja lusikoin alemmalle kolmanneksen kuorrutetta, jonka levitin pienellä palettiveitsellä tasaiseksi. Nostin ylemmän kerroksen paikalleen ja levitin loput kuorrutteesta kauttaaltaan kakun päälle. Kakku jäi vielä ulos peiteltynä viileään odottamaan jälkiruoka-aikaa. Kakku leikkautui kauniisti ja yllättäen se ei ollutkaan ylimakeaa, vaan syvän suklaista ja lähes kevyttä, hyvin mehevää ja sopi mainiosti konjakkitujauksen ja espresson seuraksi. Ilta alkoi hämärtyä tässä kakunkuvausvaiheessa, eikä tumma kakkupala ollut helpoin kuvattava. 

Nyt tuli tehtyä monta osaa keittokirjahaastettani. Tilanne on nyt seuraavanlainen:

Kaikkiaan olen tehnyt 17/48 osaa. 

Nigella-haaste on vaiheessa 4/12

Hugh-haaste: 4/12

Jamie-haaste: 4/12

Rachel-haaste: 5/12

Vietin tänään melkein koko päivän keittiössä, mikä oli oikein mukavaa. Kaikkiaan koko hommassa meni noin neljä tuntia. Aloitin päivällispuuhat kahden aikaan (muiden kotihommien ohella), söimme alkuruoan neljältä, jonka jälkeen tein pääruoan valmiiksi. Sen söimme viiden pintaan. Jälkiruoan söimme kuuden maissa. Olin tehnyt sen valmiiksi jo ennen alkuruokaa. En ole vielä kovin hyvä organisoimaan, vaikka teenkin montaa asiaa yhtä aikaa. Neljälle hengelle ja omalle porukalle kokatessa määrät ovat vielä pieniä ja aikataulu joustava, mutta varsinaisia päivälliskutsuja näillä taidoin ei vielä taidettaisi järjestää ilman parempaa suunnittelua ja jonkunasteista stressiä.