Ostoruokaa markkinoilta vol. 2

Kävimme eilen Amboisen perjaintaisilla pikkumarkkinoilla, jotka olivat kyllä todella isot. Ostimme kaksi arancinia eiliselle päivälliselle ja sen lisäksi vuokallisen lasagnea. Se ei ollut ihan halpaa, mutta pääsinpä tänään ruoanlaittamisesta. Emme kyllä olisi syöneet mitään ravintolaruokaa sillä rahalla, joten ihan hyvä hinta se oli. 

Tänään lämmitin lasagnen malliston pienimmässä airfryerissä, ruokaan tuli hyvä rapsakka pinta eikä kielikään palanut. Lisänä lautasella oli tomaattia, kurkkua, mansikoita ja fetaa. Tämän kahden hengen aterian hinnaksi tuli noin 12 €. Ei tullut paljon tiskiäkään, kun ruoka lämpeni foliovuokassa ja söimme kertaalleen käytetyiltä, mutta siisteiltä kertalautasilta. Muutaman päivän olikin aika isot tiskit, niin kiva nyt toisin päin. 

Nyt on muuten todella lämmintä, on ilmeisesti noin 10 astetta tavanomaista lämpimämpää, eli yli 30 astetta puolesta päivästä iltaan. Kävelimme aamulla heti päivän nähtävyydelle, Château Gaillardiin, joka oli todella kiinnostava paikka. Jos saan aikaiseksi kirjoittelen siitä enemmänkin joku päivä, mutta lisätietoa löytää täältä, ilmeisesti vain ranskaksi. Saimme kyllä esitteen englanniksi. En ole vielä tottunut kovempaan helteeseen, joten aamupäivällä pystyin kävelemään 2,5 km matkan linnalle ja takaisin. 

Giro d'Italian 14. etappi oli lopulta oikea raateleva vuorietappi. Syötyämme, seuraavan päivän leivän tilattuamme ja Amboisessa viipymistä jatkettuamme (lähdemme vasta keskiviikkona) viritin tietokoneelta näkyviin tallennetta etapilta. Käytän nyt huoletta prepaid-korttia, sillä se on voimassa vielä kolme viikkoa enkä oikein osaa arvioida paljonko sitä ehtii käyttää. Puhelimestani ja tabletistani kuukauden gigat alkavat olla finaalissa. 

Aloimme katsoa 133 km pitkää etappia siltä kohdalta, kun sitä oli jäljellä 50 km. Olipa jännää taas, Jonas Vingegaard otti paikkansa etapin voittajana ja kokonaiskilpailun johtajana. Nyt hän on Afonso Eulaliota 2 min 26 sek edellä. Jos Jonas Vingagaard ei olisi suosikkini, olisin varmasti ihan nyrpeissäni, että miten se nyt taas teki noin, että muutti kisan kulun. Nythän minulle kelpaa mitä parhaiten. Huomenna on mäkinen etappi (157 km) ja maanantaina viimeinen kisan kolmesta lepopäivästä. 

Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Markkinoilta lautaselle – arancinit

Perjantaisin ja sunnuntaisin Amboisessa on markkinat, nyt perjantaina ilmeisesti hieman pienempinä kuin sunnuntaina. Tosin noin suuria markkinoita en useinkaan näe kuin tämän päiväiset. Aamiaisen jälkeen kävelimme Loiren yli ja siitä sitten oikealle kohti kunnallista parkkipaikkaa ja olimmekin jo perille. 

Minulla oli ajatus tämän päivän ruoasta, mutta se muuttui markkinoilla. Satuimme saman myyjän kojulle kuin toukokuussa 2023. Muistan meidän ostaneen häneltä silloin tuorepastaa, oikein hyvää mutta aika kallista. Nyt hoksasin, että hänellä oli kylmätiskissä arancineja ja ajattelin, että nytpä luistelen päivällisen kanssa ja ostamme niitä mukaan. Arancinit olivat suuria, joten ostimme vain kaksi, ne maksoivat 3,25€/kpl, joten eivät ihan halpoja nekään. Toisessa oli tomaatti-mozzarellatäyte, toisessa munaokoiso+muut kasvikset. 

Muuten ostimme uuden rosmariinin, reissun alussa ostettu rosmariini ei tykännyt olla tien päällä. Rosmariini on muuten täälläkin päin Eurooppaa paljon kalliimpi yrtti kuin monet muut. Suomessakin sen hinta nousi muutama vuosi sitten monta euroa ja tämä ostamamme maksoi noin 3,50€. Sinne se sopeutui persiljan ja basilikan seuraan. 

Ainoa kokkaamiseni oli tänään se, että otin jääkaapista arancinit ja laitoin ne airfryerin koriin, jossa kuumensin niitä noin 20 minuuttia 140 asteessa. Mittasin sisälämpötilaa pariin kertaan. Kun se oli noin 65 astetta, nostin ne lautasille ja lusikoin viereen eilen E Leclercistä ostamaamme salaattia, jonka kannessa luki Piemonte, Italiaan viittaa sekin. Se oli perunasalaattia, jossa oli myös kananmunaa ja kinkkua. Yhden suuren arancinin kanssa 100 g piemontelaista tuhtia perunasötkötystä oli aivan riittävä ateria. Puolitimme tietysti arancinit voidaksemme maistaa kumpaakin täytevaihtoehtoa. Olivat aivan mahtavan hyvät arancinit, olen satavarma, että riisin keltainen väri oli peräisin sahramista, sillä se maistuikin selvästi. Huomenna sitten kokkaan taas itse. 

Tämän päivän kuvista ei ole paljon palkintoja odotettavissa, joskaan eipä paljon muutenkaan kuvistani, mutta nähtävissä on nyt kumminkin miltä kunnollinen arancini näyttää. Nämäkin kaksi kappaletta olivat erimuotoisia, toinen selvästi suipompi, mutta ei se mitään haittaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli nousuun päättyvä. Katsoimme sitä leirialueen wifillä, eikä tökkinyt yhtään niin paljon kuin eilen. Voittajaksi ajoi Juan Ayuso ja koska Mads Pedersen ilmeisesti tarkoituksellisesti luopui pinkkipaidasta, se pukee huomenna päälleen Primoz Roglic. En nyt sitten tiedä, että mikä tässä oli ideana, vai oliko kyse oikeasta hyytymisestä, mutta nyt meillä on minun suosikkini johdossa. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä.