Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin. 

Tian – tai ainakin sinne päin

Vaikka elelemme retkiolosuhteissa, koitan pitää ruokahävikin mahdollisimman pienenä. Se lähtee tietysti siitä, ettei saa hankkia raaka-aineita liikaa. Säilytystilat ovat rajalliset ja näin lämpimällä säällä viileä tila on kortilla. Ei voi ostaa mitään koviin suurta (vaikka isokokoista kaalia) tai paljon (suurta nippua porkkanoita), sillä emme syö kovin paljon kerrallaan. Niinpä koitan pitää pientä varastoa, jossa on perusjutut, osa auton takaosan juureslaatikossa (sipulit, valkosipuli, inkivääri, porkkanat, sitruunat, perunat yms) ja jääkaapissa viileämpää vaativat. Matkayrtistössä on muutama yrtti ja salaatti, nyt pitäisikin keksiä joku persiljaresepti, sillä persilja on aivan mahtavassa vedossa. 

Ei voi usein ostaa tarjoustuotteita, joiden edullisuus perustuu suureen pakkauskokoon, vaan on valittava irtotuotteita. Tärkeintä kuitenkin on, ettei ruokaa menisi hukkaan. Olen muutenkin pienentänyt annoskokojamme ja raaka-aineiden määrää/ateria. Tuntuu ihan hullulta, että 3 cm pätkä kesäkurrea on just tarpeeksi, 5 cm olisi jo liikaa. Ja kaksi uudensadon sipulia menee, jos grillaamme, mutta vuokaruokaan riittää yksi, pari peruna riittää, neljä on liikaa. Haluan oppia taloudelliseksi retkikokiksi aivan rahallisessakin mielessä (koska #ihaneläkkeellä), mutta myös ekologisuuden vuoksi. Mutta mausta en tahdo tinkiä, en ainakaan ekana. 

Tänään söimme aivan ihanaa kasvisvuokaa, jota ranskaksi voisi kutsua nimellä tian. Se on samaan tapaan kuin tagine alunperin juontunut astiasta, jossa ruoka valmistetaan. Vaikka söimme oikaistua matkaratatouillea lauantaina, tein tänään sen sukulaisen, tianin koska minulla oli vähän munakoisoa ja vähän kesäkurpitsaa. Oli  myös niin kuuma sää, ettei tehnyt mieli mitään raskasta ruokaa. 

Tiania tehdään varmasti oikealla tavalla ja sitten on campatapa, jolla minä sen tein yhdistellen monia eri lähteitä, joista poimin vinkkejä iltapäivän paahteessa leirialueella varjossa, joka muodostui meidän markiisistamme ja naapuriloosin pusikosta. Kun aurinko laski hieman alemmas, laitoin ruoan alulle. Siihen meni myös tähdenlentoja eiliseltä, sillä luin jostain ohjeista, että tähän ruokalajiin voi upottaa lihaa tai kalaa, jos sitä sattuu olemaan ja meillähän oli eiliseltä tortilla-aterialta (Tour de Francen lepopäivä ja söimme tex mex-toritilloja kanalla). Tomaattikastiketta myös tarvittaisiin ja minä sovelsin melko laveasti ja laitoin eiliseltä jäänyttä salsakastiketta. Ei ole vielä näkynyt ruokapoliisia, joten taisimme päästä pälkähääseestä. 

Munakoiso-kesäkurretian

• kolmasosa pientä munakoisoa
• kolmasosa pientä kesäkurpitsaa
• 1 uudensadon punasipuli varsineen
• 6 kirsikkatomaattia (tähteinä eiliseltä tortilla-aterialta)
• ihan vähän eilisen tortilla-aterian kanapaloja, max 30 g 
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa, koska voin, korjaan koska pakko, se kasvaa niin hulluna
• timjamia
• raastettua Gruyereä

Tianissa olisi ideana saada mahdollisimman kauniisti sommiteltu setti kasviksia, symmetrinen ja säännönmukainen, mutta siitä minä tingin ekana. 

Muotoilin taas sellaisen maksalaatikkovuoan (pieni foliovuoka) pyöreämmäksi, että se sopii minimaalisen airfryerini koriin. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi. Voitelin vuoan oliiviöljyllä ja asettelin pohjalle ensin öljyttyjä munakoisoviipaleita, sitten kesäkurrea, kanapalaset, tomaattiviipalet, sipulit ja pinnalle vielä munakoisoviipaleita. Väleihin laitoin vähän salsakastiketta, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Ihan pinnalle munakoisoviipaleiden päälle raastoin vielä juustoa ja väleihin tungin persiljaa ja timjamia. Luritin hieman oliiviöljyä koko kauneudelle,  raastoin juustoa ja lusikoin muutaman tipan salsakastiketta ja laitoin vuoan airfryerin (sanoinko jo, että se on mahdottoman pieni, siis tosi pieni?) koriin ja laitteen päälle.

Aloitin 180 asteella ja kymmenellä minuutilla ja jatkoin kunnes ruoka näytti valmiilta, vaihtelin lämpötilaa ja aikaa aivan randomisti, tähtäsin ruoan valmistumista siihen, että Tour de Francen etappi tulee maaliin. Joten ei tästä paljon ole reseptiä mahdollisesti etsivälle... Noin 25 minuuttia muutamassa setissä 140-200 lämmössä. Oli muuten tosi hyvää, makuja löytyi vaikka kuinka ja ne muutama kanapala oli hauskaa lisää.

Tour de Francea emme ehtineet kirkkojen katsomiselta katsoa kovinkaan paljon, majoittumisen jälkeen viritimme telkkariin Eurosportin, mutta aurinko paistoi siitä suunnasta, ettei lähetyksestä paljon nähnyt sillä puolella autoa, jolle tuli vähän varjoa. Se on kyllä sanottava, että Peter Selin ja Kimmo Kananen ovat täysiverisiä radioselostajiakin, lähetyksen seuraaminen vain kuuntelemalla toimii myös tosi hyvin. Sen näimme, että voittajaksi tälle etapille tuli itävaltalainen Patrik Conrad ja kokonaiskilpailua johtaa viiden minuutin kaulalla Tadej Pogacar. Huomenna siirrymme kotiin katsomaan loput kisasta ja ehkä tekemään jotain hieman vaativampaakin ranskalaista ruokaa.