Jotain pientä naposteltavaa – voita ja retiisiä

Päivän Jeanne d'Arc

Nyt on ollut melko lämmin päivä, eikä sitä viilentänyt se, että oli vuodevaatteiden pyykkipäivä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa ilmastointia sänkypainin (lue: petaamisen) ajaksi päälle. Mitään varsinaista keitettyä taikka paistettua ruokaa ei tehnyt mieli, joten sommittelin pienen ranskalaisen napostelulajiltelman, jonka päätähtenä olivat retiisit ja voi. Luit oikein, retiisit ja voi. Näin ohjeen, jossa ranskalaisena aperona tarjottava puolitettu retiisi pienellä voinokareella ja suolahipuilla sanottiin olevan hyvää. Se kuulostikin heti hyvältä. Ostimme nipun pitkulaisia retiisejä naatteineen jo toissapäivänä ja tänään oli tosiaankin viimeinen hetki käyttää ne, olivat hieman nahistuneet. Pesun ja naattien leikkaamisen jälkeen olivat vielä kuitenkin syötäviä.

Koska retiisit eivät olleet pyöreitä ja pulskia, halusin niiden kanssa tuoretta leipää ja sitä voita, sillä monessa kohden ohjeissa retiisit ja voi oli yhdistetty tuoreeseen patonkiin. Muuten sommittelin lautasille paria pientä kestomakkaraa, kirsikoita ja rypäleitä. 

Vähän minä epäröin, että astummeko nyt vetelälle alustalle, kun katan pöytään ranskalaisen voipaketin. Niitähän meillä meni aiemmilla Ranskan matkoilla aikamoista kyytiä, mutta pienen terveyspohjaisen ryhtiliikkeen vuoksi emme ole tällä matkalla käyttäneet voita kuin hyvin vähän paistamiseen. Tämä "ohje" vaati nyt sitä oikeaa voita ja päätin ottaa riskin. Jos tämän jälkeen en puhu muusta kuin ranskalaisesta voista ihan kaiken muun syötävän kanssa, olemme retkahtaneet ja voimme joutua myöhemmin rankkaan voistavieroitushoitoon.

Antin hankkima bretagnelainen perinnepatonki oli mitä parhainta leipää, ranskalainen voi törkeän hyvää ja retiisit, miten hyvältä näiden kolmen yhdistelmä maistuikaan. Eikä se suolaripauskaan pahaa tehnyt. Eikä jäänyt nälkä. Varastoista menivät loppuun kirsikat, retiisit ja rypäleet. Makkaroita on vielä. Niistä yhdessä on homejuustoa ja Antti joutuu aina maistamaan puolikkaan, ennen kuin antaa minulle palasen, minulla on siis koemaistaja. En halua syödä homejuustoista kestomakkaraa. Voitakin on vielä ja toivottavasti tuo pieni pakkaus kestääkin vielä pitkään, emmekä katoa voilla liukastettuun kaninkoloon.

Tour de Francen kuudes etappi oli vähän yli 180 km mittainen vuorietappi. Tänään omakustanteinen netti toimi paljon paremmin kuin eilen, kun nostin puhelimeni vähän korkeammalle ja annoin sen olla hotspot-pisteenä tietokoneelleni enkä näprännyt koko aikaa somea. Paidanvaihtamiset olivat taas tiedossa, sillä Tadel Pogacar otti ja lähti soolona nousemaan Tourmaletin nousua ja jätti muut taakseen. Vielä eilen johtopaikkaa pitänyt Træen ehti jo menettää johtopaikkansa virtuaalisesti, mutta sen sinetöi sitten kaatuminen laskussa. Hän kuitenkin pystyi sinnittelemään maaliin asti, vaikka varmasti sattui ja kävi kipeää. Jonas Vingegaard tuli maaliin toisena 2 min 38 sek perässä ja se on nyt hänen ja Tadejn välinen ero kokonaiskilpailussakin. Eikäkö hyvityssekuntien räknäämisen jälkeen ero on 2 min 42 sek. 

Giro d'Italian päätöspäivän – mozzarellacrostinit kesäkurpitsasipseillä

Nyt on viidestoista Italian ruokahaasteemme taas lopussa ja blogin 14. synttärikin on ohitettu. Huomisesta alkaen meillä on taas ruokavapaus!

Olin ajatellut, että tekisin yhden risotonkin tälle keväälle, mutta niin se vain jäi aikeeksi. Tälle päivälle olin ajatellut kesäkurpitsarisottoa, mutta muutin minkä päätin ja tein meille crostineja mozzarellalla ja kesäkurpitsasipseillä. Tämän tein kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä. 

Crostinit mozzarellalla ja kesäkurpitsalla

• 2 palloa mozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• noin 8 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla ohueksi viipaloituna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 8 viipaletta patonkia vinottain leikattuna
• tuoreita yrttejä (basilika ja persilja)

Revin mozzarellapallot lautaselle ja maustoin ne oliiviöljyllä, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Jätin juuston marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Viipaloin kesäkurpitsan ohuiksi viipaleiksi ja Antti leikkasi leivän sopiviksi viipaleiksi.

Kuumensin sähköistä paistolevyä hetkisen ja kaadoin sille tilkan oliiviöljyä. Levittelin kesäkurpitsaviipaleet kuumalle levylle ja paistoin niitä pari kolme minuuttia niin, että niistä tuli kauniiksi paistuneita sipsejä. Nostelin ne marinoitumassa olevan mozzarellan päälle. Siihen vielä pintaan hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua ja yrttejä. 

Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä samalla sähkölevyllä niin, että niihin tuli hyvä paistopinta. Lusikoin mozzarellatäytettä leipäviipaleille ja ripottelin päälle yrttejä ja vielä pippuria. Näitä tuli meille neljä leipää syöjää kohden, joten muuta ruokaa ei ollut tarpeen saadakaan. Alkupaloiksi näitä riittäisi hyvin 1-2 kpl. 

Giro d'Italian viimeinen etappi alkoi Roomasta ja tarkalleen ottaen Vatikaanista. Paavi kävi siunaamassa ajajat ja lähettämässä heidät kisan viimeiseen koitokseen. Minusta tuo oli hieno ele, vaikken itse olekaan uskonnollinen. 

Onneksi sää suosi viimeistäkin etappia, jännitys muodostui siitä, kuka kirimiehistä voittaisi etapin, mutta kokonaiskilpailun voittaja oli jo selvillä, kunhan vain selviäsi ehjänä maaliin. Olav Kooij oli lopulta nopein ja toi tallilleen hienon etappivoiton ja saman tallin Simon Yates voitti koko kisan. Hieno päätös. Me vieläkin sanomme tuota tallia Jumbo Vismaksi varmaan vielä kymmenen vuotta, vaikka se on nykyään Team Visma – Lease a Bike. Nyt jäämme haastevapaalle Tour de Francen alkuun asti. 

Säilykeartisokkia ja muita herkkuja pannulla

Ostin tämän vuoden reissujen välissä kotimaan Tampereen pikamatkalta Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ja otin kirjan mukaan reissulle. Meillä on aina pieni varasto erilaisia säilykkeitä mukana, tölkissä, purkissa, tetrassa ja niiden avulla on kaiken aikaan mahdollista toteuttaa vähintään viisi ateriaa ruokaostoksia tekemättä. Välillä voi reissussa tulla se hetki, ettei mitään tuoretta saa hankittua, joten pieni matkavara on hyvä olla. Kierrätän yhteen muovilaatikkoon tekemäni matkavaran tuotteita ahkerasti, viimeistään sitten talven aikana, milloin CampaAdria ei liiku kotipihasta minnekään. Keväällä sitten taas kokoan sen hetkiseen mielialaan sopivia tuotteita mukaan ja matkalta ostetaan lisää. 

Tänään tein Marin kirjan ohjeella pannuruoan, johon tuli veteen säilöttyjä latva-artisokkia, leipää, kananmunaa ja kinkkua. Koska kinkku oli espanjalaista katson ruoan täyttävän Espanja-haasteen ehdot riittävällä tarkkuudella. Säilöttyjä artisokkia ja serranonkinkkua löytyi Saumurin City Carrefourissa, niissä on todella hyvät valikoimat, vaikkei nyt sitten manchegoa ollutkaan. 

Meillä ei ole uunia käytettävissä ja airfryer on malliston pienin, eikä kahden hengen annos tätä ruokaa olisi siihen mahtunut, joten käytin uunin sijaan paistinpannua ja kaasuliettä. Hyvin onnistui niinkin. Puolitin ohjeen. Se löytyy Marin kirjan sivulta 67 nimellä Aamiaisartisokat. Me söimme tätä päivällisenä.

Pannuartisokat kahdelle

• 4 viipaletta tuoretta patonkia kuutioiksi leikattuina
• 1 pieni lasipurkki veteen säilöttyjä latva-artisokkia valutettuina
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 4 viipaletta serranonkinkkua paloiksi revittynä
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja asettelin siihen artisokat ja leivänpalat kutakuinkin tasaisesti. Paistelin niitä muutamia minuutteja, kääntelin hieman. 

Sitten rikoin kananmunat eripuolille pannua ja ripottelin päälle puolet juustoraasteesta. Annoin kanamunien kypsyä noin viisi minuuttia. Sommittelin kinkkuviipalepalat pinnalle, sammutin liekin pannun alta ja laitoin kannen päälle noin 6 minuutiksi, sinä aikana kananmunien valkuaiset hyytyivät, mutta keltuainen jäi valuvaksi. Pippuria sitten vaan pintaan ja persiljaa ja annoksiin vielä loput parmesaaniraasteesta. Maistui mainiolta. 

La Vueltan neljäs etappi oli jo melkoinen vuorietappi. Katsoimme noin 40 km lopusta ja siinä kävi minulle mieluisasti, kun Primoz Roglic voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon muutamalla sekunnilla. Sepp Küss ei ihan vielä ole päässyt vauhtiin, mutta kyllä tämäkin tilanne minulle kelpaa. Ei tarvitse lähteä ajamaan etappia uudelleen. 

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Ranskalaiset lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Kylläpä hyppäsimme mukaan Tour de Francen pariin hyvässä kohdassa, niin jännittävä kisa! Tein ruokaa tänään ulkona terassilla ja katsoimme kisaa tietokoneelta, sillä luvattua sadepäivää ei tullutkaan. Otin ohjeen tähän erittäin hyvään bistrotyyliseen ruokaan Sugar Salt Magic-blogin kesäkuisesta postauksesta. Soveltelin hieman määriä sen mukaan mikä tuntui mukavalta. 

Lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Lihapullat

• 2 viipaletta vaalea hapanleipää
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 350 g jauhelihaa (EDIT: kiitos Allun tarkkaavaisuuden, lisäsin tämän listaan)

Kastike

• 3 uuden sadon pienehköä punasipulia
• 6 keskikokoista ruskeaa herkkusientä
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl lihalientä
• 1 rkl worchestershire-kastiketta (meni ehkä oikein ehkä ei)
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia
• 1 dl raastettua gruyèreä

Paahdetut patonkipalat

• 8 viipaletta patonkia
• hieman oliiviöljyä
• pippuria
• 1,5 dl raastettua gruyèreä 

1. silppusin leivänpalat pieniksi paloiksi ja liotin niitä maidossa muutaman minuutin
2. sekoitin kulhossa kaikki lihapullataikinan ainekset tasaiseksi seokseksi ja pyöritin siitä 18 lihapullaa
3. nostin pullat foliovuokaan leivinpaperin päälle
4. leikkasin sienet ja sipulit viipaleisiin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä kunnes ne olivat laiskoja
5. sienien ja sipuleiden kypsyessä grillin sivupolttimolla kuumensin grilliä ja nostin lihapullafliovuoan grilliin noin 250 asteeseen
6. leikkasin patongin paloihin, luritin niille hieman oliiviöljyä ja asettelin ne toiseen foliovuokaan
7. tässä vaiheessa lihapullat olivat olleet grillissä noin 10 minuuttia ja viimeistelin kastikkeen
8. kaadoin pannulle viinin sipulien ja sienien päälle ja annoin viinin kiehua kokoon
9. lisäsin valkosipulimurskan ja sekoittelin noin puolen minuutin ajan
10. lisäsin vehnäjauhon ja sekoitin sen hyvin aineksiin mukaan
11. lisäsin lihaliemen, worchestershire-kastikkeen ja taas sekoittelin
12. kun kastike oli kiehunut pari minuuttia, lisäsin voin ja sekoitin
13. nyt lihapullat alkoivat olla valmiita ja nostin ne pois grillistä ja laitoin tilalle patonkipalat vuoassaan
14. nostelin lihapullat kastikkeeseen ja sekoitin, lisäsin hieman pippuria ja muutaman oksan tuoretta timjamia
    
15. parin minuutin kuluttua käänsin patonkipalat ja sijoitin niille juustoraastetta, säästin pienen määrän
16. nostelin loput juustoraasteesta lihapullien päälle pannulle

Tämä oli todella hyvä ruoka, paahdettu leipä oli omiaan kastikkeen luutuamiseen ja sienet sipulien ohella olivat mitä parasta herkkua. Lihapullat olivat meheviä, mutta aika mietoja. 

Juomana meillä oli vitsillä ostettu viini, nimittäin kevään retkellä jossain suuressa ranskalaisessa marketissa oli vielä viime vuotista Beaujolais Nouveauta hintaan 1€/pullo. Sehän oli vielä ihan kunnossa, ei epäilystäkään!

Tour de Francessa oli jännittävä tasamaan etappi, josta toivoin Mark Cavendishin voittoa. Se olikin hyvin lähellä, mutta aivan maaliviivalla Jasper Philipsen oli kuitenkin nopeampi voittaen tässä kisassa jo kolmannen etapin. Mark oli kuitenkin toisena. Kokonaiskilpailua johtaa nyt toista päivää Jonas Vingegaard ja 25 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Jotenkin ylimaallisen kiva päivä ja täytetty kanapatonki

Olimme vuonna 2012 Tanskassa katsomassa Giro d'Italian alkuetappeja ja Espanjassa vuonna 2017 katsomassa La Vueltan etappeja, minkä helteeltä ja flunssalta pystyimme, mutta Tour de Francen etapit olivat tähän päivään asti meiltä kokematta. Tänään tämä pitkäaikainen toiveemme toteutui ja olimme Dunkerquessa katsomassa kuinka vuoden 2022 Tour de Francen neljäs etappi lähti liikkeelle.

Tulimme eilen lähelle Dunkerqueta pienelle leirialueelle, jolla on ilmeisesti monen monta mökkipaikkaa alkuasukkaille ja vuokraajille, mutta kokonaista kaksi paikkaa satunnaisvierailijoille. Meillä oli vetämässä naapurileirialueelle majoituskysely sähköpostitse, mutta sieltä ei koskaan vastattu mitään millään kielellä, joten tulimme sitten tänne. Tämä ei ole mikään leirintäparatiisi, ihan pitää itse ottaa omasta rullasta vessapaperikin, mutta sen pystymme kyllä hoitelemaan. Muuten oikein kelpo paikka, etenkin kun hinta on vain 20€/yö. 

Antti kävi eilen katsomassa keskustan Tour-humua, joka oli enemmän kuin vaiheessa tuolloin, mutta tänään siellä oli ihan toinen meininki. Aamiaisen jälkeen pyysimme respassa mitä kohteliaimmin (20 € seteliä kädessä torkottaen) saada olla leirillä toinenkin yö ja käsittääksemme pyyntöömme suostuttiin, ainakin 20 € kelpasi. Pyöräilimme noin 9 km keskustaan rantabulevardille ja katselimme heräilemässä olevaa Tour-humua. 

Yhdentoista aikaan lähti liikkelle Tour-mainoskaravaani, joka tarkoittaa kymmeniä ajoneuvoja, paljon melua ja hirveästi katsojille syydettyä mainosmateriaalia. 

Antti oli meistä näpsäkkäämpi ja poimi meille muutamia mainosjuttuja, mutta vannon, ettei lapsia tai vanhuksia vahingoitettu prosessissa.

Odotimme karavaanin mentyä varsinaista starttia, joka on aluksi aina hitaasti ajettu katselunäytös, muutaman kilometrin kuluttua reitillä on ns. 0-kohta, josta varsinainen kilpailu alkaa. Saimme kuvattua sieltä täältä ja oikeasti myös katsottua. Väkeä ei ollut mitenkään ahdistavan paljon muualla kuin sillä kohdalla, jossa joukkueet esittäytyivät korokkeella. Pysyttelimme sopivasti syrjempänä, sillä emme vieläkään erityisesti kaihoa saada koronaa. Tänään oli Philippe  Gilbertin synttäri, hän täytti 40 vuotta!

Startin jälkeen lähdimme valumaan kohti leiripaikkaa, tarkoituksemme oli käydä matkan varrella Carrefourissa, mutta sepä olikin kiinni koko päivän Tourin etapin tähden. Niinpä palasimme hieman takaisin kohti keskustaa ja kävimme E.Leclercissä. Sieltä ostimme päivälliseksi grillatun kanan ja päätimme, että ranskalaisen patongin kanssa siitä tuli mitä ranskalaisin päivällinen. 

Kanatäytteinen patonki

• 1 grillattu kana
• 1 patonki
• 4 viipaletta mozzarellajuustoa (ostettu aiemmin jotain muuta, toteutumatonta ruoka-ajatusta varten)
• 1 iso tomaatti ohuina viipaleina
• 2 pientä kurkkua ohuina viipaleina
• 1 kevätsipuli varsineen viipaleina
• yrttimaustettua tuorejuustoa (halvin mahdollinen paikallispirkka)
• salaatinlehtiä
• suolaa ja pippuria

Pienin kanan paloihin käsin, se oli kuuma kaupasta tullessa, mutta söimme hieman myöhemmin, kiersin myllyistä päälle suolaa ja pippuria. Leikkasin patongista annospaloja ja viipaloin kurkut, tomaatit ja sipulin. Täytimme patonkipaloja grillatulla kanalla, mozzarella, salaatilla, tomaatilla, kurkulla ja tuorejuustolla. Patonkia jäi pari palaa aamiaiselle, kaikki muu meni sopivasti loppuun. Jääkaapin ylläpito helteillä on pienoista taiteilua. Pitää olla riittävästi ruokaa, että viileys pysyy yllä, muttei liikaa, ettei systeemi kuormitu liikaa. 

Tour de Francen neljäs etappi oli siis Dunkerque-Calais- reitillä ja me näimme siitä sen verran, että kaikki olivat iloisina lähdössä matkaan. 

Leirille palattuamme katsoimme etappia joltain ranskankieliseltä kanavalta loistavasti selostettuna, vain kielitaito puuttui, mutta kyllä me pelkästä kuvastakin ymmärsimme. Wout Van Aert on kova jätkä, ei voi muuta sanoa, kun hän voitti tasamaan etapin yksinään kärjestä ja tietysti jatkaa keltaisessa huomennakin. Silloin ehdin ehkä tutkia keitä muita kisassa oikein onkaan mukana. Mutta on pakko sanoa, että vaikkei luonto ja maailma ehkä Tourin avulla pelastukaan, sen verran ajoneuvoja (suuri osa jo sähköautoja) siihen liittyy, että on se silti hieno homma!

Vohveliritari vai ritarivohveli?

Olen sitä mieltä, että pitäisi saada ostaa puolikkaita tuoreita patonkeja. Meillä tahtoo nykyisin jäädä aina puolikas, olipa kyseessä kuinka kelpo patonki hyvänsä. Pihan linnut tietysti syövät kuivat leivät, ei se ole ongelma. Silti minua harmittaa, kun eilen vielä ihan hyvä leipä on aamulla liian kuivaa sellaisenaan syötäväksi. Tänään kokeilin leivän tälläämistä vohvelirautaan ja tuloksena oli ritarivohveli tai vohveliritari. 

Vohveliritarit luumurahkan kanssa

• kuivaa vaaleaa leipää noin 2 cm paksuina paloina, sen kokoisina, että mahtuvat vohveliraudallesi
• nokare voita paistamiseen
• maitoa
• kananmunaa
• piparkakkumaustetta
• ripaus sokeria
• kermaa
• maitorahkaa
• luumusosetta

Leikkasin patongin viipaleisiin, mallailin että neljä palaa mahtuu raudan paistoalalle sopivasti. Paahtoleipä tai pullaviipale käy myös hyvin. Sekoitin maidosta, kananmunasta, piparkakkumausteesta ja sokerista liemen, määrät sen mukaan paljonko on paistettavaa. Minä tein vain kaksi vohvelia, joten käytin yhden kananmunan ja noin desin maitoa.  Kuumensin raudan ja sivelin sen paistopinnat voilla. Kastoin leipäviipaleet munamaidossa ja nostin palat raudalle, painoin kannen kiinni ja paistoin noin viitisen minuuttia. 

Luumurahkaan vatkasin kerman vaahdoksi, yhdistin siihen rahkan, luumusoseen ja sekoitin tasaiseksi. Maustoin vielä hieman sokerilla. Vanha patonki sai uuden elämän ja maistui ihan hauskalle, etenkin jouluisenmakuisen luumurahkan kanssa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne on kerättynä kaikki aihepiirin postaukset. 

Leipävanukas

Viikonlopulta jäi puolikas  patonki ja se oli  kuivunut niin, että sillä olisi voinut halkoja hakata. Ainakin melkein. Sen olisi voinut tietysti syöttää pihamme linnuille, mutta halusin kuitenkin meidän itse syövän sen ja muistin, että monissa amerikkalaisissa blogeissa tehdään jälkiruokaa, jonka nimi on bread pudding. Se vastaa aikalailla eurooppalaisia french toasteja ja meikäläisiä köyhiä ritareita aineiltaan, mutta tehdään uunissa. 

Foodgawkerissa vaihtoehtoja olikin 1170, tosin osa suolaisia versioita. Otin sieltä kokeiluun Milk & Cardamom-blogin ohjeen. Blogaani kertoo muuten olevansa kuudennen kauden MC-kisaaja, mutta enempiä en jäänyt ottamaan selkoa, oliko kyse US-versiosta siis, en ole tainnut niin pitkälle sikäläistä kisaa katsoakaan. Vain pienin muunnoksin tein tällä tapaa:

Leipävanukas

• puolikas kuivahtanut vehnäpatonki
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl maitoa
• 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
• 1 rkl muscovadosokeria
• vaniljajauhetta
• kanelia
• tuoreita vadelmia
• valkoisia ja tummia suklaanappeja
• voita vuoan voiteluun

Jos leipäsi on niin kuivaa, että sen leikkaaminen tuottaa hankaluuksia, sulje se hetkeksi vesitilkan kanssa muovipussiin, niin se pehmenee leikattavaan kuntoon. Leikkaa se sitten parin sentin viipaleisiin. Voitele uunivuoka ja asettele leipäpalat leikkuupinta alaspäin vuokaan tai pystyyn, jos haluat pystyleipävanukasta, valinta on sinun. Tuolloin tarvitse kuitenkin hieman korkeamman vuoan ja enemmän nestettä. Sekoita kananmunat, sokeri, maito, kerma, kaneli ja vaniljajauhe tasaiseksi velliksi ja valuta leipäpalojen päälle. Asettele pinnalle vadelmia tai muita marjoja, hedelmätkin sopisivat, esimerkiksi tuoreesta luumusta tai aprikoosista leikatut viipaleet leipäviipaleiden väliin aseteltuina. Ripota pinnalle vielä suklaanappeja. Laita vuoka jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi, tai jopa yön yli, jos haluat olla kuin rapakon takana ja syödä tätä aamiaisella. 

Kun on paistamisen aika, kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Tunnustele sormenpäälläsi leipäpaloja, jos ne eivät tunnu riittävän tasaisesti kosteilta, voit lirutella vuokaan vielä hieman maitoa tai kermaa. Paista uunissa kunnes pinta on kauniin värinen ja sormella tökätessä se tuntuu joustavalta. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai kermavaahdon kanssa, myös turkkilainen jogurtti sopii lisäkkeeksi hyvin. Me söimme sen kanssa, sillä talo oli kermaton ja jäätelötön.

Bocadillokiintiö ja patonginpaistaminen grillissä

Keväisellä caminollani söin ainakin oman osani espanjalaisista munakkaista ja täytetyistä patongeista, bocadilloista. Niitä saattoi ostaa jokaisesta baarista ja ainekset omiin bocadilloihin oli helppo ostaa mistä tahansa ruokakaupasta. Näin joskus netissä kuvan aitaan tai muuriin kirjoitetusta ilonilmaisusta lähellä Santiago de Compostelaa, NO MORE BOCADILLOS, mutten löytänyt kuvaa enää mistään. En nähnyt sitä reitillämmekään, vaikka monta muuta kirjoista ja mediasta tuttua maalausta tai kirjoitusta näinkin matkan aikana. 

Paistoimme eilen patonkeja ensimmäistä kertaa Big Graeen Egg-grillillä ja itseasiassa tein ylipäätään ensimmäisen kerran patonkeja itse. Minulla on monta patonkiohjetta jemmassa, mutta tähän mennessä en ollut saanut kokeiltua niitä. Yleensä se johtui siitä, että taikinanteko olisi pitänyt aloittaa jo edellispäivänä, enkä ollut koskaan sitä muistanut. Nyt kokeilin leipäohjetta, joka oli kiinnittänyt huomioni kauniiden kuvien vuoksi. Se oli yhden päivän taikinaohje, joten aloin eilen aamulla jo ennen yhdeksää leipomishommiin. Muunsin ohjetta vain pikkuisen jauhojen osalta ja lisäsin toiseksi yrtiksi rosmariinin kaveriksi timjamin. Saatoin lisätä myös hieman hunajaa. Muunnan mitat tavalliseen tapaan cupeista deseiksi hieman laveasti.

Neljä yrttistä patonkia

• 5 dl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 2,5 tl active dry yeastia (kotimaista kuivahiivaa laittaisin 11 g pussin)
• 12 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl valkosipulitahnaa (valkosipuli oli muutoin talosta lopussa)
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia hyvin pieneksi silputtuna
• 3 tl suolaa (ohjeen 4 tl kuulosti niin paljolta, että vähän vähensin, 2 tl olisi varmaan piisannut)

Lämmitin veden kuivahiivan vaatimaan lämpöön, 43 astetta (noin, suunnilleen, osapuilleen, sinnepäin) ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon hiivan ja hunajan päälle, sekoittelin ja jätin odottamaan noin 10 minuutiksi. Kun velliin oli tullut hieman eloa, kaadoin mukaan jauhoja melkein koko määrän, yrttisilpun, suolan ja oliiviöljyn.  Lisäsin loputkin jauhot. Sitten annoin Kitchen Aidin vaivata noin 10 minuuttia toiseksi pienimmällä nopeudella. Taikinasta muodostui todella hyvä kiinteä, joustava pallo. Jätin sen suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan pariksi tunniksi. Siinä ajassa taikina nousi kaksinkertaiseksi, sen pinta oli hieman tahmea, muttei kovinkaan tarttuvainen.

Paistoajan lähestyessä kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinalustalle. Olin katsonut monta ohjetta Youtubesta, miten patonki muotoillaan, tämä oli aika hyvä. Eihän minulla noin jättivaltavaa taikinaa onneksi ollut, mutta periaate tuli selväksi. Taikinasta ei kannata ottaa pitkulaisia palasia, vaan enemmänkin neliskulmaisia paloja, joista sitten aletaan muotoilla patonkeja.

Minun taikinastani tuli neljä hyvänkokoista patonkia. Taputtelin ensin taikinan jokseenkin neliön muotoon ja leikkasin neliön neljään neliön malliseen palaan. Kunkin palan taitoin ensin noin puoleenväliin kaksinkerroin, painelin kämmensyrjällä taitoksen kiinni. Sitten nostin taitetun osan loppuosan päälle ja taas painelin kämmensyrjällä taikinan rullaksi, nyt se oli noin 20 cm pitkä, pullea rulla. Jätin kunkin rullan taitoskohta alaspäin lepäämään peitettynä jauhoiselle leivinlaudalle noin vartiksi. 

Minulla on vain yksi patonkipelti, jota halusin käyttää grillissä, pellissä on kolme uraa patongeille. Niinpä päätin paistaa kaksi patongeista sähköuunissa ja kaksi grillissä. Uuniin menevät joutuivat sinne ilman patonkipellin tukea, sommittelin niille foliosta pitkulaiset tuet. En tiedä olisiko se ollut tarpeen. Olisivatko patongit levinneet ilman niitä, en tiedä. 

Kun paistamisaika lähestyi, kuumensin uunin 250 asteeseen kiertoilmalla. Samaan aikaan Antti kuumensi Big Green Eggiä pihalla. Päätimme laittaa sen samaan kuosiin, kuin edellispäivän pizzanpaistossa, eli epäsuoraan paistoon sopivaksi keraamisella ohjaimella, en tiedä miksi sitä pitäisi suomeksi sanoa. Ylemmäs tuli sitten teräsritilä ja sen päälle keraaminen paistoalusta. Halusin laittaa sen päälle sitten patonkipellin vielä foliolla altapäin suojattuna, koska olin lukenut muutamista blogeista leipien pohjien liiallisesta tummenemisesta. Leikkasin mattoveitsellä (partaterän puuttuessa keittiövälineistäni) muutama vinon viillon kohonneiden patonkien pintaan.

Paistoin sähköuunin verrokkipatonkeja ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia. Olin laittanut kahdessa metallimukissa vettä pellille mukaan tuomaan kosteutta uuniin. En osaa sanoa oliko sillä mitään vaikutusta. Kymmenen minuutin kuluttua laskin lämpöä noin 210 asteeseen ja paistoin leipiä vielä noin 8 minuuttia. Leivistä tuli pinnalta ruskeita, pohjakin sai hieman väriä. Eivät ne kauneuskilpailua voittaisi. 

Grillissä lämpötilaksi tavoiteltiin 500 fahrenheitia, joka vastaa 260 astetta Celciusta. Laitoimme patongit pellillään paistolevylle ja kannen kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua kurkistimme grilliin ja leivät olivat kohonneet aika kivasti, väriäkin oli. Laskimme lämpöä hieman, noin 230 asteeseen säätämällä grillin saamaa ilmaa sekä alaluukusta, että huipun rautahupusta. Lämpö laski mukavasti muutamassa minuutissa. 

Kannattaa kurkkia varovasti grillin hupusta

Noin 18 minuutin paiston jälkeen kurkistimme uudelleen grilliin ja patongit näyttivät sopivilta, joten nostimme ne pois ritilälle jäähtymään. Ne eivät olleet tarttuneet peltiinsä ollenkaan, kuten eivät uunissa paistetut folion ympäröimätkään. Grillissä paistettujen pohjat olivat sopivasti ruskettuneet myös, eivät ollenkaan palaneita. 

Hetken kuluttua leikkasimme kumpaakin paistotapaa käytetyn patongin, kummassakaan ei ollut toivomaamme ilmavaa rakennetta, grillissä paistetussa hieman enemmän rakennetta. Rapea kuorikin jäi uupumaan. Maku oli lähes sama, mutta ehkä saatoimme sanoa grillissä paistetun olleen vähän paremman makuinen, ainakin toivoimme niin. Suolaa oli hieman liikaa. Seuraavalla kerralla minun täytyy kokeilla ohjetta, jossa taikinaa tehdään yön ylitse, valita parempia jauhoja myös. Grillissä paistaminen onnistui ihan hyvin ja sitä metodia aion käyttää jatkossakin, niin pizzojen kuin patonkienkin kanssa. Ensimmäisen kokeilun voi sanoa olleen ihan tyydyttävä. Käyttämäni ohje oli ihan asiallinen, vaikken sillä onnistunutkaan saamaan aikaan ihan oikeaa patonkia. Kunhan tein hyvää vaaleaa pitkulaista leipää.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Vasemmalla sähköuunissa paistettu, oikealla grillissä, ero ei ole suurikaan 

Bocadillo 

• puolikas patonkia 
• salamia
• tomaattiviipaleita
• fetaa
• punasipulia
• kanamuna paistettuna

Bocadillon voi täyttää ihan kuten itse tahtoo. Usein niissä on jonkunlaista kinkkua, mausteista salamia tai tonnikalaa. Kananmuna kuuluu moneen bocadilloon, mutta kasviksia on melko harvoin valmiina ostetuissa. Tällä kertaa täytin lounasbocadilloni paistetulla kananmunalla, punasipulirenkailla, ohuilla tomaattiviipaleilla ja muutamalla viipaleella salamia. Leivän olin paahtanut pannulla voinokareen kanssa. Keräsin täytteet leivän alapuolelle, nostin hattupuolen päälle ja puristin leipää hieman kasaan ja söin. Tuli Espanja, camino, sisko, kura, vesisade ja vaelluskengät mieleen. Hyvällä tapaa. Luulen, että menen vielä uudelleen caminolle.

Espanjassa La Vueltan 18. etappi alkaa olla niitä viimeisiä, joissa lopputulokselle olisi jotain tehtävissä. Huominen henkilökohtainen aika-ajo on tietysti vielä myös merkittävä. Tänään ajetaan 200 km mittainen sahalaitaetappi, jossa alkupuolella on mittavia nousuja ja laskuja, loppupää on tasaisemmassa maastossa, mutta massakiriä ei voi odottaa alun mäkien vuoksi. Tässä Vueltassa ei ollut paljonkaan kirimiesten lempipäiviä, eikä heitä siksi kisassa mukana ollutkaan, nimekkäimpiä ainakaan. Lähetystä pääsemme katsomaan myöhemmin. Päivitän lopputulosta illempana.

Ei ihan kuuminta pyöräilymuotia