Kanaa saltimbocca

Tämä kanaruoka syötiin vapunpäivänä yhdessä cacio e pepe-pastan kanssa, säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin ei ollut aikaa tai intoa kokkailla italialaisittain. Otin ohjeen summittaisesti Henri Alenin uudehkosta kirjasta Henkan Italia. Merkitsin jo kotona monta ohjetta, jotka sopisivat mobiiliolosuhteisiin. Alen sanoo kirjassaan, ettei mielellään tee ruokaa vasikasta, minä kyllä tein viime vuonna, mutta nyt olin kuin en olisikaan ja tein broilerista kuten Henkka. Lisäkeosan tein ihan omasta tai asiakkaan päästä sen mukaan, mitä meillä sattui CampaAdrian matkakeittiössä olemaan. Onnistui ihan hyvin, pitää sanoa. 

Kanaa saltimbocca

• 4 broilerin sisäfilettä  (ei siis rintafilettä, vaan pienempää palaa)
• suolaa ja pippuria
• 4 puolikuivattua salvianlehteä + 1 rkl oliiviöljyä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 10 eriväristä kirsikkatomaattia (ei ne kaikki 10 olleet erivärisiä)
• 2 kevätsipulia
• purkin pohja pieniä kapriksia, noin 1 rkl

Minulla oli kotoa mukana viime kauden salvianlehtiä, jotka olin kuivattanut hieman nahkeiksi. Ne saa elvytettyä öljyllä tai kuumalla vedellä melkein tuoreiden veroisiksi rakenteeltaan, maku on aivan yhtä hyvä kuin tuoreissa. Laitoin lehtien päälle hieman öljyä ja jätin ne odottamaan siksi aikaa, että valmistelin muita aineksia. Leikkasin tomaatit paloihin ja silppusin kevätsipulit, kaadoin kapriksista liemen pois. 

Ripottelin kanapaloille suolaa ja pippuria ja asetin öljyssä pehmenneet salvianlehdet kanapaloille. Käärin palat kinkkuun. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja sulatin sillä nokareen voita ja lorautin mukaan hieman oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun käärityt kanapalat molemmin puolin ja lisäsin pannulle niiden ympärille silputut sipulit, tomaatit ja kaprikset. Laitoin pannun päälle kannun ja liekin ihan pienelle. Muutaman minuutin päästä sammutin liekin ja jätin ruoan vielä hautumaan hetkeksi. 

Nyt 23.5.2024 kun postaan tämän toukokuun alussa syömämme aterian, on Giro d'Italiassa jo loppuvaiheet menossa. Kahdeksastoista etappi oli kirimiehille omiaan ja sen voittajaksi ajoi Tim Merlier, muistaakseni hän on tässä kisassa voittanut jo ainakin yhden etapin, ellei jopa kaksi tätä ennen. Kokonaiskilpailun ykköspaikkaa pitää hallussaan yhä vahvemmin Tadej Pogacar, hänellä on yli 7 minuutin johto toisena olevaan Daniel Martineziin. 

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Pikapäivällinen valmisravioileista

Mobilekokkailu jatkuu ja käytin tänään päivälliseen eilen Ruotsin ICA:sta ostamamme valmisraviolipakkauksen. Sen piti olla huominen ruokani, kun Antti on Retrokilpurit-tapahtumassa, mutta keksin sitten huomiselle jotain muuta. Raviolit olivat mozzarella-tomaattitäytteisiä ja kohensin annoksia vielä Pirkka-sarjan erinomaisella buffalomozzarella, prosciuttosuikaleilla ja kirsikkatomaateilla. Pieni rasiallinen ravioleja riitti enemmän kuin hyvin. 

Pikaruokaa kahdelle Italian hengessä

• pieni rasia valmisravioleja
• suolattua keittovettä
• 3 viipaletta prosciutto-kinkkua suikaleina
• 1 pallo buffalomozzarellaa kahdelle jaettuna
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuina
• basilikaa
• pippuria

Tämän ruoan vaativuusaste oli lähellä nollaa, kiehautin kattilallisen vettä ja suolasin sen. Laitoin raviolit veteen kypsymään. Pitäisi muistaa erotella valmisraviolit ennalta varovasti, yleensä aina pari on kiinni toisissaan ja vedessä niitä erotellessa saa varmuudella ainakin yhden rikkoutumaan. Raviolien kypsyessä leikkasin kinkun suikaleiksi, puolitin kirsikkatomaatit, revin mozzarellan paloiksi ja ehdin vielä odottaakin pari minuuttia. Jaoin kaikki ainekset kahdelle lautaselle ja kiersin päälle myllystä pippuria. 

Giro d'Italian loppu häämöttää. Tänään ajettiin mäkisissä maisemissa ja voitosta taisteli viiden miehen hatka. Nopein oli Koen Bouwman ja tämä oli hänen toinen voittonsa tässä kisassa. Richard Carapaz johtaa edelleen kokonaiskilpailua, tosin vain kolmella sekunnilla. Alan hieman leppyä hänelle ja saatan hyväksyä hänen toisen Giro-voittonsa sunnuntaina. Etenkin kun hänen kaksi söpöä lastaan tulivat palkintokorokkeelle isin voittoa juhlistamaan. Mutta edessä on vielä yksi vaativa vuorietappi ja sunnuntainen aika-ajo, joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Pika&retkiruokaa Italian hengessä

Reissussa ei aina ehdi kovin paljon paneutua kokkaamiseen, mutta #italianfoodchallenge on silti menossa. Ostimme eilen tuorepastaa raviolimuodossa ja tänään se päätyi lautasille pienin tuunauksin, kun päivällisaika oli käsillä. 

Tuorepastaravioli parmankinkun ja basilikan kera

• 250 g valmista raviolia ricotta-tomaatitäytteellä
• suolaa pastankeittoveteen
• 4 viipaletta prosciuttoa
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania
• pippuria

Tämä on todella epäruokaohje, sen vaativuudella ei voi paljonkaan elvistellä, mutta siltikin söimme ihan hyvin. Kiehautin CampaAdrian keittiön suurimmalla kattilalla vettä ja keitin tuorepastaravioleja pari minuuttia. Laskin ravioleja kattilaan laskiessani, että kummallekin oli tiedossa kuusi raviolia. Irrottelin prosciuttoviipaleet toisistaan ja Antti metsästi matkayrtistöstä basilikalehdet. Lusikoin raviolit lautasille ja asettelin kumpaankin annokseen kaksi viipaletta melkein läpinäkyvää kinkkua ja raastoin parmesaania. Viimeistely tapahtui basilikalla ja pippurilla. 

Giro d'Italian kahdestoista etappi oli kuin meidän eilinen ja tämä päivä, ensin sataa hirveästi, mutta sitten paistaa aurinko. Voittajaksi ennätti minulle tähän asti tuntematon Andrea Vendrame ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.

Jälkiruokana söimme jäätelöä, joka oli vähän mitäänsanomatonta, mutta mustikat, vadelmat, keksi ja minttu hieman kohottivat kokemusta. 

Kolmikantaherkku

Tänään kävimme pitkästä aikaa hieman ihmisten ilmoilla, bongasimme seitsemän kirkkoa, mutta ihmisiä emme kohdanneet kuin ruokakaupassa, jossa kävimme reissun lopuksi. Itselleni muistiin, että näkemämme kirkot olivat seuraavat: Uurainen, Multia, 2 x Petäjävesi, Vesala, Keltinmäki ja Kuokkala.

Päivällinen oli taas jääkaapin aarteistoa-osastoa ja sen kanssa salaatin virkaa toimitti kolmikantaherkku. Se oli vähän pakonsanelema juttu, sillä ostimme pari päärynää juuri tänään ja toinen niistä sai hieman kipeää kuljetuksessa. Se oli viisainta syödä heti pois. 

Kolmikantaherkku

• 1 erittäin kypsä päärynä
• 4 viipaletta italialaista ilmakuivattua kinkkua
• 1/2 palaa suolaveteen säilöttyä fetaa
• oliiviöljyä
• pippuria

Tässä ei paljon valmistamista ollut, kuorin päärynän ja leikkasin sen lohkoihin, viipaloin fetapalan ja leikkasin kinkkuviipaleet puolikkaiksi ja asettelin ne päärynän kanssa samalle lautaselle. Päälle hieman oliiviöljyä ja pippuria. Meloni ja kinkku sopivat hyvin yhteen, mutta kyllä tämä päärynäkin sopi todella hyvin ja feta aivan hihkui ilosta, kun pääsi niiden kanssa samalle lautaselle.

Kaksin aina kaunihimpi

Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että yhtä aikaa ajettiin Giro d'Italiaa ja La Vueltaa. Tämä johtuu tietysti koronasta ja siitä, että koko ammattipyöräilyn kalenteri meni uusiksi. Giroa on vielä jäljellä kolmas viikko ja Vuelta alkoi tänään hieman lyhennettynä, sitä tulee olemaan 18 etappia. 

Päivän kaksoishaasteen kuittasin sillä, että kokosin pitkulaiselle tarjottimelle herkkuja niin Italiasta kuin Espanjastakin. Vaikka kuinka vähän koitin laittaa, niin ihan kaikkea emme jaksaneet syödä. 

Italialais-espanjalainen tunkutarjotin

• proschiuttoa ja jamón ibéricoa
• patatas bravas
• aiolia pimentonilla höystettynä
• italialaista salamia ja espanjalaista chorizoa
• manchegoa
• parmesania
• suuri tomaatti sisustettuna minimozzarellapalloilla
• patonkia
• oliiviöljyä
• pippuria
• persiljaa
• italialaista ja espanjalaista olutta

Girossa oli toisen lepopäivän jälkeinen vuorietappi, ilmeisesti lisää koronapotilaita ei ole ilmennyt. Voittajaksi kerkisi Jan Tratnik ja kokonaiskilpailua se yhä vaan johtaa Joāo Almeida. Samaan aikaan ajettiin siis naapurimaassakin ja muutaman kerran Giro-lähetyksen aikana vaihdettiin lennosta Vueltan pariin. Hyvin Peter Selinillä kapasiteetti riitti vaihtaa kisasta toiseen. 

Kun Girossa ehdittiin maaliin, oli Vueltaa hieman vielä jäljellä. Siinä kisassa aloitettiin täydellä vauhdilla, ei millään verryttelyllä. Primoz Roglic otti johtopaikan ja ajaa huomenna johtajan punaisessa paidassa. Chris Froomella ei mennyt ihan parhaiten, hän jäi heti noin 11 minuuttia kärjestä. Näin kauan piti mennä, että aloin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, nyt vähän nolottaa. Saa nähdä mitenkä saan tämän tuplaruokahaasteen sinniteltyä, en ainakaan heti luovuta. En nyt löytänyt mitään sopivaa pyöraiheista kuvaa, mutta kukkiahan voi aina katsoa, eikö voikin?

Saltimbocca

Olin ihan varma, että olen tehnyt tätä ruokaa joskus aikoja sitten ja postannutkin sen, mutta en löytänyt millään hakusanalla sitä blogista. Jos nyt kuitenkin olen saltimboccaa joskus tehnyt, niin menköön tämä revisited-osastoon. Vasikasta en kuitenkaan ole tätä tehnyt missään tapauksessa, sitä keittiössämme ei ole ollut kuin kerran, enkä tehnyt sitä nytkään, vaan raaka-aineena oli broileri. Tässä ruoassa merkityksellisessä osassa on salvia, juuri se yrtti, joka menestyy silloin, kun sille ei keksi mitään käyttöä ja kun sitä tarvitsisi, sitä ei ole lehteäkään. Tänään kävin ostamassa sitä ihan vartavasten. 

Saltimbocca broilerista kahdelle

• 2 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen ohueen palaan leikattuna
• suolaa (hyvin varovaisesti) ja pippuria (ronskimmin)
• salvian lehtiä
• 4 viipaletta prosciuttoa 
• nokare voita
• 1 dl valkoviiniä

Nuiji halkaistuja broilerifilepaloja vielä hieman ohuemmiksi. Laita jokaisen neljän palan päälle viipale prosciutto-kinkkua ja niiden päälle muutama salvianlehti. Kiinnitä kinkku ja salvia broileriin cocktailtikulla. Taputtele palojen alapuolta lautaselle levitetyissä vehnäjauhoissa. 

Kuumenna pannu ja sillä nokare voita. Kun pannu on kuuma, laita broileripalat pannulle ensin kinkkupuoli alaspäin ja paista pari kolme minuuttia. Käännä ja paista toista puolta saman verran. Lisää pannulle viini ja jos haluat, vielä toinen nokare voita. Anna kiehua muutama minuutti, niin että kastike kiehuu kokoon ja liha kypsyy loppuun. Tarjolle laittaessasi muista poistaa cocktailtikut ja kaada kastikkeen loppu pannulta broilerin päälle. 

Meillä oli lisänä basilikalla maustettua perunamuusia. Tein puikulaperunoista paksua muusia, josta muotoilin ikäänkuin puikulan muotoisia pötkylöitä, joita paistoin pannulla niin, että niihin tuli hieman rapeaa paistopintaa. 

Giro d'Italiassa oli tasamaan etappi, joka päättyi meille vuosien takaa tuttuun Riminiin. Olimme siellä eräänä lokakuisena päivänä, täysin off season. Samalta näytti nytkin, rannoilla ei ristin sielua. Massakirin ykkönen oli taas Arnaud Demare, jo neljännen kerran tässä kisassa. Toiseksi ehti eilisen ykkönen Peter Sagan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Joāo Almeida. 

Vohvelirauta kuumana

Isänpäivän aamuna söimme suolaisia vohveleita, joihin vinkin otin täältä. Vähän eritavoin toki tein, mutta idea on Denisen postauksesta. En ollut käyttänyt karmean vihreää vohvelirautaani pitkään aikaan, joten sössin ensimmäisen paistoerän, kun en malttanut odottaa merkkivalon syttymistä. Onneksi taikina riitti sittenkin neljään pieneen vohveliin. Kirjaan tähän ylös ainekset, kuten lähdeblogissa, siitä pitäisi tulla 8 vohvelia. 

Vohvelit kinkulla ja juustolla

• 75 g voita + vähän raudan voiteluun
• 175 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 100 g jotain pehmeää juustoa (en laittanut kovin paljon, ehkä kolmanneksen)
• 40 g pecorinoa tai parmesania
• 2 kananmunaa
• 150 g kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
• 1,5 dl maitoa

Tästä eteenpäin minun sovellustani

• tuoretta timjamia
• pippuria
• 4 viipaletta prosciuttokinkkua (paketin loppu ja taas meillä oli uupelo pekonista)
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieniä tomaatteja
• oliiviöljyä
• basilikaa

Raastoin pienet palat emmentalia ja parmesania ja sulatin voin. Sekoitin kulhossa yhteen jauhot, leivinjauheen, timjamin ja juustoraasteet. Lisäsin mukaan kananmunan, sulatetun voin (jätin vähän raudan voiteluun), maidon ja jogurtin. Kääntelin taikinan nuolijalla tasaiseksi, paksuksi massaksi. 

Kuumensin vohveliraudan ja ensin tosiaan pilasin yhden satsin, mutta toisesta alkaen paistaminen sitten onnistui. Ensin siis voita raudalle hieman, sitten kumpaankin paistokoloseen (minulla oli käytössä kahden belgialaisvohvelin paistamiseen sopiva rauta) ohuet viipaleet kinkkua ja päälle nuolijallinen taikinaa, ei kauhean paljon siis. Sitten kansi kiinni ja odottamaan. Kunhan merkkivalo syttyi noin 4-5 minuutin kuluttua raotin kantta ja olihan siellä kaksi mainiosti paistunutta vohvelia, joiden yllätyksenä oli rapeaksi paistunutta prosciuttoa. 

Nostin vohvelit lautasille, koristelin ne minitomaattien puolikkailla, viipaleilla mozzarellaa, pippurilla, basilikalla ja lirauksella talon parasta oliiviöljyä. Hyvää, mutta yllättävän täyttävää, emme jaksaneet syödä kuin yhdet vohvelit, toiset jäivät iltapalaksi. Kiva ohje! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tosi työläät mozzarellavartaat

No ei vaiskaan, ei nämä olleet työläät. Päinvastoin. Ennen matkalle lähtemistä urakoin italiaslaisvaikutteisia syömisiä ja juomisia saadakseni myös joillekin niille päiville postauksen, jolloin en ole CampaKeittiössä. Kun ohjeessa on mozzarellaa, tämän Italia-haasteen ehdotonta hittituotetta, se piisaa minulle. Muumifileen lisäksi tässä käytettiin prosciuttoa, joka on ihan varmasti italialaista, joten kyllä tässä pää on vedenpinnan yläpuolella. 

Mozzarellavartaat lisäherkuilla

• pieniä mozzarellapalloja
• hunajamelonia
• cantaloupemelonia
• prosciuttoa
• basilikan lehtiä
• balsamicoa
• puuvartaita

Leikkaa melonit halki ja koverra siemenvelli pois. Pyöräytä melonikauhalla niin pyöreitä pallosia kuin osaat. Pujota puuvartaisiin vuorotellen melonipalloja, kinkkua, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Liruttele päälle hieman parasta balsamicoasi. Meillä oli vieläkin pikkuisen jäljellä Modenan tuliaista. 

Giro d'Italian tilanne on nyt taputeltu. Nairo Quitana otti eilen johtopaikan, oikeastaan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Ilmeisesti Tom Dumoulin on ollut vatsavaivoissa, jotka ovat vieneet hänen ajamiseltaan viimeisen terän. Tänään katsoimme toiseksi viimeisen etapin loppuvaiheet portugaliksi selostettuna. Huomista päätösetappia emme välttämättä näe, mutta aikomuksemme ole syödä pizzaa jossain tämän rantapaikan lukuisista kuppiloista. Kuohuva (varmasti erittäin laadukas, lähes kyykkykuohuva) on jo haaleanviileässä jääkaapissa odottamassa hetkeä, jolloin voimme nostaa Nairon maljan.  

Tehdään sitten nauhapastaa!

Eräänä päivänä kokeilin tehdä ravioleja, mutta se onnistui vain osaksi. Decolalta saamani raviolimuotti oli kyllä oikein kätevä, minä vain rullasin pastataikinan liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet muotissa ehjinä. Tein sitten lopuista levyistä tagliatellea, siihen ohuet levyt kelpasivat ihan hyvin. 

Pastan seuraksi tein carboaraa mukaillen, vaikkei minulla ollut sen enempää pekonia kuin panchettaakaan. Olipa vain muutama viipale prosciuttoa. Se kävi aivan hyvin. Ruoasta tuli sellaista vähän sinne päin carbonaraa.

Tuorepastaa ja prosciuttoa

• noin 250 g tagliatellen muotoon valmistettua tuorepastaa, tosi ohuesta levystä
• muutama viipale prosciuttoa
• nokare voita
• 1 kananmuna
• 1 dl pastankeittovettä
• pikkuisen sitruunamehua
• pippuria
• parmesaania
• toinen nokare voita

Sulatin pienen nokareen voita pannulla ja silppusin prosciutton pannulle, paistelin sitä hetkinen. Keitin tuorepastan kypsäksi. Ohuesta levystä tehty nauhapasta kypsyi kahdessa ja puolessa minuutissa. Nostelin kypsän pastan pannulle kinkkusilpun päälle. Sekoitin kananmunan kuumaan pastankeittoveteen ja kaadoin seoksen pastan päälle. Kauhoin pastaa sekoittaen kananmunan joukkoon mukaan. Lopuksi vielä hieman pippuria, parmesaaniraastetta, sitruunamehua ja toinen nokare voita. Kyllä tämä etäisesti carbonaraa muistutti.

Giro d'Italian tilanne on minulle epäselvä, sillä ajo on edelleen menossa, mutta Giron sivut eivät aukene hotellin hieman nihkeällä netillä, eikä telkkarista näy Eurosportia. Mutta varmaan siellä Tomppa on ykkösenä ja Nairo toisena.

Onpa päällä Portugalissa lämmintä! 35 astetta helposti keskipäivällä ja se on kyllä minulle vähän liikaa. Onneksi hotellissa on ilmastointi ja autossa myös. Aamuisin voi käydä nähtävyyksillä ja Antti jaksaa kuljeskella kaduilla iltapäivälläkin, olipa lämpöä vaikka miten paljon. Minä otan sen aikaa päiväunia ja huilaan. Jonkunhan sekin on tehtävä. Illempana sitten saatan minäkin lähteä ruokaa etsimään. Huomenna siirrymme Atlantin rannikolle, josko siellä olisi hivenen viileämpää. Ainakin on tiedossa kiva hotelli, sama kuin viime keväänä caminon jälkeen.

Prosciuttoon kääritty mozzarella

Tänään söimme nopeasti sommitellut alkupalat, joissa oli buffalomozzarellaa prociuttoon käärittynä. Poimin idean täältä. Lähdeblogissa on ilmeisesti näppäräsomisempi tekijä, siellä näyttivät nätimmiltä. 

Prosciuttoa ja mozzarellaa 

• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 1 pkt (9 viipaletta) prosciutto-kinkkua
• balsamicoa
• basilikan lehtiä

Levitä kinkkusiivut leikkuulaudalle ja aseta viipale mozzarellaa kullekin kinkkusiivulle. Kääri kinkku juuston ympärille. Tiputtele balsamicoa tarjoilulautaselle ja asettele kinkku-juustokääröt päälle. Koristele basilikan lehdillä.

Giro d'Italian viides etappi kulki Pedarasta Messinaan, mittaa ajolla oli 159 km. Etapin alussa oli nousua ja laskua, mutta loppupäästään tasaisempaa ja massakirihän siitä tuli. Fernando Gaviria onnistui saamaan jo toisen etappivoiton. Tässä meillä on uusi kolumbialainen pyöräilytähti! Kokonaiskilpailun kärjessä pysyy Bob Jungels. 

Sikamaista hommaa

viikon päästä humpataan

En ole ehtinyt tällä viikolla paljon puuhailla keittiössä sitten butter chickenin. Tänään on ollut vapaapäivä, johon sentään mahtui päivällisen tekeminenkin. Sommittelin possun sisäfileelle kinkkukääreen ja paahdoin juureksia sen kanssa uunissa. Possuvinkit löytyivät blogista, jolla on hauska nimi, Laughing Spatula.

Possun sisäfilettä, uunijuureksia ja vähän muutakin

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl Dijon-sinappia
• 0,5 dl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• prosciuttoa
• oliiviöljyä
• 1 porkkana
• 4 pientä perunaa
• vähän fenkolia
• 1 kiinalainen pyöreä valkosipuli
• pari kevätsipulin vartta
• 2 pientä punajuurta
• pieni palsternakka
• puolikkaan sitruunan mehu
• pulpiber-maustetta
• palanen fetaa
• kirsikkatomaatteja

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja valmistele ensin possunfile. Siivoa siitä kalvot ja ylimääräinen rasva, ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Sekoita sinappi ja hunaja. Aseta kinkkuviipaleet hieman toistensa kanssa limittäin leikkuulaudalle, leivinpaperin tai kelmun päälle niin leveälti, että koko possunfile mahtuu sille. Sivele ensin possun file toiselta puolelta sinappi-hunajaseoksella ja nosta sivelty puoli alaspäin kinkkuviipaleille. Sivele päälipuoli seoksella. Kääri kinkku fileen ympärille ja jätä pötkylä odottamaan.

Valmistele juurekset ja muut tykötarpeet. Pese perunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuori porkkana ja punajuuret ja leikkaa nekin paloiksi, samoin palsternakka, valkosipuli ja kevätsipulit. Laita suuren uunivuoan pohjalle iso arkki foliota (siivoamisen helpottamiseksi, jätä pois, jos tykkäät kuurata vuokaa) ja öljyä folio. Asettele juurekset ja muut ryhmittäin vuoan reunoille niin, että keskelle jää tilaa possunfileelle ja pienelle vuoalle (mikäli uunisi ei ole niin suuri, että fetavuoka mahtuu muutenkin uuniin). Taputtele aineksia öljyisin käsin, ripottele niiden pinnalle suolaa, pippuria, pulpiberiä ja hieman sitruunamehua. Joku tuore yrttikin olisi ollut paikallaan. Minä en muistanut, että meiltä kyllä löytyisi vielä timjamia ja rosmariinia pihalta. 

Laita feta ja tomaatit pieneen vuokaan ja kaada niille hieman oliiviöljyä, ripota pippuria päälle. Aseta pikkuvuoka isoon vuokaan niin, että tilaa jää possulle, kun se hieman myöhemmin laitetaan uuniin. Paista juureksia uunissa ensin noin 15 minuuttia ja lisää sitten vuokaan possunfile ja laita siihen paistomittari. Paista kunnes mittari näyttää 65 astetta. Ota vuoka uunista ja peitä se tiiviisti foliolla, anna levätä noin 15 minuuttia. 

Ota file leikkuulaudalle, poista mittari, joka näyttää tässä vaiheessa noin 70 astetta. Leikkaa file viipaleiksi, nosta viipaleet tarjoiluastiaan ja lusikoi lisäkkeet fileen molemmin puolin. Nauti vaikka Beaujolais Nouveaun tai muun kevyen punaviinin kanssa. Tykkäsimme! Juuresten ja kasvisten määrää voi säätää syöjien määrän ja omien mieltymysten mukaan. Tavallisen kokoinen possunfile riittää kyllä 4-6 syöjälle, kun lisäkkeitä on runsaasti. Kinkku fileen pinnalla tekee vielä ruokaisamman tunnun annokselle.