Luottovinkin mukaan – Ostroferia Oulussa

Kesälomareissun alkuun pysähdyimme yhden yön verran Oulussa. Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä todella kauniina perjantaina, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintäkin oli parisenkymmentä astetta.

Olin varannut meille majoituksen Lapland Hotels Oulusta, joka on sama rakennus, jossa majoituin kesällä 2011 ollessani aivan ensimmäisessä blogaanimiitissäni, legendaarisella Oulun bloggaajien piknikillä. Siitä alkoi moni kaunis blogiystävyys. Tuolloin hotelli oli vielä Holiday Inn. 

Ennen hotelliin menoa kävimme kahdessa museossa, sillä Museokortti tykkää, että sitä käytetään. Ensin kävimme katsomassa hienoa naistaiteilijoiden näyttelyä Moderni nainen Oulun Taidemuseossa. Pohjois-Pohjanmaan museossa kävimme katsomassa Saisiko olla kahvia-näyttelyn. Siellä oli enemmän kahvikuppeja kuin äitini kokoelmassa, se on myönnettävä.

Jokseenkin jylhän näköinen tämä Maakuntamuseo

Kävelimme myös Ainolan puistossa ja koitin muistella millä nurmialueella aikoinaan olen ollut istumassa blogaanipiknikillä, mutten ollut ihan varma. Ehkä se kohta puistoa on juuri nyt remontissa.

Tuo perjantai oli se jona tämän vuoden Giro d'Italia mullistui kokonaan, mutta me olimme asiasta täysin tietämättömiä ja valmistauduimme päivälliseen Hannelen suosittelemassa Ostroferiassa. Ravintolan nettisivulla ei ole ruokalistaa lainkaan, mutta olin saanut Hannelelta sisäpiirin tietoa millaista ruokaa paikassa on. Olin tehnyt meille varauksen, jonka aikaa ravintolan puolesta haluttiin hieman aikaistaa, mikä sopi meille kyllä hyvin. Täyttä ravintolassa ei ollut koko sinä aikana, jonka siellä vietimme, mutta ei se muutos meitä tietenkään haitannut.

Ostroferiassa taitaa olla noin 20 asiakaspaikkaa sisällä ja muutama lisää  ulkona näin kesällä. Me saimme kivat ikkunapöydän paikat ja meille kerrottiin ravintolan ruokafilosofiasta ja sen päivän tarjolla olevista ruokalajeista. Ymmärsimme, että annokset ovat aika pieniä, joten tilasimme lopulta ne kaikki. Osan tilasimme kummallekin, osan jaettaviksi ja se oli oikein hyvä ratkaisu.

Pitää kyllä sanoa, että Ostroferia oli mukava kokemus, ruoka oli hauskaa ja hyvää, ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan maitohorsmaakin. Pikkuiset purilaiset olivat mehukkaat ja korvasienikeitto kutkuttavan samettista pienellä pelkokertoimella, kuten aina kun syö jotain myrkyllistä. Tietysti sienet oli asianmukaisesti ryöpätty, eikä oikeasti ollut mitään pelättävää. Tarjoilu oli oululaiseen tapaan letkeää, ruoat esiteltiin leppoisasti eikä annosten välissä tarvinnut odotella liian pitkään. Saimme kuitenkin syömiseen kulumaan hyvän kaksi ja puoli tuntia.

Joimme lopuksi kahvit ja liköörit ja laskun tullen saimme todennuksen sille, että tosiaan juomien osuus on suomalaisissa ravintoloissa joskus melkein yhtä paljon kuin ruoan vaikkei mitenkään kaksin käsin hörppisikään. Hieman meistä tuntuivat jotkut annokset kalliilta, tai oikeammin ruoka, ruoka, tai ruokakin, sillä annoksia ei oltu laskulla eritelty tuon kummemmin. Olisi ollut kiinnostavaa tietää mikä niistä maksoi 9 euroa ja mikä 15 euroa. Ostroferia oli kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä, täysin pönötysvapaa ravintola, jonka jonkun toisen hetken koko listan menisimme mielellämme syömään. Kokonaisuus maksoi 232 euroa, joista ruoan osuus oli 124 euroa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme. Ravintolapäivällisen jälkeen kävelimme hieman aurinkoisia ja lämpimiä Oulun katuja ja ihailimme taidetta.

Niin kerta!

Oululainen viikonloppu

tämän talven muotia

Alan vähitellen päästä sen kanssa sinuiksi, ettei reissun tarvitse tarkoittaa kauas ja pitkäksi aikaa matkustamista, vaan pari päivääkin pois omista ympyröistä riittää. 

Varsinainen syymme Oulun reissulle oli Eläkeläisten pohjoisen Poronkusemat-kiertueen päättävä keikka Oulun Teatriassa. Kammenpyörittäjä on käynyt bändin keikoilla ulkomaita myöten, mutta minä olin aivan noviisina matkassa. Tarkoitus oli testata kestävyyttäni, jos selviäisin kunnialla kokemuksesta, tulisin viedyksi jollekin bändin kevään Keski-Euroopan kiertueen keikoista. 

Olin tutkinut Oulun ravintolatarjontaa etukäteen ja varannut meille pöydän Ravintola Hellasta lauantai-illalle ennen keikkaa. Onneksi satuimme vilkaisemaan Teatrian sivuja vielä perjantaina, sillä Eläkeläiset olikin vaihdettu soittamaan ensimmäisenä ja Smetana (korjaan Stam1na) sitten jälkilöylytteli. Se vain passasi etenkin minulle, sillä olen niin kaukana Stam1nan kohderyhmästä kuin mahdollista. Saimme aikaistettua pöytävaraustamme ja meille jäi hyvin aikaa ruokailla rauhassa. Ujostelen edelleen kuvata ruokia ravintoloissa, mutta nyt näpsäisimme puhelimella muutaman kuvan, niiden laadussa on luonnollisesti toivomisen varaa. 

Minulla oli vain onnettomia kokemuksia etanoista, nyt asia korjaantui. Otimme alkuruoaksi etanoita pastis-voilla ja sienipiirasta salaatinlehtien kanssa. Ei minkäänlaista kuivuneen nallekarkin tuntumaa, vaan ihania, maistuvia etanoita. Jaoimme kummatkin annokset ja oli mukavaa, että kummallekin katettiin kaikki tarpeelliset aterimet, eikä lautasten vaihtoa puolivälissä pidetty pahana. 

Pääruoaksi valitsimme Inarin rautua ja Meri-Lapin karitsaa. Kummassakin annoksessa oli kahta erilaista pyrettä, porkkanaa ja hernettä ja ne olivat aivan loistavia. En ole itse koskaan tehnyt yhtäkään pyrettä, mutta näitä maisteltuani, päätin kokeilla itsekin. Rautu oli juuri sopivasti paistettu ja lammaskin toiveet täyttävää. 

Näin pöydästämme keittiöön ja siellä maistettiin ruokia jatkuvasti, yhtäkään annosta ei lähtenyt luukulta ilman, että sen komponetit tarkastettiin. Hella on pieni ravintola ja keittiössä näytti työskentelevän kolme kokkia ja salin puolella kaksi tarjoilijaa.  Ainakin alkuillan aikana näytti homma toimivan mitä parhaiten. Ruokalajien välit olivat sopivat ja tilannetarkistuksetkin hoidettiin silloin, kun ruoka oli aloitettu, ei suuta pyyhittäessä. 

Jälkiruoaksi valitsimme pannacottan ja crème brûléen, joita kumppanoivat sopivat jälkiruokaviinit. Minua hymyilytti, kun pannacotta tarjottiin säilöntäpurkista. Jälkiruoat olivat sopivan pieniä annoksia ja pidimme etenkin lakritsaisesta brûléesta. 

Sujuvasti menneen illallisen hinnaksi kertyi alkudrinkkien, viinilasillisten ja jälkiruokaviinien kanssa 130 euroa, joka on suurin summa, mitä olemme aikoihin käyttäneet yhteen ruokailuun. Kävelimme aamulla ravintolan ohitse ja siellä näyttiin jo tekevän valmisteluja tämän päivän kattaukseen. Miellyttävä ravintola, jota kertakokeilun perusteella tohdimme lämpimästi suositella. 

Meillä oli vielä Ouluun ajellessamme aikomus mennä elokuviin lauantaina, mutta suunnitelmat on tehty muutettaviksi, vai mitä? Kammenpyörittäjä yhytti samaan syssyyn eräitten polkupyörätyökalujen hankkimisen ja sen, että kävisimmekin leffan sijasta katsomassa talvista Hailuotoa. Emme olleet kumpikaan käyneet siellä aikaisemmin. Oli vähän jännä ajaa meren jäälle aurattua jäätietä mantereelta saarelle. 

siitä vaan merelle

Ajoimme saarta halkaisevaa päätietä aina toiselle reunalle asti, Marjaniemeen. Harmi, ettei ollut aurinkoinen sää, koko saari oli paksun huurteen peitossa ja sinistä taivasta vasten se olisi varmasti näyttänyt upealta. Nyt värejä oli huomattavasti vähemmän. Hailuoto on kesällä suosittu lomailupaikka ja tuumimme, että voisimme itsekin sinne hankkiutua vaikka jo ensi kesänä.

Olen oikein vakuuttunut siitä, että Oulun seudulla ihmiset ovat jotenkin epätavallisen kilttejä, jopa graffitit tehdään niin, että kevät korjaa asian.

Kävimme ennen kotimatkaa pienellä kävelyllä Ainolanpuistossa, jossa ensimmäisen kerran tapasin oululaisia ruokabloggaajia piknikin merkeissä toissa kesänä. Nyt koko puisto oli paksun lumipeitteen ja huurteen peitossa. Moni aamukävelyllä oleva oululainen siellä viihtyi nytkin.

Ai niin, mitä tulee Eläkeläisiin, niin kyllä minä taidan päästä heidän keikalleen toistekin! Lailai vaan!

Chiliä oululaisella mentaliteetilla

Chili taipuu kyllä monenlaiseen syötävään ja juotavaan, sen todisti eilisiltainen ruokabloggaajien tapaaminen Oulussa. Suupielet ja kieli alkavat tuntua omilta taas ja voin sanoa ainakin jossain määrin luopuneeni aikaisemmasta nyrpistelevästä asenteestani chiliä kohtaan. Kokoonnuimme illan hämärtyessä Kokkien ja pottien viehättävään kotiin. Paikalla oli myös edustajia blogeista Soppaa ja silmukoita, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä, Ghetto Gourmet, Kokkeillaan, Sokerikukkasia, Makuja kotoa ja (Diplomi-)insinöörin keittiössä. 

Ruokaa ilmaantui sitä kyytiä pöytään ja lautasten kautta bloggaajien vatsoihin, etten ehtinyt ottaa kaikista herkuista kuvia enkä muistakaan enää tarkasti kuka mitäkin oli tuonut. Hauskaa häärimistä kameroiden ja ruokavatien kanssa oli nähtävillä ja useita eri  keskusteluita oli käynnissä ristiin rastiin kaikenaikaa. Jos joku lähti tuosta tilaisuudesta näl(ä)käisenä pois, saa kyllä syyttää vain itseään, niin paljon erilaisia lähestymistapoja chiliin oli tarjolla. 

Kokkeillaan-blogin Kotiharmi nosti pöytään 

värikkäät soppashotit ja vuohenjuustomousset, ohjeen niihin löytyy täältä.

Soppaa ja silmukoita-blogin Marjan salaatti oli kuulema

 alkujaan Pioneer Womanin sivuilta, meille se maistui erinomaisesti.

Makuja kotoa-blogi tarjosi nopeasti vadilta katoavia susheja.

Peruspöperöä-Virpi toi mukavasti suuta rauhoittavia fudgeja 

ja vara-aviomiehensä taustalla näkyviä tujakoita suklaita.

 Sokerikukkasia-blogi tarjosi suloisia maracon-leivoksia.  

 

Tuliterän Ghetto Gourmet-blogin pariskunta ihastutti ruokailevaa joukkiota mahtavilla ribseillä, joista olisi hampaatonkin selviytynyt. (Diplomi-)insinöörin keittiö tarjosi (muistaakseni) korealaistyylistä lihaa, joka käärittiin salaatinlehteen ja syötiin niin siististi kuin osattiin. Kokit ja potit kääri riivittyä possua riisipaperiarkkeihin ja tarjosi erilaisia dippejä rullille. Peruspöperölä paahtoi leipää ja fetaa uunissa ja tujakoitti settiä milläpä muulla kuin chilillä. Chilikauppa.fi tarjosi iltaan tuotteitaan maisteltavaksi, näin kertoi illan emäntä Kokeista ja poteista. Etenkin Salmiakkinen höökipulveri shottilasin reunassa sai hyväksyvän vastaanoton. Mitä kaikkea ilta tarjosikaan sen jälkeen, kun minä pitkämatkalaisena vetäydyin hotellini rauhaan, saamme varmaan lukea muiden blogeista, kunhan chilihöyryt hälvenevät. Kiitän kaikkia paikalla olleita ja erityisesti Hannelea mukavasta illasta, mahtavasta ruoasta ja hilpeästä atmosfääristä! Suosittelen Oulua lämpimästi!

Oonko mää taas Oulusa?

Oulu vaikuttaa ystävälliseltä talvikaupungilta, täällä patsaatkin puetaan lämpimästi! Tänään on tiedossa blogimiitti hauskojen oululaisten kanssa, pitkämatkalaisiakin on hankkiutunut tänne, minä mukaanluettuna. Vielä on muutama tunti aikaa jännittää ja miettiä mitä sitä olisikaan voinut viedä syömäviemisiksi, jos olisi älynnyt, osannut ja hoksannut.

Koska juhlatilaisuus vaatii arvoisensa nautintoaineet jo etukäteen, ostin pullon samppanjaa. Se oli hetkosen jäissä ja aion juoda sen aivan yksin! Ei tässä turhaa ole matkustettu satoja kilometrejä ja nukuttu vuokravuoteessa, kyllä elämä täytyy heittää risaiseksi ihan kokonaan! Hankin kyllä oululaisen Alkon malliston pienimmän samppanjapullon, joten odotan, että keskipäiväinen samppanjahiprakka pääsee juuri alkuun, kun se jo lopahtaakin. Lupaava hiivainen tuoksu tervehtii minua avatessasi miniatyyripullon ja hammasmukista maisteltuna se kyllä kohottaa jo ennestään korkealla olevaa tunnelmaa. Aivan pian pukeudun taas kaikkiin mukaani ottamiini varusteisiin ja hilpaisen Finnkinoon elokuviin. Eilen katsoin jo yhden elokuvan, Rautarouvan. Se kuuluu ehdottomasti lempigenreeni, tylsiin elokuviin. Tiedättehän ne elokuvat, joissa kerran toinen suupieli nousee aavistuksen ja kerran hymähtää? Aivan loistava elokuva, samaa laatua kuin elokuvat The Queen ja Kuninkaan puhe. Toinen valintani on The Descendants, sillä mikä elokuva hyvänsä kelpaa minulle, kun pääosaa esittää George Clooney.

Vaikka graffiteista voi usein lukea totuudensiemenen, minusta kyllä Oulu on kivakaupunni!

Oonko mää Oulusa?

Tour de Francessa on ollut toinen lepopäivä, mutta tuskin kilpailijat ihan lonkkaa vetivät. Minäkin välttelin sammaloitumista osallistumalla oululaisten ruokabloggaajien piknikille, vaikken ole Oulusta enkä edes läheltä. Aamusella osoitin autoni nokan kohti pohjoista ja ajelin muitten lomalaisten kanssa jonossa lievän jännityksen vallassa.

Lämmin sää hankaloitti mahdollisuuksiani osallistua monipuolisesti ruokapuoleen, mutta madeleinejen arvelin kestävän lämpöä ja kuljetusta. Oulun Stokkalta hain mansikoita, vadelmia, patonkia ja juustoa, jotta kehtaisin liittyä joukkoon.

Sivumennen sanoen, enpä ole nähnyt Suomessa missään niin paljon pyöräilijöitä, kuin Oulussa! Minulle kerrottiin täällä olevan todella hyvä pyörätieverkosto ja muualta tänne muuttaneet muistivat myös mainita tasaisen maaston edut.

Tälläkin pääsisi Oulussa

Nyt on ilta ehtinyt jo Ouluunkin, jalat ovat melkoisen väsähtäneet maassa istumisesta, mutta mukavaa oli. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla ylenpalttisesti, eikä vilkkaasta keskustelustakaan ollut puutetta. Sää suosi ruohikolle levittäytyviä bloggaajia ja heidän ystäviään, mahdollisesti yksi vesipisara putosi jonkun päähän. Koska kyseessä oli ensimmäinen blogitapaamiseni, en tiedä kuinka tarkkaan on tapana kertoa, keitä oli paikalla ja mitä ruokia kukin oli tehnyt. Niin ollen kiitän vain kaikkia yhteisesti ihanista eväistä ja hauskasta seurasta! Otin vain muutamia hätäisiä kuvia piknikin antimista, tässä niistä osa!