Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Hirveesti tiskiä – béarnaisekastike

Tänä vuonna on ollut hieman vaikeuksia saada Ranska-haastetta käyntiin, mutta nyt koitan palata ruotuun. Meillä oli päivällisenä naudan ulkofilepihvit, vihanneksia grillistä ja kastikkeeksi keittelin béarnaisen. Se oli blogin toinen béarnaise, edellinen oli melkein 10 vuotta sitten! Meillä kasvaa pihan kulatungissa niin paljon rakuunaa, että siitä olisi riittänyt vaikka kymmenelle litralle kastiketta, mutta tein vähän vähemmän.

Béarnaise kahdelle

• 4 rkl valkoviinietikkaa
• 4 rkl kuivaa roseviiniä (koska sitä oli avattuna, muuten valkoviiniä)
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• pippuria
• 1 rkl vettä
• 2 kananmunan keltuaista
• 100 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl sinappia (dijonia, jos sitä sattuu olemaan, meillä oli jotain luxenburgilaista sinappia)
• paljon tuoretta rakuunaa
• ripaus suolaa

Mittasin pieneen kuparikattilaan viinin ja etikan, lisäsin mukaan pippuria myllystä ja silputun sipulin. Keitin seosta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Kaadoin seoksen siiviään, jolloin sipuli jäi matkasta. Kaadoin redun takaisin kattilaan ja lisäsi mukaan lusikallisen kylmää vettä. Annoin kastikepohjan jäähtyä muutaman minuutin ja kun kattilan kylki oli jäähtynyt kosketuksen kestäväksi, laitoin pienen liekin kattilan alle. Lisäsin mukaan keltuaiset ja vispilöin ne tasaiseksi. Sitten aloin lisätä voikuutioita muutaman kerrallaan ja sekoitin koko ajan. Aina kun voi oli sulanut, lisäsin uusia kuutioita. Kun kaikki voi oli mukana, laitoin liekin pois kattilan alta ja lisäsin mukaan lusikallisen sinappia ja paljon tuoretta rakuunaa. Sekoitin tasaiseksi, maistelin ja lisäsin hieman pippuria ja suolaa. 

Grillissä valmistui samaan aikaan perunapaistokset, tomaattia, ruusukaalia ja parsakaalia ja tietysti ne pihvit. Oli hauska syödä taas vaihteeksi ulkona omalla terassilla muutaman sadepäivän jälkeen ja saatan sanoa, että kymmenen vuoden väli ei haitannut béarnaisen valmistamisessa, osasin edelleen. 

Tour de Francessa oli jo kuudes etappi ja nyt ajettiin Pyreneillä. Ilokseni voittoon ajoi superhienosti Tadej Pogacar ja keltaisen paidan hommasi itselleen Jonas Vingegaard. 

Rakuunavasikka

Kävimme aamupäivällä kävellen Locquirecin keskustassa. Sää oli suorastaan ihana, lämmintä vain 20 astetta ja taivas ohuessa yläpilvessä. Caminomerkkejäkin näkyi ja muita tarpeellisia merkkejä. 

Keskustaan oli noin 1,5 km matka ja puolivälissä alkoi ilmetä, että keskustassa oli markkinapäivä, sillä liikennettä oli rajoitettu isommilta ajoneuvoilta ja tien pielet oli piukkaan pysäköity henkilöautoja. Vastaan tulevilla kävelijöillä oli sen suuntaisia kantamuksia, että saatoimme päätellä ymmärtäneemme liikennemerkit oikein.

Olikin tosi kivat markkinat, ruokaa, vaatteita, koriste-esineitä, sitä sun tätä, muttei ollenkaan sellainen kiinanrojun myymisen meininki. 

Katselimme kaikki kojut ja ostimme valkosipuleita ja Antti sai ostereita ja minä katsoin niiden syömistä. 

Ravintolakin oli kiva, hinnat edulliset ja palvelu mukavan kulmikasta. Taaskaan ei tuntunut lainkaan siltä, että olematon ranskankielen taitomme olisi ollut este, ei ollenkaan. Kävelimme takaisin aivan sumumaisen hienojakoisessa sateessa leirille ja minä otin päiväunet, koska voin. Ajatelkaa, toissapäivänä lämpötila oli 40 ja enemmänkin ja nyt niukin naukin 20. 

Jotenkin tuo otsikko kuulostaa julmalta, tai väärältä, mutta semmoista ruokaa meillä nyt kumminkin oli tänään. Ostimme eilen isosta marketista pakkauksen, jossa oli neljä pienehköä palaa vasikkaa ja tänä aamuna löysin niille sellaisen valmistustavan, että meidänkin välineistöllä onnistuu. Nyt olisi pieni haudutuspata ollut arvossaan, mutta kattilalla pärjättiin myös. Otin ohjeen täältä ja soveltelin sen mukaan, mitä varastoissani oli. 

Rakuunavasikka

• 410 g pakkaus vasikanlihaa
• voita paistamiseen
• 2 pientä sipuli varsineen
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 2 dl omenamehua
• 2,5 dl kanalientä
• 1 porkkana
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 1 rkl sileää dijonsinappia

Leikkasin vasikkapalat pienempiin kuutioihin ja silppusin sipulin ja leikkasin porkkanan ohuiksi viipaleiksi. Kierittelin lihapalat suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja paistoin siinä ensin sipulia ja porkkanaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan ja lisäsin voita pannulle. Paistoin jauhoissa pyöriteltyjä lihapaloja muutamia minuutteja joka puoleltaan ja laitoin nekin sitten lautaselle sipulin ja porkkanan kaveriksi. Lihapalat näyttivät jauhossa kierittelyn jälkeen siltä kuin pannulla olisi paistettu vaahtokarkkeja.

Kaadoin pannulle omenamehun ja nostin sen kiehumaan, kaavin pannun pohjaa lastalla, mutteipa uuteen pannuuni paljonkaan mitään tartu. Kaadoin mehun pannulta kattilaan ja lisäsin sinne lihapalat, sipulin ja porkkanat sekä kanalientä (fondista, jota sattui nyt olemaan jääkaapissa) sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyivät. Jätin kattilan miedolle tulelle noin 45 minuutiksi, osittain kannella peitettynä, tein tämä koko homman ulkona Campingazin grillin liekillä. 

Kun liha oli mureaa, lisäsin kattilaan paljon kuivattua ranskalaista rakuunaa ja dijonsinapin, maistelin ja lisäsin vielä ripauksen suolaa ja pippuria. Lisänä meillä oli airfryerissä paistetut perunapaistokset (Intermachen pakaste, samanlaisia kuin Lidlistä olemme ostaneen Suomessakin). Oli kyllä pakko antaa Antille ruokavaroitus, poikkeuksellisen hyvää retkiruokaa oli tiedossa! Omena maistui sakeassa kastikkeessa ihanasti, liha oli todella mureaa ja muutenkin kaikki onnistui nappiin. 

Tour de France alkaa olla loppupuolellaan. Emme ole nyt taas nähneet telkkarista kisaa, sillä mitkään kanavat eivät näy kunnolla. Katsoimme etapin lopusta jonkun aikaa tabletin liittymän kautta, kunnes sekin jymähti ja sitten Antin puhelimen kautta. Onneksi kuukausi on pian loppu ja kuukauden datapaketti alkaa uudelleen nollasta. Etappi oli melko lyhyt, noin 130 km, mutta siihen liittyi monia brutaaleja nousuja. Tadel Pogacar ajoi etapin voittoon, mutta heti hänen kannoillaan tuli kokonaiskisaa johtava Jonas Vingegaard, joten Tadej ei onnistunut palauttamaan keltapaitaa päälleen. 

En nyt tiedä kuka se tässä ajaakaan vinhaa vauhtia.

Inkivääri-rakuunakanaa

Keittiössä on mukava onnistua, toisinaan oikein todella hyvin. Sen voimin porskuttaa ne vähemmän onnistuneet tai tavanomaisemmat päivät. Tänään tein ruokaa, joka maistui tosi hyvältä ja oli kivaa syödä. Eikä se haitannut, että olin bongannut punaisen lapun pakkauksen pääraaka-aineeseenkin. Minä en nolostele ostaa niitä, kun sopiva osuu kohdalle. Sitä en uskalla vannoa, että inkivääri ja rakuuna olisivat mikään tunnettu makupari, mutta vakuutan, että ne sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Ihan vahingossa huomasin. 

Inkivääri-rakuunakanaa kahdelle

Lihannekset

• 2 broilerin rintafilettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua rakuunaa

Kastike

• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• puolikas punasipuli
• peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 3-4 pientä suippopaprikaa (olivat nahistumisvaarassa)
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl konjakkia
• sahramia
• suolaa ja pippuria

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä tarpeeksi
• ripaus suolaa
• muutama sahramihippu

Koristuksena

• 1 pienen perunan kokoinen maa-artisokka
• 1 tl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 pitkä valkosipulinvarsi silppuna

1. Aloitin laittamalla riisin kypsymään riisinkeittimeen. Lisäsin mukaan hieman suolaa ja sahramia. 
2. Leikkasin sipulin, kesäkurren, kuoritun inkiväärin ja paprikat suikaleiksi. 
3. Avasin broileripakkauksen ja kuivasin rintafileet, leikkasin niihin viillot pitkittäin ikään kuin neljäksi sormeksi. 
4. Maustoin palat suolalla, pippurilla ja kuivatulla rakuunalla ja lorautin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 
5. Paistoin broileripalat oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin väriksiksi, mutta niiden ei tarvinnut vielä tulla kypsiksi. Nostin ne lautaselle odottamaan.
6. Kumosin valmiit kasvikset kuumalle pannulle ja kuullotin niitä noin 8 minuuttia. Kun niissä alkoi olla väriä, nostin kanapalat takaisin pannulle ja kaadoin mukaan myös kerman ja konjakin. Lisäsin mukaan hieman sahramia. Annoin kastikkeen kiehua kokoon ja kanan kypsyä loppuun, se vei noin 10 minuuttia.
7. Kuorin kastikkeen kypsyessä maa-artisokan ja viipaloin sen mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. 
8. Sutikoin airfryerin ritilän oliiviöljyllä ja laitoin viipaleet koriin. Kypsensin niitä 200° C ensin 8 minuuttia, käänsin niitä ja kypsensin vielä 5 minuuttia. Silloin ne olivat paahtuneita ja rapeita. Nostin ne kuppiin ja maustoin suolalla ja pippurilla.
9. Kun riisi oli valmista, kokosin annokset. Lautaselle tuli keltaista sahramilla maustettua riisiä, broilerin rintafile, kastiketta kasviksineen ja koristeeksi maa-artisokkalastuja ja valkosipulinvarsisilppua. 

Oli kyllä todella yhteensopivat maut, kypsyydet kohdallaan ja muutenkin kaikki meni nyt nappiin. Riisiä jäi hieman, mutta eipä sitä paljon vähempää kuin desin verran kuivaa riisiä voi keittimessä valmistaa. 

Polpette

Tänään meillä oli päivällisellä eilistä kikhernepastaa ja polpetteja, Polpette on ilmeiseti jonkunlainen yleissana italialaisille lihapullille. Voi ne tehdä kalastakin, jopa ihan kasvipohjaisina, mutta ne lienevät sitten jo melkoisen pitkälle sovellettuja polpetto-nimeä kantamaan. Meidän polpettomme olivat naudan jauhelihasta, jota tänään ostin ensimmäisen kerran pitkään aikaan.

Polpette (8 kpl)

• 400 g naudan jauhelihaa (mitä hyvänsä jauhelihaa on käsillä)
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl ricottaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria 
• Italian seasoning-mausteseosta (minulla ei ollut, käytin Provencen yrttiseosta)
• 8 minimozzarellapalloa
• voita tai öljyä paistamiseen
• 2 rkl konjakkia
• 2 dl kermaa
• tuoretta rakuunaa

Valmista ensin lihapullataikina. Kerää kulhoon jauheliha, kananmuna, ricotta, silputtu sipuli ja valkosipuli, suolaa ja pippuria ja yrttiseosta. Sekoita tasaiseksi. Paista pieni koepala ja lisää mausteita mikäli tarpeen. Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyöritä ne palloksi. Litistä pallo ja aseta pallon päälle minimozzarellapallo. Taputtele taikina juustopallon päälle ja muotoile taikinasta pitkulainen soikula. 

Kuumenna pannu ja sillä voita tai öljyä, tai niiden seosta. Paista polpetteja joka puolelta muutamia minuutteja niin, että pinta saa väriä. Sammuta liesituuletin ja ota toiseen käteesi patakinnas. Kaada pannulle konjakki ja sytytä se. Nosta pannu pois liedeltä ja heiluttele pannua varovasti, että kaikki lihapullat saavat konjakkiliekityksen päälleen. Jollet halua liekittää, kaada vain konjakki pannulle ja kääntele pullia pannulla. Tai jätä konjakki kokonaan pois. 

Mikäli liekitit, nosta pannu liedelle vasta kun liekit ovat tukahtuneet ja laita liesituuletin uudelleen päälle. Kaada pannulle kerma. Kun kastike alkaa kiehua maltilla, nosta kansi pannun päälle ja jätä lihapullat kypsymään loppuun kermakastikkeessa. Se vie noin 15 minuuttia, pitempikään hauduttaminen ei tee pahaa. Valele pullia välillä kastikkeella. Maistele kastiketta ja lisää pippuria ja suolaa, mikäli tarpeen. 

Kun on aika syödä, silppua pannulle vielä runsaasti tuoretta rakuunaa tai mitä sinulla sattuu olemaankaan, persilja sopii myös hyvin. Tarjoa perunoiden, riisin tai pastan kanssa, meillä oli eilistä kikhernepastaa. Jaksoimme kumpikin syödä kaksi pitkulaista mozzarellatäytteistä lihapullaa, loput laitoimme pakastimeen kastikkeen kanssa, saamme siitä aterian nopsasti joskus myöhemmin. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli viimeinen Sisiliassa ajettava. Eilen muuten saivat lopulta muutaman sadasosan aikaeron kolmannen etapin voittajan ja ensimmäisen etapin nopeimman välille, joten tänään rosapaidassa ajoi portugalilainen Joāo Almeida. Eilen Geraint Thomas kaatui ja loukkasi itsensä niin pahasti, että vaikka pystyi sinnittelemään etapin loppuun, ei hän enää tänään jatkanut kisaa. Se ei kovin suuri ihme ole, kun ottaa huomioon, että häneltä murtui lonkka kaatumisessa. 

Giron omat sivut ovat muuten todella takkuiset, välillä kielen vaihtaminen englanniksi ei onnistu tai tuloksia ei tule tippumallakaan. Tämän päivän etapin keskellä oli melkoinen tönkyrä, mutta ei se ollut kuin kolmoskategorian nousu. Laskupuolella olikin aivan toinen sää kuin tulopuolella, satoi ja oli sumuista. Onneksi 35 viimeistä kilometriä tie oli taas kuiva. Sovimme Antin kanssa, että Peter Sagan voisi voittaa tänään, kun matkaa maaliin oli vielä 10 km. Aivan lopussa alkoi taas sataakin, mutta kauhean märäksi tie ei ehtinyt tulla. Olimme melkein oikeassa, Peter Sagan melkein voitti, mutta jäi  maaliviivalla muutamalla sentillä toiseksi ja voittoon kiri Arnaud Démare. Höh. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Herbes de Provence – Provencen yrtit

Monissa ranskalaisissa ruokalajeissa käytetään yrttiseosta, jota on helppo näin loppukesällä valmistaa itsekin. Samalla saa niin hyväntuoksuiset kädet, että jollei nyt olisi tarpeen pestä käsiä usein ja huolella, nuuhkisi niitä pitempäänkin.

Provencen yrttiseos

• rosmariinia
• timjamia
• rakuunaa
• oreganoa
• kirveliä
• kynteliä
• salviaa
• laventelin kukkia (näitä oli erikseen ostopurkillinen, enkä ole keksinyt juuri käyttöä niille)

Kävimme kulatungat lävitse ja keräsimme sopivia yrttejä niin paljon kuin kohtuudella saattoi puskia harventaa. Salviaa ei ollut kovin paljon, mutta oreganoa ja rosmariinia sitäkin enemmän. Levittelimme yrtit oksineen päivineen kasvikuivurin ritilöille. Kuivuri oli päällä puolitoista tuntia 65 asteen lämmössä. Siinä ajassa talossa alkoi tuoksua todella hyvälle ja lopuksi yrttioksat olivat sopivan kuivia ja kaikki lehdet ja kukat (oregano oli edelleen kukassa, samoin joku timjamilajike) oli helppo riipiä oksista. Musertelin lehtiä hieman sormin ja lisäsin muutaman muutaman laventelinkukan mukaan. Laitoin yrttisilpun tiiviiseen purkkiin heti, kun maltoin lopettaa sen nuuhkimisen ja käytin sitä heti samana päivänä fricasseen. Pitää tehdä toinen satsi myöhemmin lopuista pihan yrteistä ennen syksyn tuloa.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli, kuten eilen jo mainitsin, aito vuorietappi Pyreneillä. Sinnikkäin oli Nan Peters, hänen onnistui pitää kaikki muut takanaan. Adan Yates piti kuin pitikin keltapaidan itsellään. Huomenna on vuorossa taas raatelevia nousuja sisältävä vuorietappi. Ja minä teen taas ranskalaista ruokaa.

Rakuuna edellä – kana

Antti hommasi meille kesäksi yrttejä kasvihuoneeseen ja pihan kulatungiin. Ranskalainen rakuuna oli niin pitkänhuiskea, että se vaati heti pientä leikkuuta, että se haarautuisi ja tuuhenisi kesän kuluessa. 

Niinpä etsin ruokaa, joka olisi italialaisehko ja jossa olisi rakuunaa. Sellainen löytyi helposti Rhubarb & Cod-nimisestä blogista, joka on sivumennen sanoen aika hieno, upeat kuvat, vai mitä? Kun ohjeessa mainittiin vielä Marsala, niin jopa olin valmis kokeilemaan. Kyllä minä hieman soveltelin, mutta minulla oli hyvä syy. Oli nimittäin niin kirkas auringonpaiste, ettei tietokoneeni näytöltä meinannut saada mitään selkoa ulkona, joten kun ainekset olivat kasassa pihaköökissäni, tein niin kuin tykkäsin ja melkoisen samanlaista ruokaa sain aikaan. 

Rakuunainen ja luumuinen Marsala-kana neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• oliiviöljyä
• 4 kevätsipulia
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 luumua 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• suolaa ja pippuria
• loraus kermaa (koska mä voin)
• ranskalaista rakuunaa
• kanelitanko

Silppusin sipulit ja valkosipulit, leikkasin luumut lohkoihin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pyörittelin sipuleita ja luumuja hetkisen pannulla, sitten siirsin ne lautaselle syrjään. Kuumensin pannua uudelleen ja nostin broileripalat paistumaan pannulle, kääntelin niitä muutamaan kertaan. Lisäsin pannulle oksan rakuunaa, suolaa, pippuria ja Marsalan. Annoin broilerin kypsyä hetken aikaa ja lisäsin pannulle kanaliemen, kanelitangon, sipulit ja luumut. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan hautua noin 20 minuuttia. Maistelin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, paljon pippuria ja lorauksen kermaa. Haudutin edelleen ruokaa vielä sen aikaa, kun lisäkefregola kypsyi. 

Marsala maistui broilerissa mukavasti, samoin se rakuuna, josta koko ruoanlaitto lähti liikkeelle. Myös mehevät luumut ja kaneli maistuivat hienosti, tämä sopisi talviruoaksikin hyvin, vaikka kiva oli syödä sisaren kanssa omalla terassilla oikein kesäisessä säässä. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko on jo ajettu. Eilen en nähnyt minuuttiakaan etapista, enkä ottanut muutenkaan selkoa miten kisa sujui ja tämänpäivän kisakin meni tallenteelle. Alkukisan johtanut Primoz Roglic putosi eilen kokonaiskilpailun kärjestä, johtajan paidassa ajoi eilisen jälkeen Valerio Conti. Tämän päivän etappivoittaja oli Pello Bilbao. En kauhean paljon nyt tiedä mitä näinä kahtena etappina tapahtui, mutta huomenna taas hankkiudun paremmin ajan tasalle. 

Rakuunakana pastalle

Päivällisellä meillä oli tänään ranskalaisvaikutteista rakuunakanaa. Se olisi sopinut myös riisin kaveriksi, mutta aikataulusyistä keitin sille erinomaista italialaista artesaanipastaa. Ohjeen nappasin täältä. Monistin ohjeen, sillä minulla oli kaksi pakettia broilerin sisäfileitä pois käytettävänä. Samalla Opiskelija sai mukaansa aterian huomisellekin. 

Rakuunakana

• voita paistamiseen
• 600 g broilerin sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• eiliseltä jääneitä uuden sadon sipulin varsia (oma lisäykseni)
• 2 dl kermaa
• 2-3 tl Dijon-sinappia
• loraus konjakkia (toinen oma lisäykseni)
• ranskalaista rakuunaa monta oksaa

Kuumenna pannua kohtalaisella liekillä ja sulata iso nokare voita. Paista broileripaloista pinnat kauniin väriksi muutamassa erässä, mausta joka erä suolalla ja pippurilla. Nosta pintapaistetut palat lautaselle odottamaan. Silppua pannulle sipulinvarsia ja paista niitäkin hetki. Lisää pannulle kerma ja konjakki. Sekoittele ja anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Lisää mukaan broileripalat ja anna niiden hautua vielä noin 10 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta rakuunaa ja tarjoa riisin tai pastan kanssa.

Huonomuistinen editoi: Seuraavana aamuna muistin, mitä unohtui ja minkä oli tarkoitus tehdä tästä ruokalajista ranskalainen. Dijon-sinappi! Sitä piti olla 3-4 tl mukana ja minä tietty unodin!

Tänään Tour de Francessa oli toinen etappi, jolla on pituutta 182,5 km ja kyseessä oli tasamaan etappi. Sylvain Chavanel oli pitkään yksin kärjessä, mutta pääjoukko ajoi hänet kiinni noin 10 km ennen maalia. Odotimme massakiriä, mutta viimeisen kahden kilomertin sisällä tapahtui paha kolarointi ja loppukiriin jäi tuskin kahtakymmentä ajajaa. Eilinen voittaja Fernando Gaviria oli mukana kolarissa, joten hän oli loppukiristä pois pelistä ja keltainen paita vaihtoi odotetusti omistajaa. Peter Sagan kiri itsensä ykkösenä maaliin ja johtajan keltainen paita siirtyy Saganille. Tänään etapin varrella oli todella paljon pieniä kolareita lopun isomman suman lisäksi, ihoa kuoritui, pyöriä rikkoutui ja aikaa menetettiin. Toivottavasti tämä peli ei jatku huomenissa.

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

• noin 150 g jokiravunpyrstöjä
• 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
• 1 kananmuna
• 2 rkl kreikkalaista jogurttia
• 2 rkl korppujauhoja
• chilihiutaleita
• tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• srirachaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• pankomuruja leivittämiseen

Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 

Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina. 

Provencen grillikana

Nyt puhutaan melko viitteellisestä ranskalaisuudesta tämän ruoan suhteen, kallistus sinne suuntaan tulee broilerin maustamisesta. Minun ollessani vielä töissä Antti oli laittanut kaksi pulskaa broilerin rintafilettä vakuumimarinointiin ja kerännyt sinne tyypillisiä Provancen yrttejä, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia ja lisännyt mukaan sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Fileet olivat vakuumissa viitisen tuntia ennen kuin päätyivät Big Green Eggiin. 

Lisäkkeinä meillä oli halkaistua varhaissipulia, greippiä ja tomaattia, kastikkeena erinomaista virolaista majoneesia srirachalla maustettuna. 

Antti grillasi broilerifileitä molemmin puolin noin 6-7 minuuttia ja lopputulos oli aivan asteelleen oikea. Juuri kypsää, muttei vähääkään kuivaa. Niin mehevää ja maukasta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle.

Tour de Francen 13. etappi oli "vain" 101 kilometrin mittainen, mutta sisälsi kolme karmaisevaa vuorta, joten siinä eivät kirimiehet päässeet juurikaan herkuttelemaan. Puolivälin tienoilla pääsin seuraamaan tilannetta ja minua ilahdutti suuresti se, että Alberto Contardor ajoi kärjessä Mikel Landan kanssa. Samaan porukkaan änkeytyivät vielä Nairo Quintana ja ykköseksi loppukirissä rynni Warren Barguil. Kokonaiskilpailussa Fabio Aru piti kuin pitikin keltapaidan. Chris Froome on vain kuusi sekuntia perässä. Jännää!

Ranskalaista rakuunaa ja sahanterää

Minulla oli tänään vapaapäivä, emmekä aikoneet singahtaa mihinkään Jyväskylän Kesän tapahtumistakaan. Edessä on taas kiireinen työviikko, joten urakoin hieman ranskalaisia ruokalajeja valmiiksi niille päiville, jolloin en mahdollisesti ehtisi kokata mitään. Jaan päivällisen osuuksia eri päivien postauksiin. Ohjeen päivällisen pääruokaan sovellettuna otin täältä.

Rakuunakanaa 2+2:lle

• 500 g broilerin sisäfileitä
• pari pientä uuden sadon punasipulia
• 1 rkl voita
•  1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl kanalientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• kuivattuja valkosipulilastuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Paistoin broileripaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin palat lautaselle. Kuullotin silputtua sipulia hetkisen ja lisäsin mukaan valkosipulilastut. Kaadoin pannulle kanaliemen ja viinin ja nostin seoksen kiehumaan. Asettelin broilerinpalat kastikkeeseen, ripotin päälle suolaa ja pippuria sekä hieman tuoretta rakuunaa, laitoin kannen pannun päälle ja jätin lihan kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi (alkuperäisohjeessa käytetään rintafileitä, joitten kypsyminen vie kauemmin). 

Nostin taas broileripalat lautaselle ja keitin kastiketta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Lisäsin pannulle kerman, lisäsin vielä rakuunaa ja sekoitin hyvin, annoin kastikkeen taas kiehua hetkisen niin, että se paksuuntui. Nostin broilerit takaisin kastikkeeseen uudelleen lämpenemään. Söimme rakuunakanaa pastan kanssa ja lisänä oli minttuinen jogurtti-kurkkusalaatti. Siitä tulee oma postauksensa myöhemmin. Tästä riittää meille huomiselle Tourin lepopäivän päivällisellekin.

Tämän päivän Tour de Francen etappi on profiililtaan oikea sahanterä. 180 kilometrin verran nousuja ja laskuja, siitä sitä on työpäivää näillä ammattilaisilla. Eilen emme ehtineet katsoa kilpailua, mutta erinomaisilta Tourin virallisilta sivuilta sain vakoiltua, että kisa on tavanomaisessa suvantovaiheessa kokonaiskilpailun osalta, Chris Froome johtaa ja muut tulevat perässä. En voi olla hieman tuntematta pitkästystä, mutta minkä sille voi, että hän on niin hyvä? Alberto uuvahti aivan, jäi jo paljon jälkeen, eikä Nairokaan pystynyt pysymään Froomen kannoilla.

Aivan hirveä ulosajokin sattui, Richie Porte meni ympäri todella karmean näköisesti ja hänen päälleen ajoi joku toinen. Ei noita voi katsoa tuntematta fyysistä kipua.

Loppukiri oli jännittävä ja Rigoberto Uranin pyörän tekninen ongelma vaikeutti hänen ajoansa, mutta siitä huolimatta hän sai taisteltua itsensä ykköseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Chris Froome. Nairo pysyi vielä kympin sakissa, mutta Alberto putosi paljon. Nyyh.

EDIT: Erittäin tärkeä huomio: Rigoberto on leikkauttanut pois kauhean takatukkansa! Kiitos! Kiitos!

On muuten ollut hienoa, että tänä vuonna kaikki Eurosportin lähetykset ovat olleet pitkiä. Yleensä 1-2 etappia on näytetty alusta asti, nyt kaikki! Ilmeisesti ei ole juuri menossa muita tärkeitä urheilutapahtumia, kuten pallonpotkiskelua tai mailoilla huitelua. Hienosti Peter Selin on jaksanut puhua, sillä aikamoisia maratoneja nuo yli viiden tunnin lähetykset ovat päivittäin. Tällä viikolla hänellä on ollut juttuseurana Jussi Veikkanen, jonka puhetta on todella miellyttävä kuunnella niin äänen kuin asian puolesta.