Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Gazpacho suoraan purkista

Täällä jatkuu valmisruoan hyödyntäminen eikä siinä ole kyllä yhtään mitään vikaa. Joimme puoliksi litran purkin erittäin hyvää gazpachoa, jota höystimme tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja tuoreella basilikalla. Sivukkeina oli oliiveja, serranonkinkkua ja espanjalaista salamia patongin kanssa. Kahden hengen päivälliselle tuli hintaa noin 5 €, joten tässähän alkaa olla mukavasti säästöä tuleviin mereneläväaterioihin, kun meren äärelle päästään. 

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen, mutta tasamaalle päättyvä etappi, jossa ärhäkkäin oli taas Wout van Aert. Ben O'Connor jatkaa johtajan punaisessa paidassa. 

Kuivagazpacho

Olen tänä vuonna #spanishfoodchallengen aikana kokeillut kyllästymiseen (teidän, ei meidän) asti gazpachoja. Yhdestä tuli kyllä omalla luvalla sanoen hieman vauvanruokamaista, mutta menköön. Vihreä gazpacho oli oikein hienostunutta ja vesimeloninen raikasta.  Tänään kokeilin ns. kuivagazpachoa, samoista aineksista tehtyä salaattia ja tälläsin sen avokadon puolikkaisiin. Idean otin täältä blogista, postaus on jo vuodelta 2009. Se on silti oikein toimiva ja kiva. Suosittelen. 

Kuivagazpacho avokadoveneessä kahdelle

• 1 sopivan kypsä avokado
• 2 punaista kirsikkatomaattia
• 2 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 pienenpieni punainen paprika
• 1 tosipieni keltainen parkika
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 pieni uudensadon sipuli varsineen
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 2 suurta salaatinlehteä
• persiljaa

Laita lautasille suuret salaatinlehdet alustaksi avokadoveneille. Leikkaa kypsä avokado puoliksi ja poista siemenpallukka. Ota sopivankokoisella lusikalla avokadon "liha" yhtenä kuopaisuna kuoresta ja laita puolikkaat lautasille salaatinlehtien päälle. Tiputa muutama tippa sitruunamehua ja oliiviöljyä puolikkaisiin ja mausta niitä pikkuisen suolalla ja pippurilla. 

Leikkaa tomaatit, kurkku ja paprikat ihan pieniksi kuutioiksi ja sipuli renkaiksi. Sekoita ne kupissa ja mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tätä täytettä avokadoveneisiin, saa mennä vähän ylikin, ei se niin nokonuukaa. Kaada vielä vähän oliiviöljyä päälle ja koristele persiljatupsuilla. Söimme kuivagazpachot avokadoveneissä savustettujen ahventen kanssa. Niistä myöhemmin, onnistuivat sivumennen sanoen todella hyvin. 

La Vueltan 18. etappi oli luonteeltaan kaksijakoinen. Suurin osa siitä oli tasamaan rynnistystä ja lopussa seisoi kauhia mäki. Ehdimme katsomaan loppunousua päivällisen jälkeen. Se oli jännittävää katsoa ja voittajaksi ajoi Thibout Pinot. Simon Yates oli etapin toinen ja hänenkin ajonsa oli leikittelevän helpon näköistä. Hän johtaa yhä vakuuttavammin kokonaiskilpailua. Alejandro Valverde on edelleen toisena, mutta ero on nyt 1 minuutti 38 sekuntia. Nairon jalat ovat jääneet ilmeisesti kotimanteereelle yhdessä itseluottamuksen kanssa. 

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier

Keräilyerät – gazpacho-lihapullakeitto

Tänään söimme päivälliseksi keräilyerät, tähdenlennot, joista sommittelin kuumottavan keiton. Vielä jos olisi palellut, niin olisipa ollut sopiva soppa.

Gazpacho-albondigaskeitto

• 0,5 l vesimelonigazpachoa
• 0,5 l purkillinen lihapullia ja tomaattikastiketta
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 porkkana
• 1 dl vettä
• 1 dl aivan minimaalista kuviopastaa
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• manchegoa raastettuna

Kumosin kattilaan kahden edellispäivän ruokien loput, gazpachon ja albondigat. Lisäsin vähän vettä saadakseni aikaan keittomaisen koostumuksen. Kuorin ja leikkasin porkkanan pikkupaloihin, avasin maissipurkin ja huuhdoin maissia hieman. Laitoin molemmat ainekset keittoon, samoin pientä kuviopastaa. Keittelin soppaa sen aikaa, että porkkana ja pasta kypsyivät. Maustoin keittoa suolalla ja pippurilla. Annoksen päälle raastoin hieman manchegoa ja asensin muutaman timjamioksan. Paahdoin muutaman viipaleen eilistä patonkia oliiviöljyssä, asetin pinnalle pienen viipaleen manchegoa ja tupsautin päällimmäksi pimentonia. Oli todella maukasta keittoa, tykkäsimme sakeasta koostumuksesta ja pienestä poltteesta, jonka toivat chili ja pimenton. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyeräruokiamme. 

La Vueltan neljäs etappi oli mäkinen taival, joka päättyi monen kilometrin nousuun. Näimme matkan varrella myös Granadan kaupungin, joka ei ollut meille se paras Espanjan kaupungeista. Tänään hatka kesti loppuun asti ja voittajaksi selviytyi Benjamin King. Punainen johtajan paita pysyi Michal Kwiatkowskilla. Huomenna homma jatkuu mid-mountainiksi luonnehditulla 188 km mittaisella koettelemuksella. 

Vesimelonigazpacho

Viime kesänä olimme Espanjassa katsomassa La Vueltaa, mitä häiritsi kyllä hieman sen, että olimme kumpikin kamalassa flunssassa ja sää oli niin kuuma. Muutamana päivänä emme jaksaneet syödä mitään, joimme vain marketin tomaattikeittoa. Ainoa mikä maistui yhtään hedelmien lisäksi.  

Eilen juhlittiin läksiäisiä ja tein tänään tähdenlennoista tapastyyppiset leivät, joiden kaveriksi surautin raikasta vesimelonigazpachoa, sillä minulla oli jemmassa vielä pienen vesimelonin puolikas odottamassa käyttöä. Ohjeen löysin Cilantro&Citronella-blogista. Pienensin hieman ohjetta sen mukaan, miten paljon vesimelonia oli. Keittoa tuli litran verran. Olen tehnyt gazpachoa päivälleen seitsemän vuotta sitten blogin ensimmäisenä kesänä. Jo olikin aika uusia ja varioida. 

Vesimelonigazpacho 

• 450 g vesimelonia (paino ilman kuorta)
• 2 suurta pihvitomaattia
• 1 pieni omena
• puolikas pienehköä kurkkua
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 pieni sipuli (meillä ei ollut!)
• 1 pieni punainen paprika
• 1 pieni keltainen paprika
• 1 rkl cavaetikkaa (mikä vain etikka käy, tai ehkä ei pyykkietikka) 
• 0,5-1 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa

Aloita leikkaamalla melonista kuori pois ja pilko hedelmä isohkoihin kuutioihin. Samoin leikkaa tomaateista kannan kovempi kohta pois ja lohko ne. Kuori valkosipuli ja leikkaa kurkku muutamaan palaan, jätä pieni palanen koristelua varten. Poista paprikoista kanta ja siemenet, jätä paprikaakin pikkuisen koristeluun. Poista omenasta kara. Laita kaikki ainekset blenderiin, lisää mukaan etikka ja ripaus suolaa ja pippuria. Anna koneen suristella. Ohjeessa keitto siivilöitiin, mutta minä en viitsinyt. Jos vesimelonissa olisi ollut mustat kovemmat siemenet, niiden blenderissä rikkoutuneet palat olisin varmaan siivilöinyt pois. 

Pienennä blenderin teho pienimmälle ja otan kannesta pois se pienempi tulppa, jos siinä sellainen on. Se minkä kautta voi lisätä käynnissä olevaan blenderiin aineksi. Lisää sitä kautta oliiviöljyä ja käytä konetta kolmisen minuuttia, öljy emulgoituu keittoon tehden rakenteesta pehmeän samettisen. Mausta suolalla ja pippurilla vielä jos tarpeen. Viilennä keitto oikein kylmäksi. 

Ennen tarjoilua silppua vielä kurkkua ja paprikaa ihan pieniksi kuutioiksi ja lusikoi niitä annoksen päälle, lisää mukaan vielä pikkuinen oksa basilikaa, muutama tippa oliiviöljyä ja kierros pippurimyllystä. 

Tänään pääsimme katsomaan La Vueltan eilisen etapin vaiheet, kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo Málagassa. Sen nopein oli Rohan Dennis. Hän lähti tänään päivän etapille kuuden sekunnin johtoasemassa. Tänään ajatettu toinen etappi olikin sitten jo 165 km mittainen. Ovat muuten La Tasamaan etapista muotoutui minimassakiriloppuinen, vaikka päättyikin loivaan nousuun. Kymmenennen kerran Vueltassa etappivoittoon ajoi "elämästä pitkään nauttinut" (kuten Peter Selin sanoi) Alejandro Valverde. Michal Kwiatkowski siirtyi johtajan punaiseen paitaan. 

Vueltan sivujen tekijät käyneet jonkun ATK-kurssin, nyt alkavat verkkosivut olla sellaiset, joista löytääkin jotain ja jotka toimivat! Maaliintulosta on vasta muutama minuutti, olen valmis julkaisemaan postauksen ja nyt jo alkaa tulla tuloksia verkkosivulle, hienoa! Kunhan vielä ovat oikein, niin jopa olen tyytyväinen.

Gazpachoa helteiden toivossa

Kylmän tomaattikeiton sanotaan sopivan erityisesti helteisiin päiviin ja sääennusteet lupaavat lämmintä säätä viikonlopuksi, joten riittävän läheltä liippaa! Valmistin keittoa aivan summamutikkamäärillä, sen mukaan mitä kotoa löytyi, suunnilleen näin

Gazpacho

• noin 40 kirsikkatomaattia
• 2 pientä punaista paprikaa
• 1 iso kasvihuonekurkkku (kiitos ystävä!)
• 2 valkosipulinkynttä
• ripaus sokeria
• 1 pieni keltasipuli
• basilikaa
• paahdettuja macadamia-pähkinöitä (pinjansiemenet olivat lopussa)
• edellispäivän patongin kanta
• oliiviöljyä
• sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Aloitin kalttaamalla tomaatit, riipaisin jokaiseen pienen ristiviillon terävällä veitsellä ja upotin ne  muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen tomaatit oli helppo kuoria, senkun plumpsautteli punaiset pallerot kulhoon kuorten jäädessä käsiin. Kuorin kurkun, halkaisin sen ja raaputin siemenet pois, pilkoin kurkun paloiksi. Paprikoista otin pois valkoiset osat ja siemenet ja paloittelin nekin pienehköihin paloihin. Sipuli ja valkosipuli pääsivät niin ikään kuoristaan. Parhaan päivänsä nähneen leivänpalan halkaisin ja rapsuttelin sisäosan kuppiin ja kaadoin vähän tomaatinkalttausvettä päälle, hetken kuluttua leipä oli sopivaa lämmintä tahnaa, puristin siitä vähän vettä pois siivilän avulla.

Ammoisina aikoina gazpacho on hierretty isossa morttelissa, mutta sellaisen ja viitseliäisyyden puutteessa tein, kuten espanjalaisetkin nykyään tekevät, eli laitoin ensin paprikapalat vesitilkan kanssa tehosekoittimeen ja annoin terän laulaa hetkisen. Sitten perään muita aineita sherryviinietikkaan asti. Kun keiton koostumus oli halutun paksuinen, maistelin ja maustelin suolalla, pippurilla, sherryviinietikkatipalla, kuminaakin monessa ohjeessa oli. Minä en siitä pidä kovin paljon, joten sen jätin pois. Näillä määrillä keittoa tuli litran verran. Kaadoin keiton kannuun ja viilensin sitä jääkaapissa niin kauan, kuin maltoimme antaa sen siellä olla.