Näytetään tekstit, joissa on tunniste omenapiirakka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omenapiirakka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

#somenapiirakka


Tein viime syksynä Satu Koiviston Gastronaatti II-kirjasta omenapiirakkaa, tosin päärynöistä. Tänä vuonna noudatin ohjetta oikein tarkasti ja nythän sillä onkin jo uusi nimikin, se on #somenapiirakka. 

Satu Koiviston #somenapiirakka

  • 200 g pehmeää voita
  • 2,5 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelijauhetta
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 6 pientä omenaa
  • 2 rkl sokeria ja 1 tl kanelia piirakan päälle
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa lohkoiksi. Laita vuokaan leivinpaperi, tai voitele ja jauhota vuoka. Käytin sellaista pitkulaista vuokaa, jossa tavallisesti teen vaikka 4 hengen makaronilaatikon. Ei kauhean iso, muttei kovin pienikään. 

Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeri-munaseokseen parissa kolmessa erässä. Vältä vatkaamasta kovin pitkään, ettei taikina sitkisty. 

Levitä taikina vuokaan ja asettele omenalohkot taikinan päälle. Ripota pinnalle kanelia ja sokeria. Meillä sanottiin aina, että kamelia ja sokeria, kun äiti teki korvapuusteja. Se jaksoi joka kerta naurattaa. Samoin kuin se, että kummitustäti tuli kylään. 

Paista piirakkaa noin 30-40 minuuttia, jätä mieluummin juuri ja juuri kypsäksi kuin kuivemman puoleiseksi. Seuraksi sopii vaniljakastike tai jäätelö, tai vain lusikka, jos muita tilpehöörejä ei satu olemaan. Ihanan karamellisoituneet reunat!

tiistai 21. elokuuta 2018

Omenapiirakka naapurin omenista


Naapureillamme on tuottoisa omenapuu, jonka satoa olemme taas saanet luvan kanssa varastaa. Huomasin sauvajyväsessä sellaisen omenapiirakan ohjeen, että sitä minun oli ihan pakko kokeilla. Kyllä kannatti, vaikka aika paljon tulikin tiskiä. Toisaalta sain käytettyä erinäisiä melkein vanhoiksi menneitä maitotuotteita. Vähän minä sovelsin, mutta niin oli sauvajyvänenkin tehnyt. 

Piirakka naapurin omenista


Omenat

  • 6 dl omenakuutioita
  • 1 tl jauhettua kanelia
  • 2 rkl sokeria

Välitäyte

  • 1 pieni purkki smetanaa
  • 1 pieni purkki ranskankermaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 tl vaniljatomusokeria

Muruseos

  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl vaniljatomusokeria
  • 125 g voisulaa

Pohjataikina

  • 2/3 muruseoksesta
  • 1 dl kermaviiliä
  • 1 kananmuna

Pinnalle

  • 1/3 muruseoksesta
Tämä piirakka on pikkuisen monimutkainen tehdä, mutta kyllä se onnistuu, kun seuraa ohjetta. 
  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja laita vuokaan arkki leivinpaperia. Käytin keskikokoista lasista uunivuokaa. 
  2. Valmistele ensin omenat. Kuori omenat, leikkaa ne kuutioiksi ja sekoita niiden kanelia ja sokeria. 
  3. Sekoita kulhossa smetana, ranskankerma, sokeri, kananmuna ja vanilja tasaiseksi seokseksi. Tämä tulee täytteeksi yhdessä omenien kanssa.
  4. Valmista muruseos. Sulata voi ja sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, sokeri ja vanilja tasaiseksi, lisää mukaan sulatettu voi. Sekoita murumaiseksi. Ota erilleen kolmasosa, se käytetään piirakan päälle viimeistelynä.
  5. Sekoita kermaviili ja kananmuna keskenään ja lisää se muruseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 1/3 muruseoksesta odottaa siis sivussa.
  6. Levitä paksu pohjataikina vuokaan paperin päälle. 
  7. Levitä omenapalat taikinan päälle. 
  8. Levitä smetana-ranskankermaseos omenien päälle.
  9. Ripottele kaikken päällimmäiseksi  loput muruseoksesta. 
  10. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 
  11. Anna jäähtyä ainakin haaleaksi. 
Laitoin erittäin mehevää omenapiirakkaa tarjolle sunnuntain päivälliselle. Otin sitä stanssilla pyöreän palan lautaselle. Ai, että oli hyvää! Tähän voi käyttää melkeinpä mitä maitotuotteita vaan, minäkin sain mukavasti purkkeja pois jääkaapista. Sauvajyväsellä oli mukana rahkaa, mutta meillä sitä ei ollut, muttei se mitään haitannut. Annos näyttää kuvassa hieman makaronilaatikolta, mutta vakuutan, että kyseessä oli jotain sopivasti makeampaa. 



torstai 15. helmikuuta 2018

Päällikön kestävä omenapiirakka


Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

  • 4 kananmunaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 2 tl kanelia
  • 2 dl mantelimaitoa
  • 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
  • 4 omenaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl kanelia
  • tomusokeria
Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa. 

torstai 22. syyskuuta 2016

Omena ei putoa puusta



Meillä on tänä vuonna ollut ensimmäinen merkittävä omenasato, joka ei kuitenkaan onneksi ole saavuttanut tulvamittoja, vaan omenamäärä on ollut hallittavissa. Puumme on sellainen, johon on taikinoitu kolme lajiketta samaan runkoon. En ikäväkseni muista mitä lajikkeita ne ovat. Kaksi oli selvästi pienempää ja jonkunlaisia varhaislajikkeita, ne syötiin ja hillottiin jo pari viikkoa sitten. Etenkin toinen niistä oli juuri minun makuuni syömäomena, makea ja helposti puraistava. Nyt valmiita alkavat olla syys- tai talviomenat, jotka kasvoivat isoiksi ja ovat saaneet kauniit punaposket. Niitä ei ole tipahtanut maahan yhtäkään, ne pitää leikata saksilla oksista, tai sitten nekään eivät ole vielä ihan täysin kypsiä. Nuoriso on vienyt niitä kotiinsa käydessään meillä ja tänään poimin kulhollisen. 

Omenasosetta meillä on jo ihan tarpeeksi, mehuakin höyrytin pari maijallista, nyt oli omenapiirakan vuoro. Käytin samaa ohjetta kuin töissä jokunen vuosi sitten, kun suoritin pienen omenavarkauden. Alunalkaen löysin ohjeen sauvajyväsestä. Nyt muuntelin ohjetta pikkuisen, sillä halusin käyttää yhden tuotteen pois kaapista. Sokerin määrää pienensin hieman edelliskerrasta.

Mantelinen omenapiirakka

  • 100 g voita sulatettuna
  • 1,5 dl maitoa kuumennettuna
  • 2,5 dl sokeria
  • 3 kananmunaa
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3 suurta omenaa kuorineen lohkoina
  • puolikas pötkö mantelimassaa
  • sokeria ja kanelia piirakan pinnalle
Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin omenat 6 lohkoon poistaen siemenkodat, kuoret jätin omeniin. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi. Yhdistin siihen vehnäjauhot, vaniljajauheen ja leivinjauheen sekä yhdistetyt sulan voin ja kuuman maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Kaavin taikinan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm) ja raastoin osan mantelimassasta taikinan päälle. Asettelin omenalohkot taikinan pinnalle ja raastoin loput mantelimassan päälle, sekä ripottelin päälle churrohommista jäänyttä sokerin ja kanelin sekoitusta. Paistoin uunissa noin 25 minuuttia, kokeilin kypsyyttä tikulla. Puhdas tikku pistoksen jälkeen meinaa kypsää kakkua. Söimme tätä mehevää piirakkaa vaniljajäätelön kanssa.

torstai 8. lokakuuta 2015

Tämä omenakakku ei ole lehmää nähnytkään

joskus työpaikkahuumori saa aikaan tällaisen reaktion
Meillä töissä on tapana tehdä kepposia. Yleensä ne ovat kohtuukilttejä, mutta harvoin hyvänmaun mukaisia. Jätin toissapäivänä Kammenpyörittäjälle evääksi banaanin ja omenan ja merkitäkseni ne juuri häntä varten, laitoin niihin pienen lähmälapun, johon kirjoitin hänen nimensä, omani ja riipaisinpa pienen sydämenkin. Kun hän sitten meni töihin, hän löysi hedelmät ympäröitynä ainakin kymmenellä lapulla, joissa luki jotain tällaista: ihqulle miehelleni, rakashalipallerolleni, pusupusikullanmurulle jne. Hän toi kaikki laput kotiin, niitä voi uusiokäyttää, jos tulee lepertelyntarve.

Minä puolestani tein eilen töissä tauollani tarjolle maidotonta omenakakkua, koska yksi meistä (sanotaan nyt vaikka Xxxx) on tiukalla maidottomalla dietillä. Koska tavallinen voi ei käy, tarvitsin kasvirasvatuotetta ja merkitsin osaksi käyttämäni paketin Xxxxn rasvaamiseen. Kakun tein jostain muinoin etsimälläni ohjeella, jonka sovelsin maidottomaksi. Hyvää siitä tulikin, joten naputtelen ohjeen talteen nyt, kun vielä muistan sen. 

Maidoton omenakakku

  • 5 omenaa
  • 165 g maidotonta Sunnuntai-margariinia 
  • 4 kananmunaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljauutetta
  • 2 dl omenamehua
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • kanelia
  • 2 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa ne paksuhkoihin lohkoihin, neljännes omenasta kolmeen lohkoon. Sulata rasva kattilassa ja kaada siitä hyvä loraus (taikinaan on tarkoitus mennä 150 g) paistinpannulle. Sekoita pannulle myös sokeri ja kunnon ripaus kanelia. Minulla oli eilen saatavilla vain  valkoista sokeria, mutta tummat sokerit sopivat tähän tosi hyvin. Kuumenna seos ja lisää omenalohkot pannulle, sekoittele välillä ja anna omenapalojen hautua miedolla lämmöllä taikinanteon ajan. Älä pehmitä niitä liikaa, etteivät ne mene mössöksi. Toisaalta sellaisen sattumaisen pikasoseen voisi myös levittää taikinan pinnalle, joten ei huolta, jos satutkin kypsentämään omenia liikaa. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää mukaan vaniljauute, jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja hieman kanelia), omenamehu (joka korvaa maidon tai muun maitotuotteen taikinassa) ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se leivinpaperin päälle uunipannulle. Asettele lämpimät omenalohkot taikinan pinnalle, se käy kätevimmin pienillä pihdeillä tai haarukalla ja kaada päälle pannulla oleva haudutusliemi. Ripottele vielä pinnalle lisää kanelia, jos siltä tuntuu. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia riippuen siitä kuinka paksu kakkusi on. Isommassa vuoassa se jää matalammaksi ja pienemmässä siitä tulee korkeampi. Kokeile kypsyyttä tikulla (töissä kokeilen aina raa'alla spagetilla, kun en muista viedä sinne kakkutikkua) ja kun tikku on tökkäyksen jälkeen kuiva, on kakku kypsä. 

Meillä oli lisäkkeenä kauppaperäisiä vaniljakastikkeita, Oatly-merkillä on kastike joka on gluteenittomuuden (jota ei nyt haettu) lisäksi maidoton, joten se sopi myös Xxxlle. Muuntelin alkuperäisen ohjeen sokerimäärää, vähensin sitä kolmanneksella, koska omenamehu oli sokeroitua. Käyttämäni omenat olivat kirpeitä ja kovia, joten pieni pannupehmitys oli niille omiaan ja siinäkin käytin sokeria, joten taikinasta saattoi hyvin vähentää hieman sokeria. Kuva ei ole häävi, mutta kakku lienee jo syötykin, joten ei sen niin väliä. 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Omenapiirakka revisited: Valamon luostarin omppupiiras


Tänään oli vaihteeksi hieman hiljaisempi työpäivä, oli aikaa leipoa kahville kaveriksi jotain makeaa. Olen tehnyt monenlaista omenapiirakkaa työpaikan keittiöstä löytyvistä raaka-aineista ja nytkin sopivat ainekset löytyivät pienellä lainaamisella ja näpistyksellä. Selasin ohjeita ja löysin piirakkaohjeen, jollaista en ole aikaisemmin kokeillut. Sauvajyvänen oli tehnyt tätä maistuvaista omenapiirakkaa ja minä noudatin hänen neuvojaan. 

Valamon luostarin omenapiirakka

  • 100 g voita
  • 1,5 dl maitoa
  • 3 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • (1tl vaniljasokeria, oma lisäykseni)
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • pinnalle sokeria ja jauhettua kanelia
  • omenoita
Kuumenna uuni 200 asteeseen, kuori omat ja jonkun muun omenat ja leikkaa ne siivuiksi. Sulata voi ja kuumenna maito samassa kattilassa. Vaahdota kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri, siivilöi mukaan vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Kaada mukaan kuuma voi-maitoseos ja vatkaa taikina juuri ja juuri tasaiseksi, varo roiskeita. Taikina on muuten ihan tolkuttoman hyvää. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, käytin isoa IKEAn uunivuokaa, jossa on paisteltu kinkkuja ja muita sopivia työeväitä. Levittele omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripota sokeria ja kanelia päälle. Minä unohdin sokerin, lisäsin sen puolivälissä paistamista. Piirakka kypsyy noin 20-25 minuutissa, kokeile kypsyyttä tikulla. Minä tein sen taas spagetilla, kun en ole muistanut tuoda työpaikan keittiöön kakkutikkua eikä täällä ole tupakkamiehiäkään, joilta voisi tulitikkua lainata.

Söimme piirakkaa kahvin kanssa, jäätelön tai vaniljakastikkeen kuvittelimme. Kiitos sauvajyväselle erittäin hyvän omenapiirakkaohjeen jakamisesta! Ja kiitos ja anteeksi sinulle, jonka omenan näpistin, tuon sinulle vaikka kumkvatin tilalle, käykö? Hyvää viikonloppua!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Tie työkavereiden sydämiin käy vatsojen kautta


Meillä alkaa olla työpaikan taukokeittiössä perustarpeet tavallisimpiin leipomisiin. Näin sadonkorjuun aikaan sieltä löytyy usein omenia yleisesti syötäväksi. Työpäivästä muodostui hiljaisen puoleinen ja muiden tullessa päivävuoroon, siirryin keittiöön kehittelemään jotain päiväkahveille. 

Käytin tätä Mustikkasuu-blogin ohjetta ja tuunasin sitä hieman. Edellisellä kerralla tein aivan ohjeen mukaan, joten nyt olikin jo aika alkaa soveltaa. 
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl sokeria (vähensin määrää desillä)
  • 150 g voita sulatettuna
  • 2 dl maitoa
  • 2 tl vanilliinia
  • 3tl leivinjauhetta
  • 5 dl vehnäjauhoja
Täyte:
  • 6 pientä omenaa
  • nokare voita
  • 2 rkl fariinisokeria
  • kourallinen kuivattuja, pehmeitä karpaloita
Kuumensin uunin 200 asteeseen (se pitää aloittaa hyvissä ajoin, taukokeittiön uuni on universumin hitain) ja sulatin voin kattilassa. Pilkoin omenat ohuehkoihin lohkoihin ja sulatin paistinpannulla nokareen voita. Lisäsin pannulle omenaviipaleet ja fariinisokerin, paistelin lohkoja hetkisen ja jätin ne sitten pannulle hautumaan lieden reunalle. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. Lisäsin mukaan jauhot, leivinjauheen, vanilliinin ja maidon, viimeisenä sulan, jäähtyneen voin. Levitin taikinan leivinpaperilla vuorattuun lasivuokaan. Asettelin hieman pehmenneet, karamellisoituneet omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripottelin väleihin kuivattuja karpaloita. Marjoja olisi voinut hieman painella taikinan sisälle, ne näyttivät kuivettuneilta rusinoilta valmiissa piirakassa. Paistoin piirakkaa noin 35 minuuttia. Kakkutikun puutteessa kokeilin kypsyyttä kuivalla spagetilla, jota kaapista löytyy myös aina. 

mustat pilkut EIVÄT ole kärpäsiä
Tein myös sämpylöitä, jotka tällä kertaa muotoilin vähän uuteen tapaan. Taikinan tein aivan näppituntumalla, mutta suurinpiirtein näitä aineksia käytin:
  • 0,5 l lämmintä vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 rkl pizzamaustetta (yrttisekoitusta löytyi kaapista)
  • 6 aurinkokuivatun tomaatin kappaletta pieniksi paloiksi leikattuna
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 6 dl jauhoja, joista osa oli karkeita sämpyläjauhoja, osa vehnäjauhoja
Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jätin sen kohoamaan piirakan leipomisen ajaksi. Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, taputtelin sen soikeaksi kiekoksi uunipellille. Painoin sen keskelle juomalasilla pyörylän ja sen ympärille isolla veitsellä sektoreita. Paistoin sämpyläkiekkoa noin 20 minuuttia. Leivästä tuli hauskannäköinen ja kukin saattoi ottaa sen kokoisen palan kuin halusi. Pienellä tinkaamisella sain tarpeeksi kehuja, joita olin vaillakin. Kuvat ovat taattua iLaatua. En pahoittele.