Iso munaus

Kotikokin essu päivän touhujen lopulla, ei yhtään polttomerkkiä tai viiltoa! Vain sotkua!

Ostimme joulun tienoilla ensimmäisen strutsinmunamme Tallinnasta ja tein siitä kärähtäneen, blogiin päätymättömän pannukakun ja erinomaiset paahtovanukkaat. Osa munamassasta on edelleen pakastimessa, en ole ehtinyt tehdä siitä mitään. Ilmeisesti Kammenpyörittäjä piti niin paljon kallonporausmielikuvista, joita suuren munan avaamiseen liittyi, että piipahtaessaan Tallinnassa maaliskuussa hän osti uuden strutsinmunan jääkaappiimme. Siitä asti sitä on käännelty puukehikossaan kärjeltä toiselle ja odotettu otollista avaamisaikaa.

Eilen sitten tarvitsimme jälkiruokaa päivällisellemme. Mieltäni kaihertaa edelleen pannukakku, jonka pohja paloi, joten en ennen uunin korjauttamista tai uuden hankkimista aio kokeilla pannukakkua. Päivällispuuhat sijoittuivat ulos grillin äärelle. Niinpä päätin, että meillä olisi strutsinmunalettuja jälkiruoaksi, olihan Opiskelijakin käymässä. Letunpaisto ulkona sääskiä huitoen olisi luonnollinen jatkumo grillaussessiolle. 

Tavanomaiseen tapaani katsoin neuvot strutsinmunaneuvonantajani, sauvajyväsen blogista. Hänen blogistaan on helppo löytää vinkit silloinkin, kun aiheena on hieman epätavallisempi raaka-aine tai toisaalta perinteinen valmistustapa, joka muuten on jäämässä vähän unholaan. Pidän blogin rauhallisesta ilmeestä ja maltillisesta tunnisteluettelosta. Se on täysin päinvastainen kuin oma luetteloni, joka kilpailee pituudessa nälkävuosikategoriassa päässen toisaalta logiikkasarjassa pitämään perää. Olen joskus miettinyt tunnisteluettelon siivoamista konmarityyliin, mutta arvatenkaan en ole siihen ryhtynyt, vaan jatkuvasti lisään uusia pöhköjä tunnisteita.

Saattaa sisältää tuotesijoittelua, sillä kuoren palan irtivääntämisessä käyttämäni
uusi Marttiinin veitseni on loistava.

Strutsinmunaletut litran taikinalla

• 3 dl strutsinmunaa
• 1 l maitoa (käytin reissusta tuotujen ruotsalaismaitojen loput ja vielä purkinhuuhteluvettäkin saadakseni yhteensä litran nestettä)
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria (oma lisäykseni)
• 6 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen

Kun strutsinmuna oli menestyksekkäästi saatu auki, mittasin siitä 3 dl erilleen. Tällä kertaa emme erotelleet valkuaista ja keltuaista, vaan molskautimme kaiken samaan kulhoon ja vispilöin massan kutakuinkin tasaiseksi. Tallensin ylijäämän (noin litra) kahdessa erässä jääkaapin nollalaatikkoon. Vannon tekeväni niistä jotain aivan lähiaikoina. Keräsin kaikki taikinan ainekset (paistovoita lukuunottamatta tietty, höpsö!) suureen kulhoon ja vatkasin ne vispilällä tasaiseksi taikinaksi, jonka jätin turpoamaan erinäisten touhujen ajaksi. 

Eilen hermoni kuuden vuoden ikään ehtineen tietokoneeni kanssa menivät totaalisesti. Nykersin pitkää Norja-aiheista postaustani koko päivän koneen uinahtaessa aika-ajoin ja kaiken tapahtuessa täi-tervassa-nopeudella. Kävin noutamassa uuden koneen sieltä, missä nyt on vaan turha maksaa liikaa ja elämä taas hymyilee. Ja minäkin, sillä osasin ilmeisesti vahingossa siirtää yhtä jos toista vanhalta koneeltani uudelle, enkä ainakaan vielä kaikkea kuuteen kertaan. Opiskelija yritti perustella, miten järkevää minun olisi hankkia Windows-kone, luetellen mm. yhteensopivuuden muiden laitteideni kanssa, hinnan ja helppokäyttöisyyden. Tässä asiassa en uskonut järkipuheeseen, vaan jatkoin hedelmälinjalla. 

Takaisin lettutaikinaan. Kun päivällinen oli syöty, mittavat siivoustyöt tehty (oli niin iso grillausoperaatio, jossa käytettiin valtavasti arsenaalia) ja jalkapallokin jo alkanut, aloin letunpaistoon. Grillin sivupolttimolla olikin mukava paistella lettuja. Ja paistella lettuja. Lopuksi paistoin vielä kasan lettuja. Niitä meinaan tuli aika pino tuosta taikinasta, jossa oli  nestettä lähes puolitoista litraa. Paistoin letut voissa, enkä varsinaisesti nuukaillut sen kanssa. Strutsinmuna lettutaikinassa teki kyllä jonkun taian, letut maistuivat todella hyviltä, letut oli helppo kääntää ja sain reunoista jopa hieman pitsisiä. Kauniin pyöreitä lettuja en kyllä oikein saanut, en ole koskaan saanut sellaisia aikaan.

Söimme lettuja marjojen ja jäätelön kanssa ja loput letut laitoin jääkaappiin ja teen niistä tänään jonkunlaisen jälkkärin vaikkapa haudutettujen luumujen kanssa. Ehkä. Tai sitten syömme ne aamiaisella. Vaikka letut ja pannukakut eivät paini teknisesti aivan samassa sarjassa, liitän kuitenkin tämänkin postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne kaikki vähänkään aihetta liippaavat postauksemme on kerätty. 

Saattoi siinä olla vähän vaahterasiirappiakin

Strutsinmunan avaaminen ja brûlée

Hankimme tammikuisella Tallinnan reissulla strutsinmunan, jota pidimme varaston todella viileänä pidettävässä jääkaapissa aina maaliskuun alkuun asti. Kammenpyörittäjä käänteli munaa silloin tällöin ja siirsin aina tuonnemmas sitä hetkeä, jolloin muna avattaisiin. Luin moneen kertaa sauvajyväsen kaikki strutsinmunaohjeet ja mietin, että pakko kai se on uskaltaa. 

Avaamisen teimme ulkona siltä varalta, että muna olisi pilaantunut, arvelimme että se saattaisi tuoksua käänteishyvälle. Kammenpyörittäjä otti välineistöä esille autotallin puolelta, minä keittiöstä. Valitsimme työkaluksi Dremelin ja otimme esiin kaksi kulhoa, siltä varalta, että saisimme keltuaisen ja valkuaisen erotettua. Olin ymmärtänyt, ettei se aina onnistu. 

Kammenpyörittäjä leikkasi kovaan kuoreen kolmionmallisen kuvion, siinä kyllä haisi epämiellyttävästi niin hammaslääkäri kuin kallonporauskin (vaikka mistä minä tiedän, miltä se haisee?). Kun Dremelin laikka surahti kuoren läpi, poistimme irtopalan veitsellä, se lähti nätisti pois, myös munan sisäpuolen kalvo irtosi palan mukana ja saatoimme neninemme todistaa, ettei muna ole pilaantunut. 

Kaadoimme varovasti valkuaista isoon kulhoon varoen keltuaisen valahtamista sekaan, se onnistui hyvin. Kun kaikki valkuainen, noin litran verran oli saatu talteen, oli keltuaisen vuoro. Se oli kaunista kirkkaankeltaista massaa joka viileyden vuoksi valui melko jähmeästi pienempään kulhoon. Keltuaista oli noin puoli litraa. 

Päätimme tehdä strutsinmunan kuoresta tämän vuoden pääsiäisruohoastiat. Kammenpyörittäjä leikkasi samalla välineellä kuoren kahteen suunnilleen samankokoiseen puolikkaaseen. Sisäkalvo irtosi nahkamaisena pois helposti ja kuori oli huuhdottavissa aivan puhtaaksi. 

Valmistin brûléen crock potissa aiemmin kokeilemallani metodilla, mutta sauvajyväsen käyttämillä ainemäärillä. 

Strutsibrûlée neljälle (eli me saimme kumpikin kaksi)

• 1 dl strutsinmunan keltuaista
• 4 dl kermaa
• 80 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• hieman sokeria vanukkaan päälle viimeistelyssä

Ota esille haudutuspata, kuumenna vettä kiehuvaksi kattilassa tai vedenkeittimellä odottamaan. Sekoita kaikki vanukkaan ainekset kannussa huolellisesti sekaisin, että sokeri liukenee kunnolla nesteeseen. Täytä neljä pientä jälkiruoka-astiaa, jotka kestävät kuumuutta melko täyteen. Tämä jälkiruoka ei kuohu, riittää että noin sentti jää yläreunasta varaa. Toisaalta matalampi laakea asti hyytyy nopeammin. Minä käytin pieniä kohokasvuokia. Kaada kuumaa vettä muutama sentti haudutuspataan ja asettele kohokasvuoat pataan. Kaada varovasti vettä lisää pataan niin, että vuoat ovat yli puolen välin vesihauteessa. Laita pataan kansi päälle ja pata low-asetukselle, mikäli sinulla ei ole kiire jälkiruoan kanssa. 

Noin kolmen neljän tunnin jälkeen voit kokeilla vanukkaan tanakkuutta hieman hytisyttämällä vuokaa ja jos se on vielä liian juoksevaa, hauduta lisää. Jos kiire pukkaa, laita pata high-asetukselle. Voit mitata vanukkaan lämpötilaa, sen pitäisi olla noin 85 astetta, että se on sopivan hyytynyttä ja valmis otettavaksi jäähtymään. Kokeile lämpötilaa mittarilla, jonka anturin voit tökätä vanukkaaseen. 

Kun vanukkaat ovat riittävän hyytyneitä, nosta ne varovasti padasta ja laita jääkaappiin tai peitettynä ulos jäähtymään. Pari tuntia riittää jäähtymiseen, mutta voit viilentää niitä yön ylikin. Ennen tarjoilua ripota pinnalle hieman sokeria ja paahda pinta keittiötoholla rapeaksi karamellikuoreksi. 

Strutsinmunan keltuaisesta tehty brûlée oli todella hyvää, mutta en sitä erityisesti osaisi kyllä kananmunan keltuaisesta tehdystä osaisi erottaa. 

Muun osan strutsinmunan sisällöstä käytin pannukakun tekemiseen ja pakastin litran verran seosta. Sauvajyvänen sanoi, että seos kestää hyvin pakastamista. Pannukakku oli ihan hyvää, mutta poltin sen pohjan perusteellisesti. Alan olla varma, että uunimme tosiaan on menossa rikki, sillä se ei tunnu pitävän lämpötilaa haluttuna entiseen tapaan ja leivonnaisten pohja palaa siinä, missä pinta ei vielä ole kypsä. Samaa epäilin jo viime vuoden puolella, kun koitin tehdä kääretorttua. Kesällä viimeistään hommaamme uuden uunin, kun olen taas kotimaisemissa kokkailemassa. 

Minä tein strutsibrûléeta viikko ennen caminolle lähtemistä, tämä postaus tulee ajastettuna, kun olen toivon mukaan kävellyt pohjoisessa Espanjassa jo viikon verran. Matkaani kävelyreissullani voi seurata CampaCaminossa ja Instagramissa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Sturtsia kaikille paisti Pletsille

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Jotkut sanat kirjoitan säännönmukaisesti väärin, kurssikaveristamme Peltsistä tulee aina Pletsi ja muutama muukin vakiovirhe esiintyy kirjoituksissani. Yleensä huomaan typot jossakin vaiheessa ja korjailen niitä postauksista aikojenkin päästä. 

Pojat söivät strutsia kerran pieniä ollessaan mukavan boheemin Maijan hoidossa. Samoin he muistavat, että siellä sai tehdä majoja sohvan tyynyistä ja suklaatahnaa leivän päälle. Olin erittäin tyytyväinen poikien hoitopaikkaan, se nyt on sanomattakin selvää. Kotona he ovat olleet strutsitta aina tähän päivään asti. 

Sain strutsifileitä Familian kokeilupaketissa, ne kiinnostivat minua kaikkein eniten saamissani näytepaketeissa. Pyörittelen vielä karitsan kateenkorvia pakastimessa ja ja kerään niiden suhteen rohkeutta. Andalusian auringossa-blogissa niistä on jo kokkailtu. Katsastin TOP100-ruokablogien haulla suomalaisia strutsikokkailuja, mutta päädyin kuitenkin ottamaan mallia Drizzle and Dip-blogin strutsivartaista. Otin fileet sulamaan illalla ja kokkailupuuhiin aloin tänään iltapäivällä marinadin sommittelulla. Lisäkkeenä meillä oli samalla parilalla paistettua halloumia ja minihasselbackoja. Niiden kuvan näin Ciao Veggie-blogissa. Ne näyttivät niin kivoilta, että lupasin itseni ostaa marokkolaisia uusia perunoita.

Strutsivartaat

• 6 strutsifilepalaa
• punasipulia lohkoiksi leikattuna
• pieniä herkkusieniä kokonaisina, tai isompia neljään osaan leikattuina
• punaista paprikaa
• kirsikkatomaatteja

Marinadi

• 3 rkl oliiviöljyä
• 0,75 dl punaviinietikkaa
• tuoretta minttua
• tuoretta oreganoa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 3 laakerinlehteä (olin liian laiska etsimään niitä)
• 1 sitruunan mehu

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää siihen tasakokoisiin kuutioihin leikattu strutsi. Kaada marinadi ja lihapalat paksuun, tiiviisti suljettavaan pussiin ja kääntele pakettia niin, että lihapalat ovat kauttaaltaan marinadissa. Anna strutsin marinoitua vähintään tunti, mieluiten vaikka yön yli. Jos marinoit yön yli, lisää sitruunamehu mukaan vasta vähän ennen kuin aloitat vartaiden kokoamisen. 

Liota puisia varrastikkuja, etteivät ne pala grillattaessa ja raaka-aineet liukuvat helpommin tikussa. Pilko sipuli ja paprika lohkoihin, jotka eivät ole lihapaloja suurempia. Näin vältät sen, etteivät lihapalat vartaissa jää osumatta parilaan, mikäli käytät sellaista kypsentämiseen. Keihästä liotettuihin vartaisiin vuoron perään lihapaloja, kirsikkatomaatteja, sieniä, paprikapaloja ja sipulia, oman makusi mukaan. Mikään ei estä lisäämästä jotain muutakin mukaan, vaikka säilöttyjä artisokanpohjapaloja tai esikypsytettyjä ruusukaaleja. 

Grillaa tai paista vartaita parilalla niitä ahkerasti käännellen. Minä en vielä tarjennut mennä ulos kaasugrillille, vaan paistoin vartaat kaasuliekin päälle asetetulla parillalla. Kypsentäminen otti noin 10 minuuttia. Vähän jännitti, miten saan strutsin kypsäksi, muttei kuivaksi. Kuudesta fileestä tuli tykötarpeineen kaikkiaan 8 runsasta varrasta, joista riitti hyvin neljälle ja yksi varras taisi jäädä syömättä, kun kaikkien vatsat tulivat jo täyteen.

Minihasselbackat

• 500 g pieniä, tasakokoisia perunoita
• rypsiöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria

Esikeitä pienet perunat kuorineen melkein kypsiksi ja nostele ne leikkuulaudalle jäähtymään. Kuumenna öljy rasvakeittimessä tai padassa 180 asteeseen ja öljyn kuumetessa leikkaa perunoihin pieniä viiltoja. Helpoiten se käy laittamalla peruna ruokalusikkaan ja leikkaamalla terävällä veitsellä lusikan reunaan asti, näin et leikkaa perunaa vahingossa halki. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, nostele viilletyt perunat kypsymään öljyyn noin 7-8 minuutiksi, kunnes ne ovat rapeita. Kalasta perunat talouspaperilla vuorattuun kulhoon peiteltyinä odottamaan muun ruoan valmistumista. Minulla oli yhtä aikaa parilointi ja uppopaistaminen kesken, oli kohtuukiire hetken aikaa. Kun laitat perunat tarjolle, ripota niille hyvälaatuista suolaa ja pippuria. 

Asettelin minihasselbackat keskelle suurta kulhoa ja niiden ympärille vartaat, salaattia, halloumit ja kurkkuviipaleita sekä kirsikkatomaatteja. Tarjolla oli myös tsatsikia. Pidimme strutsin riistaisasta mausta, enkä tainnut pilata täta minulle vierasta raaka-ainetta. Liha oli sopivan kypsää, mutta melko tiivistä. Vartaiden kasvis- ja sienilisäkkeet mehustivat kokonaisuutta ja tsatsiki kävi hyvin kastikkeeksi myös minikokoisille hasselbackoille, jotka olivat tosi hauskoja ja helppoja tehdä. Luulen, että vähän pitempi marinointi olisi ollut strutsille eduksi, nyt lihat olivat marinadissa parisen tuntia. Kiitos Familialle mahdollisuudesta kokeilla strutsin lihan kokkaamista!

ps. tietysti Pletsikin, tuo vastikään pyöreitä täyttänyt ystävämme, olisi saanut sturtsia, jos olisi ollut paikalla!