Syöminen ei ollut oikeastaan ollenkaan pääasia tänne Roueniin tulossa, vaan Jeanne d'Arc, joka koki kohtalonsa Rouenissa polttoroviolla 30.5.1431. Olimme jo viime vuonna päättäneet, että Roueniin pitää mennä ja sain eräältä kanssakaravaanaripariskunnalta hyvän vinkin matkaparkista satamassa. Suunnitelmamme oli ajaa tänne aamulla jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jos emme saa paikkaa täältä (ei varausmahdollisuutta) teemme sitten jotain muuta.
Emme tarvinneet varasuunnitelmaa, saapuessamme vähän yli kello 10 oli juuri menossa lähtijöiden ja saapujien välinen paikanvaihtokierros ja me saimme vielä sähköpistokkeellisen paikan. Myönnän, että jätin kohteliaisuuden sikseen, kun olimme ajaneet paikallemme jo kokonaista kaksi minuuttia aikaisemmin kuin viereen tulleet italialaiset, otin sen sähköpistokkeen meille, joka oli meidän paikkaamme lähempänä. Olimme todella iloisia paikan saamisesta ja hetken istahdettuamme lähdimme kävellen kohti keskustaa.
Kävimme katsomassa monia Jeanneen liittyviä paikkoja ja hänen nimensä on kaupungissa kaikkialla, aukioiden, kadun, sillan, baarien, hotellien, majatalojen ja ravintoloiden nimissä.
On ollut niin lämmin päivä, noin 25-28 astetta, että mobilekokkaaminen asvalttikentällä ei innostanut, vaan kävimme syömässä paluumatkalla Seine-joen varren ravintolahallissa. Siellä oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista ostetut syömiset saattoi kantaa suuren keskisalin yhteispöytiin, juomat ostettiin erikseen baarista.
Minua olisi hieman kiinnostanut korealainen ruokakoju, mutta koska Tour de France, päädyimme kumpikin galetteihin, jotka eivät olleet tämän reissun ensimmäiset tai ainoat, mutta yhdet parhaista. Oli kiva istua lämpimän ulkoilman jälkeen viileässä hallissa ja syödä erittäin vastavalmistetut galetet, näin itse kuinka lettu paistettiin ja koottiin, eikä se ollut seisonut missään odottamassa asiakkaita. Kylmä siideri juomana kruunasi annokset. Antti otti rohkeasti neljän juuston galetten, minä se traditionaalisen.
Palasimme sitten matkaparkkiin, aika lämmintä on kyllä ollut. Emme tiedä kuinka monen ampeerin sulakkeet sähköpaikoilla täällä on, joten emme ole tohtineet laittaa ilmastointia päälle. Ei olisi kiva tärskäyttää sähköjä itseltä ja mahdollisesti muiltakin, joten olemme laittaneet auringon kääntymisen mukaan verhoja ikkunoihin ja varjon puolelta ikkunoita auki. Pieni tuuletin pöhisee ja me pärjäämme oikein hyvin. Etenkin kun ei tarvitse kokkailla sisällä eikä ulkona.
Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen vuorietappi ja katsoimme sen kokonaan. Siinä näytti aluksi siltä, että Richard Carapaz yltäisi toiseen peräkkäiseen etappivoittoon, mutta ei siinä niin käynyt. Tadej Pogacar tuli ja otti viidennen voittonsa tässä kisassa ja toiseksi ajoi hienosti Lenny Martinez, Carapaz jäi kolmanneksi. Ajattelin jo hänen koittavan sitä temppua, jonka vuoksi hänelle alunalkaen suutuin monta vuotta sitten, mutta ei hänestä ollut siihenkään. Minun on oikeasti mietittävä, mitä voin tälle RC-antipatialleni tehdä. Ei tämmöinen ole oikein.
Huomenna sitten ajetaan toistamiseen Alpe d'Huezille, mutta eri reittiä. Siinä on vielä vuoristokauriilla (Peter Selinin nimitys ammattipyöräilijöistä, jotka ovat kovia mäkiajajia) tilaisuus, mutta Tadej'n johto toisena olevaan Remco Evenepouliin on jo 11 minuuttia.
Me siirrymme huomenna muutaman mutkan kautta takaisin rannikolle. Roueniin tulemme uudelleen aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, nyt on liian kuumaa hottia. Tämä matkaparkki kyllä sopii toistekin meille, täällä on kohtuulliset saniteettitilat ja matka keskustaan on sopiva.
