Helppo ja nopea kiivi-appelsiinisalaatti

Olen koittanut tässä käyttää runsaasti kiivejä, sillä tulin ostaneeksi hävikintorjuntakassin, jonka pääasiallisin sisältö olivat kiivit. Eilen käytin niistä neljä salaattiin, jonka toisena pääraaka-aineena olivat appelsiinit, joita niitäkin on ollut taloudessa muutama liikaa. Vinkin otin tästä blogista. Etenkin siellä ollut kuva herätti mielenkiintoni, tuollaista tavoittelin minäkin, mutten ihan noin nättiä kyllä saanut aikaan. 

Kiivi-appelsiinisalaatti kahdelle

• 3 vihreää kiiviä
• 3 keltaista kiiviä
• 1 appelsiini
• 1 veriappelsiini
• 1 rkl hunajaa
• mintunlehtiä
• ripaus suolaa

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, leikkasin kuoret kahdesta vihreästä ja kahdesta keltaisesta kiivistä ja viipaloin hedelmät. Samoin kuorin ja viipaloin appelsiinit. Sommittelin lautaselle kiivi- ja appelsiiniviipaleita toistensa lomaan ja koristelin mintunlehdillä. Lurittelin päälle lusikallisen juoksevaa hunajaa ja ripottelin pinnalle hieman suolaa, kyseessä oli jopa minttusuola, purnukka jonka olen ties koska ostanut, en muista mistä. Jäljellä olevat kaksi kiiviä leikkasin kukan muotoon. Olen kuvitellut sen olevan vaikeaa, mutteipa ollut. Katsoin Youtubesta videon hakusanoilla "how to cut kiwi" ja heti eka onnistui kohtuullisesti. 

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

• mansikoita
• viiniä
• sokeria
• sitruunan kuorta raastettuna
• mintunlehtiä

Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.

Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu. 

Apricot Fool Egan Bernalin voitonpäivänä

Giro d'Italia päättyi ja voittajaksi sinetöityi Egan Bernal. Päätösetappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen voitti Filippo Ganna. Nyt meillä alkaa muutaman viikon haastevapaus, ennen kuin Tour de France alkaa kesäkuun lopulla. 

Italialaisen ruokahaasteen viimeisenä päivänä tein meille jälkiruokaa, jonka nimi on Apricot Fool. Olin ostanut kauden ensimmäiset aprikoosit ja löysin niille ohjeen (jonka jo hukkasin). Myöhemmin huomasin, että tein melkein identtisen jälkiruoan jo vuonna 2016 Giron aikaan. En antanut sen häiritä. En olisi tarvinnut näin paljon aprikooseja kahden hengen jälkiruokaan, mutta käytin kaikki pois ja purkitin loput keittämäni aprikoosihillon myöhempään käyttöön. Saattaisin ehkä tehdä jopa Sacher-kakkuakin, en ole sitä koskaan tehnyt.

Apricot Fool kahdelle

• 500 g tuoreita aprikooseja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 140 g sokeria
• 3 rkl Cointreau-likööriä
• puoli purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 4 amarettokeksiä
• muutama vadelma
• tuoretta minttua

Keitin ensin aprikoosihillon. Halkaisin aprikoosit, otin pois kivet ja laitoin puolikkaat kattilaan. Lisäsin sinne sitruunan mehun, kuoriraasteen ja sokerin. Keitin hedelmiä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä. Kaadoin pehmeät hedelmät ja kattilaan muodostuneen nesteen Bamixin kapeaan kulhoon ja soseutin ne tasaiseksi. Sekoitin mukaan liköörin ja ja jätin hillon jäähtymään. 

Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin siihen mascarponen. Lisäsin mukaan noin 1,5 dl aprikoosihilloa, säästin pari lusikallista kuppiin. Loput purkitin desinfioituun purkkiin kuumennettuani hillon vielä uudelleen. Sekoittelin varovaisesti mascarponemassaa ja jaoin seoksen kahteen lasiin. Koristelin vielä parilla teelusikallisella aprikoosihilloa, amarettokeksimuruilla, vadelmilla ja mintulla. 

Jälkiruoan kyytipoikana oli Giro d'Italian virallista proseccoa ja sääkin oli sopiva jälkiruoan nauttimiseen omalla terassilla. Nyt on mukava jäädä hieman haastevapaalle ja syödä ns. mitä haluamme. 

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Gin and French

Gin and French on yksinkertainen cocktail, sopii aperitiiviksi viikonlopun alkuun. Otin siihen ohjeen tältä sivulta. Teimme cocktailin hieman miedompana. Pihalta saa vieläkin topakkoja mintunoksia, joilla saa kimaran sekoitettua hyvin. 

Gin and French

• 3 cl giniä (Hendrick's)
• 3 cl vermuttia (Noilly Prat Dry)
• tonicia
• sitruunaviipale
• mintunoksa
• jäitä

Laita lasiin paljon jäitä ja kaada päälle gini ja vermutti. Lisää mukaan sitruunaviipale ja oksa minttua, sekoita ja kaada lasi täyteen tonicia. Mukava, virkistävä kimara ennen päivällistä ruoanlaiton lomaan. Lisään tämän CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme juomaehdotuksia.

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme. 

Teriyakilohi ja rapea salaatti upean tamperelaisen tapaan

Viime aikoina lemppariblogeissa on tehty niin hyvää ruokaa, että minun on ollut aivan pakko apinoida heidän ohjeitaan nopeassa tahdissa. Johanna teki sopivasti tomaattisalaattia ranskalaisen ruoan tarpeeseeni, Hannele postasi niin ihastuttavan galetten, että minä tein myös. Toissapäivänä tein Minnan neuvoin parmesanperunoita, eilen söimme mansikkaista halloumisalaattia Annen postausta mukaellen. Tälle tuli jatkoa tänään, kun Janica postasi teriyakilohta ja salaattia. Vaikka ruokahalu on edelleen hukuksissa, tämä ohje houkutti niin paljon, että toteutin sen parhaani mukaan tänään. Janica oli tehnyt ruokaa vähän useammalle, minä tein kahdelle ja aika sopivasti teinkin. 

Teriyakilohi 

• 300 g kirjolohta ( fileen häntäpää, joita tahtoo kaupan kalatiskiin kinostua)

Marinointikastike lohelle

• loraus soijakastike
• 1 rkl muscovadosokeria
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl miriniä
• palanen inkivääriä raastettuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna

Sekoita pienessä kattilassa kastikkeen ainekset ja keittele kastiketta noin viisi minuuttia, sekoita koko ajan, ettei kastike pala pohjaan. Kaada hieman kokoonkeittynyt kastike sen kokoiseen vuokaan, mihin kalapalasi sopivasti mahtuu. Tarkista kalapala, poista ruodot, jos niitä on ja jos on ylimääräistä rasvaa, leikkele nekin pois. Nosta kalapala vuokaan ensin nahkapuoli alaspäin ja sitten käännä se nahkapuoli päällepäin. Marinoi kalaa mielellään ainakin tunti, meillä oli vähän kiire mukamas, joten kala oli marinadissa vain puolisin tuntia. 

Kun on aika kypsentää kala, grillaa se muutama minuutti  puoleltaan, tai kuten minä, paista pannulla oliiviöljyssä ensin nahkapuoli alaspäin kolmisen minuuttia ja sitten toista puoli pari minuuttia. Jos lohifileesi on paksumman puoleinen, paista pitempään. Uunissakin tämän voi tehdä, 200 astetta ja 15-20 minuuttia. 

Rapea salaatti reippaalla minttutvistillä

• 2 porkkanaa
• 2 uuden sadon sipulia
• 1 pieni kurkku
• kourallinen salaatinlehtiä
• paljon minttua
• seesaminsiemeniä

Kastike

• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl muscovadosokeria
• 3 rkl vettä

Kiehauta ensin kastikkeen aineksia sen verran, että sokeri liukenee nesteeseen. Jätä jäähtymään. Leikkaa porkkana tikuiksi ja sipuli viipaleiksi. Jätä sipulinvarret talteen. Sekoita porkkanat ja sipulit kastikkeeseen ja jätä marinoitumaan mielellään ainakin tunniksi. Meillä oli aikaa noin kolme varttia, joka sekin riitti aika hyvin. 

Revi salaatin- ja mintunlehdet pienemmiksi paloiksi ja leikkaa sipulinvarret ohuiksi viipaleiksi. Halkaise kurkku ja raaputa pikkulusikalla keskustan siemenet pois. Leikkaa kurkku tikuiksi. Kun on aika syödä, sekoita kulhossa kurkkutikut ja salaatin- ja mintunlehdet sekaisin. Yhdistä mukaan valutetut marinoidut porkkanat ja sipulit. Säästä marinointikastiketta ja lisää sitä hieman mukaan, jos salaatti vaikuttaa kuivalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Janican kuvissa oli vielä houkuttavan näköisiä porkkanoita ja minä sommittelin samantapaisia.

Porkkanat kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• nokare voita
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Leikkaa porkkanat pitkittäin halki, jätä vähän naattia, se näyttää lautasella kivalta. Sulata pannulla vähän voita ja lisää mukaan hunajaa ja timjamia. Laita porkkananpuolikkaat pannulle kypsymään. Kääntele välillä, kunnes porkkanoilla on kaunis paistopinta. Pientä puruvaraa saa jäädä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tämä oli aivan suloinen ateria hikikuumaan keskiviikkoon. Käytin puoli tuntia keittiössä ja sitten saman verran syömiseen. Kiitos Janica ideasta!

Superraikas meloni-fetasalaatti

Tänään oli yksi tämän vuoden parhaista päivistäni, sain lääketieteellisen luvan tehdä työtä taas vuoden eteenpäin. Upouuden medikaalini kunniaksi nautimme kaksiosaisen päivällisen, jonka alkuruoka oli erittäin raikasta salaattia, jossa oli minttua, melonia, kurkkua ja fetaa. Ohjeen otin Coley cooks-blogista. Pääruoka oli tavallistakin tavallisempi kanapasta.

Meloni-fetasalaatti kahdelle

• puolikas dinomelonia
• 1/4 cantaloupemelonia
• puolikas punasipulia
• 50 g fetaa
• 10 cm pätkä kurkkua
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta minttua
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Lidlissä oli meille aikaisemmin tuntematon dinomeloni, joka oli sisuksiltaan kokonaan valkoinen ja siinä oli melko vähän siememiä. Pilkoin puolikkaasta melonista jonkunlaisia kolmiota. Samoin pilkoin osan cantaloupea. Kurkun osakuorin ja leikkasin viipaleiksi, myös punasipulin ohuiksi suikaleiksi. Fetasta leikkasin myös jonkun sortin kolmioita. Mintun silppusin. 

Asettelin vadille melonipalat, kurkkuviipaleet, sipulisuikaleet ja päälle paljon sitruunamehua, minttua, oliiviöljyä ja ripaus suolaa ja pippuria. Todella hyvä alkuruokasalaatti, tosi raikas ja pirteä.

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti

Vuosi sitten söimme Ranska-haasteen aikana tosi mukavaa jogurttista kesäkurpitsasalaattia. Tänä vuonna kokeilimme samankaltaista salaattia kurkusta. Ohje on täältä. Taidan pitää vielä enemmän tästä versiosta. 

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti kahdelle

• 1 kurkku
• 3 rkl turkkilaista jogurttia
• minttua
• 1 tl punaviinietikkaa
• suolaa pippuria
• 1 pulska retiisi

Kuori kurkusta kuoren osittain pitkittäisinä raitoina niin, että viipaleisiin tulee kiva koristereuna. Leikkaa kurkku parin kolme millin kiekoiksi. Sekoita kulhossa palasiin hieman suolaa ja jätä maustumaan hetkeksi. Kääri mintunlehdet rullalle ja leikkaa sitten rullasta poikittain ohuita suikaleita, näin saa kivoja ohuita rihmoja. Sekoita jogurtti, etikka ja minttu kastikkeeksi ja yhdistä kurkkupaloihin. Mausta vielä suolalla, mikäli tarvitsee ja pippurilla. Ripottele päälle hieman minttua ja ohuita retiisiviipaleita. Mandoliinilla saa oikein ohuita viipaleita, samoin tryffelihöylällä. Söimme salaattia rakuunakanan ja pastan kanssa.

Tour de Francen 11. etappi oli jälleen niin tasamaan lättyetappi kuin voi olla. Pituutta sillä oli 203,5 km. Herranen aika mikä loppu taas etapilla, Marcel Kittel otti viidennen etappivoittonsa, vaikka näytti vielä aivan hetki aikaisemmin, ettei mitään mahdollisuuksia. Hän on ihan supermies tämän vuoden Tourissa! Chris Froome johtaa kokonaiskilpailua. 

Ultrakirpeä limekiisseli

Tämä kirpeä italialainen kiisseli sopisi hyvin paletinpuhdistajaksi pitkälle aterialle, mutta jälkiruokana sen ohjeen otin. Siitä piti tulla vanukasta, mutta suurustin liian vähän, joten siitä tuli kiisseliä. Ja miten kirpeää! Puhdistui kyllä paletti kirkkaaksi! Ohje on täältä. Tein puolikkaan määrän ja siitäkin olisi riittänyt hyvin neljälle. Sen verran kirpeää se oli, mainitsinko jo?

Kirpeä limekiisseli

• 2,5 dl limemehua (minulla osana puolikas sitruuna ja vähän verigreippiä)
• 2,5  dl sokeria (vähensin määrää 2 desiin pöhköyttäni)
• 2 rkl maissitärkkelystä
• kermaa vaahtona koristeluun
• tuoretta minttua

Purista limeteistä mehu ja kaada se kattilaan. Mittaa mukaan sokeri ja maistele, onko sopivan makeaa. Minä muka luulin, että voin hieman vähentää sokeria, muttei olisi kannattanut. Kuumenna seosta, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Vispilöi maissitärkkelys mukaan nopeasti ja keitä seosta muutama minuutti, kunnes se sakenee. En ole aiemmin tehnyt maissitärkkelyksellä vanukkaita, joten en oikein tiennyt miten paljon sen pitäisi sakeuttaa. Ohjeessa neuvottiin keittelemään koko ajan sekoittaen muutamia minuutteja. Kaada saennut seos annosastioihin (ne neuvottiin kylmentämään valmiiksi) ja pidä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, yön ylikin. Koristele kermavaahdolla ja mintunlehdillä, minä raastoin päälle muutaman limenkuoren suikaleenkin. 

Raikasta ja silmiä siristävää, eikä ihan sellaista kuin piti. Kai. Ehkä.

Giro d'Italian 9. etappi on ensimmäinen aivan oikea vuorietappi ja sen profiilikin jo näyttää siltä, että kenelläkään ei tule olemaan kivaa. Minä vietän päivän töissä ja pääsen katsomaan tallenteelta sitten miten siinä käy.

Eilen kävi hassusti, niin hassusti, että epäilin jo omaa järkeäni, mikä on sangen harvinaista. Siihen yleensä luotan melkoisesti. Töistä tultuani laitoimme tallenteen päivän etapista pyörimään hieman alusta pikavauhtia, että pääsen jossain vaiheessa nukkumaankin. Maisemat näyttivät kauniilta ja Bob Jungels ajoi pinkkipaidassa. Noin 50 km kohdalta aloimme sitten katsoa tarkemmin ja olin edelleen aivan tyytyväinen. En tuntenut kommentaattoria, joka oli Eurosportin vieraana, mutta sujuvasti sitä kuuntelimme. Jossain vaiheessa ihmettelin, että mitä he puhuivat olympialaisista, mutta arvelin kuulleeni väärin.

Loppua kohden, samalla kun ihailimme kauniita maisemia, kiinnitin huomioni siihen, miten Nibalista ja Astanasta puhuttiin toistuvasti samassa lauseessa ja kummastelin asiaa, sillä Nibalihan ajaa tänä vuonna Bahrain-tallissa. Sen verran kaukaa kaikki kuvat olivat, etten saanut selkoa kuka on kukin. Loppuratkaisun kohdalla olin aivan kummissani, kun maaliin tuli ensimmäisenä aivan eri mies kuin Giron sivulla (Steephill ei vielä silloin tarjonnut lopputuloksia), mutta toiseksi kyllä tuli sama mies tuloksissa ja kuvaruudulla, mitä nyt talli oli väärä. Vueltan sivuilla on usein virheitä lopputuloksissa, Gironkin toisinaan, muttei yleensä kovin pitkään etapin jälkeen. Hetken siinä tuumittuamme huomasimme, että tallentimelta oli poimiutunut katsottavaksi joku viime kevään Giron etapeista, alkupään pätkä, jolloin silloinkin Bob Jungels oli kokonaiskilpailun ykkösenä. Voi ihmisen käsi! (näin sanottiin joskus 90-luvulla, kun haluttiin päivitellä jotain semikorrektisti, miksihän?)

Eilen kuitenkin etapin voitti Gorka Izaguirre ja Bob Jungels sai pitää pinkin paidan. Olen nyt vakuuttunut, ettei minun takiani tarvitsisi ajaa kuin pari kolme pätkää kutakin suurta ympäriajoa ja minä tuijottaisin niitä aivan tyytyväisenä vuodesta toiseen. Täydestä menisi. Nyt vain olisi hauska tietää mistä tallentimen uumenista tuo lähetys löytyi, sillä meillä on tapana poistaa katsotut etapin sitä myöten.

Hauskaa äitienpäivää kaikille äideille ja muutenkin mukavaa sunnuntaita, tämä lähtee duuniin!

EDIT: Nyt Giro on siirtynyt siihen vaiheeseen, josta minä pidän! Nairo Quintana nousi sunnuntain etapilla omalle paikalleen kilpailun kärkeen karmeassa loppunousussa Blockhausille. Siinä joutui Nibalikin antautumaan. Maanantaina kisa on vapaapäivällä, sunnuntaina kolaroineet hoitelevat naarmujaan ja parsivat ajopöksyjään ja kaikki valmistautuvat tiistaista aika-ajoa varten. 

Espanjalainen tomaatti-sipulisalsa minttuyllätyksellä

Toissapäivänä meillä oli grillauspäivä, grillasimme lampaan ulkofileet vartaina ja niistä jo kerroinkin, mutta säästin lisäkkeen tämän päivän postaukseen. Olen iltaisin nyt yksin kotona, enkä laiskuuttani viitsi kokkailla vain itselleni. Onneksi voimme syödä sentään aamiaista yhdessä ja aamiainenhan on päivän tärkein ateria, eikö se ollutkin niin?

Tein salsan pienenä annoksena ja ohjeen löysin täältä, samasta blogista otin myös lammasvartaiden ohjeen.

Tomaatti-sipulisalsa

• 1 suuri pihvitomaatti
• 1 punasipuli
• 1 tl punaviinietikkaa
• 1 loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta minttua

Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja tomaatti kuutioiksi. Silppua minttu. Sekoita kulhossa etikka, öljy, suola ja pippuri ja yhdistä sipuli ja tomaatit. Sekoittele ja anna hieman maustua. Lisää mukaan paljon minttua. Sopii erilaisten grilliruokien lisäkkeeksi mitä parhaiten ja minttu yhdessä punasipulin kanssa tekevät tästä tosi vinkeän makuisen, tomaatti optimaalisesta kypsyydestäään huolimatta jäi aivan statistiksi. 

La Vueltan keskimmäinen kolmannes alkoi tänään, kun 11. etappi ajettiin tasamaalla. Loppuun oli kuitenkin kerätty maata sen verran kasaan, että viimeisellä parilla kilometrillä nousua kertyi melkein puoli kilometriä. Chris Froome ja Nairo Quintana taistelivat etapin voitosta, Froome tikkasi lopulta sellaista vauhtia järkyttävän jyrkät viimeiset metrit, että jätti Quintanan taakseen. Froome paransi asemiaan kokonaiskilpailussa, mutta johtajan punaista paitaa hän ei vielä saanut, vaan sen pitää vielä Nairo Quintana. Vähän olen pettynyt siihen, miten Contador on pärjännyt, mutta onneksi sentään Quintana pistää hanttiin eikä anna Froomen ratkaista kilpailua ihan vielä. 

Sovellussalaatti

Kuvan tomaateilla ei ole osuutta tapahtumiin

Katsoin eilen jotain kotimaista mainosrahoitteista tv-kanavaa. En muista mitä ohjelmaa katsoin, mutta näin hyvin lyhyen mainoksen, jossa tehtiin melonisalaattia. Joku komia mies sitä siinä sommitteli ja lopuksi sanottiin notta apetina.fi. Olin jo päättänyt, että tänään tarjoan päivällisellä lasagnea (jota eräs tuttu rouva sanoi aina sinnikkäästi lasnageksi, vaikka kuinka koitettiin oikaista, ei onnistunut). Se on sen verran tukevata ruokaa, että se vaatii seurakseen jotain raikasta lisäkettä. Niinpä minä siltä istumalta naputtelin itseni ATK-laitteistoni näppäimillä kyseiseen osoitteeseen. Eihän sitä sivua kerennyt mennä kuin parit pyyhkäisyt alaspäin, kun esille pompsahti tutut kasvot, Nannahan se siellä! Hän ei kumminkaan ollut ilmeisesti resepteerannut sitä melonisalaattia, jonka perässä olin sivulle saapunut, vaan se löytyi täältä. 

Minä tietysti hieman soveltelin, saatavuussyistä lähinnä ja myös sen takia, että anteeksi vain, en kauheasti tykkää Apetina-salaattijuustosta. Minulla oli vesimelonin sijaan kotona cantaloupe ja palanen hyvää fetaa, joten niillä sitten mentiin. Vähän minä ihmettelin reseptin yhteydessä ollutta vaikeusasetta, joka salaatille oli tällätty. Keskivaikea. 

Cantaloupe-fetasalaatti neljälle mainoksen uhrina

• 1 kypsä cantaloupe
• palanen hyvälaatuista fetajuustoa
• 2 uutta punasipulia
• 1 kurkku, ei järkyttävän iso, semmoinen kohtuukokoinen
• 1 suuri pihvitomaatti
• 6 keltaista kirsikkatomaattia
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• yrttejä, jos viitsit niitä hakea

Halkaise meloni, kaavi pois keskustan siemenvelli. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi, leikkaa kuori niin ohuelti kuin se suosiolla on helposti leikattavissa. Pilko kuorittu meloni kuutioiksi. Leikkaa samoin kuutioiksi kurkku, tomaatit ja feta. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Jossakin pikkuastiassa, vaikkapa muumimukissa, sekoita kastikkeeksi sitruunamehu, oliiviöjy, suola ja pippuri ja ne yrtit, mikäli olit viitseliäs. Sekoita kastike salaattiin. Ei ollut vaikeaa, eikä ainakaan keskivaikeaa. Mikäli tahdot tehdä lisää tiskiä, kaada salaatti vielä laakealle vadille, sillä se näyttää hienolta. Kyllä sen voi kulhostakin lusikoida lautasille. 

Me söimme tätä salaattia lasagnen aka lasnagen kanssa ja se kyllä raikasti ruokailua mukavasti. Vähän mietin olisiko vesimeloni ollut sittenkin parempi, vielä raikkaampi, mutta sopivan kypsän cantaloupen makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja sitruunan kirpeyteen teki kyllä kokonaisuudesta todella hyvää. Anteeksi nyt Apetina, kun tein ihan toisin, vaikka mainokseen repsahdinkin. Nannakaan ei varmaan (toivottavasti) lakkaa puhumasta minulle.

Jälkkärinä meillä oli hullunhyvää pikaista marjakastiketta vaniljajäätelön kanssa. Ilmeisen hyvin ruokin sekä sukulaiset, että Antin, kun kaikki muut ovat menneet jo nukkumaan vatsojensa viereen ja kello on sentään vasta kohta kahdeksan! Antilla tosin on yövuoroviikko, joten zombien tuleekin nukkua tähän aikaan.

Tosi nopea jälkiruoka marjoista ja jäätelöstä

• 3/4 litran jäätelöpaketista, neljäksi kuutioksi leikattuna
• kymmenkunta mansikkaa puolikkaiksi leikattuna
• kourallinen isoja pensasmustikoita
• nokare voita
• 1 rkl sokeria
• loraus marsalaa tai muuta makeaa vahvaa viiniä
• tuoretta minttua

Leikkaa jäätelö joko annoskuppeihin valmiiksi, tai jos haluat taas tehdä lisää tiskiä, laakealle lautaselle pehmenemään. Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää mukaan sokeri ja marsala. Anna hieman kiehahtaa. Pilko pannulle mansikat ja lisää mukaan mustikat. Sekoittele hieman ja anna marjojen kuumentua. Lusikoi seos jäätelön päälle ja tarjoa heti mintulla koristeltuna. Sanalla sanoen hyvää!

Superraikas kesäkurpitsasalaatti

Hyi millaista ajamista näimme Tour de Francen kahdeksannella etapilla. Chris Froome ajoi alhaalla putken päällä alamäkeen järkyttävää vauhtia. Olemme nähneet tätä uutta tyyliä tämän vuoden kisoissa muitten toimesta, mutta myös pitkä Froome änkesi nyt itsensä rungon päälle kummalliseen asentoon ja polki täysillä. Hänen äitinsä ja vaimonsa eivät varmasti tykkää, sen voin vannoa. Ei näkynyt jälkeäkään varovaisesta Froomesta tässä laskussa. Hän nousi kokonaiskilpailun johtoon etappivoiton lisäksi. 

Päivällisellä meillä oli ranskalaista kesäkurpitsasalaattia, johon ihastuimme oikein kunnolla. Ohjeen löysin siihen täältä. Pienensin alkuperäisohjeen puoleen, koska meitä oli päivällisellä vain me kaksi. 

Minttuinen kesäkurpitsasalaatti

• 1 keskikokoinen vihreä kesäkurpitsa
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• nippu tuoretta minttua
• 1 valkosipulinkynsi
• limetin mehua (oma lisäykseni)
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja ruohosipulia

Leikkasin mandoliinilla kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi suikaleiksi. Sekoitin kastikkeen jogurtista, minttusilpusta, valkosipulisilpusta ja limetin mehusta. Maustoin kastikkeen vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin kastikkeen kesäkurpitsasuikaleisiin ja laitoin salaatin jääkaappiin jäähtymään. Tarjoilun alla ripottelin päälle vielä tuoretta timjamia ja ruohosipulia. Tämä oli todella raikas salaatti, minttua olisi voinut olla vieläkin enemmän. Pääruokana meillä oli naudanlihamakkaroita omena-sipulikastikkeella ja paahdettuja perunoita. 

Jälkiruokana oli espresson kanssa Tallinnan tuliaisia, suloisia pikkuisia macaroneja. Ensimmäistä kertaa ne olivat minusta hyvänmakuisia!

Keittiöpeikko pitkästä aikaa - zabaione ja pari tunnustusta

Eilen minulla oli täydellinen nollapäivä, en tehnyt mitään muuta kuin kävelin aamulla lenkin. Sen jälkeen velttoilin, pötkötin sohvalla, otin päiväunet ja katsoin puolet Tuulen viemästä. Kuka katsoo puolet Tuulen viemästä? Kammenpyörittäjä oli poissa kotoa ja minä söin pahaa ruokaa. Ostin pakastepizzan, melkein poltin sen ja söin sen, vaikka se oli pahaa, kuten sanottu. Jälkiruoaksi söin riisisuklaata, joka oli maistuvaa kuin styroksi. Söin senkin kokonaan. Eli niin hyvin minulla meni. 

Tänään oli hieman parempi päivä monessa mielessä. Giro d'Italia äityi jo eilen todella jännittäväksi ja tänään jännitys säilyi aivan toiseksi viimeisen etapin loppuun asti. Vincenzo Nibali näytti eilen voimansa ja pisti epäilijöille jauhot suuhun. Tänään hän pinnisti itsensä kokonaiskilpailun kärkeen ja huomenna seremoniallisessa päätösetapissa vain kirimiehet kamppailevat etapin voitosta. Nibali on jo Giron ykkönen. 

En ole pitkään aikaan kaatanut yhtään keittiöpeikkoa, mutta tänään sen tein. Olen kerran tehnyt zabaionea ja se oli vuonna 1989. En muista enää onnistuiko se, mutta mielikuvani on, ettei. Nyt kokeilin Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjassa ollutta ohjetta, siinä käytettiin Marsalaa ja sitä meillä oli juuri avattu pikkupullo. Monessa ohjeessa käytetään kuohuviiniä, jopa samppanjaa, mutta Marsala olisi ilmeisesti se oikein alkoholi tähän viinivaahtoon. Tein puolikkaan annoksen kirjan ohjeesta, meitä oli kolme syömässä. Kirjan annoksen kerrotaan riittävän neljälle, mutta puolikas riitti hyvin kolmelle. Kirjaan tähän ylös neljän hengen annoksen, sillä tekemäni määrä oli sen verran pieni, että oli hieman vaikeuksia saada keltuaisvaahto muodostumaan.

Zabaione - marsalaviinivaahto marjoille

• 4 kananmunan keltuaista
• 0,5 dl sokeria
• 1 dl Marsala-viiniä
• 2 tl sitruunamehua
• mansikoita
• minttua

Laita kattilaan hieman vettä ja kiehauta se. Sovita mikä lasi- tai metallikulhoistasi sopii kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Ota kulho vielä pois kattilan päältä. Erota keltuaiset ja laita ne kulhoon, samoin sokeri. Vatkaa seosta muutamia minuutteja niin, että siitä tulee vaaleankeltaista vaahtoa. Kaada mukaan viini ja sitruunamehu ja nosta kulho lempeästi kiehuvan vesikattilan päälle, varmista, ettei pohja osu veteen. Vatkaa seosta niin kauan, että siitä tulee ilmavaa, pehmeää tasaista kastiketta, johon jää vatkaimista pehmeitä kierteitä, kun nostat vatkaimen pois vaahdosta. Tämä vie noin 10-15 minuuttia. 

Kaada kastiketta tuoreiden marjojen päälle. Minä tarjosin zabaionen mansikoiden kanssa ja laitoin vielä annoksen päälle muutaman mintunlehden. Pidimme kovasti tästä jälkiruoasta, jonka söimme yhdessä kahvin kanssa. Aivan turha keittiöpeikko!