Veriappelsiini-oliivisalaatti

La Vuelta on melkein lopussa ja tuntuu jo työläältä löytää jotain espanjalaista kokattavaa. Tein päivälliselle haudutuspadassa ruokaa, jossa ei mitään erityistä espanjalaisuutta ollut. Löysin kuitenkin täältä salaatin, jota voi espanjalaiseksi sanoa. Ohjeessa käytettiin purjoa ja kokonaisia manteleita, mutta niitä meillä ei juuri ollut saatavilla. Purjon vaihdoin kevätsipuliin ja mantelit vain jätin pois. Mietin, että laittaisinko jotain pähkinöitä, mutta eipä sopivia pähkinöitäkään ollut.

Yleensä veriappelsiineja ei vielä tähän aikaan vuodesta ole saatavilla, mutta nyt oli Lidlissä alkuviikosta, niitähän piti heti ostaa. 

Veriappelsiini-oliivisalaatti kahdelle

• 2 pientä veriappelsiinia viipaleiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 10 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 2 rkl vinaigrettea (samaa Puget-merkkistä, kuin eilisessä salaatissa)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tähän ei mitään erityistä tekoselostusta tarvita, kunhan asettelin ainekset lautasille ja lurittelin päälle hieman vinaigrettea. Pinnalle vielä pienet ripaukset suolaa ja pippuria.

La Vueltan 19. etappi oli ylämäkeen päättyvä hilly-tyypin etappi, josta oli pitkä lähetys. Edward Dunbar oli etapin nopein, olikin jännittävä etapin päätös! Enric Mas pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa, eikä Primoz Roglic saanut eroa Masiin pienennettyä. Huomenna on viimeinen vuorietappi ja se on myös viimeinen tilaisuus muuttaa kärjen tilannetta. 

Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Maissintähkät espanjalaisittain

Saavuimme eilen kotiin viiden kuukauden matkan jälkeen, kieltämättä on kiva olla kotona taas. Olemme purkaneet autosta kaikenlaista tuomista ja paljon pyykkiä. Nyt jatkamme lähipäivät auton siivoamista ja järjestelyä, paljon puuhaa on tiedossa. Olin ajatellut, että useita La Vueltan etappia jäisi väliin, ensin laivamatkan ja sitten kotiinpaluuhässäkän vuoksi, mutta tänään palasin jo espanjalaiskokkailun pariin, tosin melko matalalla kynnyksellä. 

Kotiinpaluuseen liittyy aina käynti lähi-Lidlissä ja sieltä ostimme kaksi kotimaista maissia, jotka grillasimme tänään. Otin neuvot täältä. 

Grillatut maissintähkät espanjalaisittain

• 2 tuoretta maissintähkää
• vettä maissien esikeittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• tuoretta persiljaa silputtuna

Revin maisseista suojalehdet ja ne haivenet, minkä nimisiä ne nyt ovatkaan. Keitin maissintähkiä noin 6-7 minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sekoitin maustekastikkeen, oliiviöljyn, pimentonin, suolan ja persiljasilpun ja sutikoin sen maissintähkiin joka puolelle. 

Antti grillasi esikeitetyt, pintamaustetut maissintähkät kaasugrillillä joka puolelta, noin 10 minuuttia eri puolille käännellen. Aterialla oli  myös pienet lihavartaat, jotka ostimme Alankohollannista Jumbosta, näissä oli viimeiset päivämäärät ja tänään oli vielä aikaa ne valmistaa. 

La Vueltassa jäi siis torstain, perjantain ja lauantain etapit väliin kokkailun puolesta. Perjantain etapin pystyimme katsomaan laivassa, mutta kokkausmahdollisuutta ei tietenkään ollut. Eilen palasimme kotiin ja katsoimme loput etapista, mutta ruoanlaittoon ei silloinkaan ollut paukkuja, söimme karjalanpiirakat ja ruisleipää, erittäin hyvällä ruokahalulla. 

Tänään katsoimme kotiinpaluuhommien ohella 15. etappia, joka oli lyhennetty kuuman sään vuoksi. Alunperin sen piti olla noin 190 km, mutta sitä ajettiin lopulta 110 km. Sen nopein oli Wout Van Aert. Enric Mas johtaa kokonaiskilpaulua. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen kolmannes kisassa. 

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

Tänään on alkanut tuntua siltä, että todellakin CampaReissu2026 on lopuillaan, laivahan lähtee jo muutaman päivän kuluttua. Tuo aamuyölle sijoittuva laivanlähtö on omiaan menemään päässä hieman sekaisin. Kerran olimme vähällä myöhästyä, olla vuorokautta liian myöhään satamassa ja tänä vuonna olin hetkisen sitä mieltä, että menisimme satamaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nyt asia on kuitenkin selvä kuin pläkki, huomenna on vielä täysi Lyypekki-päivä ja sitten on se hirveän pitkä päivä, jonka päätteeksi menemme satamaan ja matka Suomeen alkaa kahden aikaan yöllä. Laivayhtiössä ollaan varmaan tottuneita asiakkaisiin, jotka ovat joko myöhässä tai etuajassa kaikkien oikeassa ajassa olevien lisäksi. Laivayhtiö kyllä muistuttaa oikeasta lähtöpäivästä noin viikkoa ennen h-hetkeä.

Eilen La vueltassa ei huomaavaisesti ajettu lainkaan meidän siirtymäpäivämme takia, mutta tänään taas oli täysi meno päällä. Valitsin meille päivän espanjalaisuudeksi Spain on A Fork-blogin tonnikalamunakkaan. Koska meillä on menossa varastojen alasajo, jotain ohjeessa ollutta puuttui ja lisäsin jotain toista, mutta hyvä siitä tuli. Ohje olisi huutanut tomaatin sijaan paprikaa, mutta paprikaa ei ollut ja tomaattia oli tähteenä, joten siksi muutos ohjeeseen. 

Munakas oli päivällisen sivuke, tarkoitus oli paistaa muutama pieni kanavarras, jotka ostimme Jumbosta Alankohollannista. Enpä kovin hyvin ollut pakkausta lukenut, nehän olivatkin katkarapuvartaita, mutta nehän passasivat tonnikalamunakkaan pariksi vielä kanaa paremmin.

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

• puolikas punasipuli silputtuna (eiliseltä jäänyt)
• puolikas tomaatti kuutioiksi leikattuna(samoin eiliseltä)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tölkki tonnikalaa vedessä valutettuna ja haarukalla pienittynä
• 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl juustoraastetta (pussin loput kuleksimasta)
• pippuria ja suolaa (soulaa ei paljon, tonnikala oli yllättävän suolaista, onneksi maistoin)
• kuivattua rakuunaa (sitä kallista, jonka ostin Ranskasta ja joka on hyvää)
• tuoretta persiljaa

Kuumenin pienellä paistinpannulla oliiviöljyä ja kun pannu alkoi olla kuuma, lisäsin sille ensin sipulin, sekoittelin ja paistelin pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin tomaattikuutiot ja valkosipulimurskan (se räiskyy pannulla, muuten tykkäisin tuosta Pirkka-tuotteesta) ja paistoin vielä muutaman minuutin. Viimeisenä lisäsin pannulle pienityn tonnikalan, sekoittelin ja laitoin pannun alta liekin pois ja päälle kannen. 

Kun paistinpannun seos oli hieman jäähtynyt, kumosin sen kulhoon kevyesti vatkattujen kananmunien päälle, sekoitin mukaan vielä juustoraasteen, maustoin seoksen pippurilla, ripauksella suolaa ja rakuunalla ja sekoitin. Kuumensin pannua uudelleen, lisää öljyä ei tarvittu, mutta jos pannu olisi ollut vähemmän öljyinen, olisin lisännyt pikkuisen oliiviöljyä. 

Kaadoin koko munakasmassan pannulle ja laitoin liekin pannun alla niin pienelle kuin pystyi. Kansi päälle ja hidasta kypsytystä noin 6-8 minuuttia, munakas oli aika paksu. Kun keskusta alkoi hyytyä päältä, käänsin munakkaan. Se onnistui lastalla ihan hyvin, koska pannun halkaisija ei ole kovin suuri. Isommalla pannulla paistaessani olisin varmaan tarvinnut lautasta kääntöavuksi. Paistoin vielä alapuolta hetkisen kannen alla ja sitten munakkaan saikin jo luisuttaa tarjoilulautaselle. Olipa mehevä ja maistuva sivuke tämä. Toisella pannulla paistoin nopeasti ne epäkanavartaat, jotka olivatkin rapuvartaita.

La Vueltan 10. etappi oli hilly-tyyppinen ja pinnistämällä saimme itsemme kiinnostumaan siitä näin Tadejn keskeytettyä. Olihan se taas ihan kiinnostava ja voittajaksi ajoi Bastian Tronchon, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Enric Mas on kokonaiskilpailun johdossa ja toisena Primoz Roglic. Huomenna minulla on vielä mahdollisuus tehdä jotain espanjalaista ruokaa, jos vain keksin jotain, mutta sitten tulee muutama päivä taukoa kotimatkan viimeisen vaiheen, laivamatkan ja Suomessa ajamisen ja kotiinsaapumisen tähden. Viimeiselle viikolle sitten taas koitan tormakoitua aiheen pariin. 

Tosi espanjalainen papusalaatti

Tänään minulla oli todella vähän ideoita päivän espanjalaisuuteen ja tein sen tähden pienen papusalaatin, joka tulee espanjalaiseksi pelkällä sanomisella. Niinpä tähän ei ole mitään lähdettä, vaan se on omasta tai asiakkaan päästä. 

Pieni papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia suuria papuja
• 1 keväsipuli silppuna
• 1 pieni (siis tosi pieni, Saksassa sanotaan vissiin napostelukurkuiksi) kurkku kuutioina
• 6 kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 6 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 1 rkl chilimaustettua pizza-öljyä (yleistä Ranskassa, ravintoloissakin pizzan päälle luriteltavana tuotteena)
• 1 rkl sitruunamehua
• ripaus pippuria
• tuoretta persiljaa tai basilikaa (mutta unohdin)

Valutin pavut ja huuhtelin vedellä. Sekoitin kaikki muut ainekset mukaan ja siinä se olikin sivukesalaatti valmiina. Aterialla oli myös eilen Alankohollannista Jumbo-kaupasta ostetut valmiit kanaleikkeet. Jumbo on lempikauppamme siinä maassa. 

La Vueltassa oli surullinen päivä, asetuimme juuri katsomaan lähetystä, kun tapahtui kolari, jossa Tadej Pogacar kaatui ja loukkasi pahasti itsensä, ilmeisesti meni ainakin solisluu ja hän joutui keskeyttämään kisan. Ei hänen loukkaantumisensa ja keskeyttämisensä ole tietenkään sen suurempi ikävä juttu kuin kenenkään muunkaan, mutta kisa sai heti aivan toisen luonteen. 

Tänään voittoon ajoi Bryan Coquard ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Enric Mas. Vähän meni mieli alakuloiseksi, mutta pitää tosiaan muistaa, että kisan tekevät he, jotka ovat siinä mukana, eikä Tadej loukkaantunut tällä tietoa hirveän pahasti. On reilua katsoa kisa loppuun asti kaikkien niiden vuoksi, jotka ovat vielä ajamassa. 

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Kikhernesalaatti espanjalaiseen tapaan

Kotimatka on edistynyt jälleen jonkun verran, saavuimme aamupäivän puolella Saksaan, Aacheniin. Olikin mukava reitti, osin  moottoriteitä, osin mutkaisia ja mäkisiä osuuksia pienemmillä teillä. Tuttu matkaparkki oli mukavan tyhjä siihen aikaan, moni oli juuri lähdössä ja saimme valita mieluisan paikan, saman kuin parilla aikaisemmallikin kerralla. Tässä matkaparkissa saa olla kerrallaan vain kaksi yötä, joten vaihtuvuutta on hyvin. Ei näytä nytkään tulevan aivan täyteen. 

Päivällisenä meillä oli Ranskasta ostetut leivitetyt kalafileet ja niiden sivukkeena espanjalainen kikhernesalaatti. Ohje on täältä. Vähän muuntelin sen mukaan, mitä meillä oli varastoissamme, paprikaa ei ollut, se jäi pois ja kastikkeeseen laitoin sitruunamehua etikan sijaan. 

Kikhersalaatti kahdelle

• pieni säilyketölkki kikherneitä
• 1 vihreä tomaatti
• 1 pieni keltainen tomaatti
• 3 ohutta kevätsipulia
• 10-12 kivetöntä oliivia (vihreitä ja mustia)
• muutama lupiininsiemen (samasta pussista oliivien kanssa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Huuhtelin kikherneet ja leikkasin tomaatit kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Puolitin oliivit ja poimin pussista lupiininsiemet mukaan. Sekoitin ainekset kupissa ja maustoin suolalla, pippurilla, persiljalla, oliiviöljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Erittäin oiva sivuke kalafileelle. 

La Vueltan kolmas etappi oli epäonninen. Sen piti päättyä eeppiseen nousuun Pyreneillä, mutta valtava raekuuro teki olosuhteista liian vaaralliset ja etappi keskeytettiin, mahdollisesti jopa kokonaan jätetään ottamatta huomioon kokonaistilateessa. Vielä organisaation sivulla ei ole tietoa siitä, miten jo ajetut pisteet ja hyvityssekunnit käsitellään, vai pyyhitäänkö kaikki etapin tapahtumat pois. Tärkeitä tietysti on se, ettei kenellekään käynyt köpelösti (tällä tietoa). Huomenna kisa jatkuu Andorrassa neljännellä etapilla. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti

Tähän ruokaan ohje on peräisin täältä. Ihan kaikkia aineksia meillä ei ollut tai en halunnut laittaa, joten hieman on sovellettu tapaus tämä. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti kahdelle

• 4 pienehköä perunaa 
• 1 appelsiini fileroituna + lopusta puristettu mehu ( 2rkl)
• 1 pieni salottisipuli
• mustia ja vihreitä kivettömiä oliiveita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa (ei ole nyt ollut muita etikoita mukana koko reissulla)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Lähdeohjeessa kerrottiin, että tähän voi laittaa salaatin lehtiä, tonnikalaa ja keitettyä kananmunaa, mutta se tekisi jo ruoasta pääruokamaisen ja meillä oli kyseessä sivuke. 

Keitin perunat kypsiksi ja leikkasin ne muutamaan palaan. Fileroin appelsiinin ja puristin lopuista mehun talteen. Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja kun perunat olivat jäähtyneet sekoitin kulhossa perunapalat, appelsiinilohkot ja sipulit yhteen. Lisäsin mukaan muutaman oliivin ja sekoitin appelsiinimehun, etikan ja oliiviöljyn kastikkeeksi, jonka maustoin vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja ripottelin päälle vielä tuoretta persiljaa.

La Vueltan toinen etappi oli 215 km pitkä ja lähti Monacosta ja päätyi Ranskan puolelle. Katsoimme jälkijunassa sitä tallenteelta ja lopusta muodostuikin todella jännittävä. Matthew Brennan ajoi etapin voittoon ja Tadej Pogacar piti punaisen paidan tulemalla kolmantena maaliin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua 9 sekunnilla toisena olevaan Wout van Aertiin nähden. 

Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Italialainen papusalaatti hirveän helteen päivänä

Tänään meillä oli siirtymäpäivä, jätimme mukavan Amboisen taaksemme ja poikkesimme tavoistamme, emmekä menneet Saumuriin. Siltä osin emme poikenneet tavoistamme, että todellakin menimme katsomaan linnaamme La Mothe Chandeniersia. Vaikka kuinka olimme tarkistaneet aukioloajat, olimme hämmästyneitä, kun vastaanotossa sanottiin paikan olevan suljettu yksityistilaisuuden takia. Onneksi vasta hetken päästä ja puoli tuntia riitti tarkastukseen oikein hyvin. Etenkin kun lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Leijonilla oli yhä riita päällä ja uutta oli ihana kukkaketo, viime vuonna sillä kohden kasvoi vain jotain ruohoa. 

Emme nykyään enää siirry kovin pitkiä matkoja kerrallaan, mutta nyt tulimme suosikkipaikkaamme Noirmoutierille ennen kaikkea sen toivossa, että saisimme vähän lämpötilaa alaspäin. Päivän kuluessa auton mittari näytti pahimmillaan 35 astetta, mutta lukema alkoi laskea lähestyessämme rannikkoa ja ylitettyämme sillan suolasaarelle luku oli jo alle 30. 

Päivällisen valmistamiseen ehdimme vasta aika myöhään meiksi, mutta tavanomaiseen aikaan Ranskassa. Osuimme matkan varrella suureen markettiin, jossa oli paljon punalaputettuja ruokia ja ostimme pienet naudan pihvit, jotka Antti grillasi leirialueen erittäin pätevässä ja puhtaassa yhteiskäyttögrillissä. Hän grillasi myös muutaman vihreän parsan ja kummallekin yhden sienen. On nämä määrät välillä hassuja, kun muistelee miten perheaikaan teimme ruokaa. Kaikkea oli monta ja paljon, vaikkei meillä pojat olleetkaan koskaan mitään suursyömäreitä. Tänään käytimme sieniin 38 senttiä ja sipuleihin 48 senttiä ja söimme niistä tänään puolet. Pihvit olivat 30% alennuksella, joten aterialle jäi hintaa alle 6 euroa, kun ottaa huomioon papusalaatin, jonka tein melkein kokonaan varastoistamme. 

Päivän italialaisuus oli siis papusalaatti, johon otin vinkkejä täältä. "Vähän" soveltelin ja tomaatin unohdin kokonaan. En tajua miten, vaikka juuri tänään ostimme uuden satsin ihania tomaatteja. Muutenkin oli hyvä kauppapäivä, sain uuden mekon. Unohdin parhaan mekkoni kotiin ja nyt sain melkein yhtä ihanan tilalle. Kyllä nyt kelpaa. 

Italialainen papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia papuja liemessä (otan niitä kotoa mukaan, kun ei vastaavia hyviä meinaa Ranskasta löytää, en tykkää niistä, jotka näyttävät toukilta)
• 1 tomaatti kuutioiksi leikattuna (unohdin, olisi ollut hyvä juttu)
• 1 salottisipuli 
• noin 10 kivetöntä oliivia (pussinpohja, hävikistä herkuksi, you know)
• pieni pala fetaa (koska sitä oli avatun paketin puolikas)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antin grillatessa aterian muut osat, minä sekoitin salaatin. Huuhtelin pavut ja jätin hetkeksi siivilään valumaan. Viipaloin sipulin ja sekoitin sen öljyyn ja sitruunamehuun. Yhdistin mukaan valutetut pavut, oliivit ja persiljan. En tajua miten se tomaatti unohtui. Sekoittelin  ja maustoin suolalla, pippurilla ja persiljalla. Oli oikein hyvä sivuke pihville, parsalle ja sienelle. 

Giro d'Italiassa oli jo 17. etappi ja se oli aikoja sitten loppunut, kun ehdimme siihen paneutua. Leirialueella on erinomainen hintaan kuuluva netti ja me ihan reippaasti käytimme sitä katsoaksemme etappia. Nettiantennikin on aivan tonttimme reunassa, joten senkin takia data kulkee. Etapin voittaja oli Michael Valgren ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun kingi 4 min 3 sek johdollaan. Kyllä käy!

Voi miten hieno Don Rosa, kenellä  mahtaa olla noin hieno pyörä?