Uova in Purgatorio Giro d'Italian kolmantena päivänä

Italialaisilla on oma versionsa välimerellisestä shakshukasta, enkä nyt kauheasti tiedä mikä tässä on erilaista muihin shakshukiin verrattuna. Koska meillä on italialainen ruokahaaste, ostan tämän italialaisuuden aivan helposti. Otin ohjeen täältä. Lisäsin pari juttua sen vuoksi, että niitä oli ja ajattelin niiden sopivan. Meillä oli mukana pieni tetra shakshukatomaattikastiketta, käytin sen pois, vaikkei päivämäärät vielä uhitelleet.

Uova in Purgatorio – italialainen shakshuka

• 2 rkl oliiviöljyä
• 6 pientä viipaletta vaalea juurileipää
• 300 g valmista shahshukakastiketta (tomaattia, sipulia, valkosipulia suurimmaksi osaksi)
• 4 kananmunaa (kolme olisi riittänyt, tai kaksikin)
• chilihiutaleita (unohdin)
• 0,5 dl roseviiniä
• 4 ohutta viipaletta salamia
• pippuria
• tuoretta basilikaa, persiljaa ja timjamia
• 1 dl raastettua pecorinoa

Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paahdoin leipäpalat molemmin puolin pannulla. Nostelin ne foliovuokaan ja peitin folioarkkipalalla odottamaan. Lisäsin toisen tilkan oliiviöljyä pannulle ja kaadoin sille shakshukatetran sisällön. Öljy oli virhe, ei olisi ollut tarpeen ja öljy räiskyi hieman pannulta liedelle, tarkoitti minun siivousvuoroani. Kaadoin mukaan tilkan viiniä ja ripottelin puolet yrteistä. 

Kun kastike oli kiehunut kokoon muutaman minuutin, tein kastikkeeseen lusikalla 4 syvennystä ja rikoin niihin kuhunkin yhden kananmunan. Sivumennen sanoen ranskalaisissa kananmunissa on todella kovat kuoret ja olipa hinta edullinen tai korkea, ovat kananmunat aina hyviä. Valitsen siis aina edullisen rasian. Kananmunien väliin laitoin salamiviipaleet silleen somasti kukkasiksi käänneltyinä. 

Pienensin liekkiä pannun alla ja laitoin kannen päälle. Annoin ruoan hautua noin 5 minuuttia ja ripottelin loput yrtin ja juustoraasteen päälle, muutama kierros pippurimyllystä vielä ja avot. 

Söimme tämän aitoitalialaisen shakshukan aiemmin paahdettujen leipäviipaleiden kanssa ja oli oikeastaan melko hyvää. Unohdin kokonaan ne chilihiutaleet, jotka tekisivät tästä ruoasta sen tulisen, johon nimi ilmeisesti viittaa. Mutta ei se mitään. 

Giro d'Italian kolmas etappi päätti Albanian osuuden kisasta. Katsoimme etappia aika paljon ja siinä missä Antti sanoi maisemia katsoessamme, että tuonnepa voisi joskus mennä, minä tuumin, että no ei ikinä kuuna päivänä. Etappi oli 160 km pitkä ja sen voitti eilen toiseksi tullut Mads Pedersen. Hyvityssekuntien turvin hän otti pinkkipaidan itselleen ja hän johtaa Primoz Roglicia niinkin paljon kuin 9 sekuntia. Tänään kilpailijat matkaavat laivalla Italiaan ja tiistaina jatkavat mukavaa kimppa-ajeluaan siellä. Huomenna meillä on vapaapäivä aiheesta, kuten heilläkin. 

Aamiaista illalla

Tein syksyllä itselleni ensimmäistä kertaa shakshukaa Antin ollessa pois kotoa. Pidin niin kovasti tästä aamiaisruoasta, että halusin toistaa sen kahdelle. Sopivaa aamua ei ollut tarjolla, joten tein shakshukaa iltapalaksi. Passasi se niinkin. Tälläkin kertaa käytin muutamia kipeniä ja lopunloppuja maustamaan uunissa viimeisteltyä tomaattikastiketta.

Shakshuka kahdelle

• 1 tl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 tölkki säilöttyjä tomaattikuutioita
• 8 kirsikkatomaattia
• muutama kuivattu chilihiutale
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 kananmunaa
• pieni pala fetaa
• tuoreita pinaatinlehtiä
• granaattiomenan siemeniä
• 1 avokado

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Uunin lämmetessä keittelin kasaan tomaattikastikkeen. Aloitin kuullottamalla oliiviöljyssä kevätsipulisilppua uunin kestävällä pannulla. Kun sipulit olivat mysiytyneet, kaadoin pannulle tölkillisen tomaattikuutioita, kehuivat olevansa luomuakin. Mutta eivät olleet Muttia, herranen aika. Lisäsin mukaan muutaman nahistumisvaarassa olevan kirsikkatomaatin, ripauksen suolaa ja pippuria, ihan vähän sokeria ja chilihiutaleita. Sekoittelin kastiketta ja annoin sen kiehua noin 15 minuuttia hiljalleen. 

Leikkasin avokadon viipaleiksi ja murustelin fetapalan odottamaan. Valikoin pinaattipussista muutamia lehtiä ja etsin jemmaamani granaattiomenan siemenet jääkaapista, niissä ei ollut mitään vikaa! 

Kun Antti saapui töistä, rikoin kananmunat tomaattikastikkeeseen ja siirsin pannun uuniin. Se sai olla siellä  noin 10 minuuttia. Käytin tällä kertaa pientä teräspannua, joka ei varaa kuumuutta lainkaan niin paljon kuin valurautapannu. Niinpä shakshukaa täytyi kypsentää uunissa pitempään, että kananmunat ylipäätään kypsyivät. Kymmenen minuutin kuluttua otin pannun pois uunista ja lisäsin sille fetapalat, pinaatin, avokadon ja granaattiomenan siemenet ja käytin pannua vielä uunissa noin 3-4 minuuttia, jonka jälkeen kananmunien valkuaiset olivat hyytyneet. Keltuaiset olivat vielä sopivan valuvat. Kiersin pippuria myllystä keltuaisten päälle ja leikkasin kaveriksi muutaman palan patonkia. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikenlaisia tähderuoka-aiheisia postauksiamme. Shakshuka on siitä kiva ruoka, että lähes aina taloudesta löytyy joko säilöttyjä tai tuoreita tomaatteja, kananmunia ja sitten jotain muuta pientä, joka kaipaa poiskäyttämistä, juustopalanen, kinkkuviipale, graavilohta tai melkein mitä vain keksiikään tomaattikastikkeeseen upottaa. 

Lähti lapasesta – shakshuka seuraavaan aamuun

Niin siinä sitten kävi, että överiksi meni. Vain yksi piti ottaa, mutta viiteen päädyin. Käykö teille koskaan niin? Hyvät on aikeet, mutta jossain vaiheessa vaan homma riistäytyy käsistä? Onneksi tänään on töihin meno vasta myöhään illalla. Ehtii toipua. Elokuvista. Ja ehkä katsoa muutaman lisää. 

Aamun pienoiseen elokuvaähkyyn sopi hyvin elämäni ensimmäinen shakshuka. Muistan kuulleeni siitä ensimmäisen kerran monta vuotta sitten, kun Jael suositteli sitä. Ja sittemmin olen monissa blogeissa nähnyt tätä armoitettua aamiaisruokaa, jonka voi tehdä ihan mistä tykkää eikä sillä kellon ajallakaan niin väliä ole. Ja mikä parasta, kerrankin sellainen ruoka, jonka blogaanikin saa syödä kuumana, sen ehtii käyttää pihalla kuvattavana ja yhä siihen vaan vielä polttaa kielensä. 

Shakshuka minulle Jonnaa mukaellen

• 1 pienehkö tölkki säilöttyjä luumutomaatteja (Annan kaupasta)
• pieni palanen lämminsavulohta (menipä viimein loppuun sekin)
• 1 viipale kinkkua
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• pieni loraus oliiviöljyä
• muutama hiutale kuivattua chiliä
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• puolikas avokado (eipä ehtinyt mennä pilalle!)
• baby-pinaattia

Silppusin sipulit ja kypsensin niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä pannulla, jonka voi laittaa uuniin. Minä käytin pientä valurautapannua. Jollei sinulla ole uuniin sopivaa pannua, tee alku liedellä ja siirrä ainekset lopuksi uunivuokaan. Kun sipulit olivat laiskistuneet, mutteivat ruskistuneet, lisäsin mukaan tomaatit. Lyttäsin niitä vähän lastalla palasiksi. Lisäsin mukaan chilihiutaleita, pimentonia, sokeria, suolaa ja pippuria. Annoin kastikkeen kiehua noin viisitoista minuuttia. 

Lämmitin kastikkeen kiehuessa uunin 200 asteeseen ja valmistelin muut ruoan ainekset. Minulla oli hieman lohta ja kinkkua, mutta mukaan voi laittaa ihan mitä tykkää, vaikka makkaraa, eilisiä keitettyjä perunoita kuutioina, kikherneitä tai papuja. Leikkasin kinkkuviipaleet suikaleiksi, jotka käärin pieniksi rulliksi ja lohkoin kalapalan muutamaan suupalaan. Viipaloin avokadon puolikkaan ja otin pussista muutamia pinaatinlehtiä valmiiksi. 

Kun uuni oli kuuma ja kastike pannulla kiehunut kokoon jonkun verran, lisäsin mukaan toiselle reunalle kinkkurullat ja toiselle lohipalat. Keskelle pannua rikoin yhden kananmunan. Nostin pannun uuniin. Jos haluaa, että keltuainen on valuva, riittää noin 5 minuuttia, täysin kypsäksi keltuainen ehtii noin 10 minuutissa. Minun pannuni oli uunissa noin 8 minuuttia, unohduin juttelemaan siilille sen paviljongissa, kun vein sille ruokaa ja oman aamiaiseni keltuainen ehti hieman liian kypsäksi. 

Otin pannun uunista ja asetin ruoan pinnalle avokadoviipaleet ja pinaatinlehdet, pyöräytin vielä myllystä hieman pippuria. Minulla ei ollut mitään hyvää leipää (vieläkään) talossa, joten paahdoin vaaleaa leipää voinokareen kanssa pannulla ja ripautin viipaleille pimentonia. Leipä on kyllä tarpeen tässä ruoassa, sillä saa siivottua talteen jokaisen tipan mahtavaa tomaattikastiketta. Todella hyvää! Ja kuten sanottu, lämmintä ihan viimeiseen suupalaan. 

Mitähän elokuvia sitä tänään katsoisi? Taidan aloittaa tv-sarjalla Ylpeys ja ennakkoluulo, vaikka muistan sen vuorosanat ulkoa, tiedän aina mitä kukin tulee seuraavaksi sanomaan.