Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Vesitornikanaa

Karvahattu päähän, ettei palele!

Lähiseudun kirkot on aika tarkkaan katsottu, joten kävimme tänään katsomassa kaikki vesitornit, joita lähiseudulla on. Kovin mieltä sykähdyttäviä tapauksia ei osunut kohdalle, mutta ei se haittaa. Ei kaiken tarvitse olla kaunista ja hienoa. Lähimatkailupäivän ateriaksi tein meille kanakastiketta (lue/ymmärrä: broilerikastiketta), jota tuli enemmän kuin luulin, siitä saamme toisellekin päivälle lounaan. 

Kanakastike neljälle (jos meitä olisi neljä)

• 400 g broilerin sisäfileitä
• oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 punasipuli
• 1 sitruunaruoho
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, keltainen ja oranssi)
• 1 mieto chili
• peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl garam masala-tahnaa
• suolaa ja pippuria 
• 1 peltipurkki (normaalin hernaripurkin kokoinen) kookosmaitoa 
• 1 limetin mehu
• tuoretta korianteria

Aloitin silppuamalla porkkanan, punasipulin, kesäkurren, paprikat, chilin ja valkosipulin pieniksi, käytin kevyensarjan mandoliinini eräänlaista raastinta, sillä saa tasakokoista silppua, mutta saa varoa sormiaan. Inkiväärin kuorin ja raastoin. Sitruunaruohon leikkasin tyvipäästä pitkittäin halki parista kohtaa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan oliiviöljyä ja kumosin kaikki vihannekset pannulle, sekoittelin pari kolme minuuttia. 

Lisäsin pannulle garam masala-tahnan ja sekoitin ja sitten kumosin mukaan kookosmaidon ja arvatkaa mitä, sekoitin! Jätin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Leikkasin broileripalat vielä pienemmiksi paloiksi ja kuumensin toisella pannulla tilkan oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, paistelin sillä puolet broileripaloista. Kun ne olivat saaneet hieman väriä pintaansa, kaadoin ne kastikkeeseen ja pintapaistelin toisen puolin broileripaloista. Sekoitin kastiketta hieman ja lisäsin siihen suolaa ja pippuria ja nostin sitruunaruohon pannulle niin, että irralliseksi leikattu pää oli kastikkeessa ja ohuempi pää tuli pannun reunan ylitse. 

Jätin kastikkeen kypsymään noin vartiksi. Sinä aikana sushiriisi tuli keittimessä valmiiksi, tykkään nykyään melkein aina keittää sushiriisiä lisäkeriisiksi, mikä lie syynä. En oikein välitä irrallisesta riisistä. Maistelin valmista kastiketta, lisäsin hieman suolaa, puristin puolikkaan limen mehun mukaan ja annosten päälle ripottelin vielä korianteria ja puristimme oman maun mukaan lisää limen mehua. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

• noin 300 g lämminsavulohta
• 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1 rkl pieniä kapriksia
• 1 prk smetanaa
• 2 rkl kirjolohen mätiä
• 1 rkl siian mätiä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 

Seafood chowder

Talvipäivään sopii mainiosti lämmittävä keitto, juuri sellainen oli tämä mereneläväsoppa, jota fiinisti otsikoin seafood chowderiksi. 

Seafood chowder

• 350 g pakkaus Pirkka-pakastemereneläviä (en yleensä mainitse tuotemerkkejä, mutta nyt teen poikkeuksen)
• 4 kuorittua, raakaa jättikatkarapua
• 2 rkl kuumuutta kestävää öljyä
• 4 pientä perunaa
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 1 porkkana
• 1 pieni vihreä suippopaprika
• 1 pieni punasipuli
• 1 kevätsipuli
• kourallinen pakasteherneitä
• 1 limetin mehu
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta korianteria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 dl kuivaa valko- tai roseviiniä
• 1 pieni tetra kookoskermaa (2 dl)
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä

Sulata merenelävät, minulla oli lisänä 4 jättikatkarapua, lähinnä ulkonäkösyistä, ei olisi ollut välttämätöntä. Jätä ne siivilään valumaan.

Leikkaa perunat, porkkana, inkivääri, sipuli ja paprika ohuiksi tikuiksi tai suikaleiksi. Silppua kevätsipuli ja korianteri. 

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi, tai käytä kasvis- tai kalalientä. 

Kuumenna syvässä pannussa öljyä ja kuullota perunasuikaleita yhdessä porkkanan, paprikan, inkiväärin ja sipulin kanssa muutamia minuutteja. Lisää pannulle viini ja anna kiehua pari minuuttia. Kaada mukaan kuuma vesi+fondi (tai liemi). Kun seos kiehuu, kaada merenelävät pannulle ja sekoittele. Lisää kookoskerma, herneet, puolikkaan limetin mehu ja hieman kevätsipulisilppua. Jätä osa silpusta ja korianteri odottamaan tarjoilua. Mausta suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla.

Anna keiton kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes peruna ja porkkana on kypsää. Tarkista onko tarpeeksi suolaa, ja pippuria. Annostele keittoa lautasille, purista päälle toisen limettipuolikkaan mehu ja ripota pinnalle loput kevätsipulista ja runsaasti korianteria. Hyvin lämmittävää keittoa. Söimme tästä isot lautaselliset ja huomiselle jäi vielä puolet, eli tämä on hyvinkin neljän hengen kerta-annos. 

Ruokailun jälkeen jatkuivat elokuvajuhlat ensin Miloš Formanin Amadeuksella. Se on vuodelta 1984 ja meidän DVD-versiomme on vuoden 2002 director's cut, joka on  vielä alkuperäistä teatteriversiota pitempi.  Olen katsonut Amadeuksen monta kertaa enkä piittaa kauheasti siitä, miten totuudenmukainen se on tai oikeammin ei ole, se on hieno elokuva ja Tom Hulce tekee Mozartista aivan valloittavan tyypin. Pidän siitä erityisesti, miten reipasta Amerikan aksenttia näyttelijät puhuvat, etenkin Stanzia esittävä Elizabath Berridge. En ollut muistanut, että elokuva sai niin monta Oscaria, kaikkiaan kahdeksan, joista yksi  meni Salierin roolin esittäneelle F. Murray Abrahamille. Tom Hulce oli  myös ehdokkaana, ei liene ollut kovin yleistä, että kaksi näyttelijää on ehdolla samassa kategoriassa samasta elokuvasta.  

Illan toisena elokuvana oli Dennis Hopperin ohjaama ja hänen ja Peter Fondan näyttelemä Easy Rider. Olemme ostaneet tuon DVD:n joltain Saksan matkalta, sen kuori on saksalainen ja varmaan ostopäätökseen on vaikuttanut lähinnä se, että siinä on ollut suomenkielinen tekstitys ja se on ylipäätään ollut saatavilla. Ostimme silloin DVD-kauden alussa melko hulvattomasti elokuvia, miten niitä nyt oli saatavilla. En muistanut tästä elokuvasta juuri mitään, se ei tule televisiostakaan kovin usein. Katsoimme joitakin aikoja sitten Jack Nicholsonin elämästä ja urasta kertovan dokumentin ja siinä mainittiin Easy Rider ja se miten Nicholsonin kerrottiin "varastaneen" elokuvan. Arvelimme sen kuuluneen asiaan Nicholsonista kertovassa dokumentissa. Eipä se kyllä liioittelua ollut. Elokuva alkoi löysällä ajelulla ja haahuilulla, sai puhtia siksi aikaa, kun Nicholson oli mukana, levähti taas haahuiluksi ja päättyi tylysti. Aivan todella tylysti, mikä sai taas ajattelemaan miten ajankohtainen voi elokuva olla vielä vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeen, Easy Rider on vuodelta 1969.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Tonttihortoiluletut

Ei pitäisi motkottaa, jos tontilla on pisteleviä nokkosia, ei vaikka ne tekisivät loppukesästä viinimarjojen poiminnasta kirvelevää hommaa. Siinä voi käydä niin, ettei tontilta lopulta löydy nokkosia edes litraa, kun kitkijä on ollut niin tehokas monen vuoden ajan. Tarkoitus oli tehdä nokkoslettuja jo toisen kerran, viime vuonna tein ensimmäisen kerran. Saimme aamulla kuitenkin etsittyä sen verran nuoria nokkosia, että oli järkeä ruveta letunpaistoon, lisäksi keräsimme mukaan tontilta löytyviä yrttejä ja kaivelin pakastimesta pussinpohjan pinaattia. 

Tonttihortoiluletut

• nuoria nokkosia (ennen ryöppäämistä noin 3 dl, ryöpättynä onneton märkä pieni keko)
• sekalaisia yrttejä (timjamia, basilikaa, rakuunaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia)
• muutama pieni kuutio pakastettua pinaattia (ovat pussissa sellaisia vähän tikkuaskia pienempiä irrallisia jäisiä palikoita)
• 2 pientä punaista suippopaprikaa
• 1 kevätsipuli varsineen
• 0,5 l maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 40 g sulatettua voita + paistamiseen iso nokare
• 1 tl suolaa
• pippuria

Riivin nokkosen lehdet varsista ja ryöppäsin ne kiehauttamalla nopeasti vedessä, näin niistä lähti pois pistelevyys, jota nuorissa lehdissä ei paljon edes ollut. Leikkasin yrtit silpuksi ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja nakkasin ne blenderin kannuun. Mittasin sinne maidon, jauhot ja suolan ja lisäsin vielä kananmunat ja sulatetun voin. Käytin blenderiä alhaisella teholla sen verran, että taikinasta tuli tasaista, kauniin vaalean vihreää. Kaadoin taikinan kannelliseen kannuun ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi. 

Rapu-mätikastike

• 3 dl kreikkalaista jogurttia + kermaviinipurkin jämät
• 1 kevätsipuli varsineen
• noin 0,5 dl kirjolohen mätiä, puolet pienestä purkista
• pikkuisen pakastettuja kypsiä katkarapuja
• 2 pientä punaista suippopaprikaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• kuivattua tilliä (tuoretta ei ollut)

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja laitoin jääkaappiin asettumaan.

Kun oli aika paistaa letut, kuumensin pannun melkoisen kuumaksi. Katsoin juuri jonain iltana tanskalaisen kokin ohjelmaa, sen joka näyttää prinsessa Victorialta, taitaa olla Mette nimeltään. Vai onkohan hän leipuri? Joka tapauksessa hän paistoin lettuja ja neuvoi, että pannun pitää olla kuuma, että letuista tulee rapeita ja pitsireunaisia. Olen usein paistanut liian miedolla lämmöllä ja letuista tulee lötköjä. Se ei ole kivaa. 

Laitoin pannulle nokareen voita ja kun se oli sulanut ja alkanut kuohua pikkuisen, sekoitin taikinan nopeasti kannussa ja otin sitä kauhallisen ja kaadoin pannulle. Kallistelin pannua niin, että taikinaa levisi koko pannun pohjalle. Paistoin letut molemmin puolin (olipa uutinen) ja kasasin ne keoksi lautaselle odottamaan. Tästä satsista tuli 12 lettua. 

Söimme sekalaiset yrttiletut rapu-mätikastikkeen kanssa, lisäsimme vielä kastikkeen päälle eiliseltä perhepäivälliseltä jääneitä kevätsipulin viipaleita ja napsimme rasiasta tomaattia, salaattia ja vesimelonin paloja. Kaikki tähdenlennotkin eiliseltä saatiin menemään. Lettuja ja kastiketta jäi vielä huomisellekin, jaksoimme syödä 2/3 lettua. 

Nyt alkaa tuntua, ehkä hieman valheellisesti ja perusteettomasti, että koronakevät on taittunut vähän vähemmän poikkeukselliseksi kesäksi. Minulla on vielä neljä viikkoa töitä ja sitten koittaa vapaus. Vielä 26 päivää, joka on 600 tuntia, joka on 36000 minuuttia, joka on 2160000 sekuntia. Kyllä minä jaksan. 

Pieni pino hyvää makua

Tänään aamiaiselle tein hauskat kananmunaleivät, joista leipä puuttui. Otin vinkkiä täältä ja soveltelin sitten hieman. En kertakaikkiaan voi olla tekemättä niin. 

Aamiaiskeot kahdelle

• 4 kananmunaa
• voita paistamiseen
• 2 pekoniviipaletta
• 1 avokado
• puolikas tomaatti
• tuoretta korianteria
• suolaa ja pippuria
• limen mehua
• avokadoöljyä
• tarjoiluun pakastimesta 2 englantilaista muffinia paahtimen kautta ja voilla sipaistuina

Otin esille Opan seitsenkoloisen pannun, josta en tiedä mihin tarkoitukseen se varsinaisesti on tarkoitettu, mutta minä olen paistanut siinä ainakin blinejä. Leikkasin pekoniviipaleet kolmeen palaan. Tein pienen pikaguacamolen, johon tuli haarukalla muussattu avokado, tomaatinpuolikas kuutioina, suolaa, pippuria, avokadoöljyä, korianteria ja limen mehua. 

Laitoin Opan kolmeen koloseen kaksi pekonipalasta kuhunkin ja laitoin liekin pannun alle. Muihin neljään koloon sipaisin hieman voita ja kun pannu alkoi olla kuuma ja pekoni sihisi lupaavasti, rikoin neljä kananmunaa vapaisiin koloihin. Rikoin keltuaisen haarukalla. Paistoin kananmunat kummaltakin puolelta ja samaan aikaan pekoni paistui rapeaksi. 

Nostin lautaselle ensin yhden pyöreän kananmunakiekon, siihen päälle kolme palasta pekonia ja pari lusikallista guacamolea. Kanneksi nostin toisen kananmunakiekon. Koska mieleni teki kuitenkin muutakin haukattavaa ja jotain millä pyyhkiä lautanen, käytin pakastimesta löytyneitä englantilaisten muffineitten puolikkaita paahtimessa ja sipaisin niille vähän voita. Aika samojen paheitten äärillä siis taas, mutta varmastihan tuo guacamole on niin terveellistä, etten saa moitteita?

Perunalohkotaivas

Näin muutama päivä sitten Hannelen instassa kuvan perunalohkoista kaikilla herkuilla ja aloin välittömästi hinkua sellaista lounaaksi itselleni. Tänään aamulla postaus oli luettavissa, vaikka olin jo valmis pelkän kuvan perusteella apinoimaan ruokaa. Äsken söin lounaani ja se oli kyllä parasta aikoihin mitä on ollut CampaKeittiön lautasella! Hannele oli inspiroitunut Hannan postauksesta ja hän puolestaan oli ottanut ohjeen Anu Braskin kirjasta Vegaanimättöä. On hauskaa, miten ideat ja ohjeet kiertävät ja jokainen hieman muuntaa ohjetta omiin tarpeisiinsa. Vaikka kaipaan kovasti TOP100 ruokablogit-sivustoa, onneksi sentään tuttujen blogaanien postaukset vielä löytää. Uusiin blogeihin ei niin hyvin tunnu löytävän. Oletteko huomanneet samaa?

Minä en tehnyt tätä ruokaa vegaanisena, sillä minulla oli virolaista kestomakkaraa, jota olen napsinut ohuina viipaleina suolanhimoihin. Nyt makkaraa oli jäljellä enää pieni pätkä ja tahdoin sitä mukaan perunataivaaseeni. 

Perunataivas kaikilla herkuilla yhdelle

• oliiviöljyä
• 3-4 pienehköä perunaa
• 1 punasipuli
• pieni pätkä kestomakkaraa (salamityyppistä)
• suolaa ja pippuria
• 1 avokado
• 1 suuri tomaatti
• 1 lime
• tuoretta korianteria
• parmesaania

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja pesin perunat. Leikkasin ne pieniksi veneiksi, samoin kuoritun punasipulin. Makkaran leikkasin noin puolen sentin viipaleisiin ja ne puolikuiksi. Sekoitin perunoihin ja sipuleihin hieman oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria uunivuoassa. Toiseen päähän nostin makkarapuolikuut, niille varoin laittamasta suolaa ja öljyäkin. Paistoin perunoita ja muita hökeitä noin 30 minuuttia. Siinä ajassa perunat saivat rapeutta ja mukavasti väriä, sipuli paahtui pehmeäksi ja makkara rapsakaksi. 

Paistamisen aikana leikkasin tomaatin ohuehkoiksi suikaleiksi ja avokadon viipaleiksi. Limen leikkelin lohkoihin. Otin melkein kaikki loput korianterit ikkunalla olevasti kotoisasta kosteikosta. Pitää muistaa ostaa uusi ruukku, korianteri on nyt suosikkiyrttini timjamin rinnalla. 

Kun perunat olivat valmiit, sommittelin niitä lautaselle sipulin, rapeitten makkarapalojen, tomaattilohkojen ja avokadon kanssa. Päälle pyöräytin hieman pippuria, etenkin avokadolle ja lopuksi vielä korianteria ja limelohkoja. Hannele ja Hanna tekivät omiin versiohinsa juustokastiketta, mutta minulla ei ollut oikein sopivia aineksia siihen, joten raastoin vain pinnalle melkein läpinäkyvän ohuita parmesaanikiharoita. Ai, että oli hyvää! Pystyin säästämään hieman itselleni yövuoroevääksi. 

Tänään on hyvä päivä, eikä edes siivoaminen ole sitä pilannut. 

Lihapullat liemessä

Jo heti tuoreeltaan laitoin muistin Jennin lihapullaohjeen, se näytti yhdellä vilkaisulla takuuvarmalta. Eilen kokeilin ohjetta, eikä aavistukseni ollut väärä. Hieman se laittoi nenän vuotamaan ja ottamaan toisen annoksenkin, makua ja pientä poltetta riitti. Ohjeesta tuli meille kahdelle hyvä päivällinen ja huomiselle työlounaskin. 

Lihapullat kooroscurrykastikkeessa Liemessä-Jennin ohjeella

Lihapullat

• 1 punainen chili
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
• 1 rkl garama masala-maustetahnaa
• 400 g jauhelihaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Ensin tein lihapullat. Silppusin chilin, sipulin ja korianterin. Sekoitin ne jauhelihaan. Lisäsin mukaan garam masalan, kananmunan, valkosipulimurskan, suolaa ja pippuria. Sekoitin kaikki sekaisin taikinaksi. Kuumensin pannun ja sillä pienen nokareen voita. Otin lihapullataikinaa pienen nökäreen ja paistoin sen voidakseni tarkistaa mausteet. Lisäsin hieman lisää suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinan lihapulliksi, niitä tuli noin 25 kpl. Paistoin lihapullia voissa pannulla ja siirsin ne sitten lautaselle odottamaan. Aivan kypsiksi pulleroiden ei tarvinnut tässä vaiheessa vielä tullakaan.

Kookoscurrykastike

• 4 dl kanalientä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 tl vihreä currytahnaa (ei ollut punaista, kuten Jennin ohjeessa)
• 1 tl jauhettua currya
• 5 kpl kuivia kaffirlimetin lehtiä
• 1 limetin mehu
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria

Sulatin liemikalikan kasarissa ja lisäsin sinne mausteet ja kookosmaidon. Säästin pari lusikallista kookosmaitoa viimeistelyyn. Kuumensin kastikkeen ja lisäsin lihapullat kasariin, jossa ne kypsyivät loppuun noin 10 minuutissa. Lisäkkeenä meillä oli riisinkeittimessä kypsennettyjä ohrahelmiä. Puristin kastikkeeseen vielä yhden limetin mehun ja tiputtelin kookosmaitoa tiploiksi kastikkeen pinnalle ja sirotin loput korianterit päälle. Erittäin hyvä ohje! Kiitos Jenni!

Quesadillat

Yleensä syömme quesadilloja tortillapäivän jälkeen, jos on jäänyt tähdenlentoja. Tänään meillä oli quesadilloja ihan varsinaisena päivällisenä ilman tähdenlentoteemaa. Käy se niinkin!

Quesadillat kanatäytteellä

Broileri ja marinadi niille

• 400 g broilerin sisäfileitä
• 1 limen mehu
• 1 sitruunan mehu
• puolikas punasipuli
• tuoreita yrttejä (korianteria, rosamariinia, timjamia)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• nokare voita paistamiseen

Muut värmeet

• 8 pientä vehnätortillaa
• 1 syöntikypsä avokado (pakkauksen toinen oli pilallinen, ärsyttävää)
• kirsikkatomaatteja
• pieni kurkku
• tomaattisalsaa (valmista)
• juustoraastetta
• tuoretta korianteria

Tein broilerin fileille marinadin jo aikaisemmin päivällä, mutta jos on kiireempi, muutama minuuttikin riittää marinadissa. Käytin marinoimiseen vakuumirasiaa, joka nopeuttaa marinoitumista kyllä huomattavasti. Sekoitin oliiviöljyn, sitrusmehut, suolaa, pippuria, chiliä, yrtit silppuna ja sipulin suikaleina marinadiksi ja lisäsin mukaan broilerin fileet ja sekoittelin. Laitoin kannen kiinni ja yhdistin kannen lukkomekanismin vakumointikoneeseen sitä varten olevalla letkulla. Laite poisti ilman astiasta ja kansi meni todella tiukasti kiinni. Laitoin astian jääkaappiin odottamaan ruoanvalmistamisen aikaa. 

Iltapäivällä sitten silppusin yrtit ja leikkasin kurkun ja tomaatit viipaleiksi, otin esille salsapurkin, juustoraasteen ja tortillalätyt. Leikkasin avokadonkin viipaleiksi ja toisen pilallaolleen nakkasin kompostikuppiin. Aukaisin marinadiastian ja kuumensin pannun, jolle olin lisännyt nokareen voita. Paistoin broileripaloja ja marinadin mukana olleita sipuleita, kunnes liha oli kypsää. Leikkasin palat pienempiin suikaleisiin.

Otin aina kaksi tortillaa yhtä aikaa täytettäväksi. Levitin ensin puolikkaalle tortillalle salsaa, siihen päälle ripottelin pienen kourallisen juustoraastetta. Muiksi täytteiksi asettelin avokadoviipaleita, kurkkua, tomaattia, kanapaloja ja korianteria. Käänsin tortillan toisen puolen kanneksi ja kun kaksi puolikuun muotoista quesadillaa oli valmiina, nostin ne soikealle, kuumaksi lämmitetylle pannulle. Pitää varoa, ettei polta tortilloja, minä vähän käräytin kaksi quesadillaa. Tykkään paistaa quesdillat puolikuun muotoisina, jolloin ne on paljon helpompi kääntää kuin pyöreinä. Kokonaisen pyöreän quesadillan kääntämisessä täytteet helposti leviävät pitkin poikin. Valmiit quesadillat leikkasin kahteen palaan, isompia tortilloja käytettäessä ne on hyvä leikata kolmeen palaan. 

Söimme noin puolet tästä  määrästä ja pakkasin loput huomiseksi lounaaksi, voi tosin olla, että iltapalaksi nappaamme palasen tai kaksi. 

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.