Kesäkurpitsapaistokset – Croguettes des Courgettes

Tämä on kyllä melkoisen sama ohje kuin tämä muutaman vuoden takaa, silloin tein sen Italia-ruokahaasteen aikaan, italialaisena ruokaohjeena. Nyt otin ohjeen Pardon Your French-blogista, joka on täynnä kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Pienensin ohjetta sen mukaan, että minulla oli vain yksi pieni pyöreä kesäkurre, joka kulkeutui Ranskasta kotiin asti. Tekemästäni määrästä tuli kuusi pienehköä lettusta.

Croguettes des Courgettes (6 kpl)

• 1 pieni pyöreä kesäkurpitsa raastettuna
• 1 uuden sadon punasipuli varsineen silputtuna
• 4 ihan pientä valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 aivan minikokoista kananmunaa (nekin ovat Ranskasta asti kotiin kulkeutuneet)
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl juustoraastetta 
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa silputtuna
• oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja puristele nestettä pois raasteesta. Sekoita raasteeseen sipuli- ja valkosipulisilppu, juustoraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, kananmunat, basilikasilppu ja ripaus suolaa ja pippuria. Paista oliiviöljyssä pienehköinä lettusina muutama minuutti puoleltaan rapeaksi ja tarjoa kuumina. Meillä nämä pikkulettuset olivat tarjolla grillattujen makkaroiden ja eilisen linssisalaatin tähteiden kanssa. 

Tähdenlentoja

Tour de Francessa oli 7. etappi ja se oli henkilökohtainen aika-ajo, mittaa noin 25 km. Mark Cavendish lähti matkaan ensimmäisenä, sillä hän on kokonaiskilpailun viimeisenä tässä vaiheessa. Harvoin näkee niin iloisen näköistä kisan viimeistä, eikä useinkaan kisan viimeistä taputella olalle onnitteluiden kera näin paljon. 

Kilpailun kärkiajajat olivat aivan hurjassa vedossa, Remco Evenepoul oli kaikkein nopein ja voitti etapin, mutta Tadej Pogacar pitää kokonaiskilpailun kärkipaikan ja keltapaidan itsellään. 

Kesäkurpitsaa Provencen tapaan

Eilen olin taas laiskuri, enkä saanut kokkailtua yhtään mitään, mutta katsoimme kyllä Tour de Francea. Tänään olen ollut aikaansaavampi, tein jopa uunin pyrolyysipuhdistuksen, sillä sähkö oli tänään edullista. Ja sitten tietysti huomenna se on vielä paljon halvempaa, itse asiassa ilmaista. Uuni on kuitenkin nyt puhdas, se on pääasia. Iltapäivän vietimme omalla terassilla ja päivällistä varten hautui naudan potkakiekko ossobucco-tyyliin ja ranskalaisuutta tavoitellen airfryerissä  provencelaiset kesäkurrepuolikkaat. En nyt kauhean hyvin muista mikä tässä oli sitä ranskalaisuutta, mutta ei se mitään. Ohjeen otin täältä. 

Kesäkurpitsa Provencen tyyliin

• puolet noin 20 senttisestä kesäkurpitsasta
• oliiviöljyä
• 1 dl pankomuruja
• suolaa ja pippuria
• 1 dl raastettua gruyereä
• tuoretta persiljaa

Leikkasin puolet kesäkurpistasta ja halkaisen puolikkaan pitkittäin. Raaputin lusikalla siemenosan pois ja sivelin leikkuupinnan oliiviöljyllä. Sekoitin kupissa pankomuruihin suolaa ja pippuria sekä tuoretta persiljaa silppuna. Jaoin seokset kurrepaloille. Nostin palat airfryerin koriin paistopaperimuotille (semmoisia valmiita papereita jotka sopivat justiinsa airfryerin koriin ja estävän korin sotkeentumista). Paahdoin kesäkurpitsapuolikkaita ensin 180 asteessa 15 minuuttia ja kurkin koriin. Vähensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Lopuksi jaoin juustoraasteen puolikkaille ja paahdoin niitä vielä 150 asteessa viitisen minuuttia. Söimme nämä kivat sivukkeet ossobuccon kanssa, siinä oli yksi iso potkakiekko, joka oli hautunut tomaattisessa kastikeessa, jonka otin pakastimessa, tarrrassa luki "tomaattinen lihakastike ilman lihaa". Mukana oli myös pieni rasiallinen soffrittoa pakastimesta. Yksi potkakiekko riitti meille kahdelle aivan mainiosti, pastaa tuli ihan pikkuisen liikaa. 

Tour de Francessa oli jännittävä etappi. Tämä oli jo neljästoista tämän vuoden kisassa. Kun aloimme katsoa lähetystä oli kisa juuri pysäyksissä, sillä alkukilometreillä oli tapahtunut paha kolarointi. Siinä loukkaantui ajajia pahasti, jollakin oli reisiluu murtunut, se on aina paha juttu. Kisa saatiin sitten taas jatkumaan ja lopussa käytiin oikein kova taisto voitosta. Kokonaiskilpailun kärkikaksikko otti toisistaan mittaa, mutta saattoivat unohtaa sen, että takaa voi vielä joku tulla ja ohittaa heidät ja niinhän siinä kävikin. Carlos Rodriguez ajoi ekana maaliin ja kakkosena ja kolmosena Tadej Pogacar ja Jonas Vingegaard. Kokonaiskilpailussa Tadej sai nipistettyä Jonaksen johdosta muutaman sekunnin ja nyt heidän eronsa on Jonasin hyväksi enää 10 sekuntia. Tämä ei ole millään muotoa taputeltu kenenkään puoleen. 

Velouté de courgette eli kesäkurresoppa

Sillä on merkitystä miten asioita nimeää. Kun kyse on ranskalaisesta ruoasta, vihannes on tietysti courgette, ei kesäkurpitsa, ei edes zucchini. Mutta kesäkurre se voisi olla, Kivistön Liisa tai Mari käytti sanaa jokunen vuosi sitten ja ihastuin siihen oitis. Meillä oli tänään kesäkurresoppaa, fiinimmin velouté de courgette. En ollut pitkään aikaan touhunnut sifonin kanssa, joten sekin pääsi pantry II:sta keittiön puolelle. 

Syy miksi meillä oli tänään kesäkurresoppaa oli se, että ostin muutama päivä sitten pari nättiä pyöreää kesäkurpitsaa. Antti oli menossa illaksi ulos, joten söimme fiinin keiton jo päivällä samaan aikaan, kun Tour de Francen seitsemäs etappi tekeytyi. Oli siinä taas pojilla polkemista, 230 km, suurimmaksi osaksi tasamaata. Otin ohjeen täältä. Jätin ohjeen vehnäjauhon pois, sillä vierastin ajatusta keiton suurustamisesta. Muutenkin tuo ohje oli hieman epäselvä, joten käytin omaa järkeäni ja mittavaa kokemustani sifonin käytöstä, ruoanlaitosta ja elämästä yleensä. Esimerkiksi lisäsin keittoon valkosipulin varsia, sillä kokemukseni sanoo, että melkein kaikki on parempaa valkosipulilla. No ei ehkä seuraavan aamun hönkäys, mutta se on sen ajan murhe.

Velouté de courgette

• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 1 kesäsipuli varsineen
• valkosipulin ja sipulin varsia (värisyistäkin)
• iso nokare voita
• 2 dl kasvislientä
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa
• 0,5  dl kermaa
• 2 ohutta kiekkoa yrttipäällysteistä tuorejuustoa

Silppusin sipulin ja valkosipulin varret ja leikkasin kesäkurpitsat pieniksi kuutioiksi. Sulatin kasarissa asiallisen nokareen voita ja kuullotin ensin hetken sipuleita. Lisäsin kurrekuutiot, kattilaan ja kuullotin niitäkin. Kaadoin mukaan kasvisliemen ja annoin sen tehdä hommansa, kypsentää kasvikset parahultaisiksi.

Kasvisten kypsyessä otin esille puolen litran sifonin, siihen kannen, tiivisteen, patruunakahvan, kaasupatruunan ja keittosuulakkeen. Tälläsin tiivisteen huolellisesti paikalleen kannen sisälle. Jos tässä tössii, pullo ei ole tiivis, kaasu karkaa ja kaikki on pilalla. 

Kun kasvikset olivat kypsiä, maustoin seosta suolalla ja pippurilla. Nostelin ensin reikäkauhalla kaikki sattumat blenderin kannuun ja perään  hieman keitinlientä sekä silputut persiljat ja valkosipulinvarret. Käytin blenderiä siihen, mitä se parhaiten osaa, eli tekemään kasviksista ja vähästä liemestä tasaista paksua pyreetä. Lisäsin hieman lientä ja sekoitin (tai se kone siis) vielä lisää. Kaadoin keiton takaisin huuhdottuun kattilaan, josta olin kaatanut pois jäljelle jääneet liemet. Lisäsin mukaan kerman ja kuumensin keiton uudelleen. Syy miksi pippuri ja yrtit täytyy laittaa ennen blenderöintiä on siinä, että ne menevät mahdollisimman atomeiksi. Muuten ne tukkivat sifonin suuttimen ja taas kaikki on pilalla. Olen kokeillut. 

Kun keitto oli kuumaa ja tasaista ja maistui tarpeeksi, kaadoin sen erittäin tiheän siivilän läpi sifoniin. Siivilöinnillä kerätään talteen kaikki mahdolliset kököt, mausteista tai muista raaka-aineista, jotka tukkisivat helposti suuttimen. 

Sitten vain kiersin kannen huolella pulloon, tarpeeksi tiukalle, muttei hulluntiukalle. Samoin kiersin keittosuulakkeen paikalleen ja viimeisenä kahvan, jonka sisälle olin laittanut kaasupatruunan. Kun kahva menee tarpeeksi tiukalle, sen sisällä olevan patruunan sinetti rikkoutuu ja kaasu purkautuu pulloon. Ravistin pulloa rivakasti pyyhkeellä suojatuin käsin, sillä pullon pinta kuumeni nopeasti. Näin käy, kun sisältö on kuumaa. 

Jos keittoa ei söisi heti, sen voisi laittaa kuumaan vesihauteeseen (max 75 °C) odottamaan, pariin tuntiin asti ainakin. Kuumassa pitämisen jälkeen pulloa taas ravistellaan ennen annosten tekoa. Me söimme keiton heti, joten käänsin pullon alassuin keittolautasen päälle ja puristin kahvasta niin, että kuohkeaa velouté de courgettea purkautui lautaselle ilmava keko. Jos rakenne arveluttaa, kannattaa ensin ottaa pieni koepursotus johonkin muuhun astiaan. Välillä sisälmys roiskahtaa ja sottaa tarjoilulautasen eikä se ole kivaa, etenkään jos on tarkoitus kuvata annos. 

Meillä oli koristeina keitossa ohut kiekko yrteillä päällystettyä tuorejuustoa, persiljaa ja orvokinkukka. Tästä annoksesta tuli kolme pientä lautasellista kummallekin, eli määrä olisi riittänyt alkuruoaksi ainakin neljälle ja vielä pienemmistä astioista kuudellekin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään sifoniohjeita, mitäpä muutakaan?

Ruokajuomana meillä oli varastoaarre, Antin mielestä se oli melkein aikansa elänyt, minä en huomannut mitään moittimista.

Tour de Francen seitsemäs etappi oli, kuten sanottu, pitkä ja sitä luonnehdittiin tasamaan etapiksi. Mausteena oli pari pientä nousua. Tänään oli siis toiveissa kirimiesten juhla ja luultavasti massakiri. Lähetys alkoi jo puolilta päivin ja olikin kiva kuunnella Peter Selinin ja Jussi Veikkasen jutustelua. Ilmeisesti myös Roklitsi&Karapatsi-mies tulee myöhemmin kisan edetessä kommentoimaan, mutta koska sen enempää Roklitsi kuin Karapatisikaan ei ole mukana kisassa, kestänen.

Kaksi ajajaa oli karussa hyvin pitkään, mutta heidät ajettiin kiinni vähän ennen maalia ja massakiri siitä todellakin tuli. Voittajaksi kiri Dylan Groenewegen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Giulio Ciccone. Huomenna ajetaan mäkinen 200 km mittainen "pätkä".