Todella pieni pääsiäinen

Tänä vuonna panostan pääsiäiseen vähemmän kuin ikinä, tai ainakaan sinä aikana kuin olen ollut äiti. Karitsan kareet syötiin jo eilen ja kaksi settiä pieniä virpojia on vastaanotettu ja suklaamunin ilahdutettu. Kammenpyörittäjä on ollut talouden pääsiäisruohovastaava aina, koska minulla on todellinen tappajan katse, mitä tulee tuoreeseen vihreään ruohoon. Tänä vuonna pääsiäisruoho kasvaa viime viikolla avaamamme strutsinmunan puolikkaissa. Kuoren halkaiseminen kuulema muistutti ikävästi kallonporaamista, vaikka siitä ei nyt oikein onneksi ollut edes kokemusta. 

Minun suuri seikkailuni, Camino Francés on aivan ovella. Valmistelut ovat niin lopuillaan kuin minulla ylipäätään voi olla. Olen reissussa huomisesta aina toukokuun ensimmäisen viikon loppuun. Sillä välillä muutama postaus tulee ajastettuna tämän kuukauden kokkauksistani. Mikäli tabletti toimii toivotulla tavalla ja wi-fiä on saatavilla, laitan jotain pieniä postauksia matkan varreltakin. Muutoin palaan Campasimpukan pariin blogin viisivuotissynttäreiden tienoilla, kun Giro d'Italia taas alkaa. Reissuani voi seurata CampaCaminon ja Instagramin päivityksissä. 

Kanankoipi ras-el-hanout-pinnoitteella

Koko viikko on mennyt yövuoroillessa ja kävellessä. Kävelemistä varten olen aloittanut kokonaan uuden blogin, jonka nimi on CampaCamino. Siellä jaarittelen haaveestani kävellä Camino de Santiago äärestä laitaan. Ajattelin ensin kirjoitella aiheesta tässä blogissa, mutta se olisi ollut liikaa Campasimpukan alkuperäisen teeman ulkopuolella. Kypsyttelin sitten puoli tuntia pitkään ajatusta aloittaa sisarblogi, joka voisi kokonaan keskittyä haaveiluun ja kävelyyn. Blogissa on jo muutamia postauksiakin, enkä pahastu, jos käytte kurkkaamassa. Linkki sinne löytyy myös tästä oikealta. 

Sen lisäksi, että olen jumiuttanut vasemman pohkeeni ja nukkunut pieniä pätkiä silloin tällöin, olen tehnyt pari hyvää ruokaa tällä viikolla. Toinen niistä oli bolognese painekattilassa, jota uskalsin nyt käyttää ensimmäistä kertaa sisätiloissa. Ei siinäkään ollut yhtään mitään pelkäämistä. En postaa sitä ruokaa, sillä kastike oli aivan kesäisen bolognesen toisinto. 

Tänään tein ras-el-hanoutilla kyllästettyä broileria ja siitäpä tulikin mehukas tapaus. Tänään myös huomasin todenteolla, että pilvisellä säällä näin kuuden pintaan on jo todella hämärää ja kuvaamisen ankeat ajat koittavat taas. Asiaa helpottamaan olen saanut uuden kamerajalustan, jota en tietenkään ole vielä ottanut käyttöön, odotan Kammenpyörittäjän järjestämää käyttökurssia. 

Kotkottimen koipireisi ras-el-hanout-pinnoitteella

• 1 broilerin koireisi/syöjä
• paljon ras-el-hanout-mausteseosta
• ripaus suolaa ja pippuria
• (yrttejä jos löytyy, minä unohdin)
• iso loraus oliiviöljyä
• 1 tölkki kuivaa omenasiideriä
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• niin paljon valkosipulinkynsiä, kuin sielu tai työkaveri huomenna sietää
• 1 sitruuna
• nokare voita

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja ota esille uunin kestävä kasari tai vuoka, johon löytyy kansi. Kuivaa broilerin koipireidet. Sekoita astiassa ras-el-hanout-mausteseos oliiviöljyyn ja hiero koipireidet jokapuolelta seoksella. Nosta reidet kasariin ja asettele niiden väliin kirsikkatomaatteja, sitruunalohkoja ja valkosipulinkynsiä. Ripottele pinnalle suolahippuja ja rouhi pippuria. Laita kasari uuniin ensin ilman kantta ja anna lintupalojen nahkan saada vähän rapeutta, noin 20 minuuttia. Pienennä lämpö 170 asteeseen, kaada siideri astiaan ja laita siihen kansi. Anna ruoan hautua uunissa noin tunti. Kokeile lihan kypsyyttä pistämällä lihaa tikulla. Jos sisältä pursuava neste on kirkasta, on liha kypsää. Kuumenna uuni vielä 225 asteeseen ja valuta koipireisien nahkan päälle sulattamasi voinokare. Pidä kasaria uunissa noin 10 minuuttia, kunnes kuumuus rapeuttaa voisen nahkan. Tarjoa salaatin ja riisin kanssa.