Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Kesäkurpitsaa ja kananmunaa CampaSimpukan 15-vuotissynttärinä

CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle. 

Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi. 

Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä. 

Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita/eleplantia
• 2 kananmunaa
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• muutama iso kapris
• 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
• suolaa ja pippuria
• leipää rapeaksi paahdettuna

Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle  paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa. 

Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut.  Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa. 

Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä. 

Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna. 

On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin. 

Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla. 

Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Croquettes de courgettes – kesäkurpitsapihvikkeet

En tiedä mikä olisi sopiva sana suomeksi, kun englanniksi sanotaan fritters, mutta eipä sillä ole niin merkitystä. Ohjeen tähän päivän ranskalaisuuteen otin täältä, taas. Vähän muuntelin, taas. 

Kesäkurpitsapihvit

• 1 pieni kesäkurpitsa raastettuna
• 1 kevätsipuli silppuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä silppuna
• 30 g pala gruyèreä raastettuna
• 1 kananmuna
• 2 rkl vehnäjauhoja
• (0,5 tl leivinjauhetta, en laittanut, kun ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• 1 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä

Ranskankermakastike

• 1 pieni purkki ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Raastoin kesäkurpitsan ja keräsin raasteen kanssa samaan astiaan kananmunan, silputut kevätsipulin ja valkosipulit, juustoraasteen, vehnäjauhot, yrtit, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. Lähdeohjeessa puristeltiin kesäkurpitsaraasteesta nestettä pois, mutta minä jätin sen väliin. Paistoin 8 pientä pihviä/lettua voin ja oliiviöljyn seoksessa noin kolme minuuttia puoliltaan ja söimme ne ranskankermakastikkeen ja muutaman pienen ranskalaisen raakamakkaran kanssa. Tai me söimme ne kaikki, eivät  ne syöneet mitään. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jossa nopsin oli lopulta  Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kärki pysyi muuttumattomana. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on viimein lepopäivä. 

Halloumi-kesäkurpitsavartaat

Halloumi ei ihan hirveän ranskalaista ole, mutta kesäkurpitsa on, etenkin jos kutsuu sitä courgetteksi. Otin tämän varrasohjeen samasta belgialaisesta kauppaketjun lehdestä kuin muutama päivä sitten tehdyn fenkolisalaatin. Lehti oli ranskankielinen, joten nyt ollaan jo riittävästi ranskalaista, eikö vaan?

Grillasimme muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, sitten valmiit kanavartaat ja niissä oli oikeat metalliset varrastikut. Minä tietysti säästin ne. Niitä oli vain kaksi, joten käytin myös neljä lyhyttä puutikkua lopuille aineksille.

Halloumi-kesäkurpitsavartaat kahdelle

• 1 palikka halloumia 8 palaan leikkattuna, aikalailla pienen tikkuaskin kokoon
• 1 pieni kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi leikattuina
• 1 suurenpuoleinen herkkusieni neljään lohkoon leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Kokosin vartaat niin, että metallitikkuihin tuli vuorotellen rullalle kieputettu suikale kesäkurpitsaa, palanen halloumia ja sienipala. Halloumia ja kesäkurrea mahtui vielä toisetkin suupalat, mutta sieniä ei riittänyt kuin neljään vartaaseen. Toisiin puisiin varrastikkuihin tuli vain halloumia ja kesäkurpitsaa. Sutikoin vartaille oliiviöljystä, sitruunamehusta ja mausteista tehtyä marinadia. 

Grillasin vartaita muutamia minuutteja Campingazin kaasugrillillä raidakkaalla levyllä ja käänsin vartaitten kylkiä, kun alapuoli oli saanut sopivasti väriä. Sutikoin loput marinadista vielä pintoihin tuomaan makua. 

Aterian toisena osana meillä oli marketin edulliset pakastequichet bambuhöyryttimessä kuumennettuina. Koska nämä eivät olleet mitkään artesaanipiirakat parhaista raaka-aineista höyrytys oli parempi kuumennusmetodi kuin airfryer, pohja ei päässyt kuivumaan hankalaksi leikata. Hoksin muuten käyttää jostain näkemääni niksiä bambuhöyryttinen tasapainottamiseksi vähän liian suuren kattilan päälle, puiset syömäpuikot vaan kattilan päälle ja höyrytin siihen, ei luiskahtele eikä kippaudu nurin. 

Tour de Francessa tapahtui se, mille usein vähän nyrpistelen, eli tarkoituksella arvopaidasta luopuminen. Tadej Pogacar luopui johtopaikastaan saadakseen nopeammin päivän ajon jälkeen palautumisen käyntiin, tätä tapahtuu usein kisan alkupuolella. Muodollisuudet vievät aika paljon aikaa ennen kuin johtava ajaja pääsee dopingnäytteen, palkintojen jaon ja haastatteluiden jälkeen majoitukseen syömään, hierontaan ja nukkumaan. 

Päivän nopein oli Ben Healy, joka voitti nyt ensimmäistä kertaa etapin Ranskan ympäriajossa. Mathieu van de Poul johtaa kokonaiskilpailua kokonaisella sekunnilla ja sai hoitaakseen kaikki velvollisuudet, Tadej on toisena. Tämä on kyllä tarkkuutta vaativaa passailua. Huomenna on edessä taas hilly-tyyppinen etappi, kisa siirtyy Bretagneen, lempiosaani Ranskaa. 

Giro d'Italian päätöspäivän – mozzarellacrostinit kesäkurpitsasipseillä

Nyt on viidestoista Italian ruokahaasteemme taas lopussa ja blogin 14. synttärikin on ohitettu. Huomisesta alkaen meillä on taas ruokavapaus!

Olin ajatellut, että tekisin yhden risotonkin tälle keväälle, mutta niin se vain jäi aikeeksi. Tälle päivälle olin ajatellut kesäkurpitsarisottoa, mutta muutin minkä päätin ja tein meille crostineja mozzarellalla ja kesäkurpitsasipseillä. Tämän tein kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä. 

Crostinit mozzarellalla ja kesäkurpitsalla

• 2 palloa mozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• noin 8 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla ohueksi viipaloituna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 8 viipaletta patonkia vinottain leikattuna
• tuoreita yrttejä (basilika ja persilja)

Revin mozzarellapallot lautaselle ja maustoin ne oliiviöljyllä, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Jätin juuston marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Viipaloin kesäkurpitsan ohuiksi viipaleiksi ja Antti leikkasi leivän sopiviksi viipaleiksi.

Kuumensin sähköistä paistolevyä hetkisen ja kaadoin sille tilkan oliiviöljyä. Levittelin kesäkurpitsaviipaleet kuumalle levylle ja paistoin niitä pari kolme minuuttia niin, että niistä tuli kauniiksi paistuneita sipsejä. Nostelin ne marinoitumassa olevan mozzarellan päälle. Siihen vielä pintaan hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua ja yrttejä. 

Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä samalla sähkölevyllä niin, että niihin tuli hyvä paistopinta. Lusikoin mozzarellatäytettä leipäviipaleille ja ripottelin päälle yrttejä ja vielä pippuria. Näitä tuli meille neljä leipää syöjää kohden, joten muuta ruokaa ei ollut tarpeen saadakaan. Alkupaloiksi näitä riittäisi hyvin 1-2 kpl. 

Giro d'Italian viimeinen etappi alkoi Roomasta ja tarkalleen ottaen Vatikaanista. Paavi kävi siunaamassa ajajat ja lähettämässä heidät kisan viimeiseen koitokseen. Minusta tuo oli hieno ele, vaikken itse olekaan uskonnollinen. 

Onneksi sää suosi viimeistäkin etappia, jännitys muodostui siitä, kuka kirimiehistä voittaisi etapin, mutta kokonaiskilpailun voittaja oli jo selvillä, kunhan vain selviäsi ehjänä maaliin. Olav Kooij oli lopulta nopein ja toi tallilleen hienon etappivoiton ja saman tallin Simon Yates voitti koko kisan. Hieno päätös. Me vieläkin sanomme tuota tallia Jumbo Vismaksi varmaan vielä kymmenen vuotta, vaikka se on nykyään Team Visma – Lease a Bike. Nyt jäämme haastevapaalle Tour de Francen alkuun asti. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Espanjalainen kesäkurpitsatortilla

Tänään olimme pyöräretkellä Noirmoutierin saarella ja sen lopuksi kävimme syömässä ostereita ja crevettejä toisessa tutussa paikassa, siitä mikä oli toissapäivänä kiinni. Nyt se oli auki ja saimme hyvän setin samalla hinnalla kuin naapurista, ostereita oli yksi vähemmän, crevettejä "vain" se luvatut 10 kpl (siellä toisessa paikassa oli 11, vaikka piti olla 10). Hyviä kuin mitkä ja paljon väkeä oli samoissa syömäpuuhissa. 

Koska tämä pieni ateria oli melkein oikeaoppisesti ranskalaiseen lounasaikaan, teimme päivällistä vasta  myöhemmin. Ohjeen olin katsonut jo valmiiksi aamulla, kun muistin meillä olevan pieni kesäkurpitsa varastoissamme. Spain on A Fork oli taas lähteeni. Muuntelin hieman ainesmääriä niin, että sain meidän paistinpannullemme sopivan satsin yhtä kahdelle jaettavaa tortillaa varten.

Espanjalainen kesäpurpitsatortilla

• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (hintalapun mukaan 196 g)
• 1 uuden sadon punasipuli (niitä eilen markkinoilta ostettuja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pienen pinaattipussin loput (noin 50 g, oma lisäykseni sillä pinaatit piti käyttää pois)
• 4 kananmunaa (kaksi pientä ja kaksi tavallisemman kokoista)
• noin tikkuaskin kokoinen pala "mukamanchegoa" (oikeaa manchegoa ei ole löytynyt mistään, mutta jotain pyreneitten alueen ranskalaista tosi manchegomaista juustoa)
• suolaa ja pippuria

Viipaloin kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi (lähdeohjeessa leikattiin kuutioiksi). Viipaloin sipulin samoin mandoliinilla ja otin esille muut ainekset. Rikoin kanamunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti sekaisin. Raastoin juuston ja lisäsin sen kananmunaan, ripotin suolaa ja pippuria mausteiksi. 

Laitoin pannun kuumenemaan kaasuliekille ja laitoin sille oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, paistoin sipulia muutaman minuutin, hetken päästä lisäsin mukaan kesäkurpitsaviipaleet. 

Hetkisen kuluttua lisäsin mukaan vielä pinaatit, niitä oli noin kaksi kourallista, mutta nehän menevät lämmössä ihan olemattomiin. Kumosin kaikki pannulta kananmuna-juustoseokseen ja sekoittelin. Jätin seoksen osaset tutustumaan toisiinsa muutamaksi minuutiksi. 

Kuumensin pannua taas uudelleen ja lisäsin sille oliiviöljyä. Kaadoin kulhosta koko tortillamassan pannulle ja pienensin liekin noin puoliteholle ja paistoin tortillaa noin 4-5 minuuttia. Kun oli aika kääntää tortilla, otin hieman pannua pienemmän lautasen (tämä olikin minulle uusi niksi, että käännettäessä tämmöistä ruokaa pannulla, otetaankin vähän pannua pienempi lautanen eikä suurempi) jonka asetin tortillan päälle ja kiepautin pannun ylösalaisin ja tortillan lautaselle. Siitä luisutin sen takaisin pannulle paistumaan toiseltakin puoleltaan. Tärkeää on pitää lämpö pannulla kohtuullisena, ettei tortillan pinta paistu liikaa ja sisus jää raa'aksi. 

Toinen puolikin sai paistoaikaa noin viisi minuuttia ja luisutin tortillan takaisin sille samalle lautaselle, jota olin käyttänyt kääntämisessä. Jaoimme hieman jäähtyneen tortillan kahteen osaan ja söimme sen salaattisekoituspussin loppujen kanssa. Tälle kahden hengen aterialle tuli hintaa noin 5 €. 

La Vueltassa oli tänään medium-vuorietappi ja se oli jo 11. tässä Vueltassa. Ed Dunbar saavutti tänään ensimmäistä kertaa grand tour-voiton ollessaan etapin nopein. Kokonaiskilpailun tilastoa ei nyt jostain syystä pääsekään katsomaan La Vueltan sivuilta, mutta ymmärsin Ben O'Connorin edelleen johtavan. Korjaan myöhemmin, jos ymmärsin väärin ja General Ranking ilmestyy sivuille. 

Toivottavasti joku lapsi saa tästä lahjoituspyörästä itselleen hyvän ajokin
 pienen huollon jälkeen.

Kesäkurpitsapaistokset – Croguettes des Courgettes

Tämä on kyllä melkoisen sama ohje kuin tämä muutaman vuoden takaa, silloin tein sen Italia-ruokahaasteen aikaan, italialaisena ruokaohjeena. Nyt otin ohjeen Pardon Your French-blogista, joka on täynnä kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Pienensin ohjetta sen mukaan, että minulla oli vain yksi pieni pyöreä kesäkurre, joka kulkeutui Ranskasta kotiin asti. Tekemästäni määrästä tuli kuusi pienehköä lettusta.

Croguettes des Courgettes (6 kpl)

• 1 pieni pyöreä kesäkurpitsa raastettuna
• 1 uuden sadon punasipuli varsineen silputtuna
• 4 ihan pientä valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 aivan minikokoista kananmunaa (nekin ovat Ranskasta asti kotiin kulkeutuneet)
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl juustoraastetta 
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa silputtuna
• oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja puristele nestettä pois raasteesta. Sekoita raasteeseen sipuli- ja valkosipulisilppu, juustoraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, kananmunat, basilikasilppu ja ripaus suolaa ja pippuria. Paista oliiviöljyssä pienehköinä lettusina muutama minuutti puoleltaan rapeaksi ja tarjoa kuumina. Meillä nämä pikkulettuset olivat tarjolla grillattujen makkaroiden ja eilisen linssisalaatin tähteiden kanssa. 

Tähdenlentoja

Tour de Francessa oli 7. etappi ja se oli henkilökohtainen aika-ajo, mittaa noin 25 km. Mark Cavendish lähti matkaan ensimmäisenä, sillä hän on kokonaiskilpailun viimeisenä tässä vaiheessa. Harvoin näkee niin iloisen näköistä kisan viimeistä, eikä useinkaan kisan viimeistä taputella olalle onnitteluiden kera näin paljon. 

Kilpailun kärkiajajat olivat aivan hurjassa vedossa, Remco Evenepoul oli kaikkein nopein ja voitti etapin, mutta Tadej Pogacar pitää kokonaiskilpailun kärkipaikan ja keltapaidan itsellään. 

Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita.