Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Tapaksia kahdelle

Tämän päivän espanjalaisuudesta ruokapöydässä käyvät manchegojuusto ja se, että kutsun ateriaa tapaksiksi. Siirryimme tänään Saksasta Luxemburgiin eikä siirtymä ollut pitkä. Silti se leirinsiirto on aina sen verran työläs, että ateriaksi kokosin vain jääkaapin aarteita ja sanon sitä espanjalaiseksi. 

CampaAdrian suurimmalle lautaselle keräsin erittäin kypsän pienen melonin lohkoiksi leikattuna, pienen pakkauksen espanjalaista kinkkua (oli jopa valmiiksi pieniksi paloiksi leikattuna eikä ärsyttävää muovia viipaleiden välissä. Lisäksi otimme comtea, manchegoa ja loput pienestä sinihomejuustosta, kaksi erittäin kypsää luumua (näyttävät kuvassa säilykepunajuurelta), vähän oliiveja ja muutaman keksin. Tänään oli kaupassa saatavana myös tämän vuoden viinirypäleitä, ostimme niitä oikein pienet määrät, vaaleat maksoivat kokonaista 22 senttiä, eivätkä tummat tainneet maksaa sen enempää. 

La Vueltassa oli vuorossa joukkueaika-ajo ja katsoimme koko lähetyksen. Eihän se kauhean kiinnostavaa katsottavaa ole, mutta voittajajoukkueeksi ajoi UEA ja koska Visma Lease a Bike tuli toiseksi, nousi Jonas Vingegaard taas kokonaiskilpailun ykköseksi. Saattoi eilinen arveluni taktisesta paidanriisumisesta pitää paikkaansa. Nyt hän johtaa kahdeksalla sekunnilla toisena olevaa Juan Ayuosoa. Huomenna sitten kilpailu jatkuu siten, että vuorossa on oikea vuorietappi, joka päättyy Andorraan. 

Patatas a la Importancia con Manchego – espanjalaiset juustoperunat

Tämän päivän espanjalaisuus tulee taas monesti lainaamani Spain on A Fork-blogin arkistoista. Tein tämänkin ruoan jo muutama viikko sitten kotona ollessamme, sillä tänään olimme seniorisimulaattorissa enkä ehtinyt tehdä mitään ruokaa. 

Espanjalaiset juustoperunat

• reilu loraus oliiviöljyä
• 2 keskikokoista perunaa kuorineen noin puolen sentin siivuiksi leikattuina
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 sipuli suikaloituna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 tl pimentonia
• hieman sahramia
• 2 dl kasvislientä
• 1 dl valkoviiniä
• manchegoa raastettuna
• tuoretta rosmariinia

Olipa vaikea muistaa miten tein tämän ruoan, olin ottanut silloin kuvat, otsikoinut postauksen ja laittanut linkin Alberton postaukseen. Hetken ihmettelin, että teinkö tätä todella pari kolme viikkoa sitten. Kyllä minä tein. Kun luin Alberton ohjeen muutamaan kertaan, se palasi mieleen. Saatoin jonkun kohdan hieman oikaista. Ja sen muistan, että tämän tekeminen otti kauemman aikaa kuin olin otaksunut. Tein samaan aikaan muitakin tapaksia ja vaikka aloitin tämän ensimmäisenä, ehdin saada kaikki muut valmiiksi ja tämä se ei vaan ottanut kypsyäkseen. Ehkä oli vääränlainen perunalajike. 

Näin minä kumminkin tein: 

1. Otin kaksi korkeareunaista lautasta ja toiseen laitoin 3 rkl vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Toiselle lautaselle rikoin kananmunan ja vatkasin sen kevyesti haarukalla. 
2. Laitoin paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kun öljy alkoi olla kuumaa, pyörittelin perunaviipaleita ensin jauhoissa ja sitten kananmunassa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan yhtenä kerroksena. Tein niin vähän tätä tapasta, että kaikki viipaleet mahtuivat yhteen kerrokseen yhtä aikaa pannulle. Paistoin viipaleita kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle paperin päälle. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan saada perunasta ihan kypsää, mutta myöhemmin ajattelin kyllä, että olisin voinut pari kolme minuuttia kauemmin paistella pelkkiä perunoita. 
3. Lisäsin vähän öljyä pannulle ja paistoin sitten suikaloitua sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. 
4. Lisäsin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoa, sahramin ja pimentonin, sekoitin ne hyvin sipuleihin, sitten lisäsin valkoviinin ja asettelin puolikypsät perunaviipaleet takaisin pannulle ja lopuksi kaadoin päälle vielä kasvisliemen. 
5. Seuraavaksi perunat saivat kypsyä kannen alla noin 20 minuuttia, oletin että ne olisivat jo kypsiä, mutta mitä vielä. Toisen mokoman jälkeen ne olivat viimein kypsiä ja viinin ja liemen seos oli imeytynyt perunaviipaleisiin hyvin. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 
6. Kumosin perunat ja sipulit tarjoiluastiaan ja ripottelin päälle manchegoraasteen ja tuoretta rosmariinia (ohjeen persiljaa ei silloin juuri ollut kotona). 

Söimme nämä oikein hyvät, joskin hitaasti valmistuneet perunat muutaman muun tapaksen kanssa, niistä tulee postauksia myöhemmin. 

La Vueltan neljäs etappi oli viimeinen ulkomailla ajettu, se päättyi Ranskaan ja tänä iltana revohka siirtyy Espanjaan. Olimme koko päivän retkellä, joten ehdimme katsoa vain vähän lopusta. Nopein oli Ben Turner ja punaiseen johtajan paitaan siirtyi nyt sitten David Gaudu, Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun toisena samalla ajalla johtavan Gaudun kanssa. Ilmeisesti tässäkin oli kyse taktisesta paidanriisumisesta, jolla Jonas vältti seremoniat ja haastattelut sun muut aikaa vievät hommat. 

Olimme jo siinä käsityksessä, ettei nykyään suurissa ympäriajoissa ole lainkaan joukkueaika-ajoja, mutta huomenna sellainen on. 24 km tasamaan joukkueaika-ajo, eipä siinä mitään. Huomisellakin leirialueella on hyvä wifi, joten voimme hyvin katsoa etappia silloinkin. 

Pimientos de Padrón – eikä vieläkään yhden yhtä tulista

CampaSimpukan 15. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään ja olimme totaalisen pihalla siitä, keitä Espanjan ympäriajoon, La Vueltaan lähtee. Muistimme, että muutama alkuetappi ajetaan Italiassa ja ennen Espanjaan siirtymistä ajetaan jonkun matkaa Ranskassakin. 

Koska olemme reissussa, kokkausmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta kyllähän nyt jotain sentään voi tehdä. Ostimme pari päivää sitten ensimmäisestä saksalaisesta kaupasta pieniä vihreitä paprikoita ja tänään söimme niitä grillattujen broileripalojen kanssa. Broilerissa ei ollut mitään erityistä espanjalaisuutta, mutta nämä pienet paprikat ovat tyypillinen tapas Espanjassa. 

Pimientos de Pardón

• pussillinen pieniä vihreitä paprikoita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa 

Kuumenna pannulla öljyä niin kuumaksi kuin uskallat ja kumoa paprikat pannulle. Ne saavat heti pahoja palovammoja, kääntele niitä muutama minuutti. Suolaa ja syö heti kuumina. Jos olet onnekas, yksi paprika pussissa voi olla oikein tulinen. Meille ole koskaan sattunut yhtäkään tulista. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli jo aivan täysiverinen sprinttiajajien lempietappi. Katsoimme sitä jonkun verran, sillä olimme Bremenin keskustassa paljon pitempään kuin olimme aikoneet. Etapin nopein oli Jasper Philipsen, hän voitti tämän vuoden Girossakin ensimmäisen etapi. Hänelle siis punainen johtajan paita huomenna. 

Kokkausvapaapäivä

La Vueltan 17. etappi oli loppupuoleltaan sateinen ja vähän liian jännittävä taas. Kaden Groves voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa, upeaa. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Ben O'Connor johtaa edelleen ja viisi sekuntia hänen perässään on Primoz Roglic. 

Tänään oli kokkausinto pakkasen puolella pienen vastoinkäymisen tähden, mutta onneksi meillä oli upea tapasleikkeletarjotin valmiina odottamassa jääkaapissa. Se oli eilen ostettaessa vielä 30% alennuksessakin. 

Pakkauksessa oli neljää erilaista aivan ohutta leikkelettä yhteensä 320 g ja leikkasimme niille kaveriksi patonkia ja juustoa. Emme ole onnistuneet löytämään ihan oikeaa manchegoa Ranskasta, mutta joku Pyreneitten juusto on melko samanlaista, joku Tommasi muistaakseni nimeltään. Olemme ajatelleet, että olkoon sitten mukamanchegoa ja hyvin on mennyt läpi kuin väärä raha. Myös oliiveja oli tarjolla ja lasilliset portugalilaista punaviiniä, jonka ostimme yli kuukausi sitten Ruotsista ja luulimme ostavamme roseviiniä. Sepä olikin punaviiniä, mutta ei se mitään. Nyt sille oli paikkansa. Leikkeleistä söimme vähän alle puolet, loput pääsivät tiiviissä rasiassa jääkaappiin. 

Patatas Bravas ties monettako kertaa

Tänään minulla oli aikomus tehdä kivaa ruokaa, johon ostaisin markkinoilta pinaattia ja sieniä. Markkinat olivatkin aivan minimaaliset, muutama koju vain, eikä siellä ollut sen enempää sieniä kuin pinaattiakaan. Eikä niitä ollut läheisessä keskustan pikkukaupassakaan. Ancenisin torstaimarkkinat ovat sitten varmaan suuremmat, ne ovat kirkon läheisellä aukiolla. 

Tämän täydellisen epäonnistumisen tähden tein sitten meille monta kertaa aiemminkin tehdyt espanjalaiset savupaprikalla maustetut perunat, patatas bravas. Niiden kanssa oli vihannessekoitusta ja pikkuisia makkaroita. 

Patatas Bravas kahdelle

• 8 pientä perunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia

Tämä on niin helppo juttu, ettei se oikein edes tarvitsisi mitään ohjetta, mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. Keitin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet, leikkasin ne suupalan kokoon. Paistoin paloja oliiviöljyssä, kunnes ne olivat nätin värisiä ja maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Aiolia meillä ei ollut, enkä muistanut edes tavallista majoneesia nostaa pöytään. Ei se mitään. 

La Vueltan 8. etappi oli taas minun makuuni mitä parhain, sillä mäkisen etapin voitti Primoz Roglic ja niin ollen hän kohensi tilanneettaan ja pienensi eroa kokonaiskilpailua johtavaan Ben O'Connoriin alle neljään minuuttiin. Huomenna vielä ajetaan ja maanantaina on sitten lepopäivä. 

Mikä olisi veikkauksesi kauanko tämän postauksen tekemiseen meni aikaa? No, minäpä kerron. Tunti. 60 minuuttia! Antti vei roskia monen sadan metrin päähän jätekatokseen ja sillä aikaa sain poistettua yhden kuvan googlekuvistani. Niin hyvä netti tällä kertaa, eikä omilla gigoilla ole sen kummempi. Ranskanpatti alkaa olla taas hyvällä mallilla. 

Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Patatas Bravas ihan omin neuvoin

Onpa ollut lämmin päivä. Yö meni hyvin ilmastoidussa autossa ja kun heräilimme aamiaista laittamaan, oli vasta 20 astetta lämmintä. 20 astetta! Pari vuotta sitten lamaannuin heti, kun lämpötila ylitti 25 astetta. Muistan erään kirkkojenkatsomisreissun, jolta piti kotimaassa palata kotiin, kun oli liian lämmintä. Silloin CampaAdriassa ei ollut vielä ilmastointia, se on myönnettävä. Olin tuolloin paljon huonompi kestämään korkeampia lämpötiloja kuin nyt. Tai välttämättä en kestä niitä nytkään sen paremmin, mutta valitan vähemmän. Ainakin toivon niin. Iltapäivää kohden lämpötila nousi noin 34 asteeseen, eikä se vielä muutamaan tuntiin laske. Vasta kun aurinko on laskenut kunnolla, päästään viileämpään olotilaan. 

Antti kävi pyörälenkillä, hän kestää lämpöä paljon minua paremmin ja vieläpä tykkää siitä. Omituista. Hän näki lenkillään, ettei meidän pidä mennä huomenna CampaAdrialla Loiren etelärantaa, siellä on tie poikki ja samalla hän katsoi puolestani pari kirkkoa ja vesitornia. Ja otti niistä kuvankin, mikä on minusta todella hienoa uhrautumista. Hän arveli, että olisi nyt jonkun tosipyöräilijän lenkkikaverina ärsyttävä, kun koko ajan pitäisi huutaa, että stop, pitää kuvata kirkko tai vesitorni vaimolle. Kun Antti oli lenkillään, minä olin hiljaa liikkumatta. Tai kyllähän minä etsin mobilepantryn kaikki perunat, neljä kappaletta ja keitin ne Patatas Bravasia varten. On varmasti oikeammanlaisiakin tapoja tehdä Patatas Bravas, mutta nyt tarvitsin tapoja, joissa ei sähköä kysytä ja saisin melkein tyhjällä kaasupanoksella ruoan valmiiksi. Ja sainkin. 

Patatas Bravas kuten minä ne tein jo vuonna 2011

• 2 soikeaa keltakuorista perunaa
• 2 punakuorista perunaa, joista toinen oli sydämen muotoinen
• vettä keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• aiolin tilalta jääkaapista löytynyttä japanilaista majoneesia

Keitin siis perunat kypsiksi ja jätin ne odottamaan lautaselle ruoka-aikaa. Sen lähestyessä leikkasin perunat epäsäännöllisiin paloihin ja paistoin niitä hitaasti pannulla oliiviöljyssä noin 20 minuuttia. Kääntelin palasia eri kulmilleen ja odotin koko ajan, että kaasu loppuu Campingazin patruunasta, mutta ei se vieläkään loppunut. Kun palasilla oli kauniit paistopinnat kauttaaltaan, maustoin ne suolalla, pippurilla ja runsaalla pimentontupsauksella. Annoksessa lurittelimme vielä japanilaista majoneesia melkein tyhjästä purkista sen minkä huvitti. Lisänä aterialla oli 2 possunlihavarrasta/syöjä, salaatinlehtiä ja pari tosi kypsää tomaattia lohkoihin leikattuina. 

La Vueltaa katsoimme wifin kautta noin 50 viimeistä kilometriä. Edelleenkään Peter Selin ei ole äänessä, enkä ole saanut mistään selville miksei hän ole selostamassa. Toivon, että hän on lomalla, eikä lopettanut tai sairastanut.  Matti Heikkinen on kyllä pärjännyt oikein hyvin selostamisessa, ei siinä mitään moittimista. Etapin voitti Jesus Herrada ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Sepp Küss, jatkan siis iloisena olemista. 

Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

CampaSimpukan kolmastoista Espanja-ruokahaaste alkaa Ranskassa

CampaReissu on jo hyvässä vauhdissa, olemme olleet pari viikkoa matkalla,  joka on alkanut Suomesta (yllättäen) ja kulkenut Ruotsin ja Tanskan halki Saksaan ja sieltä Ranskaan. Olemme päässeet jo reissumoodiin ja nähneet vaikka mitä mielenkiintoista, hikoilleet 30-35 asteen helteissä ja saaneet CampaAdrian niskaan melkoisia  ukkoskuuroja. Vesi on vain vettä ja se kuivuu, kun aurinko alkaa taas paistaa. (pahoittelen, en saa korjattua rivejä tasapitkiksi)

Nyt olemme Itä-Ranskassa, lähellä Mulhousen kaupunkia, mutta oikein maalla, niin maalla, ettei kumpikaan navigaattorimme tiennyt minne olimme menossa. Onneksi Googlella oli joku ajatus ja paperikarttakin auttoi perille. Tämä on oikein kiva maalaisleirialue, joka kuulu Flower Camping-ketjuun ja hinta on Skandinavian hintojen jälkeen miellyttävä. 

Aamupäivällä kävimme Mulhousen rautatiemuseossa, sepä olikin oikein mainio museo! Eikä lipun hintakaan päätä huimannut. Olemme pitäneet tapanamme käydä museoissa siellä täällä, mutta joka päivälle ei tarvita mitään erityistä ohjelmaa. Museon lähellä toimitimme ruokakauppa-asiatkin jättimäisessä Cora-ketjun kaupassa ja matkan ensimmäinen Decathlonkin tuli käytyä. Luin juuri, että Tallinnaan on avattu Viron ensimmäinen Decathlon uudehkon Ikean lähelle. Ihan pieni kateuden pistos saattoi tuntua. 

Tänään alkaa Espanjan ympäriajo, La Vuelta. Niin ollen alkaa myös CampaSimpukan Espanja-ruokahaaste, se on laskujeni mukaan jo kolmastoista! Nyt kun olemme Ranskassa, on Espanja-haasteen toteuttaminen jänskästi helppoa, kasviksia on hurjasti tarjolla edulliseen hintaan ja espanjalaiset keittiön mutkattomuus sopii hyvin retkiolosuhteisiin. 

Jo monena vuonna olen luottanut Spain on A Fork-blogin Albertin ruokaohjeisiin, hän tekee ruokaa minun makuuni ja monin muunkin. Olen huomannut hänen instaseuraajissa suomalaisiakin. 

Tänään söimme tihkusateisessa Ranskassa (lämpötila on laskenut viime päivistä 10-15 astetta, en valita) Albertin ohjeen mukaisen tapasruoan, sardiineja vihanneshöystön ja leivän kanssa. Tämä oli aivan täydellinen mobileruoka, meillä oli kaikkea varastossa paprikaa lukuunottamatta. Nyt tosin sardiinivarasto on lopuillaan, pitää muistaa ostaa lisää. Nyt käyttämäni purnukka sisälsi kolme pulskaa sardiinia oliiveilla maustetussa öljyssä. Kun teen ruokaa meille kahdelle, ei raaka-aineita kulu paljon ja kustannukset pysyvät kohtuullisina, jollei jopa edullisina. Ohjeessa oli mukana valkosipulia, mutta sitä meillä ei ollut sittenkään yhtään, jäi siis pois.

Säilykesardiinit vihanneshöystöllä kahdelle

• 1 rasia oliiveilla maustettuja sardiineja (3 kalaa purkissa)
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• (2 valkosipulin kynttä, puuttui koska ei ollut)
• 0,5 vihreää paprikaa
• 6 pientä tomaattia
• 0,5 dl valkoviiniä (oma lisäykseni, koska voin)
• 10 kivetöntä mustaa oliivia
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• tuoretta patonkia

Viipaloin sipulit ja paprikan ohuiksi suikaleiksi, leikkelin tomaatit pieniksi kuutioiksi. Ohjeessa tomaatit raastettiin, mutta minun kotoa raakoina otetut ja matkalla kypsyneet tomaatit eivät soveltuneet raastamiseen. Oliivitkin leikkasin viipaleisiin. Antti avasi sardiinipurkin, leikkasi leivän viipaleisiin, kattoi pöydän ja vei roskat kolmatta kertaa. Olen kauhea tekemään roskaa.

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin sipulia omineen pari minuuttia, sitten lisäsin mukaan paprikan ja parin minuutin päästä tomaatin ja oliivit. Maustoin seosta pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja koska minusta tuntui hyvältä idealta, kaadoin lasistani mukaan hieman valkoviiniä. Sekoittelin ja annoin vihanneshöystön kypsyä muutamia minuutteja. 

Odotellessani leikkasin pitkittäin kolme sardiinia näyttävyyssyistä halki, ne suostuivat siihen ihan hyvin. Ihan hyvä, etten avannut toista purkkia mobilepantrystani, sillä ei ole mitään järkeä tehdä liikaa ruokaa retkiolosuhteissakaan. 

Kun höystö oli minusta sopivan sakeaa, kumosin sen kahden päällekkäisen kertislautasen päälle, ei oikein ollut sopivampaakaan tarjoiluastiaa. Höystön päälle asettelin halkaistut sardiinit ja nostelin lusikalla niille höystöä. Koristelin vielä persiljalla. 

Söimme tämän erittäin hyvän tapaksen tuoreen patongin päälle lusikoituna, leipä vähän loppui kesken, olisi vielä mennyt viipale tai kaksi lopun höystön luuttuamiseen. Kiitos taas Alberitille hyvästä ohjeesta!

La Vueltassa oli ensimmäisenä etappina joukkueaika-ajo, joita ei viime aikojen suurissa ympäriajoissa nähty. Sen verran olen viivalla, että tiedän Jumbossa olevan kaksi kisan suurinta tähteä, Primoz Roglic ja Jonas Vingegaard, joista ensimainittu toimii tallin kapteenina. Saa nähdä kuinka heidän välisensä kilpailu  lähtee käyntiin ja jatkuu. Tadej Pogacar ei ole mukana tänä vuonna eikä oikein muitakaan, joita olisin noteerannut. Mutta kuten usein aiemminkin olen todennut, kisa käydään heidän kesken, jotka ovat mukana ja todella usein La Vueltasta tulee se kauden jännittävin suuri ympäriajo. 

Espanjassa Barcelonassa satoi ensimmäisen etapin aikana ja iltakin pääsi yllättämään, viimeiset joukkueet tulivat maaliin melkein pimeässä. Huomenna kisan johtajan paidassa lähtee Lorenzon Milesi, josta en koskaan ole kuullutkaan, taas, hän on 21-vuotias ja hänen äitinsä on varmasti todella iloinen.

Tähdenlentotapaksia

Tänään oli tähdenlentopäivä, söimme sitä sun tätä tapastyyliin. Eilisen grillatun broilerin loput, perunat, mojo verde ja pätkä chorizoa, tomaatteja, kurkkua, täydellisen kypsä nektariini ja pohjastaan käristetty kananmuna. Siinähän sitä oli syömistä. 

La Vueltan toisen jakson viimeisenä päivänä oli vuorossa hurja vuorietappi aurinkoisessa Andaluciassa.  

Sen voittajaksi ajoi Thyren Arensman, ensimmäistä kertaa Grand Tourin etappivoittoon. Sen kunniaksi Blogger kieltäytyy rivien tasaamisesta, vaikka kuinka koitan tasata. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa edelleen Remco Evenepoel (olen tainnut kirjoittaa hänen nimensä välillä väärin muotoon Evepoul, pahoittelen). Huomenna La Vueltassa on lepopäivä ja mekin huilaamme Espanjan ajattelustakin. 

Sipsimunakas

Näin viime viikolla Jotain maukasta-Marin instakuvan tästä hauskasta ideasta ja kokeilin sitä Espanja-ruokahaasteeni osana tänään. Marin blogissa on tästä postaus myös. Tein tämän neljästä kananmunasta, koska silmäni söivät hurjasti ja vatsakin veti. Ferran Adrià on kuulema tämän repseptin isä, hänestä en ole aiemmin kuullutkaan, enkä nytkään tämän enempää. Luin hänen ohjeensa jostain sivustolta, jonka kadotin jo. 

• 2 tl oliiviöljyä
• 4 kananmunaa
• 3 pientä kourallista tavallisia perunalastuja (ei mitään ihmemakuja, en tykkää sellaisista)

Riko kananmunat kulhoon ja vispilöi ne tasaiseksi massaksi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää sipsit kananmunaan. Sekoita varovasti. Kaada massa pannulle ja paista sen verran, että pohja hyytyy ja pintakin sen verran, että tohdit kiepauttaa lautasen avulla munakkaan ylösalaisin. Lisää toinen tilkka öljyä pannulle ja valuta munakas uudelleen pannulle vielä hetkeksi. 

Syö tapastyyliin pieniksi paloiksi leikattuna tai miten nyt tykkäätkään. Meillä oli lisänä muutama viipale serranonkinkkua, kapriksia ja tomaatteja. Ai että oli kiva ruoka, en kyllä olisi heti arvannut, että siinä on sipsejä, ellen olisi niitä itse siihen laittanut. 

La Vueltan yhdestoista etappi oli kirimiesten lemppari. Minä olin hammaslääkärin jälkeisessä puutumuksen tilassa alkuiltaan asti, joten katsoin etappia jokseenkin kevyesti. Voittajaksi ajoi minulle tähän asti aivan tuntematon Kaden Groves ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Remco Evenepoul. Primoz Roglic on toisena. Philippe Alaphilippe joutui keskeyttämään kaaduttuaan ja ilmeisesti loukattuaan olkapäänsä tai solisluunsa pahemmin. Myös Simon Yates on keskeyttänyt koronatarvinnan vuoksi.