Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Possunfile sipulikastikkeella

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteemme viimeinen päivä, voin hyvin myöntää, että hyvä niin. Ostin eilen oikein pienen possun sisäfileen, painoa sillä oli vain 350 g ja siitä tein tänään ruokaa. Arvoin pitkään kahden ohjeen välillä, mutta päädyin viimein tähän. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa, mutta lopputulos oli todella hyvä. 

Lähdeohjeessa käytettiin valmista sipulikeittoa, itsetehtyä tai purkista, mutta minä tein kastikkeen alusta asti. Meillä on kyllä Alankohollannista ostettu pussi sipulikeittoa, mutta en nyt halunnut käyttää sitä, sillä pakkauksen kuvassa keitto  näytti niin laihalta. Ajatelkaa, joskus voi kuvituskuvakin olla sellainen, ettei se houkuta käyttämään. Tuunaan joskus keiton keittona meille ateriaksi. 

Possun sisäfile sipulikastikkeella

• kolme tanakkavartista uuden sadon sipulia (1 punainen ja kaksi keltaista) varsineen viipaloituna
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl punaviiniä
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 pieni possun sisäfile kalvoista siivottuna
• suolaa ja pippuria
• 1 tl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• 1 pieni pallo mozzarell

Mysiytin ensin sipuleita voin ja oliiviöljyn seoksessa noin vartin verran, että ne oikein laiskistuivat ja alkoivat karamellisoitua. Lisäsin mukaan viinin, kasvisfondin ja vettä sen verran, että kastiketta oli riittävästi. Arvioin sen ihan holkkumalla, aioin laittaa fileen uuniin pienessä lasivuokassa ja kastikkeen piti riittää melkein peittämään file. Jätin kastikkeen kiehumaan miedolla lämmöllä. Laitoin pannulle muutaman oksan tuoretta timjamia. 

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Kuivasin fileen pinnan ja leikkasin kalvot ja näkyvät rasvat pois, hieroin fileen pintaan suolaa ja pippuria. Kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistoin fileen pinnat kiinni. Otin esille uunin kestävän lasivuoan ja nostin fileen vuokaan. Kumosin toiselta pannulta fileen päälle ja reunoille kastikkeen. Laitoin fileeseen lihamittarin ja tavoitteeksi 68 astetta. Ennen uuniin laittamista fileen sisälämpö oli 38 astetta. 

Kypsyminen 68 asteeseen kesti  noin 40 minuuttia. Kun mittari piippasi, nostin vuoan uunista ja fileen siitä peltilautaselle, kaavin sipulinpalat pois pinnasta. Käärin lautasen folioon. Annoin fileen levätä noin 10 minuuttia. Sipulikastike odotti sen aikaa vuokassa. 

Nostin uunin lämpötilan 200 asteeseen. Lepotauon jälkeen leikkasin fileen noin sentin viipaleiksi ja nostin palaset takaisin peltilautaselle. Lusikoin kastikkeen viipaleiden päälle ja siihen pinnalle vielä viipaloidun mozzarellan. Nostin lautasen uuniin siksi aikaa, että mozzarella pehmeni, mutten malttanut paistaa niin kauan, että se olisi ruskettunut, en halunnut lihan kypsyvän liikaa. Olisi pitänyt käyttää grillivastusta.  

Annoksiin nostin airfryerissä paahdettua porkkanaa ja perunanpuolikkaita ja kummallekin puolet lihaviipaleista sulaneen juuston ja sipulikastikkeen kanssa. Koristeeksi vielä tuoretta timjamia. File oli aivan täydellisesti kypsynyt ja kastike syvän makuinen, muttei liian suolainen. 

Tour de Francen viimeinen etappi alkoi vasta myöhemmin illalla. Tästä tuli aivan erilainen päätösetappi! Reitti oli erilainen kuin aiemmin, lähempänä viime vuotista olympialaisten reittiä. Jossain vaiheessa ilmeni, ettei Tadej Pogacar tyydy vain ajelemaan omiensa suojassa maaliin, vaan hän näytti kokeilevan etapin voittoa. Vettä satoi välillä aivan hirveästi. Wout van Aert oli kumminkin nopeampi ja otti suurempia riskejä. Tadej varmaan palautti mieleensä, että tärkeämpää on kuitenkin tulla maaliin vaikka viidentenä, kuin kaatua ja menettää kaiken. Enpä tällaista päätösetappia muista, vaikka olen katsonut Tour de Francea ainakin 20 vuotta. Wout van Aert voitti etapin ja siitä olikin pitkä aika, kun viimeksi Tour de Francen päätösetappi on voitettu soolokirinä massakirin sijaan. Hienoa. Tadej oli lopulta neljäntenä maalissa, ehjänä ja koko kilpailun voittajana. Tämä oli hänen neljäs Tour-voittonsa. Nyt meillä alkaa ruokahaastepaussi kunnes La Vuelta alkaa 23.8.2025. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

Maanantai on Ranskassa hyvä päivä ostaa marketeista viikonlopulta jääneitä tuotteita, jotka myydään punalaputettuina, niin teimme taas tänne Luxemburgiin tullessamme. Ostimme kaksi pientä luutonta possupihviä ja tänään tein ne meille päivälliseksi. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

• 1 suuri valkoinen herkkusieni kuuteen viipaleeseen leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä pitkittäin halkaistuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä luutonta possuviipaletta (en ole ihan varma olivatko ne kyljyksiä vai mitä kohtaa)
• 2 rkl Calvadosta
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• rosepippureita
• tuoretta persiljaa

Kuumensin ensin pannulla ruookalusikalliset voita ja oliiviöljyä ja paistoin niissä sieni- ja valkosipuliviipaleet. Kun ne olivat saaneet mukavasta väriä, nostelin ne foliovuokaan ja peittelin foliopalalla. 

Lisäsin pannulle toiset lusikalliset voita ja öljyä ja nostin possupalat pannulle paistumaan, kiersin paloille suolaa ja pippuria myllyistä. Kun paloissa oli hyvä paistopinta, kaadoin pannulle Calvadoksen, mutta tällä kertaa en liekittänyt, sillä pöytäliinan kulmat olivat liian lähellä kokkauspistettäni. Kun Calvados oli melkein kokonaan kiehunut kokoon, kaadoin pannulle kerman ja siirtelin possupaloja hieman, että ne saivat kunnollisen kastikekylvyn. Annoin pihvien vielä kypsyä loppuun sakenevassa kastikkeessa muutaman minuutin. 

Nostin pihvit lautasille, asettelin päälle foliovuokasta sieni- ja valkosipuliviipaleet, hieman suolaa ja pippuria, kastiketta, persiljaa ja ruosepippureita. Sivukkeena oli valmiit pakasteperunapaistokset, jotka olin paistanut airfryerissä. 

Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Arvelin eilen, että se olisi kisan ainoa aika-ajo, mutta onhan siellä vielä loppupuolella lyhyt henkilökohtainen aika-ajo ilmeisesti ylämäkietappina. Tänään nopein oli Remco Evepoel ja toiseksi ajoi Tadej Pogacar. Tadej sai nyt sitten kokonaiskilpailun keltaisen paidan päälleen ja huomenna kisa jatkuu edelleen Normandiassa parinsadan kilometrin hilly-tyyppisellä etapilla.  Minulle nämä asetelmat ovat oikein mieluisat. 

Maekjeok – Doenjang-marinoitu possu revisited

Tällä kertaa marinoin possua kastikkeessa, jonka ainesosaluettelo oli piiiiiitkä. Minulla alkaa olla hyvä varasto korealaisessa kokkauksessa tarvittavia tuotteita ja niiden määrä lisääntyi usealla putelilla, kun sisareni oli viime viikonloppuna käymässä. Hän oli ottanut osan pullojen sisällöstä omaan käyttöönsä ja minä sain loput myyntipakkauksissa, jotta tiedän mikä on mitäkin. Minun pitää kyllä  järjestää purnukkani paremmin ja helpommin saataville, nyt ne ovat pantryssä parissa eri paikassa. Ja pitäisikin tehdä oma postauksensa erilaisista korealaisiin kokkauksiin liittyvistä aineksista ja välineistä. 

Eilen siis marinoin possua ja neuvot otin Korean Bapsang-blogin postauksesta. Marinadin avainsana on doenjang, se on fermentoitua soijapaputahnaa. Se ei ole tulista, kuten gochujang, joka sekin sisältää soijapapua, mutta jonka tulisuus saadaan chilillä. Minulla on saman Sempio-tuotemerkin purkit nyt käytössä, olen ostanut ne jostain Aasia-kaupasta, mutta pienempiä saman tuotemerkin rasioita ainakin gochujangia on Prismoissa ja K-ryhmän kaupoissa. Näillä tahnoilla on hyvä säilyvyys, kunhan ottaa aina puhtaalla lusikalla ja laittaa purkin jääkaappiin sen jälkeen, kun se on otettu käyttöön. 

En tehnyt possua nyt grillillä, vaan pannulla ja lisäsin hieman vihanneksia, koska mä voin. Minulla oli valmistusjonossa noin 800 g possun ulkofileviipaleita, joista käytin tähän ruokaan puolet ja puolet pakastin marinadissa toista ateriaa varten. Laitan marinadin ainemäärät sen mukaan, mitä meni koko pakkauksen lihamäärän marinoimiseen. Ei sitä juurikaan tarvita enempää, vaikka lihaa olisi vielä enemmän, eikä tarvitse pienentää, jos lihaa on vähemmän. Siitä tulee hyvä kastike lopuksi. 

Ruokalajin nimi Maekjeok viittaa aikaan ennen chilin saapumista korealaiseen ruoanlaittoon, siis tosi kauan aikaa sitten. En tunne tarpeeksi Korean historiaa, mutta näin Hyosun mainitsi postauksessaan.  

Maekjeok – doenjang-marinoitu possu

• 800 g possun ulkofileviipaleita
• 1,5 rkl doenjang-tahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl oligo dangia (korealainen siirappivalmiste, sen sijaan voi käyttää hunajaa, maissisiirappia tai luumutiivistettä)
• 2 rkl sipulisilppua
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 1 tl sitruunamehua tai jotain etikkaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• pippuria
• koristeluun kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä
• hieman wokkiöljyä paistamiseen

Ensin leikkasin ulkofileviipaleet vinottain ohuiksi suikaleiksi, samaan tapaan kuin leikataan graavilohta. Sitten sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa. Lista on pitkä, mutta kun etsii kaikki esille ensin ja sitten latoo kulhoon järjestyksestä, niin kyllä se siitä. Vain nuo koristeluaineet ja wokkiöljy jäivät tässä vaiheessa sivuun. Jos noita kaikkia aineita ei ole, voi niitä korvata jollain toisella. Makeaksi käy vaikka toinen ruokalusikallinen sokeria tai vähän hunajaa ja etikaksi mikä vain etikka oikeastaan, sitrusmehukin voi olla vaikka appelsiinia tai limeä. Öljyiksikin passaavat kaikki paitsi Mobil Rally Formula. Ei se on niin justiinsa. Tärkeintä on tuo doenjang, sillä tässä haetaan sen tuomaa umamista makumaailmaa ilman poltetta. 

Sekoitin kaikki marinadin ainekset ja sitten sekoitin niihin ulkofileviipaleet. Erotin noin puolet rasiaan, merkitsin sisällön tarralla (koska olen kätevä emäntä) ja pakastin rasian toista ateriaa varten. Raja se on possun syömiselläkin noin kerta-annosta ajatellen. Jätin tällä kerralla käytettävät possunpalat marinoitumaan noin tunniksi pariksi. 

Kasvikset

• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• 1 porkkana
• tilkka wokkiöljyä

Leikkasin kesäkurren ja porkkanan tikuiksi ja kun oli aika valmistaa ruoka loppuun, kuumensin pannulla tilkan wokkiöljyä. Kuullotin ensin porkkanatikkuja pari minuuttia ja lisäsin pannulle kesäkurpitsatikut. Nekin saivat kuullotusta parisen minuuttia yhdessä porkkanoiden kanssa. Kumosin kummatkin lautaselle odottamaan. 

Sitten paistoin possuviipaleet muutamassa erässä ja viimeiseen erään kaavin kaikki marinadin kulhosta. Kun erä oli paistunut (ohuet viipaleet kypsyivät noin 3-4 minuutissa), kaadoin odottamassa olleet vihannekset ja possuviipaleet pannulle ja sekoittelun jälkeen paistelin koko hösseliä vielä viitisen minuuttia. Tarjoiluun tuli vielä tavanomainen setti: kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli riisin kanssa oikein hyvää, mutta melkein liian iso annos, koska meillä oli sivukkeena se höyrytetty kananmuna, gyeran-jjim. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle muitten korealaisten kokkausteni seuraksi. Huomaanpa nyt, että olen tehnyt tätä ruokaa jo aiemmin, viime keväänä, kun Korea-innostukseni oli lähdössä ihan lapasesta. Silloin tein ruoan grillillä, joten nyt kun on kyseessä pannuversio, niin tulkoon nyt toinen postaus samasta ruokalajista. Olin silloin unohtanut laittaa postaukseen tunnisteita enkä ollut liittänyt sitä Pöytä Koreaksi-välilehdelle, mutta nyt nämä karkeat virheet on korjattu. Huomaa muuten miten viime toukokuun jälkeen on kiinnostukseni syventynyt ja myös tietämykseni. Ei paha sekään. 

Porsaankyljykset sauvajyväsen tapaan

Ostin jokunen aika sitten possunkyljyksiä. Etsin CampaSimpukasta postauksia aiheesta, mutten löytänyt yhtään. Voi olla, etten ole koskaan aikaisemmin edes yrittänyt valmistaa possunkyljyksiä. Se on melko varmaa, sillä blogi on pian 11 vuoden iässä ja jos sinä aikana en ole jotain tehnyt ja postannut, en todennäköisesti ole tehnyt kyseistä ruokaa aikaisemminkaan. 

Tuote jonka ostin oli Tammisen Dry Aged Porsaan Chop Steaks (hassu kielisekamelska), se oli alennuksessa ja tuli mieleen kokeilla. Ohjeen etsimiseen meni hyvä tovi, mutta sitten älysin mennä ystäväni sauvajyväsen blogiin. Siellä oli täydellinen ohje. Pienensin ohjetta kahteen pienehköön annokseen ja hieman sovelsin.

Possunkyljykset sauvajyväsen tapaan

• 2 luutonta possunkyljystä paksulla rasvareunuksella
• 1 rkl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl korppujauhoja
• 2 pientä kananmunaan
• voita ja öljyä paistamiseen
• tuoretta rosmariinia
• 1 valkosipulinkynsi viipaleina
• 1 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 2 dl kermaa

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. 
2. Sivele kyljyksille sinappia ja ripota päälle pippuria. 
3. Sekoita vehnäjauhoihin suolaa ja taputtele kyljykset jauhoissa molemmin puolin. 
4. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja kasta kyljykset kananmunassa molemmin puolin. 
5. Taputtele kyljykset korppujauhoissa taas molemmin puolin. 
6. Kuumenna uunin kestävä pannu ja sulata sillä reilu nokare voita, lisää mukaan paiston kestävää öljyä.
7. Laita rosmariini ja valkosipuli  pannulle paahtumaan. 
8. Nosta pannulle kyljykset ja paista niitä molemmin puolin kolme, neljä minuuttia. Tee kääntö varovasti, ettei leivitys irtoa. 
9. Kaada pannulle mukaan konjakki ja kerma ja nosta pannu uuniin. 
   
10. Kypsennä kyljyksiä uunissa niiden paksuudesta riippuen 30-40 minuuttia foliolla peitettynä. 
11. Nosta kyljykset lämpimälle lautaselle odottamaan ja sekoita pannulla oleva kastike tasaiseksi, lisää hieman kermaa ja keitä uudelleen kasaan, jos kastike on käynyt vähiin. 

Minulla kyljysten leivitys irtosi hieman toisesta palasta pannulta nostettaessa, mutta sekoitin leivityksen pienellä vispilällä kastikkeeseen ja se oli oikein mainio juttu, saatoin sanoa, ettei se ollut virhe, vaan muotia! Lisänä meillä oli paahdettuja perunoita ja kukkakaalia. Kyljysten runsaanpuoleinen rasvareunus oli sulanut uunissa aika mainiosti, minun palastani jäi hieman poisleikattavaksi liiallisen löllöyden takia. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Talvimausteinen possunfile

Emme olleet pitkään aikaan syöneet possunlihaa (pl joulukinkkua tietysti), eilen sitä taas oli lautasillamme. Halusin valmistaa päivällisen haudutuspadassa ja löysinkin mukavan ohjeen Wine a little cook a lot-blogin postauksesta viime syksyltä. Sovelsin hieman ainesosien kanssa, sillä bataattia minulla ei ollut yhtään, sen tilalta käytin perunaa ja kesäkurrea. Maustepuolella myös piti tehdä muutamia säätöjä. Ostamamme possunfile oli melko pieni, joten pienensin koko aterian määrää sen mukaan, sitä tuli kahden hengen kerralla syötävä määrä.

Talvimausteinen possunfile haudutuspadassa

• 350 g possun sisäfilettä
• 2 porkkanaa
• 2 perunaa
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 1 omena
• 2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• pieni pala inkivääriä
• kuivaa omenasiideriä sen verran, että ainekset melkein peittyivät padassa (noin 4 dl)
• 2 rkl konjakkia (mutta calvados olisi ollut parempi)
• 2 rkl Worcester(shire)-kastiketta
• suolaa ja pippuria (sekä fileen päälle, että mausteliemeen) 
• 1 tl muskottipähkinää
• 1 tl kanelia 
• 1 tl kuivattua salviaa (ei löytynyt)
• yksi oksa silputtuna rosmariinia
• 0,5 dl kermaa (oma lisäykseni)
• koristeluun timjamia

Laitoin pienemmän Crock pot-padan lämpenemään ja valmistelin ensin kasvikset. Kuorin porkkanat, perunat, sipulit, valkosipulinkynnet, inkiväärin ja omenan. Leikkasin kaikki lohkoihin ja asettelin ne haudutuspadan pohjalle. Inkiväärin silppusin melko pieneksi silpuksi. 

Poistin possunfileestä hieman kalvoja, ei niitä paljon ollutkaan. Hieroin lihan pintaan suolaa ja pippuria ja nostin fileen pataan kasvisten päälle.

Sekoitin pienessä kulhossa konjakin, worcester-kastikkeen, muskottipähkinän, kanelin, rosmariinin, suolaa ja pippuria. Lisäsin sinne siideriä ensin noin pari desiä ja sekoittelin. Kaadoin liemen pataan ja lisäsin siideriä pullosta vielä sen verran, että file oli noin puoliksi peittynyt liemeen. 

Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia. Käänsin kerran fileen kylkeä ja kun liha alkoi olla mureaa, nostin fileen pois padasta ja peitin sen foliolla. Otin kauhalla padasta lientä kattilaan sen verran kuin sieltä suosiolla liikeni ilman, että olisin survonut kasviksia kauhalla. Palautin fileen takaisin pataan ja laitoin sen low-asetukselle. Lientä oli kattilassa noin 3 dl ja keitin sitä kokoon noin 10-15 minuuttia. Kun lientä oli alle puolet, lisäsin kattilaan lorauksen kermaa ja laitoin lämmön miedolle kattilan alla siksi aikaa, että viipaloin fileen ja nostelin sen ja kasvikset laakealla vadille. Lurittelin maultaan tiiviiksi kiehuneen kastikkeen lihan ja kasvisten päälle ja koristelin vielä timjamilla. 

Olipa lämmittävää ruokaa, liha hyvin mureaa ja kasviksissa juuri vielä riittävästi purtavaa, vain omena ja kesäkurre olivat luopumassa olomuodoistaan ja sulautumassa mauksi pataan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle. 

Perjantaille mahtui kolme elokuvaa, joista ensimmäisen aloitimme heti päivällisen jälkeen. Olimme kumpikin lukeneet muutamaa päivää aikaisemmin Hesarin arvostelun elokuvasta The Killing of a Sacred Deer vuodelta 2017. Se on Areenassa nyt vielä muutaman viikon nähtävissä. En nyt oikein tiedä mitä siitä sanoisin, en nähnyt elokuvassa juurikaan Hesarin arvostelun "lupaamaa" kiherryttävää hauskuutta, vika lienee vain minussa. Olen vähän allerginen tämmöiselle kerronnalle. Hienoa kuvausta siinä oli, geometrisiä linjoja käytettiin komeasti ja varmaankin siinä oli symboliikkaa ja mytologiaa vaikka myymään alkaisi. Ja Nicole Kidman näytti vielä itseltään. 

Illan ensimmäisen elokuvan jälkeen täytyi saada hieman käpykakkua, itse asiassa loput käpykakusta, niin maailmakin taas asettui oikeaan asentoon, Tampere meiltä lounaaseen ja niin edelleen. Oli muuten niin sievä pieni käpykakku, että oksat pois. 

Olimme jo tuumineet kevyesti, että pitäisi katsoa muutama Kaurismäki. Olimme tietysti jo katsoneetkin yhden Mikan elokuvan, listalla numerolla 28 olevan Mestari Chengin. Nyt palasimme Kaurismäkien tuotannossa paljon kauemmas ajassa, ensin vuoteen 1991. Surumielinen Zombie ja Kummitusjuna Mika Kaurismäen elokuvista yhä se paras, tai oikeammin ainakin minulle se ainoa. Siinä on kaksi tasavertaisen kaunista pääosan esittäjää, Silu Seppälä ja Istanbul. En tiedä kuinka monta kertaa olen Zombien katsonut, edellisestä kerrasta on useita vuosia. Vuorosanat tulevat mieleen juuri sopivasti sekunti ennen kuin ne lausutaan. Luin äsken pari arvostelua elokuvasta, eikä kumpikaan edes maininnut Istanbulia. Onneksi minä tiedän paremmin. Kaikki eivät vaan ymmärrä. Nih. Matti Pellonpää näytti olevan ihan iskussa vielä. 

Illan viimeisenä elokuvana oli Kauas pilvet karkaavat vuodelta 1996. Aki Kaurismäki oli jo tehnyt tusinan verran pitkiä elokuvia ennen tätä ohjaustaan. Aivan kaikkia niitä alkupään elokuvia en enää jaksa katsoa, mutta tästä elokuvasta alkaen taas paremmin. Velipojan Zombie ja Kummitusjunan ja Kauas pilvet karkaavat-elokuvan välissä Matti Pellonpää oli ehtinyt kuolla vain 44-vuotiaana, hänen lapsuuskuvansa on elokuvan pariskunnan kirjahyllyssä. Pellonpään piti alunperin näytellä elokuvan pääosa. Ymmärrän Aki Kaurismäen elokuvien olevan monille liian sitä ja liian tätä, tai liian vähän sitä tai tätä. Toivon tuolla puolen tuli katsottua jokunen aika sitten, joten sitä emme ota nyt tähän sadan elokuvan settiin, vaikka se onkin pakahduttavan hyvä. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Minä en tykkää ollenkaan sanasta lohturuoka. En koskaan puhu, että tekisin tai söihin lohturuokaa. Mutta tänään meillä saattoi olla sellaista!  Ei sillä, että minulla olisi tässä mitään hätää tai tarvitsisin lohtua. Se vaan oli niin kivaa syödä, lämmittävää ja yksinkertaisuudessaan mukavaa, että se olisi tuonut lohtua, jos sitä olisi tarvittu. Otin neuvoja viitteellisesti kahdesta eri blogista, pastabake täältä ja possuscallopini täältä. Tästä tuli 4 annosta, söimme kaksi ja pakastimme loput jonkun päivän lounaaksi. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Pastaosuus

• 1 pieni parsakaali (noin 300 g kokonaisena, siitä nuput leikattuna)
• 150 g kuivaa pastaa
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• 2 valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 rkl voita + vähän lisää paistovuoan voiteluun
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 100 g juustoa raastettuna (tässä gruyerèä)
• suolaa ja pippuria
• hieman jauhettua muskottipähkinää (oma lisäykseni)

Kuumenna isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suolaa se reippaasti. Laita pasta kypsymään ja munakelloon puolet pakkauksessa mainitusta keittoajasta. Kun kello kilahtaa, lisää mukaan parsakaalinuput. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka, ei kauhean iso, omani taisi olla noin parin litran vetoinen. Kun koko pastan keittoaika on kulunut, kumoa pasta ja parsakaalit vuokaan odottamaan. 

Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää sille silputtu valkosipuli. Kun valkosipuli on kypsynyt minuutin verran, lisää mukaan vehnäjauho. Sekoita. Jos näyttää, että voi ei riitä, lisää sitä vähän että saat pienen suurusteen. Älä päästä sitä ruskistumaan. Lisää pannulle maitoa pienissä erissä ja sekoita vispilällä. Keitä kastiketta pari kolme minuuttia, kunnes se sakenee. Lisää mukaan 2/3 juustoraasteesta ja sekoittele, kunnes se sulaa kastikkeeseen. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla, maista suola ja lisää, jos tarpeen. 

Kaada kastike vuokaan pastan ja parsakaalin päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes pinta kuplii ja alkaa hieman ruskettua. Minulla tämän kokoisen määrän valmistumiseen meni noin 45  minuuttia, lopun aikaa vuoka oli uunissa virta sammutettuna odottamassa, että possuosuus valmistui. Sen kanssa soveltelin aikalailla.

Possuscallopini

• 400 g possun sisäfilettä (söimme siitä tällä aterialla siis noin puolet)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 1 sitruunan mehu
• 1 oksa rosmariinia
• 0,5 dl Marsalaa 
• 1 dl vettä
• loraus kermaa (noin puoli desiä)
• sitruunaviipaleita annoksen koristeluun

Leikkaa possunfile noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele ne hieman litteämmäksi. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Pyörittele possupalat vehnäjauhoissa. Kuumenna pannulla nokare voita ja paista possupaloja muutama minuutti puoleltaan, tämä määrä vaati kaksi paistoerää. Nosta palat lautaselle ja peitä ne toisella lautasella tai foliolla. Kun pastapaistos alkaa olla valmis, kuumenna sama pannu uudelleen ja kaada pannulle Marsala ja sitruunamehu (jollet halua läträtä alkoholin kanssa, jätä vain se pois ja laita vettä vähän enemmän). 

Kuumenna pannu uudelleen, lisää sille rosmariinioksa ja raaputa pannun pinnalla olevat paistojäämät mukaan nesteeseen, lisää hieman vettä. Kun seos kiehuu, nosta possupalat takaisin pannulle ja jätä ne kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää mukaan kermaa sen verran kuin sielusi sietää (riippuen siitä miten paljon samalla viikolla on jo käytetty kermaa, meillä ainakin tarpeeksi!) ja sekoita. Anna taas possun mureutua kastikkeessa kannen alla ja kurkista uuniin, joko pastapaistoksessa alkaa olla kaunis pinta. Ota uuni pois päältä, jos siltä näyttää, lisää lämpöä, jos on vielä valjun värinen. 

Kun possu on kypsää  (leikkaa pieni maistopala) ja kastike on sakeutunut, tarkista suola, pippuria voi aina lisätä. 

Annostele pasta-parsakaalipaistosta lautaselle ja sen viereen muutama murea possupala ja päälle sakeaa kastiketta. Laita hieman ABC:mäisesti sitruunaviipaleita possupalojen päälle. Jos siis olisi ollut murhetta tai ahdistusta, niin kylläpä tämä olisi sen poistanut.

Giro d'Italian seitsemäs etappi meni hieman sivusilmällä katsoen. Kyseessä oli kirimiesten lemppari. Me olimme taas sopineet kotikatsomossa, että Peter Sagan voittaisi, mutta se olisi edellyttänyt, että hän olisi tullut ensimmäisenä maaliin. Arnaud Demare teki sen ja voitti ja Peter Sagan tuli toiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida.