Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Pikapäivällinen valmisravioileista

Mobilekokkailu jatkuu ja käytin tänään päivälliseen eilen Ruotsin ICA:sta ostamamme valmisraviolipakkauksen. Sen piti olla huominen ruokani, kun Antti on Retrokilpurit-tapahtumassa, mutta keksin sitten huomiselle jotain muuta. Raviolit olivat mozzarella-tomaattitäytteisiä ja kohensin annoksia vielä Pirkka-sarjan erinomaisella buffalomozzarella, prosciuttosuikaleilla ja kirsikkatomaateilla. Pieni rasiallinen ravioleja riitti enemmän kuin hyvin. 

Pikaruokaa kahdelle Italian hengessä

• pieni rasia valmisravioleja
• suolattua keittovettä
• 3 viipaletta prosciutto-kinkkua suikaleina
• 1 pallo buffalomozzarellaa kahdelle jaettuna
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuina
• basilikaa
• pippuria

Tämän ruoan vaativuusaste oli lähellä nollaa, kiehautin kattilallisen vettä ja suolasin sen. Laitoin raviolit veteen kypsymään. Pitäisi muistaa erotella valmisraviolit ennalta varovasti, yleensä aina pari on kiinni toisissaan ja vedessä niitä erotellessa saa varmuudella ainakin yhden rikkoutumaan. Raviolien kypsyessä leikkasin kinkun suikaleiksi, puolitin kirsikkatomaatit, revin mozzarellan paloiksi ja ehdin vielä odottaakin pari minuuttia. Jaoin kaikki ainekset kahdelle lautaselle ja kiersin päälle myllystä pippuria. 

Giro d'Italian loppu häämöttää. Tänään ajettiin mäkisissä maisemissa ja voitosta taisteli viiden miehen hatka. Nopein oli Koen Bouwman ja tämä oli hänen toinen voittonsa tässä kisassa. Richard Carapaz johtaa edelleen kokonaiskilpailua, tosin vain kolmella sekunnilla. Alan hieman leppyä hänelle ja saatan hyväksyä hänen toisen Giro-voittonsa sunnuntaina. Etenkin kun hänen kaksi söpöä lastaan tulivat palkintokorokkeelle isin voittoa juhlistamaan. Mutta edessä on vielä yksi vaativa vuorietappi ja sunnuntainen aika-ajo, joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Hupsista-salaatti

Keventäminen on tammikuussa usein aiheellista, myös CampaKeittiössä. Käymme kaupassa mahdollisimman harvoin ja mietimme, miten lautaselle päätyisi jotain hyvää ja kevyttä. Välillä kuitenkin käy, että vain hyvää-osuus toteutuu, vaikka aikeet ovat olleet hyvinkin vilpittömät. Tässä salaatissa oli hupsista-osastoa sekä buffalomozzarella että parmankinkku. Se on kuitenkin puolustuksekseni sanottava, että kumpaakin oli valmiiksi jääkaapissa ja pitihän ne pois käyttää.

Hupsista-salaatti kahdelle

• erilaisia salaatinlehtiä
• 1 verigreippi
• 10-15 eriväristä kirsikkatomaattia
• 10 cm pätkä kurkkua
• 2 päärynää
• 8 viipaletta melkein läpinäkyvän ohutta parmankirkkuviipaletta
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• oliiviöljyä
• hunajaa
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• basilikaa

Levittelin tarjoiluastian pohjalle sen verran salaatinlehtiä, että se huolettomasti peittyi. Päälle sommittelin kurkkuviipaleita, puolikkaita kirsikkatomaatteja ja fileroituja greippilohkoja (mehun puristin talteen greipinraadosta). Kuorin päärynät ja leikkasin ne kahdeksaan lohkoon. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja käärin kaikki 16 päärynälohkoa kinkkuviipaleiden puolikkaisiin. Nostelin kinkkukääreiset päärynäpalat vadille ja niiden väleihin asettelin viipaleiksi leikatun mozzarellan. 

Säästämääni greippimehuun sekoitin lorauksen oliiviöljyä ja maustoin täten muodostuvan salaattikastikkeen hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lurittelin kastiketta salaatin päälle ja koristelin muutamalla herneenversolla ja basilikalla. 

Elokuvajuhlat jatkuvat, tänään katsoimme Notting Hillin ja Love Actuallyn, nyt on vähäksi aikaa Hugh Grant-kiintiö täynnä, kolmanneksi katsoimme High Fidelityn. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Samaan viilitykseen mukaan – veriappelsiinia ja mozzarellaa

Tällä viikolla on puhjennut epidemia, pahana taas. Nimittäin veriappelsiinitartunta näkyy monessa instassa ja blogissa, niin CampaSimpukassakin. Koko viikon olemme olleet vähän heikoissa eväissä monista syistä, mutta tänään viimein pääsin kokkaamisen makuun ja söimme oikein kelpo aterian poropullien, pinaattimuusin ja veriappelisiini-mozzarellasalaatin muodossa. 

Veriappelsiinia ja mozzarellaa

• 2 veriappelsiinia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• salaatinlehtiä
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa appelsiineista navoilta viipaleet ja kuoret suikaleina. Fileroi hedelmä ja purista rangoista irtoava mehu kuppiin. 

Sommittele lautaselle salaatinlehtiä renkaan muotoon. Nosta keskelle pallo mozzarellaa ja viillä siihen tasaisesti viiltoja niin, etteivät ne halkaise palloa. Sullo nätisti appelsiinifileitä viiltoihin. Sekoita kupissa olevaan appelsiinimehutilkkaan hieman oliiviöljyä ja kaada kastike salaatinlehtien ja mozzarellan päälle. Kierrä myllystä pippuria päälle.

Tähdenlentopastavuoka

Eilen aloitimme ensimmäisen CampaAdria-reissun, olipa jännittävää majoittua omassa matkamajassa hieman kotipihaa kauempanakin! Saavuimme tänään synnyinseudulleni. Kevät ei ole niin pitkällä täällä  kuin meillä kotona, saamme uuden alkukevään täällä. 

Giro d'Italian eilinen etappi jäi meiltä kokonaan näkemättä, mutta sen voittajaksi ajoi Ilnur Zakarin. Tänään ehdimme katsoa etapin loppua ja kyseessä olikin jo melkoinen vuorietappi. Nyt ykköseksi ajoi Richard Carapaz ja hän sai pinkin paidan muutaman sekunnin etumatkan turvin ennen Primoz Roglicia. Huomenna on sitten ehkä aikaa katsoa alussa tasamaalla ajettavaa etappia, jonka lopussa on taas jyrkkiä nousuja.

Tämän päivän italialaisruokana meillä oli hävikistä herkuksi-teemainen pastavuoka. Äidillä oli valmiina hyvää porosta valmistettua kastiketta ja hyödynsimme sen.

Tähdenlentopastavuoka

• noin 1 litra valmista poropastakastiketta
• noin 500 g kypsää tuorepastaa
• nokare voita vuoan voiteluun
• pieni kesäkurpitsa
• kirsikkatomaatteja
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• vihreää pestoa
• basilikaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka. Leikkaa kesäkurpitsa ohuisiin viipaleisiin ja levitä ne vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Levittele kypsä pasta vuokaan ja siihen päälle kastike. Laita pinnalle halkaistuja kirsikkatomaatteja, mozzarella paloiksi revittynä ja pestoa pikkulusikallisia. Paista noin 45 minuuttia. 

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Mozzarellahulluutta

Olen aivan hullaantunut mozzarellaan, sitä on mennyt pallokaupalla viime aikoina ja tänään taas. Tällä kertaa pallukan kaveriksi sommittelin persikkaa ja pinjansiemeniä. Tämä salaatti sopi ihan hyvin päivän muiden aterian osien kanssa, kokeilimme jo aikoja sitten hankittua Lotus-grilliä, jolla Antti grillasi muutamia pikkuisia makkaroita. 

Persikka-mozzarellasalaatti

• pinjansiemeniä
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 2 persikkaa
• nokare voita
• 1 rkl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
• pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa

Paahdoin ensin pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin, että niiden kyljet ottivat hieman väriä. Vältin polttamasta niitä, mikä on harvinaista, yleensä ensimmäinen satsi kärähtää. Kaadoin ne lautaselle jäähtymään. Lisäsin samalle pannulle nokareen voita ja sokerin ja sekoittelin. Leikkasin persikat lohkoihin ja kaadoin lohkot pannulle paistumaan. Paistoin viipaleita molemmilta puolilta muutaman minuutin. Revin mozzarellapallon paloihin lautaselle ja kun persikat olivat mukavasti karamellisoituneet, sijoittelin ne lautaselle juuston kaveriksi. Ripotin päälle pinjansiemenet, kiersin hieman pippuria ja ihan vähän oliiviöljyä viimeistelyksi, samoin basilikaa. Vinkkiä tähän salaattiin otin tästä blogista.

Giro d'Italian toinen etappi oli kirimiesten suosikki. Eilinen voittaja, Primoz Roglic ajoi pinkissä paidassa, eikä hän joutunut siitä luopumaan tänäänkään. Pascal Ackermann ehti ekana maaliin. Elia Viviani joutui taipumaan toiselle sijalle. 

Chicken cordon bleuhko ja vähän Jane Austenia

Eilen sain päätökseen mittavan Austen-maratonini. En siihen ryhtyessäni tiennyt, että se on niin valtavan suuri urakka, ajattelin että eisolekukattoa. Talvella katsoimme nuorison kanssa kaikki Harry Potterit viikonlopun aikana ja se tuntui jo takalistossa, mutta tämä oli jotain paljon suurempaa. Etenkin kun tässä juttu ei varsinaisesti edennyt kaiken aikaa, vaan katsoin samojen kirjojen filmatisointeja yhä uudelleen. Olisi pitänyt hieman miettiä järjestystä paremmin, edetä vaikka kirjojen julkaisujärjestyksessä. Joka tapauksessa eilen illalla kahdeksan aikaan tuli täyteen suunnilleen 63 tuntia Austenia viikon aikana ja olin täysin valmis nukkumaan, ehkä edellisyön työvuorokin hieman painoi silmiä. En nähnyt yhtään unta poskiparroista enkä hihkunut unissani, että make haste! 

Maratonin edetessä tein hämmästyttävän monta ruokaa itselleni, en yleensä yksin ollessani saa tehtyä mitään ruokaa. Nyt jotenkin tuntui, että maraton vaati tankkaamista, joskin joinakin päivinä toteutin aikuisuutta syömällä kakkua aamiaisella tai skippaamalla pääruoan ja syömällä pelkästään jälkiruokaa. Paistoin elämäni parhaan pihvin ja sommittelin perunakukkasen. 

Eilen kävin yövuorosta tullessani kaupassa ja ostin päivällistarpeet. Ajattelin taas, että eisolekukattoa ne loputkin, mutta olihan sitä katsomista viimeiselle päivällekin kuitenkin noin kymmenen tuntia. Ajattelin jo viimeisen Ylpeyden ja ennakkoluulon puolivälissä, etten jaksa kumminkaan tehdä ruokaa. Mutta minulla kuitenkin oli nälkä. Ja siitähän päästään yli helpoiten tekemällä ruokaa. 

Chicken cordon bleu ja tarpeelliset hökeet

• 1 pulska broilerin rintafile
• 1 viipale kinkkua
• 1 viipale viskicheddaria
• 2 lehteä basilikaa
• nokare voita ja liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• pankomuruja (+ raastettua parmesaania, mutta sen unohdin)
• vehnäjauhoja
• timjamia
• 1 avokado
• 1 pallo mozzarellaa 
• 1 veriappelsiini
• mansikoita
• kirsikkatomaatteja
• kurkkua
• pinaatinlehtiä
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria (taas) 

Koska minulla oli nälkä, tein annoksesta liian suuren yhdelle, puolikas avokado ja puolikas pallo mozzarellaa olisi riittänyt, muita aineksia oli sopivasti. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja valmistelin broilerinrinnan. Leikkasin siihen taskun ja sijoitin sinne palan kinkkua, juustoa ja basilikan lehdet.  Suljin taskun cocktailtikuilla. Sekoitin vehnäjauhoihin (vajaa desi, niitä on oltava enemmän kuin varsinaisesti kuluu, että leivitys onnistuu) suolaa, pippuria ja tuoreita timjaminlehtiä. Pyöritin kanapalaa maustetuissa jauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Minun on tarkoitus raastaa niiden joukkoon parmesaania, mutta näköjään unohdin. 

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskenut, laitoin leivitetyn kanapalan pannulle. Paistoin sitä joka puolelta sen verran, että pinnasta tuli nätin värinen. Nostin sen peltilautasella uuniin kypsymään loppuun. 

Kanan kypsyessä valmistelin muut ainekset. Halkaisin avokadon (tällä kertaa olin onnistunut ostamaan sopivan kypsän) ja leikkasin viipaleiksi. Samoin leikkasin appelsiinin kuorettomaksi ja viipaleisiin, joilla täytin mozzarellapallon. Sisustin lautasen pinaatinlehdillä ja asettelin sille tomaatit, kurkkuviipaleet, mansikat, avokadon ja appelsiinimozzarellan kehän muotoon niin, että keskelle jäi tila chicken cordon bleulle. Sekoitin vielä appelsiinimehusta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista pienen kastikkeen salaattiosalle. 

Kun kana oli ollut uunissa noin kymmenen minuuttia, mittasin palan sisälämmön, se ei ollut vielä tarpeeksi, joten jatkoin paistamista. Uudelleen noin viiden minuutin päästä sisälämpö oli noussut 75 asteeseen, joka olikin juuri sopiva. Poistin cocktailtikut, leikkasin kanapalan viipaleisiin ja nostin annoksen keskelle. Oli hyvää, mutta oli liian paljon, onneksi ei ollut jälkiruokaa! 

Tänään Yksin Kotona-teemaviikko päättyy ja pääsen taas tekemään ruokaa kahdelle. En ehkä vilkaisekaan hetkeen Jane Austen-hyllyyni, mutta työmatkalla kyllä jatkan Mansfield Parkin kuuntelemista äänikirjana, Juliet Stevenson on juuri pääsemässä siihen, kun Mr Bertram saapuu Antigualta ja kotoisan teatteriseurueen suunnitelmat menevät mönkään. Olen jo hankkinut seuraavaksi kuunneltavaksi Emman ja Persuasionin. 

Pikakesä ennen kuin kylmenee

Eloni on ollut työpainotteista viime päivinä, en ole ehtinyt tehdä ruokaa, enkä aina syödäkään. Tänään kuitenkin alkoi pikkuinen vapaa, kun pääsin tällä erää viimeisestä yövuorosta. En malttanut aamulla mennä nukkumaan, mikä tietää nuijanukutustyyppistä sammumista aikaisin. Sitä ennen ehdimme nauttia pikakesästä ja tehdä ruokaa yhdessä Antin kanssa omalla terassilla. Ei ollut kylmä, nälkä, eikä neljä.

Koostimme päivällisen Big Green Eggillä ja söimme terassilla. Pian sen jälkeen piti siirtyä sisätiloihin, kun aurinko meni naapurin korkeiden kuusien taakse. En mitenkään tarkoita vihjata, että niitä pitäisi kaataa tai mitään. Kun kesällä on helle, ne ovat aivan taivaallisen hyviä kuusia, kun aurinko painuu niiden taakse sopivasti päivällisaikaan ja kuumuus hellittää. 

Possunfile grillissä

• possun sisäfilee
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa ja basilikaa
• loraus oliiviöljyä
• appelsiinimehuloraus
• muutama siivu serranonkinkkua

Otin possunfileen lämpenemään nollalaatikosta noin tuntia ennen grillausta. Siivosin fileestä rasvat ja kalvot. Silppusin yrtit ja sekoitin ne oliiviöljyn, appelsiinimehun, suolan ja pippurin kanssa pikamarinadiksi. Pyörittelin fileen marinadissa ja käärin kinkkuviipaleet fileen ympärille. Sidoin fileen paistinarulla muutamasta kohdasta. 

Kun oli aika grillata, käännyin grillausvastaavan puoleen, minä en kauhean hyvin (lue: ollenkaan) osaa kuumentaa Big Green Eggiä, mutta osasin esittää toiveen noin 220-240 asteen lämpötilasta. Kinkkuun kääritty possunfilee pääsi lauteille valurautaparilalle ja kääntelimme sitä yhteistuumin muutamaan kertaan. Mittasimme sisälämpötilan ja kun se oli 65, otimme fileen pois grillistä ja käärimme sen folioon noin vartiksi asettumaan. Kun muut hökeet olivat valmiit, otin fileen pois foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. 

Kahdesti paistetut perunat kahdelle

• 4 pienehköä perunaa
• 1 kananmuna
• kourallinen juustoraastetta
• suolaa ja pippuria
• yrttejä, mitä nyt sattuu olemaan

Esivalmistelin perunat jo hyvissä ajoin ennen grillaamisaikaa. Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin perunat vuoassa paistumaan noin tunniksi. Jätin perunat jäähtymään ja kun niitä kesti käpälöidä, leikkasin niistä hatut pois ja koversin pehmeän sisuksen lusikalla kulhoon. Muusasin kypsän perunan, lisäsin mukaan kananmunan, juustoraastetta, suolaa ja pippuria. Sekoitin täytemassan tasaiseksi. Lusikoin täytteen perunankuoriveneisiin ja pinnalle sommittelin vielä hieman juustoraastetta. 

Kun possunfile meni grilliin (aivan vapaaehtoisesti, uskokaa pois), laitoimme perunatkin grillin ritiläosalle foliovuoassa. Perunat saivat olla grillissä koko sen ajan, kun filee kypsyi ja vielä fileen lepuutusajankin. Perunoiden pinnan juustoraaste sai kauniin värin ja ne olivat ihan täydelliset, mutta julman kuumat!

Hannelen appelsiini-mozzarellasalaatti tuunattuna

• 2 appelsiinia
• 1 rkl voita
• 1 rkl fariinisokeria
• loraus appelsiinimehua
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pippuria

Olen tehnyt monta kertaa Hannelen vinkkaamaa appelsiini-mozzarellasalaattia. Tänään halusin viedä siitä vielä vähän pidemmälle antamalla appelsiinille pienen karamellisoinnin. Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja kolmeen paksuun viipaleeseen. Sulatin pannulla voita ja sokeria ja odotin sen aikaa, että niistä muodostui sakea kastike. Nostin appelsiiniviipaleet pannulle ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaaan. Lorautin mukaan hieman mehua puolikkaasta appelsiinista ja odottelin vielä hetkisen. 

Nostelin loivasti karamellisoituneet appelsiiniviipaleet lautaselle ja revin mozzarellapallon paloiksi appelsiinin päälle. Kaadoin pannulta kastikkeen lautaselle ja kiersin myllystä hieman pippuria. Pannuvierailu teki todella hyvää tälle appelsiini-mozzarellasalaatille! Makua tuli aivan hurjasti lisää.

Annokseen laitoimme pari viipaletta serranonkinkkuun käärittyä possunfilettä, täytetyn perunan ja karamellisoitua appelsiinia mozzarellan kanssa. Ei hassumpaa. Jälkiruokaakin meillä oli, mutta siitä kerron huomenna. 

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

Avokadolla ylennetty caprese

Luin aamulla 52 Weeks of Deliciousness-blogista houkuttelevan näköisestä tomaatti-mozzarellasalaatista, joka oli nostettu ylempiin sfääreihin avokadolla. Anne mainitsi ohjeen olevan samankaltainen kuin Jennin ja Saaran Brunssikirjassa oleva. Minun kappaleeni tuota kaunista kirjaa on kotona, mutta osasin minä Annenkin neuvoin toteuttaa tämän kauniin salaatin päivällisellemme äidin luona. 

Avokadolla ylennetty caprese neljälle

• 3 tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 avokado
• sitruunamehua
• balsamicoa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa

Leikkaa kuorestaan koverretut avokadonpuolikkaat, mozzarella ja tomaatit viipaleiksi ja asettele niitä vuoronperään tarjoiluastiaan. Lisää keskelle basilikaa ja mausta kauneus balsamicolla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. 

Täytetty mozzarella

Mozzarellaa ei voi syödä liikaa, etenkään buffalomozzarellaa. Me söimme tänään täytetyt mozzarellapallot päivälliseksi ja yllättävän täyttävät ne olivatkin pienestä koostaan huolimatta. Ohjeen näin täällä ja tein vähän sinne päin. Tämä on eräänlainen insalata caprese-muunnelma. 

Täytetyt mozzarellat kahdelle

• 2 buffalomozzarellapalloa
• 2 suurta tomaattia
• puolikas sipuli
• 1 sellerinvarsi
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa
• ciabattaa

Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi ja jätä kuutiot valumaan siivilään. Koverra paistinarulla sidotuista mozzarellapalloista sisusta pois niin paljon kuin kylkiä rikkomatta pystyt. Silppua sipuli ja sellerinvarsi pieneksi silpuksi ja mozzarellan sisus pikkupaloiksi. Sekoita tomaattipaloihin sipuli, selleri ja mozzarellapalat ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Täytä koverretut mozzarellapallot tomaattiseoksella ja lurita päälle hieman oliiviöljyä. Koristele basilikalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun ciabattan kanssa. Älkää syökö paistinarua, se sulaa huonosti. Kaikki täyte ei mahtunut mozzarellapalloihin, joten söimme loput leipäviipaleitten päällä.

Giro d'Italian 11. etappi oli vuoripitoinen, vaikka se olikin melkeinpä lyhyt, _vain_ 156 km. Oli kiva katsoa etappia suorana lähetyksenä ja minusta ainakin oli mukavaa, ettei studiossa ollut ketään kommentaattorivierasta, vaan Peter Selin jutteli itsekseen. Nousuun päättyvän etapin voittajaksi päätyi loistavasti kokonaiskilpailua johtava Simon Yates. Olipa jännittävä viimeinen kilometri. Tom Dumoulin ehti toiseksi. 

Pikamarinoitu mozzarella-tomaattisalaatti

Söimme keväällä aivan mahtavaa marinoitua mozzarellaa, jota ajattelin varmasti tekeväni uudelleen. Eräänä päivänä oli päivällinen jo muuten valmis, mutta mitään salaatintapaistakaan en ollut saanut aikaiseksi. Jääkaapissa oli pallero Pirkka-buffalomozzarellaa ja vadissa pöydällä valtava pihvitomaatti. Vaikkei ollut enää aikaa  vakumoida ja marinoida mozzarellaa pitempään, tein juustolle pikaisen kylvyn ja hyvä lisäke arkiselle pasta-aterialle oli valmis.

Pikamarinoitua mozzarellaa ja tomaattia

• 1 suuri pihvitomaatti
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• basilikanlehtiä
• ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin tomaatin viipaleiksi ja asettelin ne vadille hieman limittäin. Revin mehevän mozzarellapallon paloiksi tomaattiviipaleiden päälle. Sekoitin kastikkeen öljystä ja sitruunamehusta ja maustoin sen silputuilla yrteillä, suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen mozzarellan päälle ja hetkessä se maustoi revityn juuston aivan loistavaksi. Kun tomaatti ja mozzarella oli syöty, pyyhimme vielä vadin puhtaaksi leipäpalalla. 

Tosi työläät mozzarellavartaat

No ei vaiskaan, ei nämä olleet työläät. Päinvastoin. Ennen matkalle lähtemistä urakoin italiaslaisvaikutteisia syömisiä ja juomisia saadakseni myös joillekin niille päiville postauksen, jolloin en ole CampaKeittiössä. Kun ohjeessa on mozzarellaa, tämän Italia-haasteen ehdotonta hittituotetta, se piisaa minulle. Muumifileen lisäksi tässä käytettiin prosciuttoa, joka on ihan varmasti italialaista, joten kyllä tässä pää on vedenpinnan yläpuolella. 

Mozzarellavartaat lisäherkuilla

• pieniä mozzarellapalloja
• hunajamelonia
• cantaloupemelonia
• prosciuttoa
• basilikan lehtiä
• balsamicoa
• puuvartaita

Leikkaa melonit halki ja koverra siemenvelli pois. Pyöräytä melonikauhalla niin pyöreitä pallosia kuin osaat. Pujota puuvartaisiin vuorotellen melonipalloja, kinkkua, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Liruttele päälle hieman parasta balsamicoasi. Meillä oli vieläkin pikkuisen jäljellä Modenan tuliaista. 

Giro d'Italian tilanne on nyt taputeltu. Nairo Quitana otti eilen johtopaikan, oikeastaan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Ilmeisesti Tom Dumoulin on ollut vatsavaivoissa, jotka ovat vieneet hänen ajamiseltaan viimeisen terän. Tänään katsoimme toiseksi viimeisen etapin loppuvaiheet portugaliksi selostettuna. Huomista päätösetappia emme välttämättä näe, mutta aikomuksemme ole syödä pizzaa jossain tämän rantapaikan lukuisista kuppiloista. Kuohuva (varmasti erittäin laadukas, lähes kyykkykuohuva) on jo haaleanviileässä jääkaapissa odottamassa hetkeä, jolloin voimme nostaa Nairon maljan.  

Mozzarella potenssiin kymmenen

Tämän vuoden Italia-haasteen aikana mozzarellaa  on kulutettu tässä taloudessa enemmän kuin viikossa on päiviä, mutta uskon vakaasti, ettei mozzarellaa voi syödä liikaa, eikä siihen voi kyllästyä. Jos kuitenkin tuntuisi siltä, että jonkunlainen kyllästymisen tunne lähestyisi, niin tässä tulee ohje, jolla mozzarella kohotetaan ylempiin kerroksiin ja taas maistuu! Puolahan on toinen kotikieleni (not), joten ohjeen toteuttaminen etänä ei tuottanut vaikeuksia.

Marinoitu mozzarella 2-4 syöjälle

• 2 palloa mozzarellaa, mitä parempaa sen hyvempää
• 2 rkl viinirypäleensiemenöljyä (joo, ihan tosissaan)
• 2 rkl oliiviöljyä
• tuoretta basilikaa
• hieman valkosipulia
• 1 tl fenkolinisiemeniä
• sitruunan kuorta
• jotain muuta, mistä en tiedä

Hommahan hoitui niin, että pyysin Antti marinoimaan mozzarellaa ollessani itse töissä. Hän vastusteli senkin verran, että kysyi "miten?".  Laitoin kuvan ohjeesta googlenglanniksi käännettynä ja vinkkasin ohjeen viinirypäleensiemenöljyä löytyvän pantryn yläkaapista. Tosiaankin, sellaista olen jostain ostanut, enkä koskaan keksinyt sille mitään käyttöä. Onneksi sitä ei ole kauhean suurta pulloa. 

Kun pääsin töistä löytyi jääkaapista rasia, jossa oli kauniisti marinoitua mozzarellaa. Olipa vielä vakuumiastiassa, joten mozzarellalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upota yksityiseen makumaailmaansa.

Sommittelin revityt mozzarellapalat vadille, halkaisin muutamia erivärisiä kirsikkatomaatteja seuraksi ja leikkasin pari sämpylää viipaleiksi. Siitä saimme mukavan iltapalan äitienpäivän iltaan. Ensimmäisessä suupalassa maistui fenkoli voimakkaimmin, mutta sitten pääsivät esille muutkin yrtit, sitruuna ja öljyt. Kuvittelin jopa maistavani rypäleensiemenöljynkin! Rapean leivän kanssa mitä parhain herkku. Kävisi hyvin antipastovadille, italialaiselle tunkutarjottimelle, noutopöytään tai retkievääksi purkkiin pakattuna. Suosittelen.

Vaikka tämä herkku syötiin jo yli viikko sitten, jemmasin ohjeen tähän reissumme aikaiseen postaukseen, jolloin omassa keittiössämme ei kokata italialaista ruokaa. 

Tämä loppuosuus on kirjoitettu Évorassa, eteläisessä Portugalissa. Vietän siestaa, sillä ulkona on 33 astetta lämmintä, mikä on noin 20 astetta minun mukavuusalueeni yläpuolella. Antti on lämmittelemässä kameransa kanssa pitkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin katuja  ja minä nautin ilmastoinnista ja Babybel-juustopalleroista. Tämä menee niin oikein kuin voi. Giro d'Italian lähetys näkyy hotellin minimaalisesta televisiosta, portugaliksi selostettuna tietysti. Huomaan, ettei portugalintaitoni ole aivan niin korkealla tasolla kuin kuvittelin. Osaanhan sanan kiitos ja viinitarha, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Viimeisellä viikolla Italiassa näytään ajettavan vuoristossa, lunta kuin Saariselällä, mutta pääsee sieltä ylhäältä näköjään melkoista haipakkaa alaskin. En ole aivan viivalla siitä, kuka johtaa ja miten Nairolla menee, mutta ei se niin vaarallista. 

Prosciuttoon kääritty mozzarella

Tänään söimme nopeasti sommitellut alkupalat, joissa oli buffalomozzarellaa prociuttoon käärittynä. Poimin idean täältä. Lähdeblogissa on ilmeisesti näppäräsomisempi tekijä, siellä näyttivät nätimmiltä. 

Prosciuttoa ja mozzarellaa 

• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 1 pkt (9 viipaletta) prosciutto-kinkkua
• balsamicoa
• basilikan lehtiä

Levitä kinkkusiivut leikkuulaudalle ja aseta viipale mozzarellaa kullekin kinkkusiivulle. Kääri kinkku juuston ympärille. Tiputtele balsamicoa tarjoilulautaselle ja asettele kinkku-juustokääröt päälle. Koristele basilikan lehdillä.

Giro d'Italian viides etappi kulki Pedarasta Messinaan, mittaa ajolla oli 159 km. Etapin alussa oli nousua ja laskua, mutta loppupäästään tasaisempaa ja massakirihän siitä tuli. Fernando Gaviria onnistui saamaan jo toisen etappivoiton. Tässä meillä on uusi kolumbialainen pyöräilytähti! Kokonaiskilpailun kärjessä pysyy Bob Jungels.