On varmasti todella vaikea uskoa, mutta minulla on toinenkin pahe musikaalien lisäksi. Tätä pahetta en onneksi kovin usein toteuta aivan logistisista syistä, hieman myös verisuoniperäisistä syistä. Itsepetosmielessä voi tällaisia ravintoon liittyviä paheita kuitenkin harjoittaa, kun väittää itselleen, että se tai tämä kotona tehtynä ei ole roskaruokaa tai epäterveellistä. Ei ehkä niin roskaruokaa, eikä ehkä niin epäterveellistä, mutta totuushan se on, että pekonia harvemmissa tutkimuksissa luetellaan terveellisimpien ruokien kärkikymmenikössä. Se ei poista mitenkään sitä, miten hyvää pekoni on ja ihmisen sielulle tarpeellista. Muuten, tästä tuli mieleen, että kotipolttoista viinaa tai itseväkerrettyä "viiniä" tai olutta ei useinkaan kuulu perusteltavan sillä, että se on kotitekoisena terveellisempää kuin kaupasta ostettuna. Ihan hyvä niin, eihän sellaista tuubaa kukaan uskoisikaan. "Tein tässä tätä omaa pontikkaa, on luomua ja kaikki lisäaineet on poistettu!"
No niin asiaan. Minä siis tunnustan pitäväni mäkkärin eggmcmuffinista. Onneksi niitä ei ole kaikissa mäkkäreissä myytävänä, tai jos on niin vain aamiaisaikaan. Meiltä on lähimpään mäkkäriin toistakymmentä kilometriä, enkä aamuisin liiku siellä suunnalla. En edes tiedä myydäänkö siellä aamiaisruokia. Niinpä en alvariinsa syö tuota prosessoidun ruoan perikuvaa, jonka tuoteselostetta en edes tohdi katsoa, se ei voi olla hyväksi minulle. Anteeksi nyt vaan Ronald McDonald, mutta niin se vain on. Tänään minä tein ihan itse eggmcmuffineita ja luultavasti pian minut haastetaan oikeuteen, kun sanoin tekelettäni tuon nimiseksi. Leikitään siis, etten sanonut mitään sellaista, kunhan tässä jaarittelen. Ohjeen englantilaisiin muffineihin otin täältä.
Englantilaiset muffinit (9 kpl) ja jotain täytettä
- 3 dl kädenlämmintä vettä
- 1 tl kuivahiivaa
- 1 rkl sokeria
- 1 tl suolaa
- 2 rkl rypsiöljyä
- 6 dl vehnäjauhoja
- hieman karkeita jauhoja (minä käytin durumia tai sitten voi käyttää vaikka polentaa)
- 1 rkl öljyä paistamiseen
- täytteeksi kananmuna/muffini, viipale pekonia ja viipale juustoa muffinia kohden
Ensin tehdään taikina, se on helppoa kuin mikä. Kuivahiiva, sokeri ja suola sekoitetaan lämpimähköön veteen ja annetaan ottaa vauhtia 10 minuuttia. Minä en tietenkään jaksanut odottaa niin kauan. Kun seos on alkanut kuplia, lisätään mukaan öljy ja jauhoja muutamassa erässä. Vaivataan, tai annetaan koneen vaivata, jos on niin laiska kuin minä. Taikinasta tulee sellaista melko kiinteää ja joustavaa noin viidessä minuutissa.
Taikina jätetään peitettynä kohoamaan tunniksi, jos vain malttaa. Minä jaksoin odottaa kolme varttia. Taikina oli oikein mukavan pehmeää ja hyvää käsitellä. Kaavin sen kulhosta jauhotetulle leivinalustalle ja vaivasin sitä hieman vielä. Taputin sen sitten tasaiseksi parin sentin paksuiseksi levyksi, josta otin 8 senttisellä stanssilla taikinakiekkoja. Nostin kiekot hyvin durumjauhoilla jauhotetulle tarjottimelle. Näitä palasia sain taikinasta 7 kappaletta ja taikinaroippeet pyörittelin vielä yhteen ja käsin taputin niistä kaksi vähän vähemmän pyöreää taikinapalaa. Kaikkien palojen päälle ripotin vielä karkeita jauhoja. Polentalle olisi nyt ollut käyttöä, mutten löytänyt mahdollista polentapussia tai -pakkausta kaapeistani.
Ohjeessa muffinit paistettiin paistinpannulla, mutta minä tein homman crêpe-levyllä. Kuumensin levyn ja sutikoin sille hieman rypsiöljyä. Kuumensin levyä asteikon puolivälin asetuksella noin viisi minuuttia ja nostelin sitten molemmin puolin durumvehnäjauhoiset taikinapalat levylle paistumaan. Kaikki yhdeksän mahtuivat sille yhtä aikaa. Paistoin ensin alapuolta 9 minuuttia ja sitten käänsin pallerot ja paistoin toista puolta viitisen minuuttia. Uunia tässä ei siis tarvita ollenkaan.
Halusin kokeilla ovatko muffinit varmasti kypsiä ja halkaisin yhden, olihan se ihan kypsä. Nostin muffinit pois levyltä odottamaan siksi aikaa, että paistoin muutaman viipaleen pekonia ja kananmunia. Otin tavallisesta arkijuustosta viipaleita. Nostin halkaistut muffinit leikkuupinta vielä kuumalle crêpe-levylle ja paistoin niihin mukavan rapean pinnan. Asettelin sitten kananmunan, juustoviipaleen ja pekonin muffininpuolikkaalle ja toisen puolen kanneksi päälle. Maistui aika oikealta, vaikka itse sanonkin. 
Oikeampi tapa syödä englantilaisia muffineita olisi varmaankin hillon ja clotted creamin kanssa samalla kun siemailee teetä maidolla valkaistuna. Tai niin me ainakin teimme sisareni kanssa viime kesän englantilaisella jaloittelullamme. En tiedä mikä tuote Suomessa vastaa, vai vastaako mikään clotted creamia. Muffinit voi hyvin halkaista tuoreena ja pakastaa puolikkaina. Sitten ne voi käyttää kohmeisina leivänpaahtimen kautta, jos joku päivä tekee mieli toteuttaa pekonipohjaisia paheita. Oli hauska nähdä, että hiivalla kohotettuja leivonnaisia voi tosiaankin paistaa pannulla (tai minä siis levyllä) ja ne kypsyvät oikeasti ja tasaisesti.
