Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä

Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 1 dl kokonaisia mustapippureita
• suolaa
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• rosmariinia

Kastike

• pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
• fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
• 3 rkl konjakkia
• 1,5 dl kermaa

Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 

Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 

Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Pienellä viiveellä

CampaSimpukan kolmastoista Ranska-haaste alkaa muutaman päivän kuluttua pienellä viiveellä, sillä minulla on hetken aikaa muuta meneillään. En ole ehtinyt myöskään tutkailla keitä tämän vuoden kisassa on mukana, mutta kaikkeen siihen perehdyn, kun pääsen mukaan kisahuumaan. 

Sitä ennen postaan pienen jälkiruoan, jonka nautimme reissusta tulon ja reissuun lähdön välissä viime viikolla. Siinä oli hieman ranskalaisuutta ainakin juoman muodossa. Olimme tehneet päivällisen grillissä ja jälkilämmössä valmistuivat calvados-aprikoosit. Juoma oli kevään reissulta kotiin asti säilynyt Vouvrayn kuohuviini saumurilaisista laseista.

Calvados-aprikoosit

• 8 kypsää aprikoosia
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta
• tuoretta timjamia

Leikkasin aprikoosit neljään lohkoon ja asettelin ne reippaasti voideltuun foliovuokaan. Ripottelin niille sokeria ja kaadoin päälle calvadoksen. Asettelin pinnalle muutaman tuoreen timjaminoksan. Kun päivällisen ainekset oli grillattu hiiligrillissä, nostin foliovuoan grilliin ja se jätettiin sinne jälkilämpöön hautumaan. Noin kolmen vartin päästä aprikoosit olivat pehmenneet ja voista, sokerista ja calvadoksesta oli muodostunut suloinen kastike. Söimme tämän herkun vaniljajäätelön kanssa ja avasimme pullon Vouvrayn kuohuviiniä. Olipa ihana hellepäivä. 

Tuon mukavan päivän jälkeen olimme muutaman päivän kotimaanreissulla, jonka sisältönä oli minuksi paljon tapaamisia ja kyläilyjä, mutta myös museoita, vesitorneja, kirkkoja ja kauniita kesämaisemia. Nyt olemme taas kotona eikä taida ihan heti helteitä olla taas tiedossa. 

Pihvi Toscanan tapaan

Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

• 2 entrecôte-pihviä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• sitruunalohkoja

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 

Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3

Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Pizzaa kesän ensimmäisenä päivänä

Kesän ensimmäisenä päivänä meillä oli pizzanpaistoa ohjelmassa. Se on mukavaa tiimityötä, johon edelleen pystymme, vaikka työelämässä sitä taitoa ei enää tarvitsekaan.

 Pizzataikina

• 0,5 l vettä
• 1 pala hiivaa
• noin 13 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa

Tein taikinan edellisiltana jääkaappiin kohoamaan. Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneen kulhossa ja kone vaivasi taikinaa kymmenisen minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä (oikeasti monikäyttöisellä) suihkumyssyllä ja laitoin kulhon illalla seitsemän aikaan jääkaappiin. Aamulla kahdeksan maissa otin kulhon pois jääkaapista, se sai jäädä pöydälle edelleen peitettynä iltapäivään asti, jolloin pizzojen teko oli ajankohtaista. 

Iltapäivällä kumosin taikinan leivinpöydälle ja jaoin sen kuuteen osaan, jotka pyöritin palloiksi ja peitin ne leivinliinalla vielä kohoamaan. Taikina oli kyllä todella helppoa käsitellä, sain pallot paineltua sormin ensin litteiksi ja pyöritettyä karkeiden jauhojen päällä ohuiksi pohjiksi. 

Täytteet kuka mitenkin tykkää

• tomaattikastiketta
• mozzarellaa raasteena ja paloina
• parmankinkkua
• tonnikalaa (Lidlin lasipurkki MSC-sertifioitua)
• kevätsipulia
• salamia
• katkarapuja
• öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
• oreganoa
• viipaloituja kirsikkatomaatteja

Tein pizzoja erilaisin täyttein ja Antti paistoi ne epäsuoralla lämmöllä Big Green Eggin pizzakiven päällä. Täytin aina yhden valmiiksi metallisen pizzalapion päälle ja kun pizza alkoi olla valmis, tein seuraavan. Näin pizzat eivät olleet täytteineen liian pitkään lapion päällä ja liuttaminen lapiolta pizzakivelle onnistui hyvin. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli kaksiluonteinen, siinä oli selkeä tasainen osuus alussa, loppuosuus oli mäkistä kiipeämistä ja laskeutumista. Italiassa oli sää kuten meillä viime viikonloppuna, 8-10 astetta ja vettä satoi koko päivän. Ei käynyt kateeksi tuota keliä missä ajajat joutuivat työtään tekemään. Iloksemme hatkassa ollut virolaisella Rein Taaramäellä näytti olevan hyvässä tilaisuudessa voittaa etappi, mutta ei hän jaksanut. Voittajaksi ajoi Joe Dombrowski, joka saavutti ensimmäisen voittonsa suuressa ympäriajossa. Kokonaiskilpailun ykköspaikan otti Alessandro De Marchi.

Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain.