Kaikkien aikojen pienin sato yhdellä aterialla – quesadillat

Tänä vuonna meillä on ollut mitä maltillisin sato yhdessä jos toisessa asiassa. Kaksi omenaa on tulossa, ainoa kirsikka on kadonnut, tomaattejakaan ei ole vielä kovin montaa kypsynyt. Nyt juuri reissun alla oli aika käyttää kaikki loput, kipenet ja jämät tähdenlentopäivälliseen. Quesadillat ovat hyvä ruoka upottaa yhtä jos toista vehnätortillojen mutkaan. Sinne meni pieni rasiallinen nyhtölammasta, sinne meni salamipaketin viimeiset siivut ja sinne meni jopa aivan minikokoinen kesäkurrekin. Yksi juttu  meni kyllä pieleen. Olin mitoittanut täytteet kuuden tortillan mukaan, mutta pakkauksessa olikin kahdeksan kappaletta vastoin pakkausmerkinnän lupausta. Minne voisi valittaa?

Kuusi quesadillaa

• 6 vehnätortillaa
• noin 100 g nyhtölammasta
• muutama ohut salamiviipale
• pieni palanen emmentalia
• vielä pienempi palanen jotain muuta juustoa, ehkä parmesania
• 2 pientä punasipulia
• 2 pientä keltasipulia
• 1 punainen suippopaprika
• 1 minimaalisen pieni kesäkurpitsa
• 1 vielä pienempi kurkku, tuskin peukalon mittainen
• muutama pieni tomaatti
• mietoa salsakastiketta
• liraus oliiviöljyä
• ektoplasmaa (tunnustan nolona, käytin kaupallista "guocamolea", kun ei ollut avokadoja)

Silppusin sipulilt ja kesäkurpitsan, tomaatit, kurkun ja paprikan. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja kuullotin hetkisen aikaa sipulia, paprikaa ja kurpitsaa. Kumosin ne odottamaan lautaselle. Levitin tortillalätyn puolikkaalle hieman guacamolea ja salsakastiketta. Siihen päälle tälläsin muita täytteitä, nyhtölihaa kolmeen ja salamia kolmeen ja kaikkiin sipuli-paprikaseosta, tomaatti- ja kurkkusilppua ja juustoa. Käänsin lätyn puolikuun muotoon ja laitoin sellaisena kuumalle, kuivalle pannulle ja paistoin muutaman minuutin, painoin quesadillaa hieman lyttyyn paistinlastalla. Käänsin sen kylkeä ja paistoin toistakin puolta minuutin pari. Nostin valmiin puolikuun leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen sektoriin. Kun kaikki oli paistettu, söimme ne iloisina kotiterassilla samaan aikaan, kun pihasiilit kävivät omalla ateriallaan. Vaikka kaksi siiliä on juuri viime päivinä jäänyt tuossa meidän kohdalla auton alle, ainakin kaksi on vielä elossakin! Se ilahdutti kovasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

Quesadillat

Yleensä syömme quesadilloja tortillapäivän jälkeen, jos on jäänyt tähdenlentoja. Tänään meillä oli quesadilloja ihan varsinaisena päivällisenä ilman tähdenlentoteemaa. Käy se niinkin!

Quesadillat kanatäytteellä

Broileri ja marinadi niille

• 400 g broilerin sisäfileitä
• 1 limen mehu
• 1 sitruunan mehu
• puolikas punasipuli
• tuoreita yrttejä (korianteria, rosamariinia, timjamia)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• nokare voita paistamiseen

Muut värmeet

• 8 pientä vehnätortillaa
• 1 syöntikypsä avokado (pakkauksen toinen oli pilallinen, ärsyttävää)
• kirsikkatomaatteja
• pieni kurkku
• tomaattisalsaa (valmista)
• juustoraastetta
• tuoretta korianteria

Tein broilerin fileille marinadin jo aikaisemmin päivällä, mutta jos on kiireempi, muutama minuuttikin riittää marinadissa. Käytin marinoimiseen vakuumirasiaa, joka nopeuttaa marinoitumista kyllä huomattavasti. Sekoitin oliiviöljyn, sitrusmehut, suolaa, pippuria, chiliä, yrtit silppuna ja sipulin suikaleina marinadiksi ja lisäsin mukaan broilerin fileet ja sekoittelin. Laitoin kannen kiinni ja yhdistin kannen lukkomekanismin vakumointikoneeseen sitä varten olevalla letkulla. Laite poisti ilman astiasta ja kansi meni todella tiukasti kiinni. Laitoin astian jääkaappiin odottamaan ruoanvalmistamisen aikaa. 

Iltapäivällä sitten silppusin yrtit ja leikkasin kurkun ja tomaatit viipaleiksi, otin esille salsapurkin, juustoraasteen ja tortillalätyt. Leikkasin avokadonkin viipaleiksi ja toisen pilallaolleen nakkasin kompostikuppiin. Aukaisin marinadiastian ja kuumensin pannun, jolle olin lisännyt nokareen voita. Paistoin broileripaloja ja marinadin mukana olleita sipuleita, kunnes liha oli kypsää. Leikkasin palat pienempiin suikaleisiin.

Otin aina kaksi tortillaa yhtä aikaa täytettäväksi. Levitin ensin puolikkaalle tortillalle salsaa, siihen päälle ripottelin pienen kourallisen juustoraastetta. Muiksi täytteiksi asettelin avokadoviipaleita, kurkkua, tomaattia, kanapaloja ja korianteria. Käänsin tortillan toisen puolen kanneksi ja kun kaksi puolikuun muotoista quesadillaa oli valmiina, nostin ne soikealle, kuumaksi lämmitetylle pannulle. Pitää varoa, ettei polta tortilloja, minä vähän käräytin kaksi quesadillaa. Tykkään paistaa quesdillat puolikuun muotoisina, jolloin ne on paljon helpompi kääntää kuin pyöreinä. Kokonaisen pyöreän quesadillan kääntämisessä täytteet helposti leviävät pitkin poikin. Valmiit quesadillat leikkasin kahteen palaan, isompia tortilloja käytettäessä ne on hyvä leikata kolmeen palaan. 

Söimme noin puolet tästä  määrästä ja pakkasin loput huomiseksi lounaaksi, voi tosin olla, että iltapalaksi nappaamme palasen tai kaksi. 

Mediummonsteri

Katsoin jonain päivänä Sivumaun Facebook-päivitystä Food Envyn-sivulta jättimäisestä fajitasta, joka paistettiin uunissa. Siihen tuli kaikkea mitä kuvitella voi ja tuplana. Se näytti siltä, että viikon mittainen närästys on taattu, mutta joku siinä jäi kummittelemaan mieleeni. Halusin kokeilla. Aivan niin ylettömästi en laittanut täytteitä, mutta aikamoinen mättösapuska siitä kuitenkin tuli. Hävikistä herkuksi, you know. Minä nimesin aikaansaannokseni monsteriquesadillaksi, sillä muistini on huono. Onneksi se on myös lyhyt. 

Monsteriquesadilla

• 1 paketti tortillalättyjä (minun paketissani kuusi kappaletta päivämääräuhanalaisia isoja vehnätortilloja
• loraus oliiviöljyä
• 2 dl pizzanpaistosta jäänyttä raakatomaattikastiketta (kiitos Annalle vinkistä)
• 5 pientä paprikaa
• 1,5 punasipulia
• suuri siivu joulukinkkua (kyllä se pian on loppu)
• 6 keväsipulia 
• noin 20 kirsikkatomaattia
• pizzajuustoraastepussin loppu
• palanen comtea raastettuna

Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin ensin sipulit ja paprikat suikaleiksi ja laitoin ne uuninkestävään vuokaan. Kaadoin päälle tomaattikastikkeen ja sekoittelin. Kastikkeessa oli jo suolaa ja pippuria. Laitoin vuoan uuniin 20 minuutiksi, sekoittelin pari kertaa. Tomaattikastike imeytyi aika hyvin sipuliin ja paprikaan. Otin vuoan pois uunista ja sekoitin mukaan kinkun paloiksi leikattuna. Puolitin kirsikkatomaatit ja leikkasin kevätsipulin paloiksi. 

Otin esille lasisen melko syvän piirakkavuoan, joka oli noin tortillan kokoinen. Öljysin vuoan pohjan. Tässä kohtaa tein väärin, olisi pitänyt ensin laittaa tortilloja reunoille niin, että yli puolet tulee reunan yli ja keskelle jää tyhjä kohta ja peittää se sitten tortillalla. Tein toisinpäin, laitoin ensin pohjalle yhden lätyn ja sen päälle ne reunuslätyt. Eipä tainnut vaikuttaa lopputulokseen. 

Seuraavaksi laitoin uunin kuumenemaan vähän lisää, nostin lämmön 200 asteeseen kiertoilmalla. Ripottelin juustoraastetta vuoan pohjalle tortilloille ja sitten levitin sille täytteen, jossa oli siis tomaattikastikkeessa sipulia, paprikaa ja kinkkua. Tomaattikastike oli imeytynyt aineksiin niin hyvin, ettei se ollut enää märkää. Pinnalle ripotin kevätsipulit, tomaatinpuolikkaat ja loput juustoraasteet ja raastoin vielä comtepalatkin päälle. Asetin viimeisen tortillan päälle ja taivutin reunat päälle. Sivelin pintaan hieman oliiviöljyä ja laitoin päälle arkin leivinpaperia. Laitoin painoksi pienen valurautapannun, sillä en halunnut yritelmäni avautuvan uunissa ja levahtavan. 

Paistoin viritystä 30 minuuttia. Kumosin sen sitten leikkuulaudan avulla ylösalaisin ja odotimme sen aikaa, ettei kielenpalaminen ollut enää vaarana. Leikkasin jättitortillan, tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa, paloiksi. Täytettä oli melkoisesti, vaikka käytin juustoa paljon vähemmän kuin videossa enkä laittanut ollenkaan rapeita nachoja. Ihan hauska tähdenlentoruoka!

Lisään tämän ohjeen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään erilaisia tähderuoka- ja hävikistä herkuksi-virityksiämme. 

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.