Nyt on perjantai ja taas Ranskassa on alkamassa pitkä viikonloppu, sillä täällä ensi maanantai on pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä. En tiedä milloin se on Suomessa ollut pyhäpäivä tai onko ollutkaan. Olimme hyvissä ajoin laskeskelleet päiviä ja päättäneet, että perjantaina jatkamme matkaa. Oli todella kivat päivät Saumurissa, se on juuri sopivan kokoinen kaupunki Loiren rannalla, on silta, on rantabaari, on leirialue saaressa, on creperie ja on boulangerie. Ja Lidl. Mutta minnekään ei reissulla kannata juuria kasvattaa, vaan jatkaa matkaa sillä hetkellä, kun on vielä kivaa ja kaikki hyvin.
Halusimme kuitenkin pysyä vielä Loiren varrella ja kokeilla jotain meille uutta paikkaa. Viime vuonna Toursin ohitus ei mennyt ihan mallikkaasti, jouduimme väärässä kohtaa kapealle saarelle eikä siellä sitten ollut pelastavia siltoja eikä edes liikenneympyröitä ja päädyimme aivan liian likelle Toursin keskustaa. Tämän halusimme nyt välttää ja suunnitelma oli aamiaisen jälkeen valmiina.
Poikkesimme Saumurin Intermarche Hyperiin, joka on luvalla sanoen ihan piip iso kauppa. Muistin, että sieltä ostimme vuonna 2014 paistinpannun, jonka viime vuonna hylkäsimme ostettuamme uuden pannun Alankomaista. Muistin myös, että pilasin hyvät nahkakenkäni, kun satoi kuin piip piipistä. Joskus jotain asioita on hyvä muistaa, mutta joitakin voisi myös unohtaa. Sinänsä kauppa ei tänään näyttänyt mitenkään erityisen tutulta, kun siellä kävimme. Ja kuulkaa, emme löytäneet sellaisesta Seppälän Prisma x 4 kokoisesta kaupasta vessapaperia. Onneksi sitä sentään on vielä pari rullaa jäljellä. Mutta oikeasti, missä on Saumurin Intermarchen wc-paperiosasto? Kertokaa jos tiedätte.
Meillä oli aikomus ajaa punaisia teitä motarimaksuja vältellen, mutta sen piip ison hypermarketin pihassa teimmekin uusintapäätöksen ajaa motaria, sillä ei se voisi niin paljon maksaa ja muita hyviä ajatuksia. Eikä se kyllä maksanutkaan, eikä liikennettä ollut hirveästi. Ajoimme melkein kuten auton GPS tahtoi, paitsi siinä kohtaa, kun se alkoi opastella kohti Toursin keskustaa. Menimme Sari-navigaattorin mukaan periferiqueta (kehätie savoksi) pitkin kohti Toursin lentoasemaa ja sen kohdalta ysikymppinen vasempaan, tai oikeammin kiertoliittymän kolmannesta erkanemiskaistasta takaisin Loiren rantaan ja kohti Vouvrayn kylää.
Vouvraysta olimme katsoneet valmiiksi kivan leirialueen ja juuri kun tulimme viimeiseen risteykseen huomasimme, että täällähän me viime vuonna koitimme löytää Auchan-ruokakauppaa, mutta sinne oli mahdoton päästä tulosuunnastamme. Jotkut kohdat maailmasta jäävät kummallisesti mieleen, vaikkei sitä tiedäkään.
Leirialue löytyi ja pääsimme sinne jo ennen puoltapäivää, vaikka nettisivun mukaan pitäisi päästä vasta klo 14 eteenpäin. Mutta saimme sähköpaikan vain yhdeksi yöksi, jonka tähden sitten jatkammekin matkaa huomenna. Tämä on tosi sympaattinen pieni leirialue, vain 40 paikkaa, kivat saniteettitilat ja tiskipaikat, leirialuekirjasto ja kaikki. Otimme samantien pyörät esille ja lähdimme kohti Toursia, sillä halusimme nähdä siellä oleva katedraalin. Ajoimme ensin Loiren toiselle puolelle minun taidoilleni vähän liian isoa tietä ja suuria liikenneympyröitä, mutta joen ylityksen jälkeen oli hyvä pyöräväylä Toursiin asti. Kävimme katsomassa ison kirkon ja iso se olikin. Palasimme leirille joen toista puolta, jolloin olimme heti Toursissa oikealla puolella jokea eikä tarvinnut ajaa liian isoa tietä liian autoliikenteen seassa.
Vouvrayssa kävimme iltapäivällä kävellen maistamassa viiniä Cave de Vouvrayn kooperatiivin myymälässä. Taas oli tosi kiva tapahtuma, muutama tilkka viiniä, jutustelua, alueen viinitaloista oppimista. Tuollaiset jutut ovat tosi hauskoja ja mieleenjääviä.
Nyt on jo alkuilta, päivällinen on syötä ja tiskit tiskattu. Söimme tänään Roman Saltimboccaa. Olin jo ostamassa ohutta kanafilettä sitä varten, mutta hei, mehän olemme ranskassa ja ruokalajiin kuuluvaa vasikkaa on saatavilla joka ruokakaupassa. Niin olikin siinä aamuisessa hypermarketissa. Ei se ihan halpaa ollut, 178 g maksoi 5,34€. Se oli valmiiksi kaksi ohueksi leikattua viipaletta, ei tullut mitään hävikkiä.
Roman Saltimbocca
- 2 ohutta viipaletta vasikkaa (en tiedä mitä leikkuuta)
- 2 viipaletta parmankinkkua
- pippuria
- kuivattua salviaa (kun ei tuoretta löydymistään)
- 2 rkl voita
- 1 dl kuivaa valkoviiniä
Ripotin hieman pippuria vasikkaviipaleille ja asetin niiden päälle viipaleet parmankinkkua. Kiinnitin kinkun vasikkaan pitkällä cocktailtikulla. Ripottelin kinkun päälle paljon kuivattua salviaa. Sulatin pannulla pari rkl voita ja paistoin vasikkaviipaleita voissa ensin noin viisi minuuttia alapuolelta ja sitten toiset viisi minuuttia kinkkupuolelta. Käänsin vielä viipaleitten kylkeä ja kaadoin pannulle desin verran valkoviiniä, jossa lihaviipaleet saivat kypsyä vielä sen aikaa, että viini kiehui kokoon.
Lisänä meillä oli loput Noirmoutierin perunat ja kaksi varastoissa ässehtinyttä porkkanaa. Keitin ne kypsiksi ja Antti maustoi voilla, suolalla, pippurilla ja persiljalla.
Giro d’Italiassa oli viimeinen vuorietappi ja katsoimme sitä lopusta hetken aikaa. Santiago Buitrago ajoi ekana maaliin ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Geraint Thomas. Primoz Roglic on toisena 26 sekuntia perässä ja Joāo Almeida on 59 sekuntia Geraintia perässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on ylämäkeen, sen jälkeen on enää seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy sunnuntaina Roomaan. Huomenna vielä punnitaan kärjen voimat, sillä aika-ajo ylämäkeen ei ole kaikille, tuskin kenellekään herkkua.
