Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Haemul Jeongol – kalakeittopäivän korealainen hotpot

Minä olen tosi huono hoksaamaan mitään kansallisia korvapuusti- tai vastaavia päiviä. Tai kun huomaan on jo ilta, tai päivän ruoka on jo tehty tai ei huvita just se mitä tänään olisi "pitänyt" kokata tai leipoa. Huomaan nyt kuitenkin, että vuonna 2021 olen tehnyt kalakeittopäivänä Aasiahkoa kalakeittoa, silloin en vielä aavistanut, että sinne suuntaan tässä kallistutaan yhä enemmän. Eilen satuin huomaamaan Peggyn instasta, että 14.2. on taas kalakeittopäivä ja on Nannakin tainnut asiasta mainita. Meillä on ollut pienimuotoinen ruokatavaroiden inventaario viime päivinä ja satuin hyvin tietämään, mitä aineksia taloudesta löytyy, merellisiä aineksia oli aivan riittävästi. 

Löysin sopivan ohjeen korealaiselle merenelävä-hotpotille ja heti aamiaisen jälkeen etsin pakastetut ainekset sulamaan. Ohjeen otin luottoblogistani, eli Korean Bapsangista. Soveltelin sen mukaan, mitä oli saatavilla, kauppaan emme mene ennen perjantaita. 

Kalakeittopäivän mausteikas merellinen hotpot 

• 4 kampasimpukkaa
• 1 pieni pala turskaa
• 8 katkarapua
• 3 pienen keräkaalin ulointa lehteä suikaleiksi leikattuna
• 1 porkkana tikuiksi leikattuina
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa tikuiksi leikattuna 
• 5 cm pätkä purjoa tikkuina
• kolmasosa punaista suippopaprikaa tikuiksi leikattuna
• 3 ruskeaa herkkusientä
• 2 napakkaa kevätsipulia
• pinaatinlehtiä
• 2 pientä kerää lasinuudelia + kiehuvaa vettä pehmittämiseen
• 1 tl öljyä kampasimpukoiden paistamiseen

Mausteseos

• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita (vähensin määrää radikaalisti lähdeohjeen määrästä)
• 1 rkl soup soy saucea (korealainen valmiste, voi korvata tavallisella soijakastikkeella tai kalakastikkeella)
• 0,5 tl suolaa
• kunnon pyöräytys pippurimyllystä
• 1 tl gochujang-chilitahnaa (nyt lähti käyttöön neljäs purkki CampaKeittiössä alle vuodessa!)
• 1 tl doenjang-soijapaputahnaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• 3 rkl kelp-lientä (alapuolella)

Liemi

• palanen kelpiä (kuivattua merilevää)
• 3-4 dl vettä
• 1 rkl sitruunamehua

Otin turskan, kampasimpukat ja katkaravut sulamaan lautaselle paperin päälle hyvissä ajoin. Kun turskapala oli sulanut, leikkasin sen suupaloiksi. Kuorin katkaravut, ne olivat valmiiksi kypsiä. Olisi ollut kivempi käyttää raakoja katkiksia, mutta avattu pussi kypsiä pitää ensin käyttää. 

Valmistelin kasvikset ja sienet, leikkasin suikaleita ja viipaleita, otin pussista kourallisen pinaattia ja silppusin kevätsipulia. Kiehautin litran vettä ja kaadoin pieneen kulhoon vettä ja nostin lasinuudelikiekot pehmenemään. Loput vedestä kaadoin kattilaan ja lisäsin sinne mukaan kelp-kappaleet, kiehautin lientä noin 5 minuuttia ja nostin sitten pehmenneet kelp-merileväpalat pois kompostikuppiin. Liemen kaadoin pieneen kannuun, siitä olisi helpompi kaataa hotpot-pataan kuin kattilasta. 

Kuivat kelp-palaset ennen kiehautusta

Sekoitin mausteseoksen pienessä kupissa. Kuvassa alla mausteseosta ei ole vielä notkistettu, tein sen vasta olohuoneen lattialla, missä tein ruoan loppuun, oli taas päivällinen matolla-päivä. Lisäsin mausteseokseen muutaman ruokalusikallisen kelp-lientä ja sekoitin tasaiseksi. 

Olimme jo laittaneet olohuoneeseen valmiiksi kaikki, kattauksen ja hotpot-padan, jota on käytetty jo monta kertaa. Olen siihen oikein tyytyväinen. Nostin kaikki ainekset valmiiksi saataville ja laitoimme hotpot-laitteen päälle noin puoliteholle. Siinä ei ole oikein kummoistakaan asteikkoa, ihan summissa ajattelin, että keskikohdan paisto-osa kuumenee sopivasti kampasimpukoiden paistamista varten. 

Asettelin hotpot-laitteen kehänmäiseen alaosaan sienet, kaalisuikaleet, paprika- ja kesäkurpitsaviipaleet, purjon, porkkanatikut ja turskapalat. Laitoin tilkan öljyä yläosan paistokohtaan ja nostin kampasimpukat siihen kypsymään. Kaadoin noin kolme desiä kelp-lientä kasvisten ja turskan päälle ja pian liemi alkoikin jo kiehua. 

Kampasimpukat odottivat kypsyttyään hetkisen lautasella, ettei niistä tulisi kumisia

Muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan pehmenneet lasinuudelit, jotka olin leikannut saksilla muutamaan nippuun ja lisäsin vielä mukaan kypsät katkaravut, runsaasti kevätsipulia ja pinaatinlehtiä. Kaadoin keittosyvennykseen hieman lisää lientä ja mausteseoksen, sekoittelin pienillä pihdeillä. Kampasimpukat olivat sopivasti kypsiä samaan aikaan kuin kasvikset ja turskakin. 

Annostelin kulhoihin kaikkia aineksia ja lientä, viimeistelimme annokset vielä seesamiöljyllä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Ensimmäisten annosten jälkeen lisäsin vielä hieman nuudeleita hoptpot-laitteeseen ja söimme toisessa annoksessa vielä kasviksia ja nuudeleita, merenelävät olimme jo syöneet ensimmäisessä annoksessa. 

Kyllä tämä kansallisen kalakeittopäivän ruoasta meni eikä ollut huono ystävänpäivän päivällisenäkään. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Aasiahko kalakeitto

Kolme vuotta sitten minulle sattui paha mokka. Tein töissä keittoa työlounaaksi kansallisena kalakeittopäivänä, mutta tulin tietämään moisen päivän olemassaolosta vasta, kun keitto oli jo kattilassa ja sehän oli tietysti kanakeittoa. Tai ei se ollut edes sitä, vaan broilerikeittoa. Mutta kyllä se silti maistui. Jos minä jotain töistä kaipaan, niin noita päiviä jolloin oli  mahdollista tehdä ruokaa kaikille. Ja niitä kaikkia myös kaipaan. Mutta en muuta. 

Tänä vuonna meni vähän paremmin, mutta päivällä meni nytkin pieleen, sillä söimme kalakeittoa jo eilen. Tämän keiton sommittelin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Siihen meni vihanneslaatikosta yhtä jos toista ja loput menivätkin sitten kompostiin, tuli hieman hävikkiä, mistä olen pahoillani. Merenelävät otettiin pakastimesta, joten kotivararuoka tämäkin oli kokonaisuudessaan. 

Kalakeitto kansallisen kalakeittopäivän aattona

• 150 g lohta kahtena nahattomana annospalana
• 6 jättikatkarapua
• sitruunamehua
• wokkiöljyä
• 1 sitruunaruoho
• pieni pala inkivääriä
• 4 pientä perunaa
• 2 pientä porkkanaa
• 4 pientä suippopaprikaa
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 2 kevätsipulia
• 1 limen kuori raastettuna ja puolikkaasta mehu, puolikas lohkoina tarjoiluun
• suolaa ja pippuria
• jauhettua chiliä
• jauhettua kurkumaa
• 3 dl vettä
• 1 tölkki kookosmaitoa

Sulatin kalapalat ja katkaravut, maustoin ne kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja jätin ne lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanat, perunat ja inkiväärin ja leikkasin kaikki ohuiksi tikuiksi. Samoin leikkasin paprikat ja sipulit suikaleiksi. Sitruunaruohosta otin päällimmäisen kuorilehden pois ja naputtelin sitä veitsen lappeella muutaman kerran. 

Kuumensin pannulla lorauksen öljyä ja kuullotin hetken kasviksia, noin 5 minuuttia ja kumosin ne kattilaan. Lisäsin sinne sen verran vettä, että kasvikset peittyivät. Keittopohja kiehui noin kymmenen minuuttia, kunnes ohuet tikut ja suikaleet olivat kypsiä. 

Kuumensin pannun uudelleen ja nostelin ravut pannulle. Kun ne olivat saaneet kauniin värin pannulla, nostin ne kattilaan. Lisäsin sinne kookosmaidon ja maustoin keittoa suolalla, pippurilla, kurkumalla ja chilillä. Ripottelin puolet limenkuoriraasteesta ja puristin puolikkaan limen mehun kattilaan. Sekoittelin ja maistelin. 

Kun keittopohjassa olivat maut kohdallaan, annoin sen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että paistoin kalapalat pannulla rapeapintaisiksi, mutta juuri ja juuri läpikypsiksi. Annoksiin kauhoin ensin lientä kasvisten ja rapujen kera ja pinnalle asetin lohipalan.  Sitruunaruohotikun nostin pois ja kompostiin. Päälle vielä hieman kevätsipulisilppua ja loput limenkuoriraasteesta. Hyvin lämmittävä keitto runsaan inkiväärin ja pienen chililisän kanssa. 

Elokuvajuhlat ovat finaalissa, sataseen ei ole enää pitkä matka. Tänään vuorossa oli ensin yksi sellaisista elokuvista, joista olin ajatellut, etten koskaan halua enää nähdä sitä. Mutta koska Anttikin on katsonut Austenin ja Bridgetin, niin minäkin sitten katsoin Kellopeliappelsiinin (Clockwork Orange) vuodelta 1971. Minulla oli se mielikuva, että se on alusta loppuun järjetöntä, vastenmielistä väkivaltaa. Alku olikin sitä siinä määrin, että koitin huokailla merkitsevästi. Onneksi väkivallan osuus sitten väheni tai ainakin muuttui sen verran, että saatoin katsoa elokuvan loppuun. Antti sanoi sen olleen parempi kuin hän muisti ja minä pystyin sanomaan, ettei se ollut niin huono ja kamala kuin minä muistin. Toisaalta kyllä saatoin muistella jotain muuta elokuvaa, sillä minulla oli mielikuva, että siinä mellastettaisiin jossain oppilaitoksessa suuri osa ajasta, eikä tässä kyllä sellaista ollut. Oli muuten hassu tunnistaa Dimin roolissa Warren Clarke, joka on näytellyt sittemmin mm. Yorkshiren etsivissä. Nyt minun ei tarvitse enää koskaan katsoa Kellopeliappelsiinia. Jos siinä oli jotain hienoa symboliikkaa tai opetusta tai muuta, niin ei auennut minulle, eikä se minua haittaa ollenkaan. 

Illan toinen elokuva oli sitten paljon parempi katsottava, vaikka siinäkin on epämiellyttäviä kohtia. Niille on kyllä minun mielessäni parempi "oikeutus" kuin Kellopeliappelsiinissa. Katsoimme vuonna 1996 valmistuneen Trainspottingin. Siitä on sellainen aikalaismuisto, että nuorempi poikamme syntyi sinä kesänä, kun Trainspotting tuli teatterilevitykseen meilläkin. Kävimme silloin erikseen katsomassa elokuvia, vuorotellen sen mukaan miten lastenhoidolta pääsimme. Mutta tätä Antti ei antanut minun mennä heti katsomaan, hän sanoi, että siinä olisi liian paha kohta juuri vauvan saaneelle ja siinä hän oli ihan oikeassa. Kohtaukset Dawn-vauvasta ovat liian paha yhäkin katsottavaksi. Sillä kohtaa menen aina ripustamaan pyykkejä tai tänään tarkistamaan onko pihalla jäniksiä. Samoin se missä Spud joutuu menemään tyttökaverin luona aamiaishuoneeseen, sitäkään en katso. Mutta muuten Trainspotting on hyvä elokuva. Olemme katsoneet sen uudemmankin, mutta emme kumpikaan muista siitä paljon mitään, sen voisi myös katsoa vielä tässä joutessamme. Alkuperäisessä elokuvassa surullisinta (vauvakohdan lisäksi) on se miten pienestä voi olla kiinni, että ihminen lähtee huumeiden tielle ja katoaa sinne, Tommyn kohtalo on karmea. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996

Talvipäivän perhepäivällinen

Kesällä 2017 Minna-ku ite tekee aloitti #suurikeittokirjahaasteen  ja minäkin olen ollut mukana. Tosin haaste oli kohdallani pitkään tauolla, en ollut oikeastaan edes muistanut sitä. Sattumalta huomasin myös toisen Minnan juuri aloittaneen oman haasteensa ja palasin itsekin sen pariin pitkästä aikaa. Tarvitsin aasialaishenkisen kalakeitto-ohjeen ja pienellä googlailulla osuin Peggyn keitto-ohjeeseen. Muistin, että minullahan on hänen kalaruokakirjansa, sieltähän sopiva ohje näppärästi löytyikin. 

Sovelsin ohjetta hieman, osaksi mieltymyssyistä, osaksi siksi, ettei minulla ollutkaan ihan kaikkia raaka-aineita. Tuoreen inkiväärin unohdin ostaa. Uskon kuitenkin, että hyvin Peggy-henkinen tästäkin keitosta tuli. Valmistin sen haudutuspadassa, sillä aloitin ruoanvalmistuksen jo aamiaisen jälkeen. Ruoka valmistui itsekseen ja oli heti syötävissä, kun nuorempi sukupolvi saapui. 

Kalakeitto viidelle Peggyn ohjetta mukaillen

• 500 g kirjolohta
• 200 g turskaa
• 0,5 l kasvislientä
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• oliiviöljyä
• pieni palanen fenkolia suikaleina
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 3 porkkanaa tikuiksi leikattuina
• 1 pieni chili silppuna
• puolikas punaisesta suippopaprikasta suikaleina
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta tikuiksi leikattuna
• 2 kaffirlimetinlehteä
• 1 rkl currytahnaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 limetin mehu
• 1 limetti lohkoina
• tuoretta korianteria

Peggyn ohje alkaa hyvin samaan tapaan kuin minunkin kokkailuistani suurin osa, eli sipulilla. Tänään jätin sipulin pois ja käytin sen tilalta pienen palan fenkolia. Silppusin sen ja kaalin ohuiksi suikaleiksi. Saman tein paprikalle ja chilille, kuoritut porkkanat ja kesäkurpitsan leikkasin ohuiksi tikuiksi. 

Leikkasin lohen ja turskan kuutioiksi ja laitoin ne vielä lautasella jääkaappiin odottamaan. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen haudutuspataan, jonka olin laittanut jo lämpenemään. Käytin pannulla oliiviöljyssä ensin kaali-ja fenkolisuikaleet, sitten porkkanat, kesäkurpitsan, paprikan ja chilin. Kumosin kaikki pataan kasvisliemeen. Sekoitin mukaan currytahnan, suolan, sokerin, jauhetun inkiväärin,  kaffirlimetin kuivatut lehdet ja hieman pippuria. Jätin padan hautumaan high-asetuksella muutamaksi tunniksi. Tähtäsin ruokaa noin kolmeksi iltapäivällä. 

Noin yhden aikaan lisäsin pataan kalakuutiot ja ensin yhden purkillisen kookosmaitoa. Koska halusin hieman enemmän lientä, lisäsin hieman vettä ja lopulta toisenkin purkin kookosmaitoa. Kala  kypsyi haudutuspadassa noin kolmessa vartissa, kun pata oli koko ajan high-asetuksella. Laitoin padan low-asetukselle loppuajaksi. 

Viimeistelin keiton limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Keitto maistui ja lämmitti, kaikki hieman niiskuttivat pöydässä, chilin kevyt kuumotus tuntui kivasti. Olin hieman pelännyt, että chiliä tuli liikaa maistellessani keittoa valmistusvaiheessa. Kookosmaito pyöristi maun oikein sopivasti. 

Jälkiruokana meillä oli veriappelsiinipossetia. Se ei ehtinyt aivan täydellisesti hyytyä, mutta lusikoimme senkin kiltisti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Tämä oli 27. aihepiirin postaus. En ollut aiemmin vielä kokeillut ohjeita Peggyn kirjasta, mutta sen pariin kyllä palaan vielä myöhemmin. Liitän postauksen myös Crock pot-välilehdelle, jossa ovat kaikki CampaKeittiön haudutuspataohjeet. 

Bouillabaisse revisited

Saavuimme tänään kotiin pieneltä kotimaiselta campareissulta ja poikkesimme ihan viimeksi Cittariin sen toivossa, että kalatiskissä olisi jotain sopivaa ranskalaista mereneläväpäivällistä varten. Olihan siellä, ostin pieniä loppupaloja ja yksittäiskappaleita, sillä on hyvä, että nekin menevät kaupaksi. 

Bouillabaisse

• 4 pientä perunaa
• 1 porkkana
• 1 tomaatti
• 1 pieni fenkoli
• 2 uuden sadon punasipulia
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 1 dl valkoviiniä
• sahramia
• 5 dl kalalientä
• pieni pala lohta
• pieni pala tonnikalaa
• 4 kampasimpukkaa
• 2 tiikerirapua kuorineen
• 4 suurta raakaa kuorittua tiikerirapua
• suolaa ja pippuria
• tilliä ja fenkolihapsuja
• sitruunamehua
• loraus kermaa
• smetanaa

Leikkasin pestyt perunat, sipulit, valkosipulinkynnen ja fenkolin ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi. Kuumensin kasarissa lorauksen oliiviöljyä ja laitoin kasariin perunat, porkkanat, sipulit, fenkolit ja valkosipulit kypsymään. Hetken päästä lisäsin sinne myös tomaattikuutiot ja valkoviinin. Kun ainekset olivat kypsyneet hetken, lisäsin mukaan sahramin ja kalaliemen. Jätin keittopohjan kiehumaan maltillisesti siksi aikaa, että valmistelin merenelävät ja Tour de Francen etappi tuli maaliin. 

Leikkasin lohen ja tonnikalan suikaleiksi ja kuivasin sulaneet ravut. Kampasimpukoille en tehnyt mitään erityisiä temppuja. Ripottelin kaikkien päälle hieman suolaa ja pippuria. Kun oli aika viimeistellä keitto, kuumensin keittopohjan uudelleen oikein kuumaksi ja nostelin kalat, simpukat ja ravut kasariin. Puristin mukaan sitruunamehua ja kaadoin lorauksen kermaa ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin hieman pippuria, suolaa oli tarpeeksi. Keitto sai kiehua pari kolme minuuttia, että kalat, simpukat ja ravut kypsyivät. 

Annoksiin nostin runsaasti lientä, kasvissattumia, rapuja ja simpukoita tasamäärän ja kalaa silmämääräisesti yhtä paljon. Pinnalle lusikoin hieman smetanaa ja koristelin vielä tillillä ja fenkolihapsuilla. Ihan tolkuttoman hyvää keittoa, ei voi muuta sanoa. 

Tour de Francen 14. etappi oli, kuten eilen kerroin, brutaali vuorietappi. Me ehdimme kotiin reissusta niin, että koko etappi olisi ollut nähtävillä, ellei Eurosport ja Cromecast olisi kimppatemppuilleet muutamaan kertaan, missään nimessä ei ole käyttäjäpohjainen probleema... Saimme kuitenkin nähtyä, että Thibaut Pinot voitti etapin hienosti ja Julien Alaphilippe on edelleen kokonaiskilpailun ykkönen, eli ei hassumpi ranskispäivä! Huomenna vuorietappien sarja saa jatkoa, se on kirimiehille tuskaa, mutta eivät nuo vuoret näytä Nairollekaan maistuvan. 

Madekeitto – erittäin suuri keittiöpeikko

Minulla on vapaa viikonloppu ja sellaisen lähestyessä tulee aina mieleen, että pitäisi tehdä jotain erityisempää ruokaa. Se voi olla sellaista, mitä ei olla tehty pitkään aikaan, se voi olla jotain työlästä, se voi olla jotain mitä ei ole koskaan tehty. Se voi olla jopa keittiöpeikko! Yksi pitkäikäisimmistä keittiöpeikoistani on made. Aivan blogin alkuajoista ole ajatellut, että minunkin pitäisi uskaltaa tehdä madekeittoa, joka vuosi tähän aikaan blogeissa ja nykyään instagramissa on madekeittoja toisensa perään enkä minä ole vielä koskaan sellaista tehnyt! 

Tänään asia korjaantui. Antti meni eilen ruokakauppaan, kun minulla oli iltavuoro. Hän pyysi minulta kauppalistaa ostosten teon tueksi, mutta minulla ei raksuttanut ollenkaan. Listaan taisi päätyä vain juustoa ja juureksia ja lisäksi hän sai oraalisen neuvon ostaa jotain jänskää. Ja jos mitään jänskää ei löytyisi, kaivelisimme aamulla pakastinta, eiköhän sieltä jotain löytyisi. Saatoin minä sanoa, etten suuttuisi, jos hän ostaisi mateen, tuon keittiöpeikkojen äidin. Antti kyllä vilkaisi minua sen näköisenä, että ootko tosissasi. 

Kun pääsin kotiin töistä, oli meillä jääkaapin nollalaatikossa matikka. En avannut pakettia, mutta sain tietää sen olevan valmiiksi nyljetty. Niinpä poistui osa pelkokertoimesta, jonka mateen mahdollinen nylkeminen oli nostattanut. Olin jo muutenkin melkein päättänyt noudattaa sauvajyväsperäistä neuvoa keittää kala nahkoineen päivineen välttääkseni tämän nylkemisen (tämä välttely on sukua sille, että menin aikoinaan yhdelle työmatkalle firman viimeisiä vetelevällä työautolla mieluummin kuin lentokoneella, mutta erittäin hyvästä syystä: en osannut liittää lentolippua matkalaskuun enkä suurin surminkaan halunnut opetella sitä). 

Sauvajyväsessä ei matikkaa ole koskaan pelätty, siellä on monta madeohjetta, niin monta että minua aivan nolottaa oma pelkuruuteni. Käytin tätä ohjetta ilman sitä nahkoineen keittämistä. Sain aikaan noin 5-6 annosta keittoa, joten huomenna ei tehdä muuta kuin lämmitetään tähdenlentoa. Vähän minä soveltelin.

Madekeitto

• 1,5 l vettä
• 1 nyljetty made
• kokonaisia pippureita
• laakerinlehtiä
• 2 rkl lipstikkasuolaa
• 4 keskikokoista perunaa
• 2 kevätsipulia
• 2 porkkanaa
• palanen lanttua
• palanen palsternakkaa
• palanen fenkolia
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl kermaa
• katkarapuja (noin 50 g, purkin pohja)
• tuoretta tilliä ja fenkolin hapsuja
• pienet kiehkurat ruususuolavoita
• viipaleet veriappelsiinia

Antti oli rohkea ja leikkeli nyljetyn mateen noin 5 cm paloiksi, selkäruoto oli sen verran tuhti, että kalasakset ja tukeva veitsi olivat tarpeen. Laitoin huuhdotut kalapalat kattilaan ja laskin päälle noin puolitoista litraa vettä. Minulla ei ollut lipstikkaa muussa muodossa kuin suolaan sekoitettuna, purkki oli vuodelta 2013. Mutta kyllä se ihan hyvältä vaikutti. Suolasin keittoveden tällä lipstikkasuolalla ja lisäsin mukaan muutaman kuivan laakerinlehden. Keittelin matikkapaloja noin 10 minuuttia ja sillä välin kuorin kasvikset ja leikkasin ne ohuiksi tikuiksi, ajattelin niiden kypsyvän sitten nopeasti ja itseasiassa ne näyttivät annoksessa kivalta. 

Kun kalat olivat kiehuneet 10 minuuttia, nostin palat reikäkauhalla tarjottimelle. Siivilöin liemen (näin ollen kokonaiset pippurit ja laakerinlehdet jäivät matkasta) ja kaadoin sen takaisin huuhdeltuun kattilaan. Lisäsin tikuiksi leikatut kasvikset kattilaan kypsymään, lisäsin sinne hieman suolaa ja pippuria, maistelin lientä. Kypsensin kasviksia kalaliemessä 10 minuuttia. Sillä välin irrottelin kalan ruodoista ja leikkasin palat sopiviksi suupaloiksi, mielestäni sain kaikki ruodot poimittua pois. 

Lientä oli niin paljon, että kauhoin sitä puoli litraa pakasterasiaan ja laitoin ulos jäähtymään, sain annoksen hyvää kalalientä myöhempää käyttöä varten. Palautin madepalat keittoon ja kypsensin vielä 10 minuuttia. 

Huuhtelin purkinpohjallisen katkarapuja ja kippasin nekin keittoon ja lorautin mukaan kermaa. Maistelin lientä ja edelleen lisäsin hieman suolaa ja melko paljon pippuria. Ravut olivat jo valmiiksi kypsiä, joten ne tarvitsivat enää kuumentamisen. Liemi oli nyt sopivan suolaista ja kasvikset ja made kypsää. 

Annoksiin nostin lautaselle suuren kauhallisen kalaa, rapuja ja kasviksia maltillisella liemimäärällä. Otin ruususuolavoipalasta ohuet kiehkurat annosten päälle, lisäsin siihen vähän tillin ja fenkolin hapsuja ja pienen viipaleen veriappelsiinia. Puristimme viipaleista keittoon hieman potkua ja se sopi kyllä hyvin. Olipa erinomaista keittoa! Matikka ei siis enää ole kuin korkeintaan puolipeikko, ehkä voin poistaa sen kokonaan keittiöpeikkolistaltani, kun olen itse nylkenyt kalan. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään keittiöperäisiä urotekojani, meni syteen tai saveen. 

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

• 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 perunaa
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pussinpohja pakasteherneitä
• suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
• 3 dl kalalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• rosepippureita
• tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
• maissia (jos olisi ollut)
• sitruunamehua 

Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

Sous vide etänä – turskaa keitossa

Tällä viikolla söimme viikon kala-aterian (saa niitä olla enemmänkin) tiistaina. Olin töissä ja pyysin Anttia laittamaan kalan sous vide-kypsennykseen niin, että se olisi valmista, kun saapuisin kotiin. Tekisimme sitten ruoan yhdessä loppuun. Olen välillä tietävinäni paremmin jotain ruoanlaittojuttuja, mutta ihan turhaan, kotimies oli sousvideroinut turskapalat oikeaoppisesti. 

Turska sous vide

• 2 annospalaa nahatonta turskaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunaa
• timjamia
• persiljaa
• sherry finoa

Kuumenna sirkulaattorilla vesi suuressa kattilassa tai muussa sopivassa astiassa 55 asteeseen. Kuivaa kalapalat ja laita ne suureen vakuumipussiin. Lisää sinne pienet loraukset oliiviöljyä ja sitruunamehua, suolaa ja pippuria, yrttejä ja vielä pikkuisen sherryä. Jos et sherrystä perusta, jätä se vain pois. Vakumoi pussi. Suuri pussi on hyvä sen takia, että öljy, sitruuna ja sherry eivät ehdi pussin yläreunaan asti, vaan vakuumista tulee täydellinen. Jollei sinulla ole vakumointikonetta, se ei haittaa. 

Voit tehdä turskan paksussa minigrip-pussissa. Käytä tällöin ilmansyrjäyttämismenetelmää. Laita ainekset samalla tavalla pussiin ja sulje se melkein kokonaan. Laske pussi veteen lähelle pussin yläreunaa, ilma puristuu melko tarkkaan pois. Sulje pussi loppuun. Kannattaa kiinnittää pussin reuna kattilan reunaan (kun veden lämpötila ei ole kovin korkea, kuten lihan ja kalan valmistamisessa ei ole), koska tiiveys ei ole niin hyvä kuin vakumoinnissa. Minä käytän myös sitä kikkaa, että laitan pitkän metallisen grillivartaan kattilan reunojen päälle ja nostan pussin reunan vartaan ympärille. Kiinnitän pussin pyykkipojalla vartaaseen, jolloin pussi ei pääse valumaan kokonaan veteen. Kalan kypsyminen vielä noin 50 minuuttia, mutta noin 2-3 tuntia kala pysyy hyvänä vedessä, mutta pitempi uiskentelu voi muuttaa kypsä kalan rakennetta huonoon suuntaan. 

Loivasti savustettu kalakeitto kahdelle

• sous vide-kypsennetyt turskapalat
• 1 rkl voita
• 3 dl kalalientä
• muutamia pieniä tomaatteja liemeen
• muutama ylikypsähkö tomaatti savustukseen
• 10 niin pientä perunaa kuin mahdollista
• 6 ruusukaalia
• 1 porkkana
• 1 kevätsipuli
• suolaa ja pippuria

Kuumenna kalaliemi (minä tein tällä kertaa kuutiosta, kun ei minulla ollut nyt itsetehtyä kalalientä yhtään) ja silppua sinne muutama pieni tomaatti, jätä kevyesti kiehumaan. Leikkaa muutama muu tomaatti paloiksi, siivuta porkkana, ruusukaalit ja kevätsipuli ohuesti. Laitan perunat kokonaisina höyryttymään. Koska perunat ovat pieniä, ne kypsyvät nopeasti, joten älä kypsennä niitä liikaa. Muutaman minuutin päästä lisää porkkana- ja ruusukaaliviipaleet samaan kattilaan höyryttymään. Tarkoitus ei ole kypsentää kasviksia umpikypsiksi, vähän purutuntumaa saa jäädä. 

Laita tomaattipalat, perunat, ruusukaalit ja porkkanat johonkin astiaan, jonka saa peitettyä melko tiiviisti. Me käytimme muovista rasiaa ja kertakäyttöistä suihkumyssyä. Savusta kasviksia kevyesti. Se käy helposti tuollaisella Steban savuvekottimella. Tupruta siis savua astiaan pari minuuttia, joka on peitetty suihkumyssyllä ja jätä myssy astian päälle vielä viideksi minuutiksi. Jollei sellaista ole taloudessa, voi aineksia käyttää sähkösavustimessa tai skipata koko savuhommelin täysin. Kun viitisen minuuttia on kulunut, ota myssy pois astian päältä (laita myssy roskiin, älä käytä sitä enää mihinkään, ei vaikka suojataksesi hiuksiasi suihkussa, en kyllä ole koskaan tajunnut suihkumyssyn ideaa, eikö suihkuun mennä just, että pestään hiuksetkin?) ja jätä astia avoimena hieman tuulettumaan. 

Kuumenna tomaateilla terästetty kalaliemi uudelleen ja lisää sinne loivasti savustetut kasvikset kuumentumaan. Maistele, lisää hieman suolaa ja pippuria, jos tarvitsee. 

Ota turskapussi pois vedestä  ja leikkaa se auki. Laita pannu kuumenemaan ja sulata sillä nokare voita. Nosta kalapalat kuumalle pannulla ja paista kumpaakin puolta noin minuutti kauniin pinnan toivossa.  

Nosta lautasille kuumia kasviksia, tomaattista lientä, siihen päälle turskapalanen ja pinnalle vielä kevätsipulia. Syö iloisena, tämä on hyvä kalakeitto! Nuo miniatyyriperunat olivat hauskoja, ovat peräisin  meidän kahden ämpärin viljelmästämme, saimme noin 3 kiloa Annabella-perunaa ja se lajike sopii moneen ruokaan. 

Retkibouillabaisse

Näin Tampereella!

Maanantaisin moni kiinnostava ravintola Tampereella on kiinni (lepopäivät toki suotakoon) tai juuri lopettelemassa kesätaukoa, huomenna kaupunki olisi täynnä kiinnostavia, avoimia ravintoloita. Huomenna emme enää ole täällä päivällisaikaan, joten edelleen jäävät tamperelaiset ravintolat kokeilematta. Mutta syötävä se oli tänäänkin, se mielessämme suuntasimme aamulla leirialueelta Tampereen kauppoihin. Ihan ensiksi kävimme IKEAssa, söimme siellä euron aamiaiset ja arvelimme, että tulipa halpa reissu. Ei ihan toteutunut, löysimme monta tähdellistä tavaraa mukaamme, kun kevytkiersimme alakerran osastot. 

Keskustassa parkkeerasimme taas Hämppiin, olen aivan ihastunut siihen parkkikellariin, se on ihan ensimmäinen, jossa olen nähnyt kiertoliittymänkin! Kerrankin jonkun hankkeen lopputulos muistuttaa oikeasti niitä suunnitteluvaiheen havainnekuvia. 

Meillä on vakiopysäkit tutuissa kaupungeissa, niin Tampereellakin, on käytävä Stokkalla, Akateemisessa, Erämiehessä ja uutuutena meille Tigerissa, joka on jotenkin fiksumpi krääsäkauppa. Sitten kävimme Keittiöelämässä, kahvilla ja kauppahallissa. Siellä oli aikeena katsastaa Kalakauppa Nygrenin valikoimat, jos jotain mereneläväistä saisimme lautasille ranskalaisteeman mukaisesti. Ja onnistuihan se. Halusin tehdä bouillabaissea siinä määrin mukaillen, kuin se leirioloissa pienin kattiloin olisi mahdollista.

Ostimme muutaman tiikeriravun, kampasimpukan, lohikuution ja pienen palan kuhaa. Saimme ostoskassiin myös pussillisen jäitä, mikä oli ilahduttavaa lämpimän sään vuoksi. Samoilla jäillä kylmenisi päivällisviinikin. Muistelin, mitä muuta ranskalaiseen kalakeittoon tarvittaisiin, enkä oikein muistanut kuin fenkolin ja valkosipulin ja niitä ostimme hallin vihanneskauppiaalta. Palatessamme Rajalan kautta leirialueelle googletin matkalla muutamia keitto-ohjeita ja lisäsin listaan muutamia aineksia, koska poikkesimme vielä patongin perässä germaanimarkettiin. 

Leirillä aloitimme ensin Tour de Francen kymmenennen etapin seuraamisen ja järjestelimme ostokset autoon ja vaunuun. Hankimme muunmuassa uuden matkayrttilaatikon, johon mahtuu 6 yrttiä tai salaattia. Astia mahtuu juuri sopivasti vaunun keittiön pesualtaaseen matkojen ajaksi ja leirillä vati nostetaan pihalle saamaan kulloistakin ilmanalaa. Eilen pienen nuupahtamisen kokeneet yrtit ovat taas voimissaan, ehdimme ajoissa ottaa ne varjoon ja juottaa niitä ennen kuin tilanne oli korjaamaton.

Koska retkikeittiömme on vaatimaton, kuten olen kertonut, minun pitäisi soveltaa luovasti ja rohkeasti vain kutsua aikaansaannostani bouillabaisseksi vaikka kuka sanoisi mitä. Sanoisin siihen, että tule itse ja tee parempi näissä oloissa ja jos ei muu auttaisi, sanoisin, että höpöhöpö. Sillä pääsee pitkälle.

Retkibouillabaisse kahdelle siitä mitä sattuu olemaan

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 pieni fenkoli
• loraus oliiviöljyä
• 2 tomaattia
• puolet puolen gramman sahramipussista
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa, tilliä, basilikaa ja rosmariinia matkayrttinaariosta
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl vettä
• sitruunamehua
• 4 tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• 4 suurta kuutiota lohta
• pieni pala kuhafileestä, noin 100 g
• loraus kermaa
• smetanaa

Luin Polkkapossun, Sillä sipulin ja sauvajyväsen postauksia ja poimin vinkit, joita saatoin käyttää. Kuorin perunat ja porkkanan, leikkasin ne ja pienenpienen fenkolin viipaleiksi, samoin kaksi viimeistä pientä sipulia. Yksi iso mutkikas tomaatti ja yksi kumato löytyi myös ja leikkasin ne kuutioiksi. Silppusin valkosipulin kynnet. Kuumensin retkikeittimen liekillä suurimmassa kattilassa ison lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin perunoita, porkkanaa, sipuleita, valkosipulia ja fenkolia. Hetken päästä lisäsin tomaatit mukaan, sahramin ja rosmariininoksan. Lisäsin desin verran viiniä ja kypsensin vihanneksia lisää silloin tällöin sekoitellen. Kaadoin mukaan noin 3 desiä vettä ja lorauksen sitruunamehua ja keitin keittopohjaa noin puolisen tuntia. 

Sillä välin auoin minikokoiset kalakaupan paketit ja ripotin kaloille, simpukoille ja ravuille hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Maistelin keittopohjaa, jossa oli jo kaunis sahramin tuoma väri. Lisäsin hieman vettä ja viiniä ja sitten merenelävät palasina, sekä pehmeät yrtit, timjamin, basilikan, persiljan ja tillin. Annoin keiton vielä kiehua muutamia minuutteja, noin 7-8, kunnes kaikki oli kypsää. Kaunistin keiton värin vielä pienellä kermalorauksella. Annoksen päälle asetin tuoreen tillioksan ja lusikallisen smetanaa.

Täytyy kyllä kehua, että retkibouillabaisse oli mitä maistuvinta, vaikkei kalalientä ollutkaan saatavilla. Pidimme keitosta tosi paljon! Alsacen kuiva viini ruokajuomana ja pala leipää, eipä siinä ollut moittimista.

Tour de Francen kymmenes etappi oli jälleen vesisateen ja kaatumisten pilaama. Alberto Contador kaatui niin pahasti, että loukkasi polvensa ja joutui keskeyttämään kilpailun, se veti mieleni hetkellisesti apeaksi, sillä toivoin kovasti hänen menestyvän. Mutta kisa jatkui ja etapin voitti upeasti ajanut Vincenzo Nibali, joka otti eilen luovuttamansa keltapaidan takaisin päälleen. Huomenna ajajilla on lepopäivä, mikä varmasti on osin kurjissa sääolosuhteissa ajettujen etappien jälkeen enemmän kuin tarpeen.

Kaukolohta lähelle tuotuna

Eilen aamulla Kammenpyörittäjällä oli pikainen herätys, kaksi minuuttia silmien avautumisen jälkeen hän oli ostamassa lohta, kotiovelta, pyjamassa. Meillä käy toisinaan (nyt kiihtyvällä tahdilla) kalakauppias Kemistä. Hän on käynyt naapurissa ilmeisesti jo vuosia, mutta joulun alla piipahti meidänkin ovellemme. Tälläkin kertaa iso Norjan lohi päätyi paloina pakastimiimme, niihin johon ei mahdu yhtään mitään. 

Minun ollessani täyttämässä kansalaisvelvollisuuttani työpaikalla, Kammenpyörittäjä tiedusteli vapaamuotoisesti, mitä mahtaisimme tehdä kalasta. Pikaisesti ehdotin palasen graavaamista ja toisen palan käyttämistä lohikeittoon, jollaista oli tehty vastikään Perinneruokaa prkl!-blogissa. Äitini teki myös lohikeittoa aina ollessaan täällä poikasten vahtina, mutta minä olin silloin matkalla, enkä tätä herkkua saanut. 

Työntuiskeen (no jaa) keskeltä ehdotin myös, että Kammenpyörittäjä keittäisi minulle valmiiksi liemen, että pääsisin heti keitontekoon töistä päästyäni ja tuotuani sopivia perunoita kaupasta kotimatkalla. Sen hän tekikin, kunhan viestitse tuumimme, mitä liemeen pitäisi laittaa. 

Kun tuli kotiin, täällä leijaili aivan ihana kalaliemen tuoksu, graavipala odotti tilliä ja keittopala minun veitseröintiäni. Ei pahemmin misattu. Kuorin muutaman kiinteämaltoisen perunan ja kolme porkkanaa. Leikkasin porkkanat siivuiksi ja silpuksi kolme kevätsipulia. Perunat leikkasin melko pieniksi kuutioiksi. Sulatin nokareen voita uuden laakean kasarini pohjalla. Ostin kasarin germaanimarketista vain siksi, että sen kansi passaa paistinpannuuni, muistatteko kun litistin varpaani rikkoessani edellisen kannen joulun alla? Kasari onkin osoittautunut mainioksi, tein pastakastikkeen siinä toissapäivänä ja eilen keiton. 

Kuullotin hetken porkkanoita ja sipuleita ennen kuin kippasin mukaan perunat ja litran verran tupituoretta kalalientä. Ripauttelin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitin porkkanat ja perunat ihan melkein kypsiksi, ennen kuin lisäsin mukaan kalapalat, jotka olin leikannut fileestä harmaata rasvaa nahan alla väistellen. Olin maustanut lohipaloja leikkuulaudalla kevyesti suolalla, pippurilla ja yhden sitruunan mehulla. Kalapalat kypsyivät muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi kaadoin kasariin sen verran täysmaitoa, että lientä oli tarpeeksi. Annoin keiton kuumentua kunnolla ja maistoin suolan ja pippurin. Jälkimmäistä tarvittiin hieman lisää. 

Ruisleipä on hyvä kumppani täyteläiselle lohikeitolle. Oli mukava istua aterialle yhdessä, kun nuorinkin saapui kotiin. Liemessä oli todella hyvä ja vahva maku. Mukava päivä, kaunis sää, upea auringonpaiste ja kimaltelevat lumihiutaleet.