Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

• noin 300 g lämminsavulohta
• 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1 rkl pieniä kapriksia
• 1 prk smetanaa
• 2 rkl kirjolohen mätiä
• 1 rkl siian mätiä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 

Näkymättömät blinit

Vuoden vaihtumiseen liittyvät perinteet ovat olleet meillä aina aika vähissä. Se on  kyllä ollut enemmän kuin perinteistä, että minä olen mennyt nukkumaan noin varttia vaille puoliyö. Ellen sitten ole jo mennyt nukkumaan kymmeneltä. Nyt oli poikkeuksellinen vuodenvaihde, minä olin hereillä vielä kahdelta aamuyöllä! Rasti seinään! 

Mutta niihin perinteisiin, ruokapuolelta voisi ehkä mainita blinit. Niitä on ollut useana uutena vuotena ja niin oli eilenkin. Olin osunut Satu Koiviston blogin hapanjuureen tehtyyn blinitaikinaan ja koska Minna C elää ja voi paksusti, halusin kokeilla tätä ohjetta. En minä ihan niin tehnyt kuin Satu, sillä minä olen Sari ja Sareilla on omat päähänpinttymänsä ja oikkunsa. Ohjeesta tuli yksiselitteisesti liian monta bliniä meille kahdelle, mutta se on ihan oma vikani.

Satu Koiviston hapanjuuriblinit sarimaisin muutoksin (suluissa muutokseni)

• 100 g vaaleaa hapanjuurta
• 4 dl kermaviilin ja turkkilaisen jogurtin seosta
• 2,5 dl tattarijauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna (laitoin 2)
• 1,5 dl kuumaa maitoa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl öljyä (2 rkl sulatettua voita)
• voita paistamiseen

Laitoin taikinan alulle aamulla ennen kahdeksaa, sekoitin hapanjuureen kermaviilin, jogurtin, tattarijauhot ja sokerin. Ruokin juurenlopun purkkiinsa ja laitoin takaisin jääkaappiin. Minna C:n ateria koostui 40g vettä ja 40 g vehnäjauhoja sekoitettuna purkissa olleeseen pieneen määrään. Taikinan alun jätin kulhossaan pöydälle suihkumyssyllä peitettynä.

Iltasella viiden aikaan jatkoin taikinan parissa. Erotin valkuaiset ja keltuaiset ja vatkasin valkuaiset tanakaksi vaahdoksi. Miksi laitoin kaksi kananmunaa, vaikka ohjeessa oli vain yksi? Koska voin ja kuvittelin, että taikinasta tulisi liian pieni. Olisi pitänyt uskoa Satua. 

Kuumensin maidon ja kaadoin sen kulhoon, lisäsin mukaan keltuaiset ja sulatetun voin, suolan ja lopuksi valkuaiset. Taikinasta tuli hyvin tasaista ja melko paksua, mutta hyvin kauhottavaa. 

Sulatin voita pienessä kattilassa ja lusikoin sitä seitsenmonttuisen Opa-pannuni koloihin. Siinä pannussa on syvemmät kolot kuin tavallisella lettupannussa, sillä blinien paistaminen onnistuu hyvin, tulee nopeasti monta pienehköä bliniä kerralla. Paistoin blinit neljässä erässä, joten niitä tuli kaikkiaan 28 kappaletta! Siis ihan liikaa kahdelle hengelle. Satu kirjoitti ohjeessaan, että sellaisia noin 15 senttisiä blinejä tulee noin 10 kpl. Joten ihan ymmärrettävää, että noin 6-7 senttisiä tulee ihan rutosti enemmän. 

Lisänä meillä oli kirjolohen ja siian mätejä, punasipulia, smetanaa, hunajalla valeltuja minikokoisia suolakurkkuja ja makeaa päärynää viipaleina. Nämä blinit olivat oikein helppoja paistaa ja maku oli justiinsa sellainen kuin pitääkin. En vain muistanut ottaa yhtäkään kuvaa blineistä lautasilla. Oli kai niin kiire syömään, mutta oikeastaan, mitä vikaa siinäkään on? Olen iloinen, että hapanjuuri toimi kuten pitääkin tässäkin taikinassa. 

Loput blinit pakkasin rasiaan ja laitoin niiden väliin palasen voipaperia, kokeilemme ovatko blinit pakastimen kautta syömäkelpoisia. Söimme eilen illalla niin monta, että nyt on kiintiö täynnä joksikin aikaa. Muistiin itselleni seuraavaa: Puolita tämä ohje tai älä ainakaan laita taikinaan kahta kananmunaa, mikäli syöjiä on vain kaksi!

Matkacrêpet

Päivän ranskalainen ruokapanostus olivat crêpet, joita paistoin leiriolosuhteissa. Letut onnistuivat hyvin, annoksesta tuli 10 noin kahden kämmenen kokoista lettua, joista kuusi söimme suolaisten täytteiden kanssa ja loput mansikoiden ja jäätelön kanssa. 

Crêpet kaksin täyttein

Taikina

• 3 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 0,5 dl sulatettua voita
• ripaus suolaa, jos voi on suolatonta
• hieman kivennäisvettä, jos taikina tuntuu liian paksulta
• voita paistamiseen

Suolaiset täytteet

• 6 ohutta viipaletta kylmäsavulohta (tai graavia)
• minimaalisen pieni purkki kirjolohen mätiä
• ranskankermaa
• tilliä

Makeat täytteet

• mansikoita
• vaniljajäätelöä
• basilikaa

Sekoitin taikinan ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi ja annoin  sen turvota tunnin, kaksikaan tuntia ei olisi ollut pahitteeksi. Jos on vaikeuksia saada taikinasta jauhopaakutonta, sen voi siivilöidä, kuten minä tein, koska vatkauskulhoni oli niin pieni, ettei siinä voinut rivakasti vispilöidä. Paistoin taikinan voissa ohuiksi letuiksi ja pinosin ne lautaselle folion alle odottamaan. 

Kun kaikki crêpet oli paistettu, söimme  ne mieluisten täytteiden kanssa. Meillä oli näin retkiolosuhteissa aika vähän täytteitä, mutta sitäkin parempia. Suolaisille letuille sipaisimme ranskankermaa ja sen päälle kylmäsavulohta, mätiä ja tilliä. 

Makeille letuille viipaloimme mansikoita ja otimme isot lusikalliset vaniljajäätelöä. Muistimme, että mansikka ja basilika on hyvä makupari ja otimme matkayrteistä muutaman lehden basilikaa annoksiin. Onneksi crêpet olivat tässä vaiheessa jo vähissä, emme olisi enempää jaksaneet syödäkään.  Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, sillä crêpet ovat liikuttavan liki pannukakkuja. 

Kokeilimme muuten tämmöisiä biohajoaviksi luvattuja aterimia, joita ostin jokunen aika sitten. Pitää viedä ne kotiin tutkittavaksi, että hajoavatko ne oikeasti, vai onko minua pissitty silmään eikä maailma pelastukaan. Tuollaiseksi kertaveitseksi Duni Bio Fork oli muuten ihan pätevä, yleensä ainakin kaikkein huterimmat ovat melkoisen huonoja, ruokaa ei saa leikattua, mutta sormeensa kyllä ihan hyvin ja/tai sitten veitsi menee poikki. Tämä oli tukeva ja kahva oli tosi hyvä.

Tour de Francen 13. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jossa Julian Alaphilippe näytti, ettei hän ole mikään turha ranskanpulla. Hän voitti sekä etapin, että otti lisää etumatkaa muihin kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna vuorossa on brutaali vuorietappi, jolla ei ole niinkään hirveästi pituutta, vain 117 km, mutta siihen kuuluu kaksi kovaa nousua, joista jälkimmäinen on legendaarinen Tourmalet. 

Kauhea määrä ruokaa – kalapihvit

Joka vuosi tähän aikaan tuskailemme sen kanssa, että pakastin on täynnä ja marjapensaat puskevat satoa niin, että hirvittää. Yritämme nyt syödä sieltä kaikenlaisia hankalan muotoisia paketteja vanhimmasta päästä ja tänään oli vuorossa pussi, jossa oli 8 nahatonta turskafilettä. Määrästä näki heti, ettemme mitenkään saisi kerralla syötyä kaikkea, mutta onpa nyt työlounaskin sitten valmiina. 

Tosi monta turskapihviä

• 8 pienehköä nahatonta ja ilmeisen ruodotonta turskafilettä
• 3 pientä kananmunaa
• 3,3 dl purkki kermaa (älkää nyt kauhistuko, säästelin maitoa muuhun tarkoitukseen)
• 2 tl suolaa
• pippuria (paljon)
• sekalaisia yrttejä (rakuunaa, kirveliä, timjamia, minttua, sipulinvarsia, lehtipersiljaa)
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna + mehua
• voita paistamiseen

Sulatin kalafileitä sen verran, että ne olivat vielä hieman kohmeisia. Olin niin laiska, etten viitsinyt kantaa food processoria keittiöön, vaan laitoin kalat kolmessa erässä blenderin kannuun ja jauhoin sillä kalat ensin melko hienoksi. Viimeisen erän kanssa samaan aikaan laitoin mukaan kaikki yrtit. Tarkoitus oli tosiaan laittaa tosi paljon yrttejä, kaikenlaista mitä pihalta löytyy. 

Kaavin kaiken kalasilpun ja hienonnetut yrtit isoon kulhoon ja lisäsin mukaan kananmunat, vehnäjauhon ja kerman, sekä suolaa ja pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Paistoin pienen testipalan ja huomasin, että se on lähes liian suolaista, laitoin siis 2,5 tl. Pari olisi piisannut, tai vähemmänkin. Torjumaan liikaa suolaisuutta lisäsin taikinaan vielä sitruunankuorta ja mehua ja toivoin parasta. Taikina oli aika paksua, yrteistä hieman vihertävää ja tuoksui selvästi merikalalle. 

Paistoin pihvit lettupannulla voissa ja niitä tuli varmaan kaikkiaan noin 25-30 kpl. Lisänä meillä oli uusia perunoita, höyrytettyjä porkkanoita ja kastiketta, johon tuli turkkilaista jogurttia, sitruunamehua ja kirjolohen mätiä. Kun perunat, porkkanat ja kastike olivat suolattomia, ei pihvien runsaampi suolaisuus ollut liikaa. 

Digestiivina meillä oli espresson ja sitruunajäätelön jälkeen limoncelloa kuivatun limeviipaleen ja jäiden kanssa. Olipa kirpeää! Tämän postauksen myötä voi vilkuttaa kesäkuulle ja jäädä odottamaan viikon päästä jo vauhtiin pääsevää ranskalaista ruokahaastetta Tour de Francen alettua.