Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä. 

Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Gnocchit pinaatin kanssa

Koska reissutalouteen tuli hankittua suuri pussi pinaattia, sitähän sitten söimme eilenkin. Laahaan yhä yhden päivän perässä postauksissa, mutta uskon pääseväni siihen vaiheeseen, että postaan ruokaa sinä päivänä, kun sitä on oikeastikin syöty. 

Koska olemme reissuolosuhteissa, sallin itselleni välillä pientä oikaisua kokkailuissa, puolivalmisteita tai jopa noutoruokaa ja oikeastaan sallin sen itselleni aina. Miksen sallisi?

Tässä postauksessa on ruokana kaupasta ostettuja gnoccheja ja sitä iänikuista pinaattia, johon emme vielä ole kyllästyneet, eikä kyllä paidan hihatkaan kiristä, joten ylivoimakkuuteen emme varmaankaan ole päätymässä tuon 400 g pinaattipussin myötä. Tähän ruokaan ei ole mitään erityistä lähdettä, vaan tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Gnocchit pinaatin kanssa

• 380 g pakkaus valmiita gnoccheja (oli kolmen hengen annos ja kieltämättä vähän liikaa meille)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3-4 kourallista tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania (unohdin/olin älyämättä)

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistelin siinä hissuksiin gnoccheja noin 10 minuuttia, samaan aikaan Antti grillasi kaksi kanavarrasta, jotka ostimme ö-ö-menetelmällä. Kun gnocchit olivat lievästi ruskettuneita, lisäsin pinaatit pannulle ja sekoittelin. 

Aika nopeasti pinaatit kutistuivat hyvin pieniksi. Maustoin sivukkeen suolalla ja pippurilla. Nyt sitten muistan, että tähänkin olisi ollut kiva raastaa vähän parmesaania, mutten muistanut sillä hetkellä. Annoksissa oli myös kanavartaiden lisäksi grillattua uudensadon sipulia, se on kuin suklaata suussa! Ei silleen suklaasuklaasti, mutta tosi hyvää.

Giro d'Italian viimeinen Bulgarian etappi oli ajettu, kun palasimme päivän nähtävyyskierrokselta. Odotimme sateen taukoamista, mutta eihän se tauonnut ennen kuin olimme palanneet kävelyretkeltämme. Varusteet kuivumaan ja katsomaan etapin loppukilometrejä. Voittajaksi ajoi ensimmäisen etapin voittanut Paul Magnier. Se on jänskä juttu, että kun suurten kisojen voittoihin pääsee makuun, niin niitä sitten tulee kohta lisää. Kokonaiskilpailua johtaa Guillermo Silva edelleen ja Jonas Vingegaard on sijalla 19., mutta vain 10 sekuntia johtavaa jäljessä. Tänään ja huomenna kisa siirtyy Italiaan ja meillä on vapaapäivä Italiasta. 

Mekin siirrymme hieman lännemmäs, tuttuun Gieniin. Olemme olleet siellä laskujeni mukaan ainakin toisen kerran. Pian pääsen ajantasalle kokkauksissa niin, että postaan tuoreita ruokia, tämän päivän oikein hyvä runsaasti pinaattia sisältänyt päivällinen on jo tehty, kuvattu, syöty ja tiskattu. 

Pinaatti-kanapastaa koska pinaattia on niin paljon

Tämän ruoan söimme eilen, mutta sen kanssa meni niin myöhään, että käytin eilisen postaukseen aiemmin tehdyn ruoan. Ei kai tästä tule mitään ikäviä seurauksia? Ja miksi pinaattia oli  niin paljon ja on yhä? Pyysin kaupasta aurinkokuivattua tomaattia ja niin pienen pakkauksen pinaattia kuin kaupasta löytyisi. 400 g pussi oli pienin ja kun kyseessä on pinaatti se on ISO pussi. Käytin ruokaan kolme suurta kourallista pinaattia, mutta sehän tunnetusti kutistuu olemattomiin, olisin voinut käyttää neljä tai viisikin kourallista. Joka tapauksessa pinaattia on yhä paljon jäljellä, siitä käytettiin jo toiseenkin ateriaan paljon, mutta yhä sitä vain riittää. Koitamme säilyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla ja syödä sitä ahkerasti, ettei paljon menisi hukkaan. Kotioloissa kuivaisin ylimääräiset tai pakastaisin mysiytettynä, mutta reissuolosuhteissa ne keinot eivät ole käytössä. 

On tässä sekin huoli vielä, että koska uskomme lapsuudesta asti meille tuputettua käsitystä, että pinaatti tekee ihmisestä vahvan, niin voi olla, että meistä tulee nyt liian vahvoja. Täytyy siis olla varovainen, jos alkavat hihat kiristää ja CampaAdrian oven saranat kärsiä liian suurista voimista ovea avatessa. 

Ohje eilisen päivän ruokaan on peräisin täältä. Se on yksi pisimmistä postauksista suurimmalla kuvamäärällä mihin olen osunut, eikä itse ohjekaan ollut lyhyt. Minä oikaisin muutamassa kohtaa enkä esimerkiksi laittanut ruokaan lainkaan niin paljon vettä (en laittanut yhtään) sillä en ymmärtänyt mikä sen funktio oli, eikä sitä mainuttu ainesluettelossa tai olin puusilmä. Mutta tämä on pastaruoka, joten saa käydä italialaisesta päivällisestä! En myöskään käyttänyt vehnäjauhoja ollenkaan kastikkeen sakeuttamiseen, se taas johtuu siitä, että minulla on mukana vain vähän vehnäjauhoja ja niille on jo käyttötarkoitus tiedossa. Seuraavalla tavalla ja aineista ruoan tein. 

Pinaatti-kanapasta kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä (olisin voinut käyttää aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, mutten TAJUNNUT)
• 1 rkl voita
• 200 g broilerin sisäfileitä suupaloiksi leikattuina
• 2 kevätsipulia silputtuna
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia paloiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua välimerellistä yrttiseosta (en rehellisesti sanottuna muista mitä siinä on, tein sitä talvella kuivurilla)
• 1 dl kermaa
• 3 suurta kourallista pinaattia
• spagettia kahdelle (etusormen ja peukalon muodostamaan ympyrään sopiva määrä, 4 minuutin kypsymisajalla, ettei mene kaasua paljon) 
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Maustoin broileripalat suolalla ja pippurilla. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paistoin siinä hetkisen sipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. 

Lisäsin mukaan voin ja kun sekin oli kuumentunut, kumosin pintamaustetut broileripalat pannulle. Paistelin noin viisi minuuttia koko ajan käännellen. Seuraavaksi laitoin pannulle pinaatit ja nehän mysiytyivät ihan hetkessä, olisi voinut laittaa enemmänkin. Ripottelin pannulle yrttiseosta. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin ja jätin kastikkeen kypsymään kannen alle pienellä liekillä.

Toisella kaasukeittimellä kiehui suolattua vettä ja kun arvelin, että kastike olisi pian valmis, laitoin pikaspagetit kypsymään. Kun ne olivat sopivan kypsiä, kumosin pastat pannulle ja sekoitin kastikkeeseen. Hieman pippuria ja suolaa, basilikan lehtiä, raastettua parmesaania ja annokset olivat valmiit. Oli muuten erittäin hyvä pastaruoka! Vaikka itse kehunkin, aurinkokuituista tomaateista tuli hyvää syvää makua ja pinaatti nyt on aina hyvää. 

Giro d'Italian toinen etappi Bulgariassa ajettiin jo aamupäivältä alkaen emmekä oman siirtymäpäivämme vuoksi ehtineet sitä katsoa reaaliajassa. Kun tämän päivän päivällinen (jonka postaan huomenna) oli syöty ja tiskit tiskattu katsoimme loppuosaa kisasta. Guillermo Silva voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon myös. Giron sivuja ei voi kiitellä, piti kaivella tietoja muiltakin sivuilta. Mikäli ymmärsimme oikein, Jonas Vingegaard on sijalla 15. Katsoimme lopusta vain noin 20 km ja juuri sitä ennen oli tapahtunut paha kolari, mutta keskeyttämään joutuneista ei ole tietoja Giron sivuilla, enpä  kyllä olettanut, että olisikaan. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain. 

Espanjalainen kesäkurpitsatortilla

Tänään olimme pyöräretkellä Noirmoutierin saarella ja sen lopuksi kävimme syömässä ostereita ja crevettejä toisessa tutussa paikassa, siitä mikä oli toissapäivänä kiinni. Nyt se oli auki ja saimme hyvän setin samalla hinnalla kuin naapurista, ostereita oli yksi vähemmän, crevettejä "vain" se luvatut 10 kpl (siellä toisessa paikassa oli 11, vaikka piti olla 10). Hyviä kuin mitkä ja paljon väkeä oli samoissa syömäpuuhissa. 

Koska tämä pieni ateria oli melkein oikeaoppisesti ranskalaiseen lounasaikaan, teimme päivällistä vasta  myöhemmin. Ohjeen olin katsonut jo valmiiksi aamulla, kun muistin meillä olevan pieni kesäkurpitsa varastoissamme. Spain on A Fork oli taas lähteeni. Muuntelin hieman ainesmääriä niin, että sain meidän paistinpannullemme sopivan satsin yhtä kahdelle jaettavaa tortillaa varten.

Espanjalainen kesäpurpitsatortilla

• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (hintalapun mukaan 196 g)
• 1 uuden sadon punasipuli (niitä eilen markkinoilta ostettuja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pienen pinaattipussin loput (noin 50 g, oma lisäykseni sillä pinaatit piti käyttää pois)
• 4 kananmunaa (kaksi pientä ja kaksi tavallisemman kokoista)
• noin tikkuaskin kokoinen pala "mukamanchegoa" (oikeaa manchegoa ei ole löytynyt mistään, mutta jotain pyreneitten alueen ranskalaista tosi manchegomaista juustoa)
• suolaa ja pippuria

Viipaloin kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi (lähdeohjeessa leikattiin kuutioiksi). Viipaloin sipulin samoin mandoliinilla ja otin esille muut ainekset. Rikoin kanamunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti sekaisin. Raastoin juuston ja lisäsin sen kananmunaan, ripotin suolaa ja pippuria mausteiksi. 

Laitoin pannun kuumenemaan kaasuliekille ja laitoin sille oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, paistoin sipulia muutaman minuutin, hetken päästä lisäsin mukaan kesäkurpitsaviipaleet. 

Hetkisen kuluttua lisäsin mukaan vielä pinaatit, niitä oli noin kaksi kourallista, mutta nehän menevät lämmössä ihan olemattomiin. Kumosin kaikki pannulta kananmuna-juustoseokseen ja sekoittelin. Jätin seoksen osaset tutustumaan toisiinsa muutamaksi minuutiksi. 

Kuumensin pannua taas uudelleen ja lisäsin sille oliiviöljyä. Kaadoin kulhosta koko tortillamassan pannulle ja pienensin liekin noin puoliteholle ja paistoin tortillaa noin 4-5 minuuttia. Kun oli aika kääntää tortilla, otin hieman pannua pienemmän lautasen (tämä olikin minulle uusi niksi, että käännettäessä tämmöistä ruokaa pannulla, otetaankin vähän pannua pienempi lautanen eikä suurempi) jonka asetin tortillan päälle ja kiepautin pannun ylösalaisin ja tortillan lautaselle. Siitä luisutin sen takaisin pannulle paistumaan toiseltakin puoleltaan. Tärkeää on pitää lämpö pannulla kohtuullisena, ettei tortillan pinta paistu liikaa ja sisus jää raa'aksi. 

Toinen puolikin sai paistoaikaa noin viisi minuuttia ja luisutin tortillan takaisin sille samalle lautaselle, jota olin käyttänyt kääntämisessä. Jaoimme hieman jäähtyneen tortillan kahteen osaan ja söimme sen salaattisekoituspussin loppujen kanssa. Tälle kahden hengen aterialle tuli hintaa noin 5 €. 

La Vueltassa oli tänään medium-vuorietappi ja se oli jo 11. tässä Vueltassa. Ed Dunbar saavutti tänään ensimmäistä kertaa grand tour-voiton ollessaan etapin nopein. Kokonaiskilpailun tilastoa ei nyt jostain syystä pääsekään katsomaan La Vueltan sivuilta, mutta ymmärsin Ben O'Connorin edelleen johtavan. Korjaan myöhemmin, jos ymmärsin väärin ja General Ranking ilmestyy sivuille. 

Toivottavasti joku lapsi saa tästä lahjoituspyörästä itselleen hyvän ajokin
 pienen huollon jälkeen.

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Pitkästä aikaa hotpot ja unohdettu kimchi

Monena vuonna meillä on ollut näin alkuvuodesta tapana keskittyä kotona olevien ruokatarvikkeiden tehostettuun käyttöön, kotivaraa unohtamatta. Sitä on edelleen, vaikka saisimme 10 vierasta ja pitäisi pärjätä pitempäänkin jemmavarastoilla. En tosin toivo kymmentä vierasta, introvertti tuskin koskaan toivoo sellaista. Kyllä se kuitenkin kävisi, jos kymmenen vierasta olisi kriisitilanteessa turvaa vailla ja me sen voisimme antaa. Mutta ei nyt mennä kauhuskenaarioissa sen pidemmälle. 

Tänään päivällisellä oli pitkästä aikaa korealainen hotspot, mutta harmikseni nyt muistin, että kimchi jäi ottamatta esille. Tein sen jo viime reissulta palattuamme ja suuri purkillinen alkaa olla ehtoopuolella, se ei ole vielä liian tymäkkää, mutta napakkuus alkaa olla muisto vain. Se olisi sopinut hotpotin kaveriksi oikein hyvin. Muttei siis päässyt. 

Kokosin kahden hengen hotspotiin vihanneslaatikoista yhtä jos toista ja sen lisäksi viisi nakkia. Niillä kuulkaa potkii pitkälle. Ainakin seuraavaan syömiseen. 

Korealainen viiden nakin hotspot kahdelle

• 5 dl vettä
• 2 tikkuaskin kokoista palaa kelpiä (kuivattua levää)
• 1 rk sitruunamehua
• 10 viipaletta kuivattua herkkisientä
• 2 dl kiehuvaa vettä
• 10 mandua (aasialaista mykyä, nämä olivat Lidlistä, joku kasvistäyte niissä taisi olla)
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia nupuiksi irroteltuina (minulla ei ole kovin isot kädet)
• 1/4 keltaista suippopaprikaa
• 1/4 punaista suippopaprikaa
• 1 porkkana
• 5 cm pätkä purjoa
• kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
• 1 rkl wokkiöljyä
• 5 nakkia

Kastike

• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 tl cochujangia (korealainen chilitahna)
• 1 tl doenjangia (korealainen soijapaputahna)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Valmistin ensin keittoliemen, kiehautin 5 dl vettä yhdessä kelp-palojen ja sitruunamehun kanssa. Jätin liemen kattilaan odottamaan. Kiehautin vielä pari dl vettä ja laitoin kuivatut sieniviipaleet kuumaan veteen likoamaan. Käytin nyt ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten kuivaamiani sieniä. Kun sienet olivat lionneet vedessä noin 10 minuuttia, kaadoin noin desin verran liotusvettä keitinliemikattilaan ja loput pois ja jätin liotetut sienet lautaselle odottamaan. 

Leikkasin paprikat, purjon ja porkkanan suikaleiksi ja otin esille valmismandut (gyoza-nimellä taisivat olla kaupan). Leikkasin viiteen nakkiin viiltoja kahdelle reunalle ja leikkasin vielä nakit puoliksi. Laitoin nakit pannulle paahtumaan muutamaksi minuutiksi, pienet viillot avautuivat sopivat nakeissa, joten niitä olisi helppo syödä puikoilla. 

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja jaoin kahteen annoskuppiin, pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä. Laitoin hotpot-laitteeseen virran päälle ja luritin sen pohjalle 1 rkl verran wokkiöljyä. Kun laite oli kuumentunut, asettelin sen pohjalle kehään (kyseessä on sähkölaite, jolla on kakkuvuokamainen rinkula, jonka päällä voi paistaa vaikka lihapaloja ja reunaosissa kypsentää kasviksia liemessä) noin puolet valmistelluista kasviksiksi ja sienistä sekä puolet manduista. Kaadoin astiaan liemen ja kun liemi alkoi laitteen kuumentuessa kiehua, kääntelin kasviksia ja manduja niin, että ne varmasti kypsyivät. Lisäsin mukaan tuoreet pinaatinlehdet ja pannulla käytetyt nakkipalat. 

Kun kaikki oli kypsää, lusikoimme kummallekin kulhollisen kaikkia aineksia ja loppuun liemeen asettelin kypsymään loput ensimmäiseltä kierrokselta jääneet ainekset. Hotpotia pitää jaksaa aina syödä ainakin kaksi annosta, siksi ei pidä valmistella aineksia liikaa. 

Annoksen päälle lusikoimme tujakkaa punaista kastiketta, joka on melko samanlaista kuin bibimbapin päälle tuleva kastike. Se maustaa koko annoksen sopivasti. Kuivatut sienet maistuivat mainioille uudelleen elvytettyinä ja kaikki muukin oli oikein maukasta. Hieman kastike nosti hikeä otsalle, muttei liikaa. Jaksoimme syödä kaiken, mikä oli hyvä juttu. Taas sen huomasi, että aika pienestä määrästä aineksia tulee tarpeeksi ruokaa ja suurin osa kasviksia. Eikä jää tähdenlentoja. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. Tämä oli kyllä myös hieman omasta tai asiakkaan päästä-kategoriaa, sillä en enää katsonut ohjeita muuten kuin kastikkeen suhteen. Korea on jo keittiössäni niin suuressa osassa, että osaan jo hieman itsekin.