CampaReissu2/2024 viikko 6

Kuudes reissuviikko toi meidät Bretagneen ja täällä viivyimme koko viikon. 

Tiistai 3.9.2024 päivä 36

Kuudes reissuviikko alkoi ilman sadetta, mikä oli mukavaa. Tulimme nyt oikeasti Bretagneen, vaikka luulin jo eilen meidän tulleen. Se johtui siitä, että joillakin paikkakunnilla oli kaksikieliset nimikyltit ja muutenkin olin niin innokas pääsemään Bretagneen.

Kuvassa 1 on selkeästi äitivesitorni ja lapsivesitorni, lapsi tulee selkeästi enemmän isäänsä. Tuo kaksikko on varmaan kuvattu aiemminkin, mutta ainahan sitä voi ottaa uudenkin kuvan.

Kuvassa 2 on paikallinen pyöräkerho porukkalenkillä, eivät ihan eilisen teeren poikia, mutta pyörät kulkivat vinhaa vauhtia.

Kuvassa 3 on riippusilta, jonka ylitimme joen, jonka nimeä en millään meinaa löytää. Vilaine, nyt löytyi.

Carnacin kirkko on kuvassa 4, siinä näkyy myös heijastuksena ikkunasta sylissäni oleva tiekartta, aina pitää tietää tismalleen missä olemme.

Tänään olikin muuten yllättäen leirialueita täynnä hieman Carnacin itäpuolella, eivät ne kovin suuria olleet ja menossa jo 2-3 viikon päästä kiinnikin. Mutta niin vain oli COMPLET-kylttejä porteilla.

Niinpä tulimme tänne Carnacin liepeille alueelle, joka ei ole aivan merenrannan tuntumassa ja täällä on tilaa vaikka myymään alkaisi. Ja netti toimii hyvin ja on edullista, katettu uima-allas ja kaikki. Tämäkin menee kiinni 21.9. mikäli oikein muistan.

Päivällisenä meillä oli espanjalainen linssikeitto, joka oli mahdottoman hyvää. Oikaisin hieman käyttämällä liemeen säilöttyjä linssejä, sehän on juuri oikein retkikeittiössä. Kuvat 5 ja 6.

Aivan lähellä on luostari, varmaan alle 300 metrin päässä, siitä ei ole vielä kuvaa, mutta ääntä piisaa, kun kellot soivat pari kertaa tunnissa, ehkei sentään yöllä.

Keskiviikko 4.9.2024 päivä 37

Toisinaan käy niin, ettei kaikki mene ihan niinkuin olisi toivonut. Pieni vastoinkäyminen, jossa olisi voinut olla aineksia enempäänkin tärvinkiin sai mielialani vähän alakulon puolelle. Ei mitään vakavaa eikä vaarallista, mutta henkinen hiertymä ja muistutus omien taitojen ja kykyjen tasosta värittivät päivääni.

Pikkuharmista huolimatta kävimme katsomassa aivan mahtavan Carnacin kirkon, siellä jätimme terveiset edesmenneille kynttilän muodossa. En ihan tarkkaan tiennyt millaisella kuvalla varustettu kynttilä olisi ollut paras, mutta kyllä ne terveiset varmaankin menivät perille. Heillekin, jotka eivät ehkä kirkoissa käyneet.

Kokkausintoni lopahti täyteläisesti tältä päivältä, joten söimme vain tapaksia eikä sekään mikään huono vaihtoehto ollut. Olimme ostaneet alennuksesta pakkauksen erilaisia leikkeleitä ja jaksoimme niistä alle puolet. Lopuille pitää keksiä jotain jatkokäyttöä.

Kevään retkellä meiltä lainattiin kysymättä (lue:varastettiin) sähköjohdon adapteri (jonka A hankki rohkeasti takaisin) ja melkein varastettiin minivatupassi. Sekin piti käydä vaatimassa takaisin.

Olimme ajatelleet, että mehän emme enää lainaa mitään kenellekään. Äsken naapuri tuli kysymään ranskaksi jotain ja vaihtoi sitten englanniksi, että löytyisikö Phillipsiä. Minä en tiennyt mitä se tarkoittaa, kun ei kai nyt sentään partakonetta tai kahvinkeitintä. Se onkin (kahdella L-kirjaimella) tietynlainen ristipääruuvimeisseli ja toki meillä sellaisia on, kokonainen setti. A luonnollisesti lainasi sen ja kolmen minuutin päästä naapuri toi setin takaisin ja kiitteli saatuaan jonkun ruuvin kiristettyä. Eli voimme taas pysyä auttavaisina.

Torstai 5.9.2024 päivä 38

Eilinen alavire on poissa ja aloitimme aamun iloisesti käymällä kahdessa luostarissa. Koska muulloin olisi mahdollista mennä samalla alle 2 km kävelyretkellä kahteen luostariin? Ensin kävimme Saint-Michel de Kergonanin luostarissa, joka on nunnaluostari. Sen pihalla pääsi kävelemään ja kurkkasimme kirkkoonkin, mutta siellä oli juuri aamun messu menossa, emmekä tohtineet mennä peremmälle. Olisi kuulema (luetettavalta lähteeltä saatu tieto) voinut mennä keskenkin mukaan.

Toiseksi kävelimme Sainte-Anne de Kergonanin luostariin, joka on parhaan käsityksemme mukaan munkkiluostari. Siellä ei päässyt minnekään sisälle, vain portista piha-alueelle.

Mietimme juuri tässä yhtenä päivänä, etteikö tällä rannikolla ole sodanaikaisia bunkkereita, mutta onhan niitä. Antti näki niitä pyörälenkillään.

Päivällisenä meillä oli espanjalainen kana-riisipannu, jossa oli juuri oikea määrä riisiä, nimittäin korkeintaan puoli desiä raakaa riisiä. Yhtään enempää tähän sopivaa riisiä ei matkakeittiössä ollut, mutta oli sitä lopulta tarpeeksi. La Vuelta alkaa pian olla lopussa, enää kolme etappia ja meillä koittaa ensi maanantaina ruokavapaus! Saatamme aivan alkaa hurjastella pizzojen ja hampurilaisten parissa.

Huomenna matka jatkuu, mutta minne, se on vielä päättämättä.

Perjantai 6.9.2024 päivä 39

Emme päässeet Quimperin leirialueelle, joten jatkoimme matkaparkkiin Locronaniin. Juuri olimme suuressa viisaudessamme ajatelleet, ettemme mene kun #seonniinnähty. Tämä oli toinen yö Camping Car Park-ketjun paikoissa tällä retkellä ja homma on nyt toiminut hyvin. Jäi silloin eräällä kerralla vähän pelko, kun portti ei auennutkaan ja piti alkaa soittaa asiakaspalveluun.

Satoi vettäkin iltapäivän ja me katsoimme pyöräilyä, sekä kyttäsimme matkaparkin tulijoita ja menijöitä. Paikka ei tullut mitenkään täyteen, 40 paikasta oli varattuja noin 20. Nettiä ei tuolla paikassa ollutkaan, joten käytimme omia gigoja, niitä onneksi riittää. Iltasella kävimme vielä katsomassa se niin nähty kirkko. Oli hyvä auringonlaskun aika, kaunis valo.

Lauantai 7.9.2024 päivä 40

Oli taas rauhaisa yö matkaparkissa, en keksi mitään valittamista. En erityisesti edes yrittänyt keksiä.

Kävimme aamulla kävelemässä vielä kylällä ennen matkan jatkamista. Huomasimme että kirkollahan on tänä vuonna tasasynttärit, sen rakentaminen on aloitettu 1624. Kävimme katsomassa hautausmaan ja paljon kirkkoa alemmassa maastonkohdassa olevan käänteisuuden kappelin. Kappelissa haisi justiinsa siltä, mitä meillä sanotaan homeeksi, mutta täällä ei varmaankaan.

Teimme eilen jo varauksen tänne seuraavaan suosikkipaikkaamme Bretangen pohjoisrannalle Locquireciin. Matka ei ollut pitkä, noin 120 km. Poikkesimme parissa ruokakaupassa ja löysin paljon hylättyjä ostoslistoja! Näimme tuttuja vesitorneja ja kirkkoja.

Tämä kunnallinen leirialue on auki ympäri vuoden ja pitemmästä viipymisestä saa ilmaisia öitä. Nyt olemme neljä yötä kolmen hinnalla. On 10A sähkö, lisämaksuton netti toimii ainakin juuri nyt hyvin, saniteetit ovat ok, tilaa on ja hinta on yöltä nyt noin 14€. Ei paha. Ja mikä parasta meillä on hyvä paikka ylemmällä terassitasolla ja tästä on hienot näköalat merelle. Vuorovesi-ilmiö jaksaa aina kiehtoa.

La Vuelta on loppumaisillaan ja samalla meidän vuotuinen espanjalainen ruokahaasteemme. Sen merkeissä söimme tänään hyvää linssisalaattia sivukkeena pannulla paistetuille pienille possupihveille.

Sunnuntai 8.9.2024 päivä 41

Sadepäivä, se alkoi jo yöllä. Jossain lähellä oli myös jumpjumpbileet, varmaan jotain club-touhua, mutta me vanhoina ihmisinä emme tiedä asiasta enempiä. Iso käpy putosi katolle keskellä yötä ja minä olin ihan että kääk. Onneksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, sillä nyt satoi vettä aika huolella. Aamu alkoi sillä, että leipäjonossa tulos oli puhdas nolla, leipäautomaatti ei ollut täyttynyt. Joku lähileipomo toimittaa leipää leirialueen automaattiin, mutta tänään oli joku häiriö. Ihmisiä oli jonossa, osa luki kirjaa odottaessaan, mutta leipää ei tullut.

Nyt tuli tarpeeseen Pieni pyöreä. En tiennyt, että meillä on näkkäriä mukana.

Sade jatkui ajoittain koko päivän ja koska meillä ei ollut päivällisleipääkään, söimme sen ilman leipää. Ruokana oli ainakin melkein espanjalaista nektariinisalaattia ja kun kisa saatiin maaliin, juomana oli jo Ruotsista varuiksi ostettu cava.

Nyt meillä alkaa ruokavapaa, aikaa on vielä juuri yksi kuukausi ennen kotiinpaluuta. Ei siis vielä kiirettä. Ranskassa viivymme varmaan vielä ainakin viikon tai kaksi.

Maanantai 9.9.2024 päivä 42

Tänään piti olla aurinkoista, mutta olikin enimmäkseen pilvistä, muttei sentään alkanut sataa. Teimme noin 5 km kävelyretken kylille.

Kävimme katsomassa tuttavan taloa, että onhan siellä kaikki päällisin puolin hyvin, sillä hän palaa tiluksilleen vasta vähän syksympänä.

Sitten katsoimme kaksi meille uutta muraalia ja yhden tutun, Gwendal Larher on hänen nimensä. Ainakin tällä paikkakunnalla hän on erikoistunut sähkökeskusten maalaamiseen. Ne ovat todella hienoja. Sattumalta eilen huomasin nämä aiemmin näkemättä jääneet googlekartassa oikein merkittynä muraali-merkinnällä.

On hassu vapaa tunne, kun ruokahaasteet ovat taas ohitse ja ns. saamme syödä mitä haluamme. Nyt syömme vähän varastojamme tyhjemmiksi ja säästämme samalla rahaa loppureissua varten. Viikko 6 tuli näin päätökseen.

CampaReissu1/2024 viikko 1

Viime vuonna sain briljantin idean (parhaat kehut saa, kun itse kehuu) koota CampaReissun päivittäiset instajaaritukset kuvineen myös blogiin. (ne löytyvät täältä alkaen) Ihan vaikka siltä varalta, että insta joskus lopahtaa, hukkaan muuten sieltä kaiken tai jotain muuta katastrofaalista. Blogihan ei tietenkään ikinä voi loppua, kadota tai tyhjentyä. Kun tein tämä viime syksyn kymmenen viikon reissun postauksiksi siinä meni aika monta päivää ja piti leikata ja liimata urakalla, sillä  minähän en mitään ATK:ta ole koskaan osannut enkä tule osaamaan. Nyt ajattelin olla kaukaa vähempi tyhmä ja aloittaa samantien ja koota jo päivittäin jokaiset jaaritukset samantien postauksiin. Kui hienoo se on?

Matkavalmistelut tulivat taas vähän silmille, sillä aina tähän kertyy kaikenlaisia liikkuvia paloja, yllätyksiä ja harmejakin, joista on ensin päästävä, että matka voi alkaa. Esimerkiksi viime vuonna pahasti kuivahteesta kuusesta tornin laidalla piti päästä eroon. Muutama päivä yhteydenottoja, tarjouksia ja sopimisia, lopulta itse työ asiantuntevalla joukolla hoitui nopeasti, tunnissa. Puu oli niin suuri ja aivan kevyenliikenteenväylän reunassa (tontillamme luonnollisesti), ettei sitä voinut ilman ammattilaisia ruveta kaatamaan. Siinä ne nyt odottavat haloiksi tekemistä. 

Matkan suunta oli avoin (pois lukien itä) vielä muutama päivä sitten, mutta sitten tuli sen verran hyvä laivalipputarjous, että siihen tartuimme. Menemme tälläkin kertaa suitsait suoraan Saksaan. Minullahan ei ole juuri ikinä tylsää, viimeksi on ollut syksyllä 2019, joten laivamatka passaa minulle oikein hyvin. Nimenomaan pitää olla ikkunaton hytti eikä internettiä, niin tulee kunnolla nukuttua, jos vaikka sattuisi olemaan hieman univelkaa, jota minulla itseasiassa onkin vähän. 

Saimme kotihommat hoideltua niin, että pääsimme lähtemään kotoa pari päivää ennen laivanlähtöä ja luovuttamaan talon nuoriso-osaston käyttöön. 

Tästä lähtee CampaReissu1/2024 viikko 1

Keskiviikko 17.4.2024 päivä 1

"Joko taas on pakko lähteä?"

Oli hyytävä aamu heräillä, ohut lumikerros nurmikoilla, pakkasta muutama aste eikä todellakaan tietoakaan keväästä. Onneksi tiet olivat kuitenkin sulat ja paikoin aivan kuivat. #mobileteddy ei näyttänyt mietenkään innostuneelta lähdön hetkellä.

@museokortti ni on kohta saanut 400 käyttökertaa, muutama vielä uupuu ja poikkesimme matkalla Helsinkiin kolmeen museoon. Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyt eivät kovin paljon sykähdyttäneet, mutta Riihimäen Taidemuseon näyttelyt olivat todella kivat, suosittelen niitä sinulle @kirjanmerkka

Kävimme myös @suomenlasimuseo ssa katsomassa tämänhetkiset näyttelyt, Kaj Franck ja Saara Hopea.

Päivän taidepitoisuuden kruunasi Konalassa näkemämme jätteenkuljetusauton kylki.

Kehä I oli todella ruuhkainen matkalla Rastilaan, tuumimme että onpa mukavaa, kun ei tarvitse ajella sellaisessa päivittäin, ei edes montaa kertaa vuodessa.

Taivaalla ei näy mitään omituista pilvi-ilmiötä, vaan kyseessä on CampaAdrian tuulilasin vaurio.

Ilta pimenee, sade ropisee välillä CampaAdrian kattoon, lämmitys hurisee ja ajatus nukkumaanmenosta on yhä kiinnostavampi. Huomenna on tiedossa lisää museoita ja joku kiva uusi ravintola lounaan merkeissä.

Näimme muuten matkalla monta monituista kirkkoa, jotka olemme aiempina vuosina käyneet katsomassa. Niistä retkistä vuosina 2019-2021 olemme oppineet kotimaastamme aivan valtavasti. Nyt kun näen jossain jutussa kuvia kirkosta tai muita mainintoja, vilkaisen usein campakartastamme, että milloinkas me tuon kirkon kävimmekään katsomassa.

Torstai 18.4.2024 päivä 2

Tänään vietimme hyvän päivän Helsingissä, tavoitteena oli saada minun Museokorttiini neljässadas käynti ja sehän onnistui, ensin kävimme Kiasmassa ja Taidehallissa ja nro 400 oli sitten Ateneumin Eero Järnefelt-näyttely. Hieno näyttely, vähän liiaksi kyllä väkeä, mikä on kyllä hienoa asia sekin, että väkeä riittää.

Nautimme lasilliset, kävimme moikkaamassa kaveria ja teimme virheen. Eli menimme lounaalle, emme koskaan muista, ettemme osaa syödä lounasta. Menimme paikkaan, jossa emme olleet ennen käyneet emmekä heti hoksanneet, että salaatit kuuluivat hintaan ja niinhän siinä kävi, että hyviä salaatteja vielä syödessämme pöytään tuotiin jo hyvät pizzat. Siitä seurasi lounaskooma. Ehdimme kuitenkin vielä piipahtaa HAM:ssa minun 401. museokorttikäyntinä.

Leirille päästyämme piti ottaa päikkärit ja sen jälkeen kävimme tutustumassa ihan livenä karavaanarikaveriin netistä, hän on tässä samalla leirialueella muutaman auton. Olipa mukava jutustelu! Huomenna sitten laivaan iltapäivällä, alkaa maistua jo matkalta.

Perjantai 19.4.2024 päivä 3

Toisinaan tulee toistaneeksi itseään, tehneeksi samoja asioita yhä uudelleen, mikä se olikaan se elokuva? Päiväni härvelinä? Tänään on sellainen päivä härvelipäivä, venyimme leirialueella niin pitkään kuin pystyimme ja minusta meiksi ihan hyvin, aina yhteentoista. Matkaa satamaan oli vain muutama kilometri, jonka aikana epäonnistuimme renkaiden ilmanpaineiden tarkastuksessa, koska huoltsikalla oli ilma loppu. Kaikkee sitä. Satamaan tullessamme muistin, että siellähän on katsomaton kirkko, nimittäin Merimieskirkko. Kävimme katsomassa sen hyytävän kylmässä säässä ja tietysti joku huoltoajoneuvo juuri kurvasi oven eteen, emmekä tarjenneet odottaa, että se lähtisi pois.

Matkailuautoja tuli laivaan vain muutamia, tuskin tusinaa. Pääsimme laivaan vasta myöhään ja peruutusmanööverihän siitä taas tuli. Rekkoja paatti lienee ihan täynnä.

Katsoimme jo ikkunattoman hyttimme ylellisyyksiin kuuluvasta telkkarista jakson Kummelia ja pystyn ensimmäistä kertaa myöntämään, että osa sketseistä on aika tuubaa. Sitten otimme nokoset ja selasimme loppuja tv-kanavia. Laivayhtiön tiedotuskanavan tarttuva korvamato on iloksemme ennallaan. Se haihtuu päästä yleensä jo parissa viikossa. Pian varmaan jätämme perinteisesti lukematta mukaan otettuja kirjojamme. (EDIT: emme lukeneet riviäkään taaskaan!)

Vielä tunti päivälliseen ja siihen, että ehkä tämä päivitys löytää vielä verkkoa. Perinteitä kunnioittaen en maksa laivan netistä.

Lauantai 20.4.2024 päivä 4

12 tuntia on juuri ja juuri riittävä merellisten aterioiden väli, nyt taas jaksaa syödä! Otimme pienet 10 tunnin nokoset ja aloitimme aamun loistavalla Simpsonien konmari-jaksolla. Minähän pääsin konmarituksessa aikoinaan siihen asti, et viikkasin sukat metodin mukaan ja kiitin kenkiäni mennen tullen ja palatessa. Vuoden 2022 ekalla CampaReissulla konmari-kirjani unohtui jonkun saksalaisen leirialueen kirjastoon. Se ei tuottanut minulle tarpeeksi iloa.

Ensimmäisessä kuvassa nautimme merimatkasta kannella. Eiku sehän onkin luksuksellisen hyttimme seinän kuvasta.

Kielien osaaminen on hyvin tärkeää matkustaessa. Viime vuonna opettelin ranskaa ostoskärryihin unohtuneista ostoslistoista ja pidin aurinkolipassa lunttilappua oikeasta ja vasemmasta. Olen tainnut unohtaa ne jo.

Mutta englantiakin on hyvä osata. Laivan hytin vessassa neuvotaan, ettei pönttöön saa heittää ulkomaalaisia esineitä. Mitenhän se nyt se sitten tulkitaan tällä reitillä? Jos esineessä lukee, että made in China, niin sitä nyt ei ainakaan?

Vuotuinen kansikuvakin tuli otettua, mutta ulkona ei tarjennut olla kuin ihan hetken.

Sunnuntai 21.4.2024 päivä 5

Eilen illalla pääsimme laivasta ulos melkein tunnin satamaan tulon jälkeen, näimme merkillisiä peruutusmanöövereitä henkilöautokannelta, mutta ei meillä oikeasti ollut varsin kiire. Ehdimme CITTIn matkaparkkiin niin, että saimme vielä paikan. Tankkasimmekin ensin, sillä olemme oppineet, että Saksassa illan hinta on ainakin 10 senttiä edullisempi kuin aamun hinta ja niin taasin oli. Kiitos tästä neuvosta @ditundat Eikä kukaan tullut enää meidän jälkeemme matkaparkkiin, joten mikä tässä valmiissa maailmassa. Mopo- ja bemupojilla oli soitimet siinä yhdentoista korvilla parkin vieressä, piti niin maan perusteellsesti pöristää, kiihdyttää ja jarruttaa, mutta onneksi jannujen äiteet käskivät kotio ennen puolta yötä.

Aamulla päätimme, että suunnitelmat on tehty muutettavaksi. Meillä oli aikomus mennä Bremeniin ja siellä tuttuun WoMoon, mutta oli ⚽ kotijoukkeen pelipäivä ja paikka olisi #todnäk täynnä. Olimme koittaneet ostaa lippuja jo kotomaan kunnailta, muttei se onnistunut. Aamulla A katsoi, ettei ole enää kuin hajalippuja eri puolilla stadionia jäljellä, joten jätimme koko Bremenin väliin tällä kertaa. Pikaisesti päätimme, että myöhän lähetään Alankomaihin. Sunnuntai on oivallinen päivä ajaa Saksan moottoriteillä, ei paljon ruuhkista ollut huolta.

Nyt olemme Lelystadissa, aiemmalta käynniltä tutussa paikassa, tukevasti sorapaikalla, nurmikot ovat pehmeitä ja petollisia. Näimme jo monta tulppaanipeltoa, huomenna niitä lisää. Viime vuonna olin kipeänä, enkä jaksanut sanoa harakkaakaan kuin linnuksi ja tulppaania kukaksi.

Päivällisenä oli kotoa kuskattua tuorepastaa erinäisin Jumbosta ostetuin vihneksin. Jumbo on meidän lempparikauppa Alankomaissa.

Maanantai 22.4.2024 päivä 6

Ensimmäinen yö reissulla, ettei mennyt pakkasen puolelle, aamulla mustarastaat pomppivat leirialueella ja tuntui lähes keväiseltä. Meillä oli vedenpitävä suunnitelma, miten ajamme aluksi katsomaan tulppaaneja ja sitten Rotterdamin lähistölle Maas-joen rannalla olevalle leirialueelle. Eihän tuollainen voisi kuin onnistua. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, saatoimme kehua itsiämme miten hyviä suunnistajia, ajajia ja ylipäätään ihmisiä olemmekaan. Reitti oli mutkikas, koska halusimme välttää Amsterdamin.

Hilversumissa putosin ensimmäisen kerran kartalta ja kannustin kuljettajaa ottamaan toisen erkanemiskaistan sijaan kolmannen. Siitä selvittiin helposti palaamalla reitille pientä kiertotietä. Pääsimme 🌷-alueelle kumminkin, mutta eihän niitä peltoja päässyt katsomaan kuin ikkunasta, ei ollut parkkipaikkoja. Keukenhofiin me visukintut emme aikoneetkaan mennä. Joltisessakin liikennehillossa pääsimme kuitenkin tutulle levähdyspaikalle, jossa viime vuonna ihailimme upeita peltoja, nyt ne olivat jo menneet ylitse, ei ollut kukan kukkaa. Ostimme kumminkin matkakukiksi hyasintteja ja amarylliksen.

Seuraavaksi olimme pihalla muutamaan otteeseen reittimme kanssa, koska yhtä tietä ei ollut lainkaan, vaikka kartta ja GPS niin väittivät ja yksi tunneli oli menosuuntaamme suljettu. Rotterdamin liepeillä ajaminen oli aika lailla hallelujaa-hommaa taas, en mitenkään ehtinyt käsittää kaikkia viitoituksia ja kaistojen lukumäärää. Miksi täällä on 10 kaistaa suuntaansa, eivätkö ihmiset voisi pysyä kotonansa, niin ei tarvisi niin paljon teitä, kysyn vaan. Aina pitää ottaa kuva, jossa on opastusta Nijmegeniin, se oli poikasemme vaihto-opiskelupaikka.

No löysimme me perille ja saimme rantapaikan Maas-joen varresta, voimme katsoa jokilaivoja ja mikä sen jännempää. Huomiselle on uusi suunnitelma, joka ei voi kuin olla täydellinen suksee! Tänään näimme muutamia kirkkoja ja yhden vesitornin. Ja leirialueen reunalla on vaunujen ja autojen säilytysalue, siellä on yhä soma t@b.

Tiistai 23.4.2024 päivä 7

Nyt en saanut kaikkia kuvia siirtymään haluamaani paikkaan, mikä on kummallista, eikö minun pitänyt olla ihan rautainen #atkmuija ?

No kumminkin, aamulla luimme, että kotimaassa on lumi-inferno ja pakkashärdelli, meillä oli viitisen astetta lämmintä ja aurinko paistoi Rotterdamin kupeessa. Suunnitelma oli ajella Maastrichtiin, jossa emme ole aiemmin käyneet.

Matkalle otimme pienen välipalakohteen, Baarle-Nassaun ja Baarle-Hertogin, siellä nimittäin on alankomaalaisen kylän keskellä pieniä palasia Belgiaa, tuo Hertog-osa on sitä Belgiaa. Siellä kuulema taloissakin voi olla keittiö Alankomaissa ja olohuone Belgiassa. #kuihienooseon Saimme pysäköityä auton kadun varteen ja sen etuosa oli Alankomaissa ja perä Belgiassa.

Kävimme parissa kirkossa ja yhdessä ruokakaupassa, ostimme rumia postimerkkejäkin.

Liikenne oli tänään vaihtelevaa, paljosta hirveän paljoon ja välillä oli mukavia pienempiä teitä, joilla ei ollut kauhean paljon liikennettä. Yksi #vesitorni näkyi myös.

Nyt olemme Maastrichtissa huvivenesataman yhteydessä olevassa matkaparkissa, jossa on kyllä palvelut kohdallaan, ainoastaan tiskipaikkaa ei ole.

Kävelimme keskustaan muutaman kilometrin, mutta siltä osalta en saanut kuvia siirrettyä, joten joudutte uskomaan kun sanon, että oli sekä rumia että kauniita taloja.

Huomenna kävelemme suureen museoon, jossa toivoaksemme on hienoa taidetta. (kerran erästä näyttelyä luonnehdittiin näin: esillä on hienoa taidetta ja Juhani Palmun töitä)

Tässä matkaparkissa on lisäksemme muutama britti, yksi ranskalainen, yksi belgialainen ja sveitsiläinen auto, loput ovat alankomaalaisia.

Ensimmäinen reissuviikko on kasassa ja huomenna alkaa toinen. Säät eivät ole olleet kauhean keväiset, mutta ei tässä voi valittaa, kun ei kuitenkaan ole puolta metriä lunta.