Korean Coleslaw
- neljäsosa pienestä punakaalista
- 1 omena
- 1 porkkana
- 2 kevätsipulia
- 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
- 1 rkl soijakastiketta
- 1 rkl sitruunamehua
- 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
- paahdettuja seesaminsiemeniä
| Kuvassa näkyy sukkajalkani |
Reissusta palattuamme tein kimchisatsin, joka onnistui aika hyvin, kaali fermentoitui kivasti, tulisuus oli hiinä ja hiinä, yhtään tulisempaa emme kaivanneet. Tänään purkissa oli enää vain vähän lientä. Kauppareissulta oli hankittuna pieniä kurkkuja, ei ihan meikäläisiä kasvihuonekurkun kokoisia, muttei kuitenkaan avomaankurkun kokoisia. Siltä väliltä. Niistä tein meille sivukkeeksi kurkkukimchiä.
Ateria koostui nopeista kokattavista, olin laittanut jo aamupäivällä broilerin sisäfileitä (se on niiden kauppanimi, enkä ole vieläkään ottanut selvää onko se ihan oikea nimitys rintafileen vierestä leikatulle ohuelle suikalemaiselle palalle) marinadiin. Olin ostanut Lidlistä pienen purkin Korean BBQ-kastiketta, jota käytin 2 kukkurallista teelusikallista 350 grammaan broileria. Sekoittelin marinadin lihapaloihin ja laiton jääkaappiin maustumaan. Kastike ainakin tuoksui oikeanlaiselle.
Minun piti aika kauan kerätä rohkeutta kimchin tekemiseen, muutama kiinankaalikin siinä meni muihin käyttöihin ja ehkä vähän kompostiinkin, ennen kuin sain aloitettua. Voin kyllä osaksi syyttää unnia (sisko), sillä hän toi korealaisiin huippukokouksiin itse tekemäänsä Korean herkkua. Olen myös ostanut pieniä purkkeja erilaisia kimchiversioita, mutta pitihän minun itsekin kokeilla, selvä se.
Otin varman päälle ja tein Marttojen ohjeella tämän ensimmäisen eräni, sillä jos johonkin voi maailmassa luottaa niin Marttoihin, jopa kimchiasioissa. Olen lukenut lukemattomia korealaisia ohjeita, on emergency kimchiä, jos aivan akuutti hätä iskee, on vegaanista kimchiä, on isoäidin ohjetta ja satoja ellei tuhansia muita. Mutta nyt siis Marttojen ohjeella. Valkosipulin ja inkiväärin kohdalla käytin valmista murskaa, määrät joten kuten sovellettu.
| Suolattu ja sokeroitu kaali ennen painon laittamista. |
Viikonloppuna meillä oli kokonaan korealaisista sivukkeista koostunut ateria, mikä tietää paljon tiskiä niin kokkausvälineiden kuin kattauksenkin vuoksi. Sattui olemaan edullisen sähkön päivä, joten ylimääräinen tiskikoneen täyttö ei harmittanut.
Pöydässä oli useita sivuruokia, joista uusi kokeilu oli korealainen kaalipannukakku. Etsin yleisohjeita tällaiselle nopealle banchanille (korealainen sana pienille sivuruoka-annoksille) enkä enää muista mistä neuvot lopulta otin. Tässä kannattaa käyttää pienehköä tarttumatonta paistinpannua ja suurta paistinlastaa, että saa pannukakun kokonaisena käännettyä. Luultavasti sama kääntötekniikka kuin espanjalaiselle perunatortillalle sopisi myös tähän, eli kannen tai lautasen kautta kääntö, mutta en nyt sitä hoksanut tekovaiheessa.
Mandu on korealainen nimi täytetylle taikinanyytille, englanniksi sanotaan dumpling, japaniksi niiden nimi on gyoza ja Kiinassa jiaozi. Minulla oli pakastimessa pussillinen Lidlin Aasia-teemaviikolla ostettuja taikinanyyttejä, pakkauksen mukaan kyse oli gyoza-nyyteistä, joten Japaniin oltiin kallellaan. Mutta ihan samaan tapaan yleisaasialaisesti taikinanyytit ovat tavallista ruokaa monessa maassa. Koska otin neuvot korealaisesta ruokablogista, käytän nimeä mandu, se on kaikkein helpoin kirjoittaakin! Lähdepostauksessa Hyosan valmistaa mandut alusta asti, mutta puhuu myös siitä, miten näppäriä pakastetut nyytit ovat käyttää.
Tein tämä sivukkeen sinä päivänä, kun söimme pääruoaksi Tornado Omeletten, se paistui nopsasti muiden paisteluiden sivussa kolmannella pannulla. Olin ottanut mandut leivinpaperin päälle sulamaan noin puoli tuntia aiemmin, erottelin ne silloin toisistaan. Sulaessaan könttiin jääneet nyytit tarttuvat aikalailla toisiinsa, kun taikina pehmenee ja taikinakuori menee helposti rikki sulia nyyttejä irrotellessa. Pannulla paistaessa tämä ei ole niin ongelmallista, mutta keitettäessä täytteet karkaavat helposti nyytin kuoreen tulleesta reiästä.
Kun muissa ruoanlaittovaiheissa oli sopiva väli, laitoin pannulle öljyä ja kun pannu oli kuuma, nostelin mandut pannulle kaikki samalle kyljelleen. Paistelin niin pari kolme minuuttia ensimmäiseltä puolelta ja kun kuori alkoi saada väriä, käänsin kaikki toiselle kyljelleen paistumaan.
Nostelin mandut tarjoilulautaselle, koristelin ne pienellä määrällä seesaminsiemenöljyä ja ripottelin päälle ruohosipulia ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Dipiksi sekoitin sitruunamehua, seesaminsiemenöljyä, soijakastiketta ja seesaminsiemeniä. Pannulla paistetut mandut (gyozat, jiaizit, dumplingit) olivat mitä mainioin nopea sivuke, näissä oli täytteenä tofua ja kasviksia, mukana oli hieman chiliä tuomassa potkua. Kuoren osittainen pehmeys ja osittainen rapeus teki niistä helpot kastaa dippiin ja syödä puikoilla. Tahdon opetella myös tekemään manduja alusta asti, tai ainakin täyttämään valmiita kuoritaikinapyörylöitä. Niitä saa ostaa ainakin aasialaisia ruokatarvikkeita myyvistä kaupoista.
Vaikka tämä nyt olikin pika/valmis/eines/pakasteosastoa, lisään postauksen siltikin CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaisen keittiön kokeiluni.