Nopea tähdenlentopasta

Tänään Giro d'Italia jatkui neljännellä etapilla. Meillä oli nopeana ruokana eiliseltä lepopäivän aterialta jääneistä tähteistä tehty pasta-ateria. 

Lohi-katkarapupasta kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• noin 30-40 g kylmäsavulohta
• noin 15 kypsää katkarapua
• 8 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Keitin pastan kypsäksi ja kaadoin veden kattilasta. Lisäsin kuumaan pastaan silputun lohen ja katkaravut, mozzarellapallot ja paljon tuoretta tilliä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Oikein hyvin maistui pikainen ateria aineksista, joita meillä oli vain vähän jäljellä, mutta eivätpä ehtineet mennä huonoiksi. 

Neljäs etappi Girolla päättyi taas ennen kuin ehdimme lähetyksen pariin. Katsoimme tallenteelta 35 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi UAE-tallin Jhonatan Narvaez ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Giulio Ciccone. Jonas Vingegaard on sijalla 11. 

Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Kotivara kunnossa – katkarapupasta CampaAdrian varastoista

Olemme olleen nyt Ranskassa muutaman viikon, mutta vielä maa pääsi taas muistuttumaan, että olemme ulkomaanpellejä, emmekä ymmärrä mistään mitään. On viimeinen päivämme Oleronin saarella ja ajattelimme, että mehän menemme syömään ensimmäiset osterit ja crevetit. Katsoimme ravintoloita jo ennalta ihan paikanpäällä, se oli muutama päivä taaksepäin, ravintolat olivat päivällä auki ja turistelijoitakin oli jonkun verran liikkeellä. Luimme hyviä ja huonoja arvosteluita paikoista ja tarkastimme aukioloaikoja. Mutta emme muistaneet sitä tärkeintä. Eihän sitä ruokaa nyt koko päivää ole tarjolla, vaikka paikka olisi auki. Lounas on iltapäivän alussa, sitten keittiö menee kiinni ja aukeaa sitten illalla, mahdollisesti. 

Niinpä me tulimme tyhjin vatsoin takaisin leirille ja alkoi vielä sataakin. Sinänsä pieni kävelyretki ei haitannut mitään emmekä olleet varsinaisesti pettyneitä tai vihaisia tai mitään muutakaan. Nauratti, ettemme muistaneet tätä juttua rakkaasta Ranskasta. Meillä oli jopa sateenvarjot mukana ja CampaAdrian ulkovarustelut oli koottu jo pois, edes markiisi ei kastunut ajatellen huomista lähtöä. Joten nouhätä. Kyllä me ruokaa saisimme, tekisimme sen itse. Emme ajatelleetkaan kävellä uudelleen seitsemän jälkeen illalla keskustaan, hyvänen aika, sehän on jokaisen eläkeläisen nukkumaanmenon tienoilla. 

Katkarapupasta kostoksi yhteiskunnalle

• 100 g pakastekatkarapuja sulatettuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli silputtuna
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl konjakkia
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kermaa (yhä on kotimaista kermaa täysin kunnossa)
• basilikaa
• parmesaania raastettuna
• 150 g spagettia 
• vettä keittämiseen + hyvä ripaus suolaa

'Nduja on uusi suosikkini, pakko ollakin, sillä se on parin desin purkki ja sitä kuluu niin vähän kerrallaan. Laitoin sitä tähänkin ruokaa, että edes vähän kuluisi. Olen oppinut tämän ruoan aikoinaan siskoltani ja hänen silloiselta puolisoltaan, he kuulema olivat oppineet sen jostain ruokalehdestä. Olen tehnyt tätä kymmeniä, ellen sata kertaa, ohje on muuntunut vuosikymmenten varrella jonkun verran. Ei ollut 80-luvulla 'Ndujasta kuultukaan. 

Laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessani silppusin sipulin ja keräsin muut ainekset käden ulottuvilla. Katkaravut olivat olleet sulamassa siitä asti, kun palasimme pettymyksentäyteiseltä kävelyretkeltä. Taputtelin niitä paperiarkkiin hieman kuivemmiksi. 

Kuullotin sipulia oliiviöljyssä muutaman minuutin pannulla ja lisäsin mukaan 'Ndujan ja valkosipulimurskan sekä konjakin. Seuraavaksi kaadoin mukaan kerman ja nostin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Samaan aikaan pastavesi alkoi olla kiehuvaa ja suolasin sen tymäkästi. Lisäsin pastan kiehumaan, se oli nopeaa laatua, vaati vain kolmen minuutin keittämisen. 

Kerma kiehui pannulla hyvin kasaan ja lisäsin mukaan kuivatut katkaravut ja sekoittelin, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Pasta alkoikin siinä vaiheessa olemaan kypsää ja Antti kävi kaatamassa veden pois kattilasta. Emme kaada pastankeittovettä auton viemäriin, siinä on liikaa tärkkelystä. Sekoitin kypsän pastan kastikkeeseen ja annoksiin tuli vielä päälle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania. 'Nduja toi kyllä kivan vivahteen ruokaan, ei liikaa tulisuutta, mutta hieman lämpöä.

Giro d'Italian 15. etappi oli oikea vuorietappi. Siitä oli pitkä lähetys ja arvelimme, että ehtisimme käydä syömässä kylillä ja nähdä vielä lopun. Muuten meni oikein, mutta emme siis saaneet ruokaa, vaan palasimme katsomaan 65 km lopusta. Sekin oli hyvä juttu. Päivän nopein oli Carlos Verona, jonka perhe oli heti onnittelemassa häntä etapin maalin jälkeen. Hieno sattuma vai oliko hän nähnyt etiäisen, että nyt minä voitan tänään, tulkaa te nyt sieltä Espanjasta minua onnittelemaan. Kokonaiskilpailussa suosikkini Primoz Roglic vajosi taas sijalle 10 ja on aika monta minuuttia jo kärjen takana. Isaac del Toro jatkaa tiistaina lepopäivän jälkeen pinkissä ja on jo osoittanut, että hän ei ole mikään yhden päivän johtaja, vaan kova jätkä. 

Minuakin nopeampi katkarapupasta

Nyt ollaan jo niin kesässä, että pitää luopua toppatakeista. Me olemme luopuneet niistä jo Alankomaissa, mutta italialaisetkin varmaan pian niistä luopuvat. He kun pukeutuvat kalenterin, ei sään mukaan. Kävimme aamulla tuossa aivan vieressä olevassa Tarasconin linnassa, ehdimme sinne juuri sopivasti ennen kuin se meni päiväpaussin ajaksi kiinni. Oli kyllä todella hieno linna pitkästä aikaa. Katalaanit joutuivat nauttimaan siellä vapaudenriistosta jo 1400-luvulla ja se toimi  muutoinkin vankilana pitkän aikaa, aina 1926 asti. Siellä oli paljon seinäraaputuksia, siihen aikaan nekin tehtiin nätillä käsialalla, eikä tiettävästi näkynyt mitään v-sanoja millään kielellä.

Muutoin minä pidin tonttipäivän, Antti kävi tiedusteluretkellä maantiepyörällä. Minä katsoin melkein loppuun tämänhetkisen k-draamani Queen of Tears, se on ihana <3 Päivällisenä meillä oli nopeaakin nopeampi katkarapupasta. Se on aivan arkinen ruoka meillä kotioloissakin, syömme sitä useita kertoja vuodessa. Nyt oli pieni pussi katkarapuja auton pakastimessa ja pastaa nyt pitää aina olla. 

Katkarapupasta kahdelle

• 1,5 l vettä
• suolaa pastaveteen
• sopivasti spagettia kahdelle (oli kahta eri keittoaikaa vaativaa pastaa, joten ensin keitin pitempää vaativaa ja lisäsin sitten nopeampaa loppupuolella keittämistä)
• 150 g pakastettuja kuorittuja ja sulatettuja katkarapuja
• 1 punasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kermaa
• 3 rkl konjakkia
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania
• kivellisiä mustia oliiveita

Laitoin pastaveden kiehumaan ulos viritetylle Campingaz-grillille, joka oli laitettu liesimoodiin (ei kuumuuden jakajaa eikä paistolevyä). Silppusin sipulin ja valkosipulin, kuumensin toisella keittimellä (sekin ulkona) pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin sitten sipulit ja valkosipulit öljyssä, kun pastankeitto oli puolivälissä. Lisäsin pannulle konjakin, kerman ja suolaa ja pippuria. Kun pasta alkoi olla kypsää, lisäsin katkaravut pannulle ja sekoitin. Kerma oli kiehunut kokoon muutamassa minuutissa aika hyvin, olisi saanut mennä hieman sakeammaksikin. Antti kaatoi pastaveden pois ja sekoitin kastikkeen pastaan. Annoksiin tuli vielä tuoretta basilikaa, muutama oliivi, paljon pippuria ja parmesaania. 

Giro d'Italia oli ajettu aivan meille mitään kertomatta rivakkaa vauhtia ja vaikka netti nyt toimikin hyvin, emme ehtineet katsoa sitä yhtään (omilla gigoilla, emme olisi käyttäneet paikan wifiä siihen). Tämänvuotinen kisa alkaa vaikuttaa hieman tylsältä, sillä Tadel Pogacar näyttää jälleen voittaneen etapin ja johtaa kokonaiskilpailua. On hän saanut ihan tosissaan sotkea kyllä lopussa, sillä samalla ajalla ja pari sekuntia perässä on tullut maaliin useita muita ajajia. En toivo tietenkään mitään huonoa hänelle, miksi toivoisinkaan, onhan hän suosikkini, mutta alkaa hieman pelottaa tuollainen ylivoima. 

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä. 

Korealainen pyttipannu

• 1 rkl wokkiöljyä
• 10 cm pätkä purjoa silputtuna
• 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
• 2 kananmunaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 2,5 dl tähderiisiä
• 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
• 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rk sitruunamehua
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• pippuria

Tähdesivukkeet

• muutama soijamarinoitu viiriäisenmuna (tällä ohjeella)
• pikkuisen jälkimarinoitua munakoisoa (sama ohje, mutta kesäkurrella toteutettuna)
• ei ollut enää kimchiä

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

Kalavartaat hienon Matisse-museon ja kuudennen etapin päivänä

Tänään emme enää olleet etapin varrella, vaan jatkoimme matkaa syvemmälle sisämaahan. Poikkesimme katsomaan Cambrain kaupungin laitaman sotilashautausmaata. Siellä oli samalla hautausmaalla vierekkäin ainakin ranskalaisia, brittejä, venäläisiä ja saksalaisia sotilaita ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tuli mieleen, kuten aina, kun tuollaisissa paikoissa käy, että miten monta ihmiselämää sota on katkaissut ja tekee yhä. Tuollaisessa paikassako sitä pitäisi tiettyä presidenttiä käyttää muistuttamassa mieleen, että tätäkö maailma tosiaan tarvitsee lisää? 

Vesitorneja on ihan valtavasti, näimme tänään varmaan 50 vesitornia, mutta emme varsinaisesti menneet niitä katsomaan. Otin kuvia ohiajaessa vaihtelevalla menestyksellä. Tässä pari torneista. 

Päivän museo oli Matisse-museo Le Cateau-Cambresissa. Näin eilen sinne tienviitan ja iltasella katsoimme, että sehän olisi mukavasti matkan varrella kohti Epernayta. Matisse syntyi tuossa kaupungissa vuoden 1869 viimeisenä päivänä. Museo oli kertakaikkiaan hieno paikka ja ilahduimme lipunhinnoistakin, vain 6 €. Matissen töitä oli tietysti laajalti esillä, mutta myös esimerkiksi Chagalia. 

Museon jälkeen lähdimme suunnistelemaan kohti samppanja-aluetta. GPS tykkäsi vähän liian pienistä teistä, joten meidän oli oltava hieman tottelemattomia ja suunnistimme itse isommille teille. Nyt jopa maksulliselle moottoritielle kohti Reimsiä. Saavuimme iltapäivän ruuhka-aikaan Epernayn kunnalliselle leirialueelle ja nyt olemme mukavasti asettuneet suurten puiden varjoon, jos sattuisi tulevina päivinä aurinko paistamaan enemmän kuin nyt.

Päivällisenä meillä oli Antin kalareissun saalis, hän kävi aika lähellä olevassa jättimäisessä Carrefourissa ja toi kalavartaita ja katkarapuja grillattavaksi ja söimme ne oikein hyvällä ruokahalulla tuoreen patongin ja salaatin kanssa. Sen kummempaa ruokaohjetta tässä ei tarvita, kunhan grillasimme merenelävät Campingazin grillin tasaisella levyllä ja sommittelimme muut ainekset lautasille. 

Tour de Francessa oli suurten muutosten päivä. Wout van Aertille sattui ilmeisesti jonkunlainen väsähdys, sillä 20 km ennen maalia hän oli vielä yksin kärjessä, mutta lopussa hän tuli maaliin minuutti kaupalla voittajan jälkeen kaukana pääjoukon takana. Voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja olipa hän iloisen näköinen maaliviivalla. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua ja nuorten kilpailua. 

Chorizo-katkarapupastaa

Tänään piti grillata maissia, mutta aina kun ajattelin, että nyt voisi aloittaa, alkoi sataa eikä hiiligrillaaminen sateella ole kovin kivaa. Niinpä tein meille pikaisen pastan, johon käytin eiliseltä jääneet katkaravut ja pätkän chorizoa. Siinä sitä on Espanjaa vaikka kuinka paljon! 

Chorizo-katkarapupastaa

• spaghettia minun peukkuni ja etusormen muodostaman ympyrän verran
• reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• noin 150 g kuorittuja kypsiä katkarapuja 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä chorizoa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pientä punasipulia varsineen
• 6 soikeaa pientä tomaattia
• pippuria 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa 
• raastettua parmesaania

Keitin pastan kypsäksi. Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulit ohuiksi viipaleiksi ja paahdoin niitä muutaman minuutin pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle pikkukuutioiksi leikatun chorizon. Kun chorizo oli paahtunut rapeaksi, lisäsin mukaan silputun sipulin ja lohkoiksi leikatut tomaatit. Kun pasta oli melkein kypsää, ripottelin pannulle katkaravut. Sekoittelin ja kun pasta oli kypsää, nostelin sen pannulle. Sekoittelin ja maustoin pippurilla, yrteillä ja parmesaanilla. Suolaa tämä ei erikseen tarvinut, koska chorizossa on sitä riittämiin. 

La Vueltan toinen etappi ajettiin mesetalla, tuolla suurella tasangolla pohjoisessa Espanjassa. Kuumassa säässä ajettiin melko tarkkaan neljä tuntia ja ykkösenä maaliviivan ylitti Jasper Philipsen, kokonaiskilpailua johtaa Primoz Rogic. Ikävä kolarointi neljä kilometriä ennen maalia saattoi päättää muutaman ajajan Vueltan. 

Aasiahko kalakeitto

Kolme vuotta sitten minulle sattui paha mokka. Tein töissä keittoa työlounaaksi kansallisena kalakeittopäivänä, mutta tulin tietämään moisen päivän olemassaolosta vasta, kun keitto oli jo kattilassa ja sehän oli tietysti kanakeittoa. Tai ei se ollut edes sitä, vaan broilerikeittoa. Mutta kyllä se silti maistui. Jos minä jotain töistä kaipaan, niin noita päiviä jolloin oli  mahdollista tehdä ruokaa kaikille. Ja niitä kaikkia myös kaipaan. Mutta en muuta. 

Tänä vuonna meni vähän paremmin, mutta päivällä meni nytkin pieleen, sillä söimme kalakeittoa jo eilen. Tämän keiton sommittelin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Siihen meni vihanneslaatikosta yhtä jos toista ja loput menivätkin sitten kompostiin, tuli hieman hävikkiä, mistä olen pahoillani. Merenelävät otettiin pakastimesta, joten kotivararuoka tämäkin oli kokonaisuudessaan. 

Kalakeitto kansallisen kalakeittopäivän aattona

• 150 g lohta kahtena nahattomana annospalana
• 6 jättikatkarapua
• sitruunamehua
• wokkiöljyä
• 1 sitruunaruoho
• pieni pala inkivääriä
• 4 pientä perunaa
• 2 pientä porkkanaa
• 4 pientä suippopaprikaa
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 2 kevätsipulia
• 1 limen kuori raastettuna ja puolikkaasta mehu, puolikas lohkoina tarjoiluun
• suolaa ja pippuria
• jauhettua chiliä
• jauhettua kurkumaa
• 3 dl vettä
• 1 tölkki kookosmaitoa

Sulatin kalapalat ja katkaravut, maustoin ne kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja jätin ne lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanat, perunat ja inkiväärin ja leikkasin kaikki ohuiksi tikuiksi. Samoin leikkasin paprikat ja sipulit suikaleiksi. Sitruunaruohosta otin päällimmäisen kuorilehden pois ja naputtelin sitä veitsen lappeella muutaman kerran. 

Kuumensin pannulla lorauksen öljyä ja kuullotin hetken kasviksia, noin 5 minuuttia ja kumosin ne kattilaan. Lisäsin sinne sen verran vettä, että kasvikset peittyivät. Keittopohja kiehui noin kymmenen minuuttia, kunnes ohuet tikut ja suikaleet olivat kypsiä. 

Kuumensin pannun uudelleen ja nostelin ravut pannulle. Kun ne olivat saaneet kauniin värin pannulla, nostin ne kattilaan. Lisäsin sinne kookosmaidon ja maustoin keittoa suolalla, pippurilla, kurkumalla ja chilillä. Ripottelin puolet limenkuoriraasteesta ja puristin puolikkaan limen mehun kattilaan. Sekoittelin ja maistelin. 

Kun keittopohjassa olivat maut kohdallaan, annoin sen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että paistoin kalapalat pannulla rapeapintaisiksi, mutta juuri ja juuri läpikypsiksi. Annoksiin kauhoin ensin lientä kasvisten ja rapujen kera ja pinnalle asetin lohipalan.  Sitruunaruohotikun nostin pois ja kompostiin. Päälle vielä hieman kevätsipulisilppua ja loput limenkuoriraasteesta. Hyvin lämmittävä keitto runsaan inkiväärin ja pienen chililisän kanssa. 

Elokuvajuhlat ovat finaalissa, sataseen ei ole enää pitkä matka. Tänään vuorossa oli ensin yksi sellaisista elokuvista, joista olin ajatellut, etten koskaan halua enää nähdä sitä. Mutta koska Anttikin on katsonut Austenin ja Bridgetin, niin minäkin sitten katsoin Kellopeliappelsiinin (Clockwork Orange) vuodelta 1971. Minulla oli se mielikuva, että se on alusta loppuun järjetöntä, vastenmielistä väkivaltaa. Alku olikin sitä siinä määrin, että koitin huokailla merkitsevästi. Onneksi väkivallan osuus sitten väheni tai ainakin muuttui sen verran, että saatoin katsoa elokuvan loppuun. Antti sanoi sen olleen parempi kuin hän muisti ja minä pystyin sanomaan, ettei se ollut niin huono ja kamala kuin minä muistin. Toisaalta kyllä saatoin muistella jotain muuta elokuvaa, sillä minulla oli mielikuva, että siinä mellastettaisiin jossain oppilaitoksessa suuri osa ajasta, eikä tässä kyllä sellaista ollut. Oli muuten hassu tunnistaa Dimin roolissa Warren Clarke, joka on näytellyt sittemmin mm. Yorkshiren etsivissä. Nyt minun ei tarvitse enää koskaan katsoa Kellopeliappelsiinia. Jos siinä oli jotain hienoa symboliikkaa tai opetusta tai muuta, niin ei auennut minulle, eikä se minua haittaa ollenkaan. 

Illan toinen elokuva oli sitten paljon parempi katsottava, vaikka siinäkin on epämiellyttäviä kohtia. Niille on kyllä minun mielessäni parempi "oikeutus" kuin Kellopeliappelsiinissa. Katsoimme vuonna 1996 valmistuneen Trainspottingin. Siitä on sellainen aikalaismuisto, että nuorempi poikamme syntyi sinä kesänä, kun Trainspotting tuli teatterilevitykseen meilläkin. Kävimme silloin erikseen katsomassa elokuvia, vuorotellen sen mukaan miten lastenhoidolta pääsimme. Mutta tätä Antti ei antanut minun mennä heti katsomaan, hän sanoi, että siinä olisi liian paha kohta juuri vauvan saaneelle ja siinä hän oli ihan oikeassa. Kohtaukset Dawn-vauvasta ovat liian paha yhäkin katsottavaksi. Sillä kohtaa menen aina ripustamaan pyykkejä tai tänään tarkistamaan onko pihalla jäniksiä. Samoin se missä Spud joutuu menemään tyttökaverin luona aamiaishuoneeseen, sitäkään en katso. Mutta muuten Trainspotting on hyvä elokuva. Olemme katsoneet sen uudemmankin, mutta emme kumpikaan muista siitä paljon mitään, sen voisi myös katsoa vielä tässä joutessamme. Alkuperäisessä elokuvassa surullisinta (vauvakohdan lisäksi) on se miten pienestä voi olla kiinni, että ihminen lähtee huumeiden tielle ja katoaa sinne, Tommyn kohtalo on karmea. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996

Seafood chowder

Talvipäivään sopii mainiosti lämmittävä keitto, juuri sellainen oli tämä mereneläväsoppa, jota fiinisti otsikoin seafood chowderiksi. 

Seafood chowder

• 350 g pakkaus Pirkka-pakastemereneläviä (en yleensä mainitse tuotemerkkejä, mutta nyt teen poikkeuksen)
• 4 kuorittua, raakaa jättikatkarapua
• 2 rkl kuumuutta kestävää öljyä
• 4 pientä perunaa
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 1 porkkana
• 1 pieni vihreä suippopaprika
• 1 pieni punasipuli
• 1 kevätsipuli
• kourallinen pakasteherneitä
• 1 limetin mehu
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta korianteria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 dl kuivaa valko- tai roseviiniä
• 1 pieni tetra kookoskermaa (2 dl)
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä

Sulata merenelävät, minulla oli lisänä 4 jättikatkarapua, lähinnä ulkonäkösyistä, ei olisi ollut välttämätöntä. Jätä ne siivilään valumaan.

Leikkaa perunat, porkkana, inkivääri, sipuli ja paprika ohuiksi tikuiksi tai suikaleiksi. Silppua kevätsipuli ja korianteri. 

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi, tai käytä kasvis- tai kalalientä. 

Kuumenna syvässä pannussa öljyä ja kuullota perunasuikaleita yhdessä porkkanan, paprikan, inkiväärin ja sipulin kanssa muutamia minuutteja. Lisää pannulle viini ja anna kiehua pari minuuttia. Kaada mukaan kuuma vesi+fondi (tai liemi). Kun seos kiehuu, kaada merenelävät pannulle ja sekoittele. Lisää kookoskerma, herneet, puolikkaan limetin mehu ja hieman kevätsipulisilppua. Jätä osa silpusta ja korianteri odottamaan tarjoilua. Mausta suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla.

Anna keiton kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes peruna ja porkkana on kypsää. Tarkista onko tarpeeksi suolaa, ja pippuria. Annostele keittoa lautasille, purista päälle toisen limettipuolikkaan mehu ja ripota pinnalle loput kevätsipulista ja runsaasti korianteria. Hyvin lämmittävää keittoa. Söimme tästä isot lautaselliset ja huomiselle jäi vielä puolet, eli tämä on hyvinkin neljän hengen kerta-annos. 

Ruokailun jälkeen jatkuivat elokuvajuhlat ensin Miloš Formanin Amadeuksella. Se on vuodelta 1984 ja meidän DVD-versiomme on vuoden 2002 director's cut, joka on  vielä alkuperäistä teatteriversiota pitempi.  Olen katsonut Amadeuksen monta kertaa enkä piittaa kauheasti siitä, miten totuudenmukainen se on tai oikeammin ei ole, se on hieno elokuva ja Tom Hulce tekee Mozartista aivan valloittavan tyypin. Pidän siitä erityisesti, miten reipasta Amerikan aksenttia näyttelijät puhuvat, etenkin Stanzia esittävä Elizabath Berridge. En ollut muistanut, että elokuva sai niin monta Oscaria, kaikkiaan kahdeksan, joista yksi  meni Salierin roolin esittäneelle F. Murray Abrahamille. Tom Hulce oli  myös ehdokkaana, ei liene ollut kovin yleistä, että kaksi näyttelijää on ehdolla samassa kategoriassa samasta elokuvasta.  

Illan toisena elokuvana oli Dennis Hopperin ohjaama ja hänen ja Peter Fondan näyttelemä Easy Rider. Olemme ostaneet tuon DVD:n joltain Saksan matkalta, sen kuori on saksalainen ja varmaan ostopäätökseen on vaikuttanut lähinnä se, että siinä on ollut suomenkielinen tekstitys ja se on ylipäätään ollut saatavilla. Ostimme silloin DVD-kauden alussa melko hulvattomasti elokuvia, miten niitä nyt oli saatavilla. En muistanut tästä elokuvasta juuri mitään, se ei tule televisiostakaan kovin usein. Katsoimme joitakin aikoja sitten Jack Nicholsonin elämästä ja urasta kertovan dokumentin ja siinä mainittiin Easy Rider ja se miten Nicholsonin kerrottiin "varastaneen" elokuvan. Arvelimme sen kuuluneen asiaan Nicholsonista kertovassa dokumentissa. Eipä se kyllä liioittelua ollut. Elokuva alkoi löysällä ajelulla ja haahuilulla, sai puhtia siksi aikaa, kun Nicholson oli mukana, levähti taas haahuiluksi ja päättyi tylysti. Aivan todella tylysti, mikä sai taas ajattelemaan miten ajankohtainen voi elokuva olla vielä vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeen, Easy Rider on vuodelta 1969.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)

Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• valkosipulin kynsiä
• sipulia
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• pimentonia
• persiljaa

Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kykyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 

Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic.