Leipurin perunat

Miten käyttää 5 tuntia 115 km matkaan autolla? Sellainen siirtymä meillä tänään oli, sillä mehän emme malta koskaan viipyä leirialueella aamulla niin myöhään kuin mahdollista, eli tällä kertaa puoleenpäivään asti. Kymmenen maissa olimme syöneet aamiaisen, oli tiskattu ja koottu kaikki kamppeet paikalleen ja katsottu kartasta sopiva reitti, jolla olisi brocanteja, kirppareita, ehkä joku kirkkokin ja lopuksi suuri ruokakauppa, josta saisimme hankittua tuleviksi päiviksi ruokaa ja juomaa. On sen verran lämmintä, että 9 litraa juomavettä ei kovin pitkään riitä. Käytämme ostovettä juomiseen, viinin laimentamiseen, kahvi- ja teevetenä ja usein myös ruoanlaittovetenä. Ostamme samaa edullisinta pullovettä kuin ranskalaisetkin, ainoa huono puoli siinä on muovijäte, mutta kierrätämme sen niin tarkkaan kuin voimme. 

Olimme katsoneet valmiiksi muutamia osto- ja myyntiliikkeitä (brocante) ja yhden Emmaus-järjestön kirpparin ja kävimme kaikkiaan viidessä tai kuudessa tämmöisessä kaupassa. Kaikki olivat hyvin erilaisia, mutta yhtään yltiöpölyistä, pimeää ja vähän hämäräperäistä ei tänään osunut kohdalle. Kaikissa oli paljon muitakin asiakkaita, osa meidän kaltaisiamme ulkomaapellejä, osa ranskalaisia. 

Sen verran olemme jo järkevöityneet, ettemme ostaneet kolmea kohdalle osunutta Jeanne d'Arc-patsasta. Yksi oli pienehkö ratsastajapatsas vitriinissä, se maksoi 60€, siitä ei ole kuvaa. Sitten oli yksi sellainen, jossa oli kellojalusta (145€) ja kolmantena noin 70-80 senttinen kipsipatsas, jolta puuttui kärki toisesta jälkineesta, siinä ei näkynyt hintaa. Mutta se oli kerrassaan niin suuri, että sille olisi pitänyt hommata turvaistuin. 

Parasta päivän brocanteissa oli se, että yhdestä löytyi hääkuva! Meillähän oli viime kuussa hääpäivä, jo aika mones ja tuli mieleen, että pitääpä ostaa sellainen oikea hääkuva, kun emme ole aikoinaan hääkuvassa käyneet. Näimme yhden hääkuvan Vannesin lähellä kesäkuun puoliväissä yhdessä brocantessa, mutta silloin emme sitä älynneet ostaa. 

Sen jälkeen olemme käyneet monessa kaupassa ja kirpparilla, eikä ole ollut valokuvia kaupan, ennen kuin tänään. Tärkeintä oli, että kuvassa vihkipari näyttää mahdollisimman vakavilta ja sitä he tosiaankin ovat. En osaa heti arvata, kuinka vanhasta kuvasta on kyse, mutta on se varmaan yli sata vuotta vanha. Minusta ei ole epäasiallista ostaa ja laittaa kuvaa postaukseen, koska kuva oli myytävänä kaupassa eikä siinä näy nimiä kohteista eikä kuvaamon nimeä. Nyt meillä on "ikioma hääkuva"! Aika hienot puvut "meillä". 

Tulimme meille uudelle leirialueelle melkein heti, kun respa iltapäivällä avautui. Ihan lopussa ajoimme harhaan muutaman kilometrin lisälenkin, kun herpaannuin niin lähellä kohdetta ja oikea risteys jäi huomaamatta. Juuri kun kiertoliittymää tarvittaisiin, sitä ei ole samantien tarjolla. Tämä on asiallinen kunnallinen camping, jolla viivymme kolme yötä. Enempään ei ole mahdollisuuksia, koska #complet. Täytyy heti tänään, viimeistään huomenna etsiä seuraava paikka ja varata. 

Päivän ranskalainen ruoka oli leipurin perunat, les pommes de terre boulangères. Ohjeen otin täältä. En ole varma, olenko kuullut aiemminkin saman tarinan kylän leipurista, jonka vastuulla oli pitää uuni kuumana aikana, jolloin kaikilla ei ollut kotona omaa uunia ruoanlaittoon. Kun leivät oli aamulla paistettu, leipuri otti vastaan kyläläisten ruokapadat ja vuokat ja paisteli niissä päivälliset monen talon pöytään. Voi olla, että tällaista on ollut muissakin maissa kuin Ranskassa, mutta joka tapauksessa, sympaattinen tarina. 

Kuten lähdeblogin kotikokki, minäkin tein ruoan liedellä pannulla, koska minulla ei ole uunia, eikä leirialueellakaan ole leipuria, jonka uuniin olisin voinut vuokani viedä. Pannullakin onnistui hyvin. 

Leipurin perunat kahdelle

• 75 g lardonia (ranskalaista pekonisuikaletta)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 10 pientä ranskalaista perunaa neljään lohkoon leikattuna
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• pippuria
• tuoretta timjamia

Laitoin lardonin pannulle ja liekkiä alle pienimmällä teholla. Paistoin pekonisuikaleet rapeiksi ja odotellessa viipaloin matkamandoliinilla sipulin ohuiksi viipaleiksi. Kun pekoni (se lardon) oli rapeaa, lusikoin sen lautaselle odottamaan ja laitoin sipulit pekonin rasvaan kypsymään. Vähän piti lisätä oliiviöljyä, sillä pekonista irtosi rasvaa hämmästyttävän vähän. Sipulin paistuessa leikkasin perunat lohkoihin. Kun sipuli oli mysiytynyt, lusikoin sen pekonin päälle lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle vielä hieman oliiviöljyä ja sitten perunalohkot tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin perunoita pienellä liekillä noin 10 minuuttia, kunnes lohkot saivat kylkiinsä hieman väriä. Sitten palautin pannulle pekonin ja sipulin, sekoitin ja kaadoin päälle kasvisliemitiivisteen ja vettä sen verran, että perunat melkein peittyivät. Sekoitin niin, että kaikki oli kaiken kanssa sekaisin. Maustoin pippurilla ja timjamilla ja annoin kasvisliemen imeytyä perunoihin ja keittyä kokoon melkein olemattomiin. Tässä meni noin vartin verran, sillä halusin perunoiden olevan juuri oikean kypsiä ja täynnä makua. Suolaa tähän ei kannata laittaa, sitä on pekonissa riittämiin. 

Sivukkeena oli Antin tekemä meloni-fetasalaatti ja se olikin juuri sopiva täydennys aterialle. Toisen puolen melonista syömme huomenna. Ne myydään nyt niin kypsinä, etteivät ne kestä kolhimista eivätkä muutenkaan kovin pitkää säilytystä. Jääkaapissa puolikas menee hyvin huomiseen. 

Tour de Francen 14. etappi oli taas Tadej Pogacarin näytöstä. Hän jätti muut taakseen ja vahvisti kokonaiskilpailun johtoaan jo neljään ja puoleen minuuttiin Jonas Vingegaardiin nähden. Jos Tadej ei olisi suosikkini, tämä kisa kyllästyttäisi minua. 

Tänään näytti hetken siltä, että Richard Carapaz saattaisi voittaa etapin ja minun piti oikein miettiä kuinka kauan siitä on, kun "Karapatsi" joutui minun silmissäni huonoihin kirjoihin. Siitä on monta vuotta, silloin hän oli mukana etapin kärkikahinoissa, muttei vetänyt yhtään, vaan valitteli, etttei pysty ja voi huonosti, mutta koki ihmeparantumisen juuri loppukirin aikana ja voitti etapin. Ai että minua korpesi. En muista kenet hän silloin voitti ja oliko sillä merkitystä kokonaisuuden kannata, mutta minua ei kannata suututtaa näissä asioissa, minähän en helpolla anna anteeksi. Etsin myöhemmin mikä vuosi se oli ja mikä kisa, jossa Carapaz joutui campaluiskaan, josta ei ole vieläkään päässyt pois. 

Tämä joukkue tuli meitä vastaan tänään InterMarchessa, Lotto-joukkue. Mutta oikeastaan he vain seisokselivat siellä joutilaan näköisinä. 

Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä. 

Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Pâtes à la Carbonara

Nyt sitä ollaan kotona, ihan kaikkea ei vielä ole purettu autosta, mutta kolme koneellista pyykkiä on pyörähtänyt ja auton jääkaappi tyhjennetty ja pesty. Huomenna urakka jatkuu. Ja mikä tärkeintä, ruokaakin on valmistunut. Googlailin viimeisten satojen kilometrien aikana ranskalaisia ruokaohjeita ja päädyin pastaan, sillä se valmistuisi nopeasti. 

Ohjeeksi valikoitui tämä, se on Ranskan versio pasta carbonarasta. Sitä sanotaan nimellä pâtes à la carbonara ja siihen todellakin tulee kermaa, ranskankermaa. Tein kahden hengen annoksen ja sanon minä hohtimet, jollei tämä italialaisillekin kelpaisi. 

Pâtes à la Carbonara

• spaghetti kahdelle (noin peukaulo-etusormikoukun verran)
• suolattua vettä keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia silppuna
• 50 g lardonia (ranskalaista pekonisuikatetta)
• 2 kananmunan keltuaista
• 3 rkl yrttimaustettua ranskankermaa (jotain ruokaa varten ostettu Saksasta, muttei tullut siellä käytettyä)
• tikkuaskin kokoinen pala parmesania raastettuna
• pippuria (suolaa ei tarvita, koska tulee pekonia ja parmesania)
• tuoretta basilikaa

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen. Laitoin pastan kypsymään, se oli 8 minuutin keittoajan vaativaa. Sillä välin ehdin silputa sipulin ja laittaa sen pannulle öljytilkkaan kypsymään. Kun sipuli oli mysiytynyt, lisäsin pekonisuikaleet pannulle, sekoittelin ja paistoin sen aikaa, että pekonin rasva irtosi ja tuli hieman rapeutta paloihin. Kumosin ne lautaselle paperiarkin päälle odottamaan. 

Sekoitin kupissa ranskankerman, keltuaiset, juustoraasteen ja pippurin tasaiseksi. Kun pasta oli kypsää, sekoitin reippaasti kastikkeen pastaan ja sen jälkeen pekoni-sipulisilpun. Annoksiin vielä päälle pippuria ja tuoretta basilikaa. Kastike tarttui mainiosti pastaan ja onni, etten laittanut suolaa muuten kuin pastankeittoveteen. Tykkäsimme kumpikin kovasti, korjaan: Alter egomme Severine ja Xavier tykkäsivät. 

Tour de Francen 15. etappi lähti Muretista ja päättyi Carcassonneen. Katsoimme etappia ateriaa hotkiessamme ja voittaja oli belgialainen Tim Wellens. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa edelleen Tadej Pogacar. Huomenna lepopäivä, kyllä kelpaa.

Chicken Fricassée – pannulla viinissä kypsennetty kana

Tämä on viimeinen Saksassa tehty ranskalaiskokkaus tällä erää, kaikessa on vähän lopun alkua nyt. Tour de Francen ensimmäinen kolmannes tuli päätökseen ja onneksi huomenna on lepopäivä, en muutenkaan olisi tekemässä mitään ruokaa, sillä päivä tulee kulumaan merellä matkalla Ruotsiin. 

Chicken Fricassée valikoitui päivän ruoaksi siksi, että se valmistui yhdellä pannulla ja siihen sai menemään ruokavarastoista loppuun muutamia aineksia. Ohjeen otin Pardon Your French-blogista. Muuntelin ohjetta muutamin pienin osin. 

Chicken Fricassée

• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 topakkaa kevätsipulia silppuna
• 4 pientä valkosipulinkynttä ja viipaleiksi leikattuna
• 4 pientä perunaa kuorittuina ja lohkoihin leikattuina (lisäykseni ohjeeseen, että sain perunat käytettyä eikä muuta sivuketta tarvittu)
• 2 broilerin rintafilettä suurehkoihin paloihin leikattuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2,5 dl kuivaa roseviiniä

Aloitin paistamalla pannulla pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi rasvaa ja ne hieman rapeutuivat. Lusikoin suikaleet lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle puolet oliiviöljystä ja voista ja paistelin sipuleita ja perunalohkoja muutamia minuutteja, että nekin saivat vähän väriä, maustoin niitä suolalla ja pippurilla. Kaadoin ne pannulta pekonin kanssa samalle lautaselle. Lisäsin pannulle loput öljyn ja voin ja paistoin broileripaloja joka puoleltaan muutamia minuutteja. 

Palautin kaikki muut ainekset pannulle ja lurittelin viinin ainesten päälle. Asetin yrttioksat ainesten päälle. Viiniä oli vähän yli puolenvälin aineksia. Annoin ruoan hautua ensin kannen alla noin 10 minuuttia ja sitten ilman kantta toiset 10 minuuttia. Kääntelin välillä broileripalojen kylkiä ja sekoittelin muita aineksia. Viini kiehui noin kolmannekseen ja siitä muodostui todella hyvän makuinen kastike. 

Kerrankin ruokaa tuli sopiva määrä, perunoita olisi voinut olla vähemmän, mutta kun niitä oli pussissa neljä pientä pottua,  niin en viitsinyt kahta tai yhtä jättää. Jaksoimme kuitenkin kaiken, mutta yhtään enempää ei olisi mennyt. Kastike erityisesti tuli kaavittua pannulta hyvin tarkkaan. 

Tour de Francen 10. etappia katsoimme noin 60 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi suureksi ilokseni Simon Yates. Keltapaita vaihtaa taas omistajaa, nyt siinä jatkaa keskiviikkona Ben Healy ja Tadej Pogacar on toisena puolen minuutin kaulalla. Tästä en osaa sanoa, oliko luopuminen keltapaidasta nyt suunniteltu juttu vai ei, mutta kisa ei ole millään muotoa taputeltu. 

Hesarin ohjeella taas – pekoniretiisipasta

Viime yönä näin unia, joissa oli monenlaista seikkailua, mutta niiden lomassa valmistin tai suunnittelin valmistaa kesäkurpitsarisottoa. Niin vain meni aivan hukkaan moinen yöllinen aherrus, ei meillä mitään risottoa syöty tänään! Usein tuo yöllinen valmistelu kyllä auttaa, aamulla tiedän miten keittiössä pitää toimia. 

Aamulla luin nettihesarista kiinnostavasta pastaruoasta ja merkkasin sen muistiin itselleni, jos vaikka joskus tarvisin tuon tyyppistä ohjetta. Olihan tänään tarkoitus syödä risottoa. Muutamaa tuntia myöhemmin Antti luki samaista Raisa Laineen nettihesarin ohjetta ja kysyi, että voisiko tässä olla ideaa jollekin päivälle. Muutin välittömästi suunnitelmani, meillähän sattui olemaan CampaPantryssä retiisejäkin. Mukautin aineksia hieman, sillä mikä se nyt sellainen pastaohje on, jossa ei olisi sipulia ja valkosipulia ja fenkoliakin sattui olemaan, sitäki piti käyttää.

Pekoniretiisipasta

• noin 100 g spagettia
• vettä + suolaa pastan keittämiseen  (0,75 dl säästetään kastikkeeseen)
• 80 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni uudensadon sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pieni pala fenkolia viipaleina
• 10 retiisiä pienine naatteineen neljään osaan leikattuina
• 1 kananmunan keltuainen + 0,74 dl pastankeittovettä
• 1 dl pecorinojuustoa raastettuna
• hieman fenkolin vihreitä haituleita koristeeksi (näyttävät samalta kuin tuore tilli)
• suolaa ja pippuria

Valmistelin silputtavat ja leikattavat ainekset valmiiksi ja laitoin pastaveden kiehumaan yhdelle kaasuliekille. Meiltä meni nyt loppuun nopeasti kypsyvä spagetti, saa ostaa seuraavalla kauppareisulla! Nostin paistinpannun toiselle liekille ja laitoin heti kylmälle pannulle pekonipalaset. Ne alkoivat aika pian kypsyä ja päästää irti rasvaansa. Lisäsin kuitenkin vielä tilkan oliiviöljyä. Hetken päästä lisäsin pannulle ylimääräiset ainekset (joita lähdeohjeessa ei ollut), sipulin, fenkolin ja valkosipulin ja paistelin niitä pekonin kanssa muutaman minuutin. 

Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja laitoin spagetin kypsymään suolattuun veteen. Tämä oli nopeaa kolmen minuutin pastaa, joten ei ollut aikaa tupakointiin. 

Nostin paistinpannun alla olevaa liekkiä hieman suuremmaksi ja lisäsin vielä tilkan öljyä ja sen jälkeen neljänneksiin leikatut retiisit pienine naatteineen. Paistelin niitä muiden pannulla olevien ainesten kanssa sen aikaa, että pasta kypsyi. Retiiseihin tuli kiva paistopinta. 

Otin talteen vajaan desin pastankeittovettä ja sekoitin kananmunan keltuaisen siihen. Kun pasta oli kypsää, Antti kaatoi veden pois ja sekoitin kypsään pastaan vesi-keltuaisseoksen. Yhdistin sen pannulla olevaan seokseen ja ripotin päälle puolet juustoraasteesta ja niin meillä oli hyvä ateria. Maustoin vielä annoksia ripauksella pippuria ja suolaa, fenkolinhaituleilla ja lopulla juustoraasteella. 

Giro d'Italiassa oli se perinteinen voi ei-päivä.  Kuudestoista etappi oli suuri vuorietappi ja katsoimme sitä tablettini gigoilla aika pitkään. Alkupuoli oli sateista ja kylmää, loppupuoli aurinkoista ja muttei hirveän kylmää. Primoz Roglic joutui keskeyttämään kisan ilmeisesti kaatumisen aiheuttaman loukkaantumisen vuoksi ja täytyy sanoa, että minulta vähän katosi motivaatio innostua tästä. Jokatapauksessa hienon vuorietapin kaksoisvoitti Astana-joukkue, ajajien nimet kuulostavat kohtuullisen italialaisilta, ekaksi leivottiin käsikädessä maaliin tulleista Cristian Scaroni ja toiseksi Lorenzo Fortunato, joka voisi olla kyllä nimen perusteella onnekkaampi, mutta eipä ollutkaan. Näitä parilla maaliin tuloja on nähty ennenkin ja muistaakseni niistä on tullut jotain sanomista, mutten tiedä tuleeko nykyään. 

Isaac del Toro piti edelleen pinkkipaitansa, mutta nyt ero toisena olevaan Simon Yates on enää 26 sekuntia ja siitä viiden sekunnin päässä on Richard Carapaz kolmantena. Minun pitää kyllä kaivaa arkistoistani se syy, miksi Carapaz joutui minun kirjoissani koirankoppiin ja voisinko jo luopua siitä. Nyt kun Primoz on pois pelistä, Yatesin äiteen poika voisi minun puolestani voittaa. Simonin velipoika on kymmentenä, ei paha sekään. 

Espanjalainen sienipasta

Tänään on sellainen päivä, jona olemme arponeet, että vieläkö jäämme tänne vai joko jatkamme huomenna matkaa. Jostain syystä on ollut hankala tehdä päätöstä. Sää on ilmeisesti aika sateinen tulevalla viikolla ja tämä saari alkaa olla taas niin hyvässä muistissa, että ehkäpä Bretagne kutsuu meitä peremmälle. 

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalainen sienipasta, jonka espanjalaisuus oli siinä, että otin ohjeen espanjalaisesta blogista. Kyse on tietysti suosikistani Spain on A Fork. Meillä oli sattumoisin muutama herkkusieni, joten nekin tuli nyt käytettyä pois. 

Sienipasta kahdelle

• 2 dl kuivaa pennepastaa
• suolattua vettä pastan keittämiseen
• 100 g pekonisuikaletta (oma lisäykseni)
• 12 pientä herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni punasipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pussin ohjeen mukaan. Sitä odotellessa paistoin ensin pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi pannulle rasvaa. Lisäsin mukaan sipulin ja valkosipulin ja parin minuutin kuluttua sieniviipaleet. Kun sieniin alkoi tulla paistopintaa, kaadoin mukaan kerman ja mauston kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulle kastikkeeseen ja ripottelin päälle persiljaa ja annoksiin vielä parmesaania. Oli todella maukas pasta, olisi ollut ilman pekoniakin, Albert ei käytä lihaa bloginsa ruokaohjeissa, mutta minulla oli varastossa hieman pekonia, jota piti käyttää pois. 

La Vueltan toinen jakso päättyi tänään jännittävästi sumuisen vuoren huipulle. Oli todella niin sumuista, että meni melkein arvaamiseksi keitä sieltä tipotellen ajoi maaliin. Voittaja oli nuori Pablo Castrillo ja Ben O'Connor piti vielä johtajan punaisen paidan itsellään. Primoz Roglic on enää 43 sekunnin päässä toisena, mutta hän ei saanut itsestään irti selkeää ratkaisua, vaikka kuroikin kiinni O'Connorin etumatkaa. Tai sitten O'Connor oli niin paljon vahvempi kuin hänen uskottiin olevan tällä karmealla etapilla. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen viikko tätä kisaa. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu. 

Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

• 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
• 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
• 2 rkl majoneesia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijon-sinappia
• suolaa ja pippuria
• 10 cm pala kurkkua
• 1/2 keltaista suippopaprikaa
• 1/2 punaista suippopaprikaa
• 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
• 1 kevätsipuli
• pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
• 1 paketti amerikanpekonia
• tuoretta persiljaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

Tarte Flambée hyvin vähin aineksin

Viimein ensimmäinen pioni kukassa pihallamme, eka ja ainoa. 

Tänään on perhepäivällisten aatto, joten halusin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla tämän päivän syömisistä. Muistin, että meillä on valmis pizzataikinarulla ja purkki ranskankermaa, joten Tarte Flambéehan siitä syntyi. Kuinka autenttinen tästä tuli, voi olla montaa mieltä. Meille maistui ja tiskiäkin tuli vain vähän. 

Tarte Flambée

• valmis pizzatakinarulla
• 1 purkki ranskankermaa
• 5 viipaletta savupekonia suikaleiksi leikattuna
• 3 uuden sadon sipulia varsineen viipaleiksi leikattuina
• pippuria

Kaulitsin taikinan oikein ohueksi leivinpaperin päälle ja sivelin sen pinnan ranskankermalla. Ripottelin päälle pannulla käytetyt pekonisuikaleet ja sipuliviipaleet. Kiersin myllystä pippuria. Siirsin helahoidon  uunipellille papereineen päivineen. 

Kuumensin kaasugrilliä muutaman minuutin niin, että sen kannessa oleva mittari näytti 250 astetta. Asetin grilliin pariloitten päälle neljä alumiinirimaa neliön muotoon, kaksi ensin pitkittäin ja siihen päälle kaksi poikittain. Näin sain uunipellin ja pariloitten väliin muutaman sentin väliä kuumuutta tasaamaan. Nostin pellin näitten alumiinirimojen päälle ja paistoin flambéeta noin 10m minuuttia. Onnistui hyvin, pohjasta tuli melko rapea, pari minuuttia vähemmän olisi riittänyt. 

Tour de Francessa oli kahdeksas etappi, jolla oli mittaa pikkuisen yli 200 km. Mark Cavendish kaatui ja joutui keskeyttämään kisan, ilmeisesti solisluu murtui. Olipa hän surullisen näköinen ambulanssissa istuessaan. Niin jäi 35. Tour-etappivoitto saavuttamatta, mikäli uran lopetuspäätös pitää. Mads Pedersen voitti massakirin ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, johtajana jatkaa Jonas Vingegaard ja kakkosena Tadej Pogacar. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Mobilefrittata

Tänään oli viimeinen kokonainen Ruotsi-päivä, katsoimme mukavan määrän kirkkoja ja myös neljä ennalta tietämätöntä vesitornia. Kevät ei ole täällä Umeån korkeudella ollenkaan niin pitkällä kuin se oli Uppsalassa, osa lehtipuista on vielä kokonaan paljaina. Mutta pieni sade leirialueella toi kyllä kesäisen tuoksun tännekin. Huomenna jatkamme laivalla kotimaahan. 

Olin haaveillut päivällispizzasta, muttei leirialueen ravintola ollut vielä tähän aikaan vuodesta auki. Niinpä tein ruokaa itse, erittäin vahvasti soveltaen. Ohjeen otin taas Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta, vaikka olenhan minä tehnyt frittataa monta kertaa aiemminkin. En tosin airfryerissä. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Pienensin ohjetta hieman, sillä minun piti paistaa frittata kahdessa erässä ja olin loivan epävarma, miten munakasmassa mahtuu pieniin alumiinivuokiin. 

Mobilefrittata (kaksi pienehköä annosta erikseen paistettuina)

• 3 kananmunaa
• 3 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 viipaletta pekonia
• pieni liraus oliivöljyä (jos pekonista ei rasva oikein irtoa, kuten minulla tänään)
• 2 kevätsipulia varsineen silppuna (käytin aineksia loppuun, yksikin olisi riittänyt)
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 4 kirsikkatomaattia paloiksi leikattuina
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl parmesaania raastettuna (loppujen käyttämästä)
• 1 dl mozzarellaraastetta (myös kipeneitten käyttämistä)
• tuoretta persiljaa koristeluun

1. rikoin kannuun kananmunat, lisäsin maidon, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla
2. otin esille kaksi pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa ja muotoilin ne niin pyöreiksi kuin mahdollista
3. asettelin vuokiin palaset leivinpaperia ja sutikoin paperit öljyllä
4. kaadoin munamassan tasan kahteen vuokaan
5. leikkelin pekonin paloiksi ja silppusin sipulin, pakrikan ja tomaatit
6. paistoin pannulla pekonia hetkisen ja lisäsin ihan vähän oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, tomaatit, paprika ja herneet sekoittelin ja kypsyttelin hetkisen
7. jaoin pannulta pekonin ja kasvikset kahteen vuokaan munamassan päälle
8. jaoin pinnalle juustoraasteet
9. paistoin vuoat yksi kerrallaan, vähän kokeillen, lämpötila 180 astetta 10 minuuttia
10. kokeilin kypsyyttä tikulla, jatkoin hieman kypsennystä, kunnes ensimmäinen frittata oli kypsä, peitin sen lautasella foliolla
11. paistoin toisen frittatan ja kun sekin oli kypsä, irrotin kummankin lastalla leivinpaperista (irtosi hyvin) lautasille, koristelin persiljalta ja laitoin vähän salaattia kaveriksi

Ruoka onnistui oikein hyvin, eikä haitannut mitään, että se piti kypsentää pienessä airfyerissä kahdessa erässä. 

Giro d'Italia alkaa olemaan jo loppusuoralla. Tänään ehdimme katsoa noin 70 km lopusta, tosin minä kokkailin samalla. Tänään voittajaksi ajoi Santiago Buitrago, hän veti lipat etapin alkupuolella, mutta siitä huolimatta pystyi ajamaan voittoon. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kolmella sekunnilla Richard Carapaz. Huomenna on tasamaan etappi. Me ehkä ehdimme katsoa loppua sitten kotimaassa.