Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä.