Kesäkurpitsacarpaccio

Carpaccio on yleensä lihasta valmistettu italialainen alkuruoka, mutta tällä kertaa tein carpacciota kesäkurpitsasta. Ohjeen otin tästä blogista. Nyt en edes säätänyt mitään erityistä, vaan tein kuten neuvottiin. Tosin tein tämän vain pienenä yhden hengen annoksena, mutta se on helppo soveltaa sen mukaan, miten paljon pöydän ääreen asettuu syöjiä. 

Kesäkurpitsacarpaccio

• kesäkurpitsaa
• parmesaania
• rucolaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Ota esille lautanen tai muu astia, jolla haluat tarjota alkuruoan. Siivuta suoraan astiaan niin ohuita viipaleita kesäkurpitsasta kuin kykenet. Mandoliini on hyvä, terävä juustohöylä tai kuorimaväline. Minä käytin tryffelihöylää, jolla saa todella ohuita viipaleita joistakin raaka-aineista, tryffelin lisäksi vaikka kurkusta ja parmesaanista. 

Liruta viipaleille hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja asettele päälle ohuita lastuja parmesaania ja rucolaa. Pinnalle vielä muutama hippu suolaa ja pippuria. Tässä antipastossa oli erittäin miellyttävä maku ja rakenne, kun sitruuna ja oliiviöljy hetken aikaa pehmensivät kesäkurpitsaa. Suolainen parmesan ja kirpeä rucola joka haarukallisessa sopivat hyvin yhteen kesäkurpitsan kanssa. Tämä sopisi suurempana annoksena yhteiseltä vadilta isommankin porukan grilliaterian lisäkkeeksi. Ehkä teen tätä, kun saamme ensi kuussa blogaaniperheen vieraiksemme. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli oikein todellinen vuorietappi, jonka lähtö tapahtui San Vito al Tagliamentosta ja maaliin tultiin 186 km myöhemmin paikkaan nimeltä Monte Zoncolan. Maali sijaitsi etapin pisimmän ja rankimman nousun päällä. Nyt ei ollut kirimiesten juhlapäivä, vaan kysyttiin vuoristokauriiden ominaisuuksia. Muutama kilometri ennen maalia alkoi näyttää siltä, että Chris Froome olisi saanut tarpeekseen häviämisestä ja aiemmilta vuosilta tuttu surraava ajotyyli vei hänen loppunousuun ensimmäisenä. Simon Yates lähti takaa-ajoon, mutta matka ei sittenkään aivan riittänyt. Voittajaksi sinnitteli siis Chris Froome ja toiseksi Simon Yates, joka johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Voi miten jännittävä etappi. Vaikka olen ollut salaa hieman tyytyväinen siihen, ettei Froome ole ollut tässä kilpailussa ylivoimainen, pystyn olemaan nyt todella iloinen hänen puolestaan tänään. 

Pikkuinen mutta maukas salaatti

Sen siitä saa, kun laittaa Kammenpyörittäjän asialle, hän toi taas taloon fenkolin! Sitähän oli sitten koitettava käyttää. Etsin jonkunlaista salaattia, jossa fenkolia olisi ja löysinkin foodgawkerista kauniin salaatin, joka toteutti myös muuten syö kaikki loppuun-teemaani. Sain salaattiin menemään ikkunan yrttiastiasta rucolan ja talouden viimeisen verigreipin. Vähän muuntelin ja lisäsin aineksia, luonnollisesti.

Tujakka salaatti kahdelle

• kourallinen rucolaa
• 1 verigreippi ja sen mehu fileroinnin jälkeen
• pieni pala fenkolia
• muutama saksanpähkinä
• pieni pala fetaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Asettele rucola tarjoilulautaselle ja fileroi sen päälle greippiviipaleet, kerää siinä veitsitellessäsi hedelmän mehua talteen. Purista loppu mehu irti filerointijämästä kastiketta varten. Leikkaa fenkoli oikein ohuiksi suikaleiksi ja ripottele suikaleet salaatin päälle. Pilko muutama saksanpähkinä ja ripota nekin salaatin päälle, samoin murusteltu feta. Vispilöi mehuun hieman oliiviöljyä ja mausta kastike suolalla ja pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle vasta juuri ennen tarjoilua. 

Söimme tätä salaattia maaliskuun alkupuolella, kun vielä olin kotona. Tämä postaus tulee ajastettuna, sillä olen juuri aloittamassa Camino de Santiagoa oltuani ensin muutaman päivänä sisareni luona Englannissa. Juuri näitä aikoja meidän pitäisi olla perillä Biarritzissa ja illaksi ehtiä kävelyretkemme aloituspisteeseen, St Jean Pied de Portiin. Matkaani voi seurata toisesta blogistani, CampaCaminosta ja Instagramista sen mukaan, miten pääsen niitä päivittämään matkan varrelta. 

Antipasto bresaolasta ja mozzarellasta

Tänään on Giron kolmannen etapin aika ja jotain italialaista oli tarkoitus sommitella syötäväksi. Eilinen joukkueaika-ajo olikin jännittävämpi, kuin olin toivonut. Voittoisasti ajoi entinen pulisonkijoukkue (muoti on viime vuodesta näemmä muuttunut) Team Sky ja sen nuori ja ujonnäköinen italialaisajaja Salvatore Puccio sai pukea päälleen rosapaidan etapin jälkeen. Tänään etappi ajetaan 222 kilometrin matkana Välimeren rannikkoa pitkin, matkan varrelle mahtuu muutama kipakka nousukin. Lähetys suomenkielisellä selostuksella tulee vasta jälkikäteen myöhään illalla, katsomme sen vasta sitten, Peter ja Christian Selinin selostuksia kannattaa odottaa.

Saksan reissulta kotiutui kanssamme melkoiset määrät leikkeleitä, joiden joukossa oli myös yksi paketti bresaolaa. Muistelen lukeneeni siitä ensimmäisen kerran Soppakellarissa. Pyysin Kammenpyörittäjää käymään kaupassa puolestani ja laitoin mukaan normilistan, kun italialaista ruokaa on tarkoitus tehdä lähiviikot. Kunnolla mozzarellaa ja ricottaa! Niillä pääsee jo hyvin alkuun. 

Päivän italialaiseksi ruoaksi valitsin helpon ja nopean alkuruoan bresaolasta ja mozzarellasta. Löysin ohjeen viehättävästä Un Déjeuner de Soleil-blogista, jossa kielitaitoni puutteellisuuden vuoksi jouduin käyttämään käännösohjelmaa tarkistaakseni englannin kautta, että ymmärsin oikein. Ei oikein voi käyttää suoraa käännöstä suomeen, ne ovat liian hassuja. 

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 10 viipaletta bresaolaa
• rucolaa
• oliiviöljyä
• balsamiviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Asettelin huuhdottua ja kuivattua rucolaa lautaselle odottamaan. Leikkasin mozzarellapallon suikaleiksi ja asetin yhden suikaleen kullekin lihaviipaleelle. Käärin viipaleet rullaksi. Muutamaan viipaleeseen laitoin täytteeksi tomaattia mozzarellasta pitämättömän lautaselle. Kuumensin pannulla tilkan oliivioljyä ja paistoin rullia joka puoliltaan hetkisen. Nostin rullat rucolan päälle,  revin loput mozzarellasta pieniksi paloiksi rucolan päälle ja pilkoin tomaattiakin pikkukuutoiksi. Ripsuttelin hieman balsamiviietikkaa päälle, samoin hieman suolaa ja pippuria. Maistui hyvälle, vaikkei makuaistini olekaan nyt parhaimmillaan. 

Onko autonne saanut koskaan onnittelukorttia? Minun punainen kuplani on! Se on työkaverimme R:n taikavehkeestä peräisin!

Pihallamme on nyt tuore oravapoikue ilmeisesti päivähoidossa. Kammenpyörittäjä huomasi kolmikon vesirännin kokooma-altaasta touhuamasta ja päivän kuluessa ne ovat tulleet vastaan sieltä täältä talon lähistöltä. Toivottavasti äiti pian hakee ne turvaan, vai jokohan niillä on itsenäistymisen aika?

kolmas juuri livahti kuva-alueen ulkopuolelle

Blogiin on alkanut tulla häiritsevässä määrin roskapostia, joten otin kommenttien siivilöinnin käyttöön, toivottavasti kommentoivat viitsivät tulkata niitä kiemuraisia sanatarkistuksia.