Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

Tänään on alkanut tuntua siltä, että todellakin CampaReissu2026 on lopuillaan, laivahan lähtee jo muutaman päivän kuluttua. Tuo aamuyölle sijoittuva laivanlähtö on omiaan menemään päässä hieman sekaisin. Kerran olimme vähällä myöhästyä, olla vuorokautta liian myöhään satamassa ja tänä vuonna olin hetkisen sitä mieltä, että menisimme satamaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nyt asia on kuitenkin selvä kuin pläkki, huomenna on vielä täysi Lyypekki-päivä ja sitten on se hirveän pitkä päivä, jonka päätteeksi menemme satamaan ja matka Suomeen alkaa kahden aikaan yöllä. Laivayhtiössä ollaan varmaan tottuneita asiakkaisiin, jotka ovat joko myöhässä tai etuajassa kaikkien oikeassa ajassa olevien lisäksi. Laivayhtiö kyllä muistuttaa oikeasta lähtöpäivästä noin viikkoa ennen h-hetkeä.

Eilen La vueltassa ei huomaavaisesti ajettu lainkaan meidän siirtymäpäivämme takia, mutta tänään taas oli täysi meno päällä. Valitsin meille päivän espanjalaisuudeksi Spain on A Fork-blogin tonnikalamunakkaan. Koska meillä on menossa varastojen alasajo, jotain ohjeessa ollutta puuttui ja lisäsin jotain toista, mutta hyvä siitä tuli. Ohje olisi huutanut tomaatin sijaan paprikaa, mutta paprikaa ei ollut ja tomaattia oli tähteenä, joten siksi muutos ohjeeseen. 

Munakas oli päivällisen sivuke, tarkoitus oli paistaa muutama pieni kanavarras, jotka ostimme Jumbosta Alankohollannista. Enpä kovin hyvin ollut pakkausta lukenut, nehän olivatkin katkarapuvartaita, mutta nehän passasivat tonnikalamunakkaan pariksi vielä kanaa paremmin.

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

• puolikas punasipuli silputtuna (eiliseltä jäänyt)
• puolikas tomaatti kuutioiksi leikattuna(samoin eiliseltä)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tölkki tonnikalaa vedessä valutettuna ja haarukalla pienittynä
• 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl juustoraastetta (pussin loput kuleksimasta)
• pippuria ja suolaa (soulaa ei paljon, tonnikala oli yllättävän suolaista, onneksi maistoin)
• kuivattua rakuunaa (sitä kallista, jonka ostin Ranskasta ja joka on hyvää)
• tuoretta persiljaa

Kuumenin pienellä paistinpannulla oliiviöljyä ja kun pannu alkoi olla kuuma, lisäsin sille ensin sipulin, sekoittelin ja paistelin pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin tomaattikuutiot ja valkosipulimurskan (se räiskyy pannulla, muuten tykkäisin tuosta Pirkka-tuotteesta) ja paistoin vielä muutaman minuutin. Viimeisenä lisäsin pannulle pienityn tonnikalan, sekoittelin ja laitoin pannun alta liekin pois ja päälle kannen. 

Kun paistinpannun seos oli hieman jäähtynyt, kumosin sen kulhoon kevyesti vatkattujen kananmunien päälle, sekoitin mukaan vielä juustoraasteen, maustoin seoksen pippurilla, ripauksella suolaa ja rakuunalla ja sekoitin. Kuumensin pannua uudelleen, lisää öljyä ei tarvittu, mutta jos pannu olisi ollut vähemmän öljyinen, olisin lisännyt pikkuisen oliiviöljyä. 

Kaadoin koko munakasmassan pannulle ja laitoin liekin pannun alla niin pienelle kuin pystyi. Kansi päälle ja hidasta kypsytystä noin 6-8 minuuttia, munakas oli aika paksu. Kun keskusta alkoi hyytyä päältä, käänsin munakkaan. Se onnistui lastalla ihan hyvin, koska pannun halkaisija ei ole kovin suuri. Isommalla pannulla paistaessani olisin varmaan tarvinnut lautasta kääntöavuksi. Paistoin vielä alapuolta hetkisen kannen alla ja sitten munakkaan saikin jo luisuttaa tarjoilulautaselle. Olipa mehevä ja maistuva sivuke tämä. Toisella pannulla paistoin nopeasti ne epäkanavartaat, jotka olivatkin rapuvartaita.

La Vueltan 10. etappi oli hilly-tyyppinen ja pinnistämällä saimme itsemme kiinnostumaan siitä näin Tadejn keskeytettyä. Olihan se taas ihan kiinnostava ja voittajaksi ajoi Bastian Tronchon, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Enric Mas on kokonaiskilpailun johdossa ja toisena Primoz Roglic. Huomenna minulla on vielä mahdollisuus tehdä jotain espanjalaista ruokaa, jos vain keksin jotain, mutta sitten tulee muutama päivä taukoa kotimatkan viimeisen vaiheen, laivamatkan ja Suomessa ajamisen ja kotiinsaapumisen tähden. Viimeiselle viikolle sitten taas koitan tormakoitua aiheen pariin. 

Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Kikhernesalaatti espanjalaiseen tapaan

Kotimatka on edistynyt jälleen jonkun verran, saavuimme aamupäivän puolella Saksaan, Aacheniin. Olikin mukava reitti, osin  moottoriteitä, osin mutkaisia ja mäkisiä osuuksia pienemmillä teillä. Tuttu matkaparkki oli mukavan tyhjä siihen aikaan, moni oli juuri lähdössä ja saimme valita mieluisan paikan, saman kuin parilla aikaisemmallikin kerralla. Tässä matkaparkissa saa olla kerrallaan vain kaksi yötä, joten vaihtuvuutta on hyvin. Ei näytä nytkään tulevan aivan täyteen. 

Päivällisenä meillä oli Ranskasta ostetut leivitetyt kalafileet ja niiden sivukkeena espanjalainen kikhernesalaatti. Ohje on täältä. Vähän muuntelin sen mukaan, mitä meillä oli varastoissamme, paprikaa ei ollut, se jäi pois ja kastikkeeseen laitoin sitruunamehua etikan sijaan. 

Kikhersalaatti kahdelle

• pieni säilyketölkki kikherneitä
• 1 vihreä tomaatti
• 1 pieni keltainen tomaatti
• 3 ohutta kevätsipulia
• 10-12 kivetöntä oliivia (vihreitä ja mustia)
• muutama lupiininsiemen (samasta pussista oliivien kanssa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Huuhtelin kikherneet ja leikkasin tomaatit kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Puolitin oliivit ja poimin pussista lupiininsiemet mukaan. Sekoitin ainekset kupissa ja maustoin suolalla, pippurilla, persiljalla, oliiviöljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Erittäin oiva sivuke kalafileelle. 

La Vueltan kolmas etappi oli epäonninen. Sen piti päättyä eeppiseen nousuun Pyreneillä, mutta valtava raekuuro teki olosuhteista liian vaaralliset ja etappi keskeytettiin, mahdollisesti jopa kokonaan jätetään ottamatta huomioon kokonaistilateessa. Vielä organisaation sivulla ei ole tietoa siitä, miten jo ajetut pisteet ja hyvityssekunnit käsitellään, vai pyyhitäänkö kaikki etapin tapahtumat pois. Tärkeitä tietysti on se, ettei kenellekään käynyt köpelösti (tällä tietoa). Huomenna kisa jatkuu Andorrassa neljännellä etapilla. 

Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Italialainen papusalaatti hirveän helteen päivänä

Tänään meillä oli siirtymäpäivä, jätimme mukavan Amboisen taaksemme ja poikkesimme tavoistamme, emmekä menneet Saumuriin. Siltä osin emme poikenneet tavoistamme, että todellakin menimme katsomaan linnaamme La Mothe Chandeniersia. Vaikka kuinka olimme tarkistaneet aukioloajat, olimme hämmästyneitä, kun vastaanotossa sanottiin paikan olevan suljettu yksityistilaisuuden takia. Onneksi vasta hetken päästä ja puoli tuntia riitti tarkastukseen oikein hyvin. Etenkin kun lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Leijonilla oli yhä riita päällä ja uutta oli ihana kukkaketo, viime vuonna sillä kohden kasvoi vain jotain ruohoa. 

Emme nykyään enää siirry kovin pitkiä matkoja kerrallaan, mutta nyt tulimme suosikkipaikkaamme Noirmoutierille ennen kaikkea sen toivossa, että saisimme vähän lämpötilaa alaspäin. Päivän kuluessa auton mittari näytti pahimmillaan 35 astetta, mutta lukema alkoi laskea lähestyessämme rannikkoa ja ylitettyämme sillan suolasaarelle luku oli jo alle 30. 

Päivällisen valmistamiseen ehdimme vasta aika myöhään meiksi, mutta tavanomaiseen aikaan Ranskassa. Osuimme matkan varrella suureen markettiin, jossa oli paljon punalaputettuja ruokia ja ostimme pienet naudan pihvit, jotka Antti grillasi leirialueen erittäin pätevässä ja puhtaassa yhteiskäyttögrillissä. Hän grillasi myös muutaman vihreän parsan ja kummallekin yhden sienen. On nämä määrät välillä hassuja, kun muistelee miten perheaikaan teimme ruokaa. Kaikkea oli monta ja paljon, vaikkei meillä pojat olleetkaan koskaan mitään suursyömäreitä. Tänään käytimme sieniin 38 senttiä ja sipuleihin 48 senttiä ja söimme niistä tänään puolet. Pihvit olivat 30% alennuksella, joten aterialle jäi hintaa alle 6 euroa, kun ottaa huomioon papusalaatin, jonka tein melkein kokonaan varastoistamme. 

Päivän italialaisuus oli siis papusalaatti, johon otin vinkkejä täältä. "Vähän" soveltelin ja tomaatin unohdin kokonaan. En tajua miten, vaikka juuri tänään ostimme uuden satsin ihania tomaatteja. Muutenkin oli hyvä kauppapäivä, sain uuden mekon. Unohdin parhaan mekkoni kotiin ja nyt sain melkein yhtä ihanan tilalle. Kyllä nyt kelpaa. 

Italialainen papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia papuja liemessä (otan niitä kotoa mukaan, kun ei vastaavia hyviä meinaa Ranskasta löytää, en tykkää niistä, jotka näyttävät toukilta)
• 1 tomaatti kuutioiksi leikattuna (unohdin, olisi ollut hyvä juttu)
• 1 salottisipuli 
• noin 10 kivetöntä oliivia (pussinpohja, hävikistä herkuksi, you know)
• pieni pala fetaa (koska sitä oli avatun paketin puolikas)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antin grillatessa aterian muut osat, minä sekoitin salaatin. Huuhtelin pavut ja jätin hetkeksi siivilään valumaan. Viipaloin sipulin ja sekoitin sen öljyyn ja sitruunamehuun. Yhdistin mukaan valutetut pavut, oliivit ja persiljan. En tajua miten se tomaatti unohtui. Sekoittelin  ja maustoin suolalla, pippurilla ja persiljalla. Oli oikein hyvä sivuke pihville, parsalle ja sienelle. 

Giro d'Italiassa oli jo 17. etappi ja se oli aikoja sitten loppunut, kun ehdimme siihen paneutua. Leirialueella on erinomainen hintaan kuuluva netti ja me ihan reippaasti käytimme sitä katsoaksemme etappia. Nettiantennikin on aivan tonttimme reunassa, joten senkin takia data kulkee. Etapin voittaja oli Michael Valgren ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun kingi 4 min 3 sek johdollaan. Kyllä käy!

Voi miten hieno Don Rosa, kenellä  mahtaa olla noin hieno pyörä?

Shrimp Alfredo

Tämä rapupasta syötiin jo kotona helmikuussa.  Ohje täältä. Säästin sen postattavaksi, jos en ehdi tai kehtuuttaa postata Giron aikana. Sellaista hetkeä ei vielä ole tullut, mutta postaan sen silti nyt, koska ruoka oli niin hyvä. En kyllä tehnyt täsmälleen noin, mutta riittävällä tarkkuudella. Tänään on kyllä ollut niin kuuma sää, ettei ollut jaksamista ruoanlaittoon. 

Rapu Alfredo kahdelle

• kahden hengen annos spagettia (paljonko se sitten kenellekin on)
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pussi suuria keitettyjä katkarapuja (pakaste Lidlistä, en nyt silhoonkaan muista, minkä kokoinen pussi, muttei kovin suuri)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tanakka kevätsipuli silputtuna
• 0,75 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kasvislientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria 
• 0,75 dl raastettua parmesaania
•  tuoretta persiljaa (tai basilikaa, jollei persiljasta perusta)

Sulatin katkaravut jo hyvissä ajoin ja kuivasin niitä talouspaperilla. Laitoin veden kiehumaan pastaa varten ja kun pastan kypsyminen oli noin puolivälissä, valmistin kastikkeen. Kuumensin pannulla öljyä ja kun se oli kuumaa, lisäsin pannulle sipulin ja valkosipulin. Kun ne olivat kuullottuneet hetken, kaadoin pannulle ensin valkoviinin ja sitten liemen. Annoin seoksen kiehua hetkisen aikaan, pari minuuttia. Seuraavaksi lisäsin kerman, sekoittelin ja jätin kiehumaan hyvin pienellä lämmöllä, ettei kerman rasva erottuisi. 

Kun pasta oli kypsää, otin talteen pienen kupillisen keittovettä, jos kokonaisuus vielä vaatisi hieman nestettä. Sekoitin kuivatut katkaravut kastikkeeseen, maustoin suolalla ja pippurilla ja vielä puolella parmesaanista. Yhdistin pastan kastikkeeseen, lisäsin pienen tilkan keittovettä ja ripottelin päälle paljon silputtua persiljaa ja loput parmesaanista. Tämä oli tosi hyvä ohje, paljon vähemmän kermaa kuin niissä kasteissa joita olen aiemmin tehnyt katkarapupastalle. 

Giro d'italia on jo lähes lopussa. Tänään ajettiin lyhyt etappi, vain 113 km mittainen. Katsoimme siitä vähän alle puolet iltapäivän helteessä, ei voi vielä sanoa, että viiletessä. Alle 10 km päässä maalista Jonas Vingegaard teki taas Jonas Vingegaardit ja lähti yksinään tavoittelemaan etappivoittoa nousuun päättyvällä etapilla ja hoitikin homman helpon näköisesti. Nyt hänen etumatkansa toisena olevaan on jo yli 4 minuuttia. Voisi ehkä ajatella, että homma on taputeltu, mutta ei nyt tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Jäljellä on vielä viisi etappia ja ensi sunnuntaina kisa loppuu. 

Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

Kuvan valkosipuleilla ei ollut erityisempää osaa päivän aterialla, mutta ne me ostimme Saumurin lauantaimarkkinoilta, ne ovat yhdeet parhaista markkinoista, joilla olemme Ranskassa käyneet. 

Guisantes Estofados con Huevos, eli herneitä ja kananmunaa oli päivän sivukkeemme aterialla, jolla oli kolmea erilaista espanjalaista raakamakkaraa. Ohje on taas Albertilta Spain on A Fork-blogista, en saanut sivukkeesta niin sievää kuin hän, mutta hyvää se oli. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• puolikas salottisipuli silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 200 g pakasteherneitä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli oikein yksinkertainen ruoka valmistaa, mikä on retkiolosuhteissa aina kiva juttu. Antti kypsensi raakamakkarat ulkona Campingazin grillillä, minä operoin sisällä kahden paistinpannun taktiikalla. Ensin kypsensin oliiviöljyssä sipulisilppua muutamia minuutteja ja kun sipuli alkoi olla läpikuultavaa, lisäsin pannulle ensin viinin. Annoin sen kiehua hetkisen, mutten mitenkään kokonaan pois. Sitten lisäsin pannulle jäiset herneet ja tasoittelin ne pannulle. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin herneet sulamaan ja kypsymään.

Toisella pannulla (ei ollut minun tiskivuoroni) paistoin sitten kananmunat espanjalaisittain oliiviöljyssä vain toiselta puoleltaan. Kun viini oli kiehunut pois herneistä, olivat makkaratkin juuri kypsiä. Annoksiin tuli kolme pientä erimakuista raakamakkaraa, herneitä ja paistettu kananmuna. Pystyi syömään (kuten meillä on perheessä tapana sanoa, kun ruoka on hyvää)!

La Vuelta on nyt sitten päätösetappia vaille valmis, toiseksi viimeisen etapin loppu oli sellainen hirmujyrkkä, joita espanjalaiset tykkää tehdä, minä en niistä tykkää, ovat epäinhimillisiä. Mutta voittajasuosikkini Jonas Vingegaard näytti mistä on tehty ja repäisi itsensä viimeisillä kahdella kilometrillä irti muista ja voitti etapin. Jokainen maaliintullut piti auttaa sivuun, sillä voimat ja vauhti loppuivat heti maaliviivalla. Joao Almeida joutui taipumaan ja ero Jonasiin on nyt 1min 16 sek. Ilokseni Sepp Küss tuli tänään toisena maaliin. Huomenna on sitten seremoniallinen Madridiin päättyvä etappi, jolla kirimiehet (jos heitä vielä on mukana) vielä yrittävät etappivoittoa. Jokuhan sen joka tapauksessa saa. Mikäli Jonas Vingegaard pääsee maaliin, hän voittaa koko kisan, häntä ei enää huomenna haasteta. 

Ja sitten kuulkaa, meillä koittaa ruokavapaus! Tänä vuonna olemme olleet kaikkien kolmen ruokahaasteen aikana reissussa, koko Giron, yli puolet Tourista ja nyt koko Vueltan. Huomisen jälkeen meillä on patoutuneita ruokatoiveita, kuten raclette ja jotain korealaista.