Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain. 

Hirven ulkofile Meater-mitattuna

Viikon varsinaiseksi ruokapäiväksi muotoutui perjantai työperäisistä syistä, hankin jo alkuviikosta vakumoitua hirven ulkofilettä. Laitoimme sen eilen marinadiin vakuumiastiaan.

Hirven ulkofileen marinointi

• 800 g hirven ulkofilettä
• 2 dl punaviiniä
• 3 tuoretta laakerinlehteä
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 3 valkosipulinkynttä

Kuivasin lihapalan ja laitoin sen vakuumiastiaan, johon olin sekoittanut marinadin ainekset, punaviinin, laakerinlehdet, muut yrtit, suolan ja pippurin ja litistetyt valkosipulinkynnet. Kääntelin filepalaa muutaman kerran marinadissa ja laitoin astian kannen paikalleen. Käytin vakuumikonetta ja poistin ilman astiasta. Pidimme lihaa marinadissa yön yli ja otimme lämpenemään muutama tunti ennen kypsentämistä.

Hirven ulkofileen kypsentäminen

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. 
2. Nosta lämpenemään otettu hirvipalanen marinadista ja kuivaa sen pinta. 
3. Sulata pannulla iso nokare voita ja loraus oliiviöljyä.
4. Paista fileen pintoja kiinni muutama minuutti joka puolelta, myös päistä. 
5. Laita file uuninkestävään astiaan ja aseta siihen paistomittarin anturi. 
6. Paista filettä kunnes sisälämpötila on 53 astetta.
7. Kääri filee folioon ja anna sen lepäillä noin vartin verran.
8. Leikkaa filee viipaleiksi, kierrä palojen päälle karkeaa suolaa ja pippuria. 
9. Nauti valitsemiesi lisäkkeiden kanssa. Meillä oli uunissa paahdettuja juureksia.

Provencen grillikana

Nyt puhutaan melko viitteellisestä ranskalaisuudesta tämän ruoan suhteen, kallistus sinne suuntaan tulee broilerin maustamisesta. Minun ollessani vielä töissä Antti oli laittanut kaksi pulskaa broilerin rintafilettä vakuumimarinointiin ja kerännyt sinne tyypillisiä Provancen yrttejä, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia ja lisännyt mukaan sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Fileet olivat vakuumissa viitisen tuntia ennen kuin päätyivät Big Green Eggiin. 

Lisäkkeinä meillä oli halkaistua varhaissipulia, greippiä ja tomaattia, kastikkeena erinomaista virolaista majoneesia srirachalla maustettuna. 

Antti grillasi broilerifileitä molemmin puolin noin 6-7 minuuttia ja lopputulos oli aivan asteelleen oikea. Juuri kypsää, muttei vähääkään kuivaa. Niin mehevää ja maukasta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle.

Tour de Francen 13. etappi oli "vain" 101 kilometrin mittainen, mutta sisälsi kolme karmaisevaa vuorta, joten siinä eivät kirimiehet päässeet juurikaan herkuttelemaan. Puolivälin tienoilla pääsin seuraamaan tilannetta ja minua ilahdutti suuresti se, että Alberto Contardor ajoi kärjessä Mikel Landan kanssa. Samaan porukkaan änkeytyivät vielä Nairo Quintana ja ykköseksi loppukirissä rynni Warren Barguil. Kokonaiskilpailussa Fabio Aru piti kuin pitikin keltapaidan. Chris Froome on vain kuusi sekuntia perässä. Jännää!

Sipuliherkku

Meillä oli eilen eteläisiä vieraita, oikein Jyväsjärven rannalta. Teemana oli syödä blinejä yhdessä ja se olikin tosi mukavaa. Onnistuin ihan hyvin luimupupun käyttämällä blinitaikinaohjeella ja lisäkkeetkin olivat oikein passelit. Kaikkien suosioon pääsivät marinoidut sipulit, joita olen aiemmin tehnyt esimerkiksi kesäisen perunasalaatin joukkoon ja jollaisella porchetta-pötkylänikin hautui crock-potissa. Pistin potkua marinoitumiseen vakumoimalla sipulit. 

Vakuumimarinoidut punasipulit 

• 6 pienehköä punasipulia
• 1 dl punaviinietikkaa
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• ripaus suolaa (ähäkutti)
• ripaus suolaa (toinen ähäkutti)

Kuorin sipulit ja laitoin kuivat kuoret talteen äitiä varten, hän värjää niillä lankoja kesällä. Siivutin sipulit mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vakuumirasiaan marinadin ainekset ja yhdistin siihen sipulit. Kääntelin sipuliviipaleita niin, että olivat kunnolla marinadin peitossa. Laitoin astian kannen paikalleen ja poistin ilmat vakuumikoneella väliputken avulla. Laitoin rasian jääkaappiin noin 8 tunniksi. 

Tavallisesti tämä sipuliohjeeni on toiminut noin 12 tunnissa, punasipulin väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi ja rakenne pehmenee. Vakumointi nopeuttaa marinoitumista niin, että jo neljän tunnin kuluttua sipuli oli ulkonäön puolesta valmista. En avannut rasiaan tutkiakseni tilannetta, sillä tyhjiö olisi karannut enkä viitsinyt hakea vakuumikonetta uudelleen keittiöön. Illalla kun oli bliniaika, sipulit olivat aivan loistavan kypsyneitä ja ihastuttavia punaisia kiharoita. Olin iloinen, etten ollut leikannut sipuleita silpuksi. Marinoitu sipuli sopi blineille aivan loistavasti, loput pakkasin pienempään rasiaan ja söimme sitä ruisleivän ja graavilohen kanssa aamiaisella. 

Quesadillat

Yleensä syömme quesadilloja tortillapäivän jälkeen, jos on jäänyt tähdenlentoja. Tänään meillä oli quesadilloja ihan varsinaisena päivällisenä ilman tähdenlentoteemaa. Käy se niinkin!

Quesadillat kanatäytteellä

Broileri ja marinadi niille

• 400 g broilerin sisäfileitä
• 1 limen mehu
• 1 sitruunan mehu
• puolikas punasipuli
• tuoreita yrttejä (korianteria, rosamariinia, timjamia)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• nokare voita paistamiseen

Muut värmeet

• 8 pientä vehnätortillaa
• 1 syöntikypsä avokado (pakkauksen toinen oli pilallinen, ärsyttävää)
• kirsikkatomaatteja
• pieni kurkku
• tomaattisalsaa (valmista)
• juustoraastetta
• tuoretta korianteria

Tein broilerin fileille marinadin jo aikaisemmin päivällä, mutta jos on kiireempi, muutama minuuttikin riittää marinadissa. Käytin marinoimiseen vakuumirasiaa, joka nopeuttaa marinoitumista kyllä huomattavasti. Sekoitin oliiviöljyn, sitrusmehut, suolaa, pippuria, chiliä, yrtit silppuna ja sipulin suikaleina marinadiksi ja lisäsin mukaan broilerin fileet ja sekoittelin. Laitoin kannen kiinni ja yhdistin kannen lukkomekanismin vakumointikoneeseen sitä varten olevalla letkulla. Laite poisti ilman astiasta ja kansi meni todella tiukasti kiinni. Laitoin astian jääkaappiin odottamaan ruoanvalmistamisen aikaa. 

Iltapäivällä sitten silppusin yrtit ja leikkasin kurkun ja tomaatit viipaleiksi, otin esille salsapurkin, juustoraasteen ja tortillalätyt. Leikkasin avokadonkin viipaleiksi ja toisen pilallaolleen nakkasin kompostikuppiin. Aukaisin marinadiastian ja kuumensin pannun, jolle olin lisännyt nokareen voita. Paistoin broileripaloja ja marinadin mukana olleita sipuleita, kunnes liha oli kypsää. Leikkasin palat pienempiin suikaleisiin.

Otin aina kaksi tortillaa yhtä aikaa täytettäväksi. Levitin ensin puolikkaalle tortillalle salsaa, siihen päälle ripottelin pienen kourallisen juustoraastetta. Muiksi täytteiksi asettelin avokadoviipaleita, kurkkua, tomaattia, kanapaloja ja korianteria. Käänsin tortillan toisen puolen kanneksi ja kun kaksi puolikuun muotoista quesadillaa oli valmiina, nostin ne soikealle, kuumaksi lämmitetylle pannulle. Pitää varoa, ettei polta tortilloja, minä vähän käräytin kaksi quesadillaa. Tykkään paistaa quesdillat puolikuun muotoisina, jolloin ne on paljon helpompi kääntää kuin pyöreinä. Kokonaisen pyöreän quesadillan kääntämisessä täytteet helposti leviävät pitkin poikin. Valmiit quesadillat leikkasin kahteen palaan, isompia tortilloja käytettäessä ne on hyvä leikata kolmeen palaan. 

Söimme noin puolet tästä  määrästä ja pakkasin loput huomiseksi lounaaksi, voi tosin olla, että iltapalaksi nappaamme palasen tai kaksi. 

Lampaansyöjien stifado haudutuspadassa

Lampaansyöjät vauhdissa taas, otimme alkuviikosta pussillisen potkia sulamaan. Pussin päällä luki liikuttavasti: 3 jalkaa ja mietin, että minne kokonaisena ostamamme lampaan yksi jalka on kadonnut. Ei se ollut kadonnut minnekään, kunhan köntti suli hieman, siitä sai eroteltua neljä pientä, mutta lihaisaa potkaa. 

Jouluna sain lahjaksi viime jouluna saamaani vakumointikoneeseen liittyviä lisäosia, kuten säilytyspurkkeja, joista yhden rikoin heti, en kiukuissani, vaan töpelöidessäni. Pudotin kovamuovisen purnukan lattialle ja sehän heti sai pahan särön. Nyyh. Olin sitten varovaisempi toisen lahjan kanssa, marinointiin sopivan suurehkon astian kanssa ja siihen tein potkille pesän yöksi. Osasin käyttää vakumointilaitetta marinointiastian ilmojen poistoon, olen minä sitten näppärä. Siis silloin, kun en pudottele tavaroita lattialle tai päästele ilokaasuja ilmoille. Tiedätte mitä tarkoitan, jos olette lukeneet CampaSimpukkaa aiemminkin. 

Stifado

Marinadi

• 4 pientä lampaanpotkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl roseviiniä (sattui olemaan)
• tuoretta timjamia ja rosmariinia
• 1 yksikyntinen suuri valkosipuli

Muut tilpehöörit

• 2 kumatotomaattia
• 3 keskikokoista punaista terttutomaattia
• 1 punasipuli
• 3 laakerinlehtiä
• 1 tähtianis
• 1 kanelitanko
• suuri loraus juoksevaa hunajaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 dl vettä
• 1,5 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset potkiin joka puolelle ja suljin astian vakumointikoneella. Kansi imeytyi kiinni oikein tanakasti, joten arvelin, että nyt ollaan ummessa. Laitoin astian jääkaappiin yöksi. Aamulla otin purnukan pöydälle lämpenemään noin tunniksi ennen jatkotoimia.

Keräsin ensin pienempään haudutuspataan kuivat mausteet, kanelitangon, laakerilehdet ja tähtianiksen. Nostin pataan marinoidut potkat ja kaadoin marinadiliemen päälle (sen olisin voinut jättää tekemättä, lammas on vissiin niin rasvaista, että potkista irronnut rasva ja marinadin öljy tekivät kokonaisuudesta aika rasvaisen). Lisäsin pataan pilkotut tomaatit, hunajan, sipulin soijakastikkeen ja vettä sen verran ainekset peittyivät lähes kokonaan. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin sen hommiin. Noin kolmen tunnin päästä lisäsin mukaan viinin. Sen olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta viini hankkiutui varastosta keittiöön vasta tässä vaiheessa. Pata oli päällä kaikkiaan 7 tuntia, jossain vaiheessa laitoin asetuksen low:lle ja maistelin lientä, joka oli tosiaan aika rasvaista. Potkat alkoivat tehdä pesäeroa luistaan ja sain taiteilla, että sain aikanaan potkan luun kanssa lautaselle. 

Lisäkkeinä meillä oli sitruunaperunoita, jotka olivat oikein yksinkertaisia uunissa paistettuja perunalohkoja, jotka oli maustettu sitruunamehulla, yrteillä, suolalla ja pippurilla. 

Toinen pikkulisäke oli perunoiden kanssa samaan aikaan paahdettu pieni pala fetaa ja kirsikkatomaatteja. Stifado oli todella maukasta ja mureaa, söimme kumpikin yhden pienen potkan ja kaksi jäi nyhtölampaaksi riivittäväksi. 

Tämäkin ohje päätyy CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, sieltä löytyvät kaikki muutin haudutuspata-aiheiset postauksemme.