Giro d'Italian toisena kilpailupäivänä parsa-ricottapastaa

Luin aamulla Hesarista Raisa Laineen ohjeen, joka on julkaistu Glorian ruoka & viini-lehdessä.  En ollut vielä päättänyt mitä italialaista tänään söisimme, mutta siinäpä se ratkaisu oli nenäni edessä jo ennen kello kahdeksaa. Vihreää parsaa olimme syöneet vain kerran tälle keväälle, joten olihan se jo aikakin. Kävimme kaupassa tänään isommin ja onneksi marketista löytyi ricottaa. Välillä Ranskassa on vaikea löytää naapurimaiden ruokatarvikkeita, viime vuonna se oli manchego, jota ei löytynyt sitten millään. Pikkuisen modasin ohjetta saatavuuden nimissä.

Parsa-ricottapasta kahdelle

• 200 g kuivaa pastaa
• pastalle keittovesi hyvin suolattuna
• 6 isohkoa vihreää parsaa 
• 1 rasia ricottaa (vähempikin olisi riittänyt, mutten oikein muistanut miten hyvin se säilyy avattuna, joten laitoin koko purkin)
• 50 g pecorinon ja gruyeren sekoitusta raastettuna
• loraus pastankeittovettä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta basilikaa

Leikkasin parsat paloiksi, kuivemmat päät nakkasin kompostikuppiin. Kiehautin pastankeittoveden ja suolasin sen tanakasti. Laitoin pastat kypsymään. Meillä oli oikein muodikasta pastaa, sillä pastan pussissa lukeaa Dolce & Gabbana, #kuihienoose on? Laitoin pastan vaatiman keittoajan miinus kolme minuuttia ajastimeen ja jopa ajastimen päälle. 

Odotellessani pastan kypsymistä sekoitin ricottaan juustoraasteet, sitruunamehua, ripauksen suolaa ja pippuria. Sekoittelin tasaiseksi. Kun ajastin kilahti, tiputtelin parsapalat pastan kanssa samaan kattilaan kypsymään ja ajastimeen vielä 3 minuuttia. Kun se aika oli kulunut ja testipastassa oli sopiva purutuntuma, otin keittovettä talteen noin desin verran. Kaadoin loput vedet pois samalla, kun pasta ja parsa jäivät haaviin. 

Notkistin ricottamassan pastan keitivedellä ja sekoitin sen pastan ja parsapalojen kanssa tasaiseksi. Ripottelin päälle vielä vähän chihiutaleita. Annostelin lautasille ja luulin ensin, että annoksissa on hius tai monta, mutta ne olivatkin juustojen sulavia rihmoja. Kastiketta olisi tosiaan voinut olla vähemmän, mutta pastaa oli kerrankin sopivasti niin, ettei kummankaan tarvinnut ahtaa liikaa ruokaa eikä jäänyt mitään vähäisiä tähdenlentoja. 

Tämä oli muuten erittäin hyvä mobile- ja campingruoka, ei tullut kuin yksi kattila tiskiin ja ruoka valmistui yhdellä kaasuliekillä. 

Giro d'Italiassa ajettiin toisena etappina henkilökohtainen aika-ajo, ehdimme katsomaan siitä loppupuolelta vähän. Nopein oli nuori Joshua Tarling ja miehekkään vaaleanpunaisessa paidassa ajaa huomenna Primoz Roglic kokonaisen sekunnin etumatkalla toisena olevaan Mads Pederseniin. En vielä ole ehtinyt perehtyä paljonkaan siihen keitä on mukana kisassa, mutta ikisuosikkini Nairo Quintana nyt ainakin ja Yatesin kaksosista Adam. 

Huomenna ajetaan viimeinen Albania-etappi ja sitten on siirtyminen Italiaan. 

Hyvät hyssykät, jo viidestoista sukellus italiailaisen kokkailun pariin!

Toukokuussa 2011 aloitin CampaSimpukka-blogin enkä tiennyt tuleeko siitä yhtään mitään. Julkaisin ensimmäisen postauksen 7.5.2011, sillä sinä päivänä alkoi sen vuoden Giro d'Italia. Sen jälkeen olen kahlannut läpi aika monta Giroa, Touria ja Vueltaa. Tänä vuonna on 15. kerta, kun tähän hommaan ryhdyn. Blogista ei ole tullut suurta menestystä, eikä varsinkaan tulonlähdettä. Se on silti minun ja meidän tarinamme monista vuosista ruoan ja monen muunkin aiheen parissa.

Nyt alkaa siis viidestoista italialainen ruokahaasteemme, yritän saada jokaiselle Giron 21 ajopäivälle jonkunlaisen ruokaohjepostauksen. Kieltämättä välillä tuntuu melko suurelta haasteelta keksiä jotain uutta kokattavaa, etenkin näin reissuolosuhteissa, mutta eiköhän tästä taas selvitä. 

Giro d'Italia alkoi tänä vuonna Albaniasta. Siellä en ole koskaan käynyt, enkä tunne suurta halua mennäkään. Muina vuosina, kun joku suurista ympäriajoista on alkanut ns. ulkomailta, olen välillä tehnyt sen aloitusmaan ruokaa, mutta nyt en kyllä ajatellutkaan etsiväni mitään albanialaista erikoisherkkua. Mitä se voisi olla? 

Otimme jo helmikuussa kuvia italialaisten ruokakirjojeni sivuista resepteistä, joita voisin matkalla helposti toteuttaa. Tiesimme jo tuolloin olevamme reissussa toukokuussa, muttei kirjojen mukana kuljettaminen ollut hyvä idea, auton painosta on koko ajan oltava varuillaan (ei haittaisi olla omastakin painosta). Tänään tein ensimmäisen ruoan kirjasta, jota en nyt pystykään muistamaan! Joku alla olevista kirjoista se on.

Espanjalainen perunamunakas on monille tuttu, mutta tämä on italialainen versio. Meillä oli noirmoutierilaisia perunoita pieni laatikko, ikävä kyllä niistä moni oli mennyt huonoiksi, olivat ihan joustavia puristeltaessa  (vaikka ostettu vasta toissapäivänä), mutta tarpeeksi monta oli kunnossa, että sain ruoan tehtyä. Lisäsin hieman aineksia perunamunakkaaseen, sipulia ja yrttejä, koska niitä oli. 

Italialainen perunamunakas kahdelle

• 5 perunaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 kananmunaa (koska ne oli jo käytettävä, neljä olisi riittänyt)
• pieni pala parmesaania ja gruyereä raastetttuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa, basilikaa ja timjamia

Keitin perunoita muutaman minuutin ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Raastoin juustot ja sekoitin ne kannuun rikottuihin kananmuniin. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Nypin yrttejä matkayrtistöstä odottamaan ja viipaloin sipulin ohuiksi paloiksi. Leikkasin melkein kypsät perunat viipaleiksi. 

Kaadoin paistinpannulle lorauksen oliiviöljyä ja sommittelin peruna- ja sipuliviipeleet pannulle tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin niitä muutamia minuutteja ja kääntelin sitten perunaviipaleitten kylkeä. Kaadoin pannulle kannussa olevan kananmuna-juustoseoksen ja nostin pannun päälle kannen. Pienensin liekin pannun alla niin pienelle kuin mahdollista. Munakas hyytyi melkein kokonaan noin vartissa, siinä vaiheessa sen saattoi kääntää aika helposti paistinlastassa. Laitoin liekin pois pannun alta ja laitoin pannun päälle kannen. Munakas sai hyytyä valmiiksi pannun jälkilämmöllä. 

Noin kymmenen  minuutin kuluttua munakas oli valmis ja valutin sen pannulta tarjoilulautaselle. Sommittelin munakkaan ympärille salaatinlehtiä, tomaattilohkoja, kurkkupaloja, mansikoita ja pieniä mozzarellapalloja. 

Oli oikein maukas perunamunakas, ei voi valittaa. Giro d'italian ensimmäinen etappi ajettiin Albaniassa niin, että se päättyi Tiranaan. Nopein oli Mads Pedersen, näimme kisasta muutamia viimeisiä kymmeniä kilometrejä leirialueen kohtuullisella netillä, vaikka kuvien siirtäminen ja käsittely ei sitten millään meinaa onnistua. Vielä kaksi etappia ajetaan Albaniassa ja maanantaina revohka siirtyy laivalla Italiaan, mikäli oikein ymmärsin. 

Huomaa polkupyörä kuvan vasemmassa alakulmassa