Lapsipuolen asemasta aamiaispöytään

Edit: kaupallinen yhteistyö, Fiskars

Usein vohvelirauta jää keittiössä unohduksiin alkuinnostuksen laannuttua. Ainakin meillä on käynyt niin. Yli 20 vuotta vanha rauta on aivan käyttökelpoinen ja siisti, silti se raukka asuu melkein aina kodinhoitohuoneen kaapin ylähyllyllä seuranaan yhtä vanha savipata.

Vohvelitaikinan tekeminen ei vie kauan aikaa, eikä se  ole vaikeaa, mutta arkiaamuisin sekin aika voi olla liian pitkä. Vohveliraudalla voi paistaa muutakin, nopeampaa, etenkin jos hoksaa ottaa illalla muutaman lehtitaikinalevyn sulamaan jääkaappiin. Aamulla niistä tekaisee kymmenessä minuutissa hauskat suolaiset ja makeat kerrosvohvelit. 

Ota rauta esille piilostaan ja pyyhi siitä hieman pölyjä, laita töpseli seinään ja polta kohta sormesi, kun et usko muuten, että laite toimii, yhä, vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kauli sulaneet lehtitaikinalevyt hieman pidemmiksi ja levitä niiden toiseen päähän keskelle hieman tuorejuustoa ja muutama nokare savulohta, kinkkua, chorizoa tai fetaa, mitä nyt sattuu tekemään mielesi. Jos sinulla on jotain tuoretta yrttiä, silppua sitäkin hieman mukaan. Taita täytteetön pää taikinalevystä täytteellisen päälle ja puristele kevyesti reunat yhteen. 

Nosta neliön muotoinen taikinatasku keskelle kuumaa vohvelirautaa ja paina kansi päälle, mitään rasvaa ei tarvita. Paista muutamia minuutteja, ehkä noin viisi, kunnes taikina on kypsää. Syö lämpiminä aamukahvin seurana. Jos haluat makean version, laita täytteeksi jotain hilloa. Jos haluat tuunata pikavohvelit vasta lautasella, taita kevyesti kaulittu taikinalevy keskeltä ja paista taitettuna. Yksinkertainen ohut taikinalevy ei välttämättä puristu vohveliraudan puoliskojen välissä riittävästi kypsyäkseen yhtä aikaa molemmin puolin. Nämä plainit versiot voit sitten lastata mieluisilla päällisillä vasta pöydässä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne on kerättynä kaikki aihepiirin postaukset. 

Lopuksi tiskataan 

Yhteistyössä Fiskars

Makeat korppujauhot liikaa paistuneista pikkuleivistä

Yritin viime viikolla tehdä sieviä pikkuleipiä Isoäidin reseptillä-blogin mallin mukaisesti. Siinä meni pieleen muutama juttu. Ensinnäkin olin vienyt ruokasoodapurkin töihin (miten huomaavaista, joka taukokeittiössä nyt soodaa tarvitaan) ja jättänyt oman keittiöni soodatta. Internetin ihmemaailma neuvoi, että soodan voi korvata leivinjauheella ja toisinpäin. Mutta ihan kaikkea ei kannata uskoa, tässä taikinassa juttu ei ilmeisesti toiminut alkuunkaan. Olisihan se pitänyt ymmärtää, kun leipomuksen nimikin oli soodakakut, eikä esimerkiksi Dr Ötkerin leivinjauhepikkuleivät. No, ei siinä vielä kaikki, kuten ostos-tv:ssä on tapana sanoa.

Olin hankkinut kirpparilta parikin vanhahkoa lasiastiaa, joiden pohjassa oli leikkauksin tehtyjä koristeita, tarkoituksenani painaa astian pohjalla kuvio pikkuleipätaikinaan. Toinen astioista ei sopinut tarkoitukseen, enkä nyt tiedä mitä tekisin tuolla melko kitchillä kupposella, 3,80 € meni hukkaan. Sen pohjan malli oli liian syvä, että se olisi kunnolla toistanut koristeen taikinaan. Toinen, kymmenen senttiä maksanut astia sen sijaan toimi ihan hyvin. Kuva toistui taikinassa, mutta tässä kohtaa tein toisen virheen, luulen. Käytin pikkuisen isompaa stanssia, kuin astialla puristamani painokuva, jolloin pikkuleipään tuli turha vekki. Olisi ollut parempi painaa taikinasta pyörylä, joka sulkee tekemäni kuvion reunat. 

Sinänsä taikina käyttäytyi kauniisti, sain sen käsin työstettyä tasaiseksi ja se oli helppo kaulita. Pellille tuli noin 25 kuvioitua pikkuleipää ja aloin sitten paistaa niitä innokkaasti, sommitellen jo mielessäni kauniita kuvia, joita ottaisin pikkuleivistäni. Pöh, ilmeisesti leivinjauhe oli liian stydiä tähän ohjeeseen ja se kohotti pikkuleipiä niin paljon, että työllä ja vaivalla askaroimani (matkakulut ja kirpparireissuun käytetty aika tietysti mukaanlukien) kuviot pullistuivat pois ja keksit näyttivät vallan sileiltä. En minä ihan itkenyt, mutta olin verraten harmissani. Tuumin sitten, että lisää paistaminen saattaisi painaa pikkuleivän hieman matalammaksi ja kenties palauttaa kuviota hieman näkyviin. Pullistuuhan cookiekin ensin ja sitten hieman litistyy ja on silti juuri oikeanlainen. Siis paistoin lisää ja menin myös sohvalle hieman lepäämään, ajattellen että viisi minuuttia lisää on juuri mitä pikkuleivät tarvitsevat. Niistä tuli tummia, litteitä kyllä, mutta kuviot eivät taianomaisesti palanneet. Parissa saattoi hyvällä tahdolla arvata ennen paistamista olleen kuvio. 

Seuraava älynväläykseni oli käyttää tomusokeria kuumille pikkuleiville. Toivoin sen sulavan pintaan ja tekevän sille kiiltoa. Katin kontit, pikkuleipien kuiva pinta jäähtyi niin pian, ettei tomusokeri sulanut, eikä tosiaankaan antanut niille kiiltoa. Maistoin yhtä pikkuleipää kuumana ja se maistui kyllä hyvältä, mutta puruvoimaa siinä tarvittiin. Myöhemmin kopistelin tomusokerin pikkuleiviltä pois. 

En siis saanut aikaan kauniita pikkuleipiä, vaan kovin korppuja, jotka olivat olleet leipäkorissa nyt pian viikon verran. Kastoin yhtä maitokahviin ja kyllä sen söi ennen kuin selkäänsä otti, mutta harmitus ei ihan vielä laantunut. Perheen miesväki ei osoittanut mielenkiintoa pikkuleipiä kohtaan, joku taisi kysyä, että mitä näitten oli tarkoitus olla. 

Nyt kun on alkanut ensimmäinen valtakunnallinen Hävikkiviikko, ajattelin käyttää nuo epäonnen pikkuleivät johonkin hyödylliseen. Käytän yleensä vuokien jauhottamiseen vain vehnäjauhoa, sillä tavalliset korppujauhot mielestäni tekevät kakkujen pinnasta liian röpelöisen. Päätin antaa kivikoville pikkuleiville uuden tilaisuuden ja kompostin sijaan kippasin ne yleiskoneeseen tekemään tuttavuutta leikkuuterän kanssa. Pienin kyllä leivonnaiset pariin kolmeen palaan, ettei koneen moottori leikkaisi kiinni. Melkoisen metelin kanssa kone jauhoi pikkuleivät pieneksi muruksi, jonka levittelin leivinpaperin päälle uunivuokaan. Ajattelin, että niitä pitäisi vielä kuivattaa uunin miedossa lämmössä, mutta eipä tosiaankaan. Ne olivat niin rutikuivia, ettei syytä huoleen, eivät homehtuisi. Lusikoin maukkaan makeat korppujauhoni purkkiin, jonka merkkasin huolella, ettei niitä päätyisi mihinkään suolaiseen ruokaan.

Nyt kaapissani on uusi purkki ruokasoodaa ja sopiva stanssikin on valittu, yritän valmistaa soodaleipiä uudemman kerran, kunhan minulla vain on siihen sopivasti aikaa. Kerron sitten jos onnistun. Jollen onnistu, on se ilmoja pidellyt.

ps. unohdin ottaa kuvan niistä kovista pikkuleivistä, se olisi ollut mukavan surullinen kuva!

Grillauspäivä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Hellman's

Campasimpukka kokeili Blogiringin kautta Hellmann'sin tuotteita. Sain joitakin aikoja sitten näyte-erän firman tuotteita ja eilen meillä oli sitten varsinainen majoneesipäivä. Emme käytä majoneesia ja valmiita maustekastikkeita juuri ollenkaan, lähinnä sen vuoksi, ettei vain ole tullut niin tehtyä. Olen joitakin kertoja kokeillut majoneesin tekoa ja se on sellainen nykäsmäinen 50/60-juttu, saattaa onnistua, mutta yhtälailla mennä metsään.

Oli oivallinen sää grillata, tosin olen sanonut ennenkin, että grillaan kyllä vaikka millä säällä, saa sataa, saa olla pakkasta, mutta olihan se kiva grillata, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tein aluksi jääkaappiin maustumaan cole slaw'ta, johon otin vinkit ystäväni sauvajyväsen blogista. 

• 1 pieni keräkaali
• 2 porkkanaa
• 1 dl Hellmann's Real-majoneesia
• 1 dl kermaviiliä (ei ollut ranskankermaa)
• 1 uusi sipuli
• 1 omena (suolapähkinöiden tilalta)
• sitruunamehua
• 2 tl sokeria

Raastoin kaalin, porkkanat, sipulin ja omenan karkeaksi raasteeksi ja sekoittelin ne toisiinsa kunnolla. Lusikoin majoneesin ja kermaviilin pieneen astiaan ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Maustoin sen sitruunamehulla ja sokerilla. Pyörittelin kastikkeen raastettujen kasvisten sekaan joka puolelle ja nostin astian jääkaappiin maustumaan. 

Cole slaw säesti päivälliseksi tekemiäni pihvileipiä. Joku päivä sitten grillasimme pihvejä ja fileen kapea ja paksu pää jäivät kylmälokeroon odottamaan myöhempää käyttöä. Saamassani majoneesinäytepakkauksessa oli myös maustettuja majoneesikastikkeita, joitten arvelin sopivan pihvileivän mausteeksi. Kammenpyörittäjä oli niitä jo aikaisemmin kokeillutkin erinäisillä lautasilla. 

Leikkasin fileestä melko ohuita viipaleita, jotka öljysin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Grillasin ne molemmin puolin. Samaan aikaan grillasin sipulirenkaita ja tomaattisiivuja kevyesti ja Kammenpyörittäjä keräili salaatteja ja muita tykötarpeita lähettyville. Halkaisin ciabatta-leivän ja kun pihvit olivat valmiit, nostin ne grillin ylätasolle lämpimään vatiin odottamaan hetkeksi. Laitoin leipäpalat avattuina pihvien grillausmehuisiin kohtiin kuumenemaan ja sitä odotellessa leikkasin pihvit ohuiksi viipaleiksi. Kukin kokosi lämpimälle leipäpalalleen mieluisia täytteitä, salaattia, pihvisuikaleita, majoneesikastiketta, grillattua tomaattia ja sipulia. Paljon servettejä ja iso lusikallinen cole slawta, lasillinen kylmää roseviiniä. Jopa minä hammaspotilaana haukkasin ylivarovaisia paloja, sillä lauantaista jatkunut nälänpito sai kertakaikkiaan loppua!

muita majoneesin kanssa hääränneitä:

Pikkuleijona ja puoli valtakuntaa

Hayley's Cuisine

Maistuis varmaan sullekin!
Ruokahommia
Liemessä
SOUL KITCHEN
tyrniä ja tyrskyjä
Prinsessakeittiö
TISKIVUOREN EMÄNTÄ
Avaruusasema

Yhteistyössä Hellmann's

Nopeat Koskenlaskija-herkut iltapalalle tai brunssipöytään

Edit: kaupallinen yhteistyö, Valio

Campasimpukka osallistuu Blogiringin kautta yhdentoista muun blogin kanssa Valion Koskenlaskija-kilpailuun. Aikani on ollut harvinaisen kortilla viime viikot. Onneksi teemaan  liittyi niin nopeus, kuin helppouskin ja se, että tuotteet olisivat kätevästi ostettavissa lähikaupasta. Hellepäivä ei innostanutkaan viihtymään lieden ääressä yhtään liian pitkään, joten pyöräytin muutaman pikaisen palasen, jossa hyödynsin Koskenlaskija-juustoa, jonka makuna on sipuli-ruohosipuli. Minulla ja sulatejuustolla on ollut vuosia verraten etäiset välit, mutta nyt meillä oli oiva tilaisuus tutustua hieman paremmin.

Lehtitaikinalevyt ovat näppäriä käyttää muulloinkin kuin joulun aikaan. Minulla onkin yleensä paketti tai kaksi valmiita levyjä pakastimessa, niin nytkin. Tuumin, että pienet muffinivuoassa paistettavat juustotäytteiset minipiirakat voisivat olla hyviä. 12 minipiirakkaa valmistui näistä aineksista:

• 6 pientä lehtitaikinalevyä
• puoli pakettia (125 g) Koskenlaskija-sipuli-ruohosipulijuustoa
• noin 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 12 viipaletta poroleikkelettä
• punaista pestoa
• ruohosipulia
• persiljaa
• basilikaa
• pippuria

Otin taikinalevyt sulamaan leivinpaperin päälle ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Notkistin sulatejuuston vatkaamalla sen yhdessä turkkilaisen jogurtin kanssa tasaiseksi massaksi. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt pitkittäin kahteen suikaleeseen. Sivelin suikaleille ensin pestoa ja sen päälle Koskenlaskija-massaa. Juuston päälle sijoittelin puolikkaiksi leikattuja leikkeleviipaleita ja ruohosipulisilppua, persiljaa ja basilikaa sekä ripauksen pippuria. Käärin suikaleen rullaksi ja nostin rullan muffinivuoan koloseen. Paistoin minipiirakoita noin 15 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet kauniin paistopinnan ja olivat ilmavia ja kypsiä. Nostin ne varovasti vuoasta leivinpaperin päälle jäähtymään. Minipiirakat voi hyvin tehdä paistamista vaille valmiiksi vuokaansa ja jättää jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kaksi taikinalevyä oli jäämässä ylitse, joten samoilla uuninlämmöillä paistoin niistä grissinin tapaisia tikkuja. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt neljään pitkittäiseen suikaleeseen ja sivelin niiden pinnat Koskenlaskija-juustomassalla. Ripottelin päälle nigellansiemeniä ja kiersin suikaleet muutamaan kertaan kierteelle. Paistoin tikkuja noin 15 minuuttia ja olin syödä ne kaikki, ennen kuin maltoin ottaa kuvaakaan. Juusto maistui mukavasti lehtevissä tikuissa. Sopisivat varmaankin hyvin keittojen kaveriksi. 

Koska juustomassaa oli edelleen vähän jäljellä, sommittelin vielä vaikkapa koululaisen kesäpäivään sopivan välipalan, joka myöskään ei ole jääkaapissa säilyttämisestä moksiskaan. Auringonkukkaleipäviipale sai ylleen poroleikkeleeseen käärittyjä minitomaatteja, lusikallisia Koskenlaskija-juustomassaa, yrttejä ja viereensä salaattia. Leipä vain mehevöityi jääkaapissa ja juusto sopi erinomaisesti yhteen poron kanssa.

Äänestäneiden kesken arvotaan punainen Lotus savuttamaton hiiligrilli (arvo 179 €). Äänestysaikaa on tästä päivästä 7.7. asti ja voittaja julkaistaan 8.7. Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä mielestäsi reseptiä!

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija

Yhden naisen kokkisota jääkaappia vastaan

Tänään on minun pitkän viikonloppuni viimeinen päivä, tällainen arkisunnuntai. Ajattelin kurkistaa hieman pitemmällä katseella jääkaappiin ja kerätä esille raaka-aineet, jotka ovat vaativat pikaista hyödyntämistä. Tasan kello 9 avasin jääkaapin iloisella mielellä.

Kolme varttia myöhemmin en ollut niinkään iloinen. Siivosin jääkaapista sellaisen määrän pilaantunutta tai antiikkista ruokaa, että naamani punaisuus tuskin ennen huomista hälvenee. Ei vähiten sen vuoksi, miten vaatimattomin  henkilökohtaisin ponnistuksin olen ollut mukana Nälkä voidaan voittaa-kampanjassa. Ehkäpä tässä oli nyt tämän kevään läpsäys poskelle ja ryhdistäytymisen paikka! 

Jos tästä jotain positiivista hakemalla hakee, niin enpä ollut tiennyt, miten monenlaista hometta voikaan purkkeihin muodostua! Aivan ilmiselvästi omatekemäni hillot ja marmeladit kannattaa käyttää vähän pikemmin, sillä säilöntätaidoissani on vielä parantamisen varaa. 

Itsensäruoskimistuokion jälkeen nostin ehtoopuolella, mutta vielä elossa olevat raaka-aineet kuistille ryhmäkuvaan. Olen jossain vaiheessa ilmiselvästi kaipaillut Italiaan enemmänkin, mikäli purnukoihin on uskominen. Ja olen taas ostanut ulkomaisia vadelmia, anteeksi kaikki, koko universumi. Nyt ne sentään eivät vielä ole homeessa. 

Nyt kaivaudun sohvan nurkkaan teekupponen ulottuvillani ja alan metsästää sopivia ohjeita noille aineksille ja palaan tuotoksiin myöhemmin. Sanottakoon, että sitruunan onneton olomuoto johtuu siitä, että olen raastanut sen kuoren joku päivä sitten ruokaan ja puolikalju hedelmäraukka odottaa lopullista iskua.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Skonssit soija- ja spelttijauhoista

Edit: kaupallinen yhteistyö, Soyappétit

Olen Blogiringin kautta mukana Soyappétit-kampanjassa, eikä siihen varmaan noviisimpaa soijakokkaajaa helposti löytäisikään. Sain joitakin viikkoja sitten näytepaketin, jossa oli monenlaisia soijatuoteitta, joista yhdestäkään minulla ei ollut kokemusta. 

Etsiskelin tietoa soijasta ja mietin,  miten ihmeessä lähestyisin tätä aihetta. Löysin sitten kivalta kuulostavan skonssiohjeen, jossa käytettiin myös spelttiä, joka on ollut minulle vähän ongelmallinen raaka-aine myöskin. En pidä kovin paljon kuivatuista karpaloista, joita alkuperäisohjeessa oli käytetty, joten vaihdoin ne kuivattuihin mustikoihin, joita löysin Punnitse ja säästä-kaupasta. 16 skonssia valmistui seuraavista aineista:

• 110 g Soyappétit-soijajauhoa
• 150 g täysjyväspelttijauhoa
• 30 g ruokosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl leivinjauhetta
• 110 g voita
• 40 g kuivattuja mustikoita
• 40 g valkosuklaata
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Soijajauho on todella kevyttä, joten sitä tuntui tulevan todella paljon, enemmän kuin spelttiä. Pienin suklaan muruksi ja leikkasin kylmän voin pieniksi kuutioiksi. 

Kaadoin soijajauhon, speltin, suolan, sokerin ja leivinjauheen kulhoon ja sekoittelin ne hyvin lusikalla. Lisäsin voikuutiot mukaan ja hieroin  voin mukaan niin nopsasti kuin mahdollista tavoitellen murumaista rakennetta. Voin kuuluu jäädä skonsseissa pieniksi hiutaleiksi, jotta ne kohottaisivat taikinaa paistovaiheessa. Sekoitin mukaan mustikat ja suklaan ja seuraavaksi lisäsin kulhoon kevyesti vatkatun kananmunan ja maidon. Pyörittelin sitten kaikki ainekset mahdollisimman nopeasti taikinaksi, liika sekoittelu tekee skonssitaikinasta sitkasta. 

Kaavin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinlaudalle ja taputtelin sen jauhoisin käsin pyöreäksi levyksi, noin kaksi senttiä paksuksi. Dippasin skonssimuottia jauhoihin, ettei taikina tarttuisi siihen kovin innolla. Painelin pyöreitä skonsseja taikinasta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja voitelin ne maidolla ennen paistamista. Paistoin skonsseja noin 20 minuuttia, kunnes ne olivat nätin ruskeita. Ne eivät kohonneet ihan niin paljon kuin toivoin, mutta aamiaispöydässä ne maistuivat mustikka- ja vadelmahillon kanssa aivan kelpoisilta. 

Kampanjan tarjoaa Soyappétit

Herkusta hävikiksi

Mukavia lauantaiaamuja voisi olla useammin, vaikka kaksi kappaletta viikossa, toinen voisi olla keskiviikon paikalla. Nyt mentiin viikko ihan normijärjestyksessä ja torstain kohdalla alkoi tuntua väsymystä, jota ei enää päivänokosilla kuitata. Menin nukkumaan kello 19. Nukuin tyytyväisenä, kunnes heräsin johonkin ja huomasin, että eteisessä on vielä valo. Se tarkoittaa yöaikaan sitä, että teinit ovat vielä hereillä ja tietokoneillaan. Paukkasin otsa rypyssä posmittamaan, että miten täällä vielä notkutaan valveilla ja nukkumaan siitä. Jälkeläinen sanoi rauhallisesti, että äiti kello on vasta puoli kymmenen, mene takaisin nukkumaan. Menin.

Viikon iloisin juttu on ollut se, että saatoin peruuttaa  poikaystävän etsimiseni. Sellainen projekti on leijunut ilmassa siitä asti, kun Kammenpyörittäjä sai minut ilmoitettua L'Eroicaan, mutta jäi itse vielä ilman paikkaa arvontaa odottamaan. Hän tiedusteli, mahdanko minä tarvita iäkkäämmän poikaystävän, sillä yli 60-vuotiaat miehet saivat tänä vuonna samanlaisen "sukkana läpi"-ilmoittautumisen kuin naisetkin. Onneksi en kauhean aktiivisesti vielä etsinyt seuralaista, sillä nyt olisin joutunut kanseloimaan koko homman. Torstaina Kammenpyörittäjä sai selville L'Eroican sivuilta, että häntä arpaonni suosi ja hänelläkin on ajoissa nyt paikka! Varasimme oitis lentoliput ja seuraavana ohjelmassa on toisen pyörälaukun metsästys. Pyöräni on yhä palasina, mutta onhan tässä aikaa vielä melko tarkalleen puoli vuotta.

Tällä viikolla olen toteuttanut kyseenalaisella menestyksellä herkusta hävikiksi-teemaa. Jääkaapista löytyi eilen kuutta erilaista tähdenlentoa, jotka valmistushetkellä olivat vallan mainiota ruokaa, mutta nyt ainoa paikka jämille oli komposti. Miksi välillä kiinnostus ruoanlaittoon ja ruokatarvikkeiden järkevään käyttämiseen on näin pakkasen puolella? Olin itseeni melko pettynyt, etenkin kun Campasimpukka osallistuu UN Womenin Nälkä voidaan voittaa-keräyskampanjaan. Lupaan yrittää parempaani tulevalla viikolla ja aloittaa jo tänään.

Campasimpukka on mukana UN Womenin kampanjassa!

Sikke Sumarin terveiset:

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.

Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.

MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.

Campasimpukka-blogilla on oma keräyssivu osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/campasimpukka.Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!

Yhdessä olemme enemmän.

Terveisin

Sikke Sumari