Henkan Italia – tomaatti-perunapaistos

Viime vuoden lopulla olimme Jyväskylän viini- ja kirjamessuilla ja olin jo valmiiksi katsonut ostettavaksi Henri Alenin Henkan Italia-kirjan. Sen löysinkin, mutta harmikseni kaikki kirjat olivat kansiltaan kieroja, liekö syynä suuren messuhallin kostea ilma vai mikä, mutta kaikki olivat kieroja. Halusin silti kyseisen kirjan ja ostin sen. 

Vasta muutamaan kuukautta myöhemmin palasin kirjan pariin, halusin tutkia sitä sillä silmällä, että miten ohjeet soveltuisivat retkikokkaukseen. Seuraava CampaReissu olisi kuitenkin taas melko lähellä tulevaisuudessa. Otin kirjan hyllystä ja selasin sitä puolisen tuntia. Huomasin, että siinä oli paljon muutakin luettavaa kuin ruokaohjeet, mutta ne tarinat jätin tuonnemmas luettavaksi. 

Löysin pikaisella selauksella ainakin parikymmentä ohjetta, joita halusin kokeilla. Päätin myös, että kokeilisin muutamia ohjeita jo etukäteen ajatellen CampaSimpukan vuotuista Italia-haastetta.  Keväällä blogissa on ollut pakkona tapana kokata italialaista ruokaa Giro d'Italian aikaan. Koska meillä on nyt mahdollista olla matkalla keväällä, siirtyy normaali ruokatalous pitkiksikin ajoiksi reissumoodiin. Reissussa ei kuitenkaan ole aina käytännöllistä toteuttaa teemaa 21 päivää peräjälkeen. Niinpä olen tehnyt muutaman koekokkauksen etukäteen ja postaan vasta tarvittaessa, jollei mitään keksikään reissun päällä tai on vaikka kipeänä tai jotain. 

Maaliskuun alussa  kokeilin erästä Henrin ohjetta tomaatti-perunapaistoksesta. Se oli tosi mukava ruoka, tein sen annoskoossa, koska minulla on kaksi somaa englantilaista vuokaa, joita en ole käyttänyt varmaan kolmeakaan kertaa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen ne omistanut. Aineksia ei mennyt paljon, kun oikein pienensin ohjetta kahteen pikkuvuokaan. 

Tomaatti-perunapaistos kahdelle Ankka Helenin eiku Henkka Alenin tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 tomaattia
• 1 sipuli
• 1 dl raastettua pecorino-juustoa
• 0,5 dl korppujauhoja
• tuoretta oreganoa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Kuumensin uunin 170 asteeseen ja leikkasin perunat, tomaatit ja sipulin ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin peruna- ja tomaattiviipaleet toistensa kanssa lomittain vuokiin ja maustoin kerroksia suolalla, pippurilla ja oreganolla. Unohdin ensin sipulit, vaikka ne olivat ihan siinä nokan alla valmiiksi viipaloituina. Tungin viipaleet lopuksi vielä mukaan. Ripottelin päälle juustoraastetta ja korppujauhoja ja viimeistelin pinnan vielä oliiviöljyllä, ettei korppujauho palaisi uunissa. Ihan päällimmäiseksi tuli vähän lisää oreganoa. Paistoin annosvuokia ensin foliolla peitettynä noin tunnin verran ja lopuksi vielä noin 20 minuuttia ilman foliota (alkuperäisohjeessa tehtiin toisinpäin). Kokeilin tikulla perunan kypsyyttä ja tässä kohden ruoka olikin jo kypsää.

Oiva sivuke tämä paistos, sen kaverina olivat italialaiset lihapullat. Kolme pullaa/annos oli ihan riittävästi. Postaus niistä tulee lähipäivinä. 

Giro d'Italiassa tilanne on sellainen, että toinen etappi on ajettu ja sen voittajaksi saimme iloksemme Tadej Pogacarin. Tämä oli hänen ensimmäinen Giro-etapin voittonsa. Vielä hän ei tehnyt mitään hirveää ajallista repäisyä, mutta hyvin ajoitetun irtoamisen pääjoukosta viimeisessä nousussa ja otti samalla kilpailun johtajan pinkin paidan. Saimme katsottua etappia oikein hyvin leirialueen netillä. Täällä on niin vähän väkeä, että netti jaksaa hyvin toimia. 

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka

Tomaattikastike

• pieni tölkki tomaattimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• suolaa ja pippuria

Munakas

• 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

• persiljaa ja basilikaa vielä vähän
• kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
• raastettua parmesaania

Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa.