Korealainen coleslaw – rapea lisäke vaikka mille

Tämä on helppo ja kiva ohje korealaiseen kasvissivukkeeseen, otin siihen vähän vinkkejä eri paikoista, mutta suurimmaksi osaksi on omasta tai asiakkaan päästä. Tein pienen annoksen kahdelle kerralla syötäväksi, mutta tämä kyllä säilyy päivän pari kylmässä ja todennäköisesti vielä saa lisää makuakin. 

Korean Coleslaw

• neljäsosa pienestä punakaalista 
• 1 omena
• 1 porkkana
• 2 kevätsipulia
• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin punakaalin niin ohuiksi suikaleiksi kuin osasin, samoin omenan ja porkkanan ohuiksi tikuiksi, kevätsipulit silpuksi. Sekoitin chilihiutaleet soijan, sitruunamehun ja seesaminsiemenöljyn kanssa kastikkeeksi ja lisäsin vielä noin teelusikallisen seesaminsiemeniä. Sekoitin kastikkeen kasviksiin. Annoin sivukkeen maustua noin vartin verran. Se oli erittäin hyvää ja mukavan rouskuvaa korealaisen nyhtölihapadan ja riisin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Näyttäisi siltä, että sivukkeessa on mukana maissia, 

ei ole, mutta tuli mieleen, että se sopisi tähän oikein hyvin!

Oi kimchi – kurkkukimchi

Kuvassa näkyy sukkajalkani

Viime aikoina olemme syöneet melko paljon korealaista ruokaa, vaikken ole ehtinyt kovinkaan paljon ehtinyt edistää lempikulttuuriani, k-draamoja. Spotifyn vuosikoosteeni on täysin k-pop-painotteinen sentään. Tänään meillä oli korealaisittain marinoitua kanaa, pieni munakasrulla ja mikä parasta ja nopeinta, kurkkikimchiä. 

Reissusta palattuamme tein kimchisatsin, joka onnistui aika hyvin, kaali fermentoitui kivasti, tulisuus oli hiinä ja hiinä, yhtään tulisempaa emme kaivanneet. Tänään purkissa oli enää vain vähän lientä. Kauppareissulta oli hankittuna pieniä kurkkuja, ei ihan meikäläisiä kasvihuonekurkun kokoisia, muttei kuitenkaan avomaankurkun kokoisia. Siltä väliltä. Niistä tein meille sivukkeeksi kurkkukimchiä. 

Nopea kurkkukimchi kahdelle yhtä ateriaa varten

• 3 pientä kurkkua
• 1 dl kimchipurkin lientä, jossa vähän sattumia
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pese kurkkujen pinta, jos siltä tuntuu. Murskaa kurkut vaikkapa kaulimella tai kuten minä lihanuijalla (piti vähän etsiä, en ole vuosiin käyttänyt minkään rusikoimiseen) isohkoihin paloihin, niistä tirskuu vettä ja tulee hyviä suupaloja, auta hieman veitsellä lopuksi. Ei ole tarkoitus tehdä mitään muusia, vaan vain isoja erikokoisia paloja. Sekoita paloihin kimchilientä. Jollei ole valmiiksi kimchipurkista ottaa lientä, sen voi sekoittaa samaan tapaan kuin tavanomaista kimchiä varten, kuten tein ensimmäisen campakimchin aikaan. 

Jätä kurkkukimchi maustumaan, mielellään pariksi tunniksi ainakin, mutta kyllä se maistuu ihan melkein samantienkin. Tämä mukavan rapsakka sivuke maistui todella hyvin grillatun kanan ja munakasrullan kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreat kokkailuni. 

CampaReissu1/2024 viikko 7

Seitsemäs viikko on alkanut melko samoissa merkeissä kuin edellisetkin viikot, satelee vettä ja sitten tulee kuurosadetta. Minä yleensä aina valitan, että on liian lämmintä, mutta en ole nyt valittanut. Saisi olla vähän lämpimämpää ja jos sataisi vain vaikka joka yö tai joka toinen päivä. 

Keskiviikko 29.5.2024 päivä 43

Se olisi sitten yksi sadepäivä taas kääntymässä illaksi, eikä tässä ole hikimärkänäkään tarvinnut olla. Vuoroin onsatanut sumumaisesti, vuoroin isompia pisaroita. Lämmintä 14-18°C.

Meidän piti mennä pyörillä muutaman kilometrin päähän yhteen viinitaloon tarkastamaan miten siellä hommat on hoidettu ja tarvittaessa neuvomaan. Jäimme sen sijaan leirille ja katsoimme loppuun Areenasta mainion Tervo&Halme-sarjan.

Koska olemme ruokavapaudessa, oli tänään vuorossa korealainen päivällinen. Ei ollut tarvetta käydä kaupassa, vaan jääkaappi ja #mobilepantry riitti.

Osaan tehdä jo aika hyvän määrän erilaisia korealaisia ruokalajeja, niistä tänään oli ohjelmassa #beefbulgogi ja sipulipannukakku, jonka tein kyllä vähän #omastataiasiakkaanpäästä. Riisin kypsensi minikokoinen riisinkeitin.

Nyt alan osata tehdä tarpeeksi pienen määrän ruokaa kahdelle. Bulgogiin meni noin 115 g naudanlihaa, puolikas porkkana, 1/4 kolmesta erivärisestä paprikasta ja puolikas pullollinen valmista bulgogimarinadia, öljyä paistamiseen.

Riisiä oli 1 dl ja vähän enemmän vettä kypsennykseen. Pannukakkuun meni 1 uuden sadon sipuli varsineen, 1 kananmuna, 1 dl pannukakkujauhetta, 1 dl vettä ja vähän öljyä paistamiseen.

Sojua piti olla tälle aterialle sopivasti, mutta sitäpä olikin vielä toiseen k-ateriaan. Pannukakun dippauskastikkeeseen tuli vähän soijakastiketta, seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä.

Nyt on jäljellä enää tiskit. Eikä niitä ole ihan vähän, vaikka yritin toimia tiskiä säästävästi. Paistoin ensin pannukakun ja sitten samalla pannulla bulgogin.

Torstai 30.5.2024 päivä 44

Olimme ensimmäistä kertaa Saumurissa kymmenen vuotta sitten, kun osallistuimme Anjou Velo Vintageen. Sitten olikin monta vuotta väliä, vasta 2022 seuraavan kerran. Ja nyt olemme viidettä tai kuudetta kertaa. Todella mukava ranskalainen kaupunki.

Vintage-ajoihin en ole sittemmin enää osallistunut, mutta muuten pyöräily on kyllä kivaa.

Perjantai 31.5.2024 päivä 45

CampaAdrian matka jatkui tänään ja päädyimme Amboiseen, tuohon toiseen Loiren lempparikaupunkiimme.

Ensin kuitenkin poikkesimme suorimmalta reitiltä ja kävimme katsomassa linnanherran linnaa. @mothechandeniers ia. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun teimme tupatarkastuksen, kaikki näyttää aikalailla samalta kuin ensimmäisellä kerralla ja sehän on rauniolinnan kohdalla hyvä juttu. Paikkaa ei ole tarkoituskaan korjata ehjäksi, mutta erilaisia ylläpitotoimia tehdään ja chateaun maille on rakennettu virtaviivainen paviljonki juhlien ja häiden pitämiseen ja muita tapahtumia varten. Antti on joskus muutamia vuosia sitten osallistunut linnan joukkorahoitukseen sen verran, että nyt pääsemme siellä ilmaiseksi käymään ja varmaan hän voisi jotain nurkkakiveä omakseen kutsua.

Linnan mailla oli tuollaisia leijonapatsaita, niilläkin näkyy välillä olevan päiviä, jolloin on mukavampi kääntää selkä ja miettiä jotain ihan omiaan.

Myös oma kappeli löytyy, sinne ei saanut mennä sisälle, mutta ovelta kurkkasimme taas. Luimme infotauluista, että jotkut ammoisista linnanherroista ja -rouvista tykkäsivät sunnuntaisin "purjehtia" puistoa ja linnaa ympäröivää kanavaa ja sitten poiketa kappeliin hartailemaan.

Avauskuvan kukat olivat sitten mahdottoman kauniita viljapellon laidassa Roiffessa, kävimme katsomassa sen kirkon ja huomasimme nyt toista kertaa noita ylösalaisin käännettyjä nimikylttejä. Ovat kuulema jonkunlaisia viljelijöiden protesteja, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Matkalla näkyi monia vesitorneja, mutta vain yksi suostui kuvaan hyvin pikaisesti, noin 80 km/h. Myös yksi kirkko kurkisti hyvin pikaisesti korkean rinteen päältä, kun ajelimme ohitse.

Päivällisenä oli tänään lihapullia ja kasviksia, sekä neljä Noirmoutierilta rahdattua perunaa. Niissä on todella pitkä keittoaika, nämäkin pikkuiset perunat kypsyivät yli puoli tuntia. Ei kovin energiatehokasta retkiolosuhteissa, eikä kyllä muutenkaan. Grillasin niitä vielä puolikkaina ja kyllä sitten jo hammas pystyi.

Lauantai 1.6.2024 päivä 46

Vaikka minä kuinka tilasin @annakamarainen laittamaan meille 5-10 astetta lisää lämpöä, niin ei tullut perille. Täällä Amboisessa on ollut melko täyspilvinen päivä, lämpöä max 16.

Kävelimme aamulla sen Loire-nimisen loiren ylitse keskustaan ja vaikka meillä on tosi hyvä muisti, emme muistaneetkaan lauantaisia kirpputoreja sillan pielen kortteleissa. Oli monenmoista ranskalaista arabiaa ja taiteteosta. Koulujen iänaikuisia opetustauluja ja oikeasti karmaiseva 200 € maksanut kaulapuu ja käsiraudat. Oli oikein valokuvia, miten niihin oli mustia ihmisiä aikoinaan vangittu. Tuli vähän huono mieli. Miten kukaan kehtaa yrittää myydä sellaista? (tästä meillä ei ole kuvaa, syystäkin)

Keskustassa katsoimme aiemmin huomiotta jääneen Amboisen linnan kappelin. Kävimme linnassa lasten kanssa joko vuonna 2000 tai 2006, mutta tuota kappelia emme ole silloin noteeranneet. Viimeisimpien käyntien kuvissa kappeli oli vankasti rakennustelineitten peittämä, mutta nyt hieno ja valmiiksi restauroitu. Katsoimme sen vain kadulta paljon alempaa.

Loiressa on täälläkin vettä paljon enemmän kuin parin viime vuoden käynneillä, jokiuoma on melkoisen täynnä, mukaan lähteneitä kokoinaisia puita ja juurakoita on takertuneina siltojen arkkeihin ja joen saarelmiin.

Päivällisenä meillä oli korealaista kimbapia, joka on mutkaton koulujen eväsretkien ja piknikkien perusruokaa, ei ollenkaan hienostelevaa sushia (josta myös tykkään, ei kaikki sushi ole hienostelevaa). Ohjeen tähän ruokaan antoi @beyondkimchee piti kyllä hiema soveltaa.

Katsoin tässä yksi päivä hyvän matkaa erästä k-draamaa ja siitä tuli ihan voittamaton kimbaphinku ja kun tänään vielä Carrefourin City-kaupassa oli kuin olikin merileväarkkeja, niin muut ainekset kyllä löytyivätkin #mobilepantry sta.

Jälkkäriksi kaupan crepejä, mansikoita ja sitä chatillya @no_mad_reissunainen myönnän, President-merkkinen puteli purkki kermavaahtoa. 😂

Sunnuntai 2.6.2024 päivä 47

Alkaa tuntua siltä, että olemme lämpöpaitsiossa, aamullakin oli vain 12 astetta lämmintä ja kun kävelimme kylille markkinoille aloin tosissani kaivata toppatakkia CampaAdrian kaapista.

Illaksi ehkä vähän lämpenee, mutta se on sitten liian myöhään, silloin olemme peiton alla ja luemme Bismarck ja hänen vaimonsa- kirjaa. Se on edistynyt hyvin, paljon yli puolen välin. Pitää tarkistaa minkä ikäinen Bismarck on tällä erää kirjassa, on niin vaivainen. Ja paljon on huolia. Seuraavalle reissulle lähtee iltalukemiseksi mukaan joko Sinuhe tai Don Quijote.

Markkinoilla oli myynnissä niin paljon kaikkea ja väkeä oli paljon. Pisin jono oli kana-autolle, varmaan 50 ihmistä oli jonossa. Parsa ja mansikat ovat sesongissa, sekä kukkien ja muitten kasvien taimet.

Juustoja ja makkaroita oli yllinkyllin, mutta emme nyt ostaneet ensin markkinoilta mitään. Näimme samalaisen tiskin kuin @croissanttravellers kohtasivat toisessa Loiren kaupungissa. Eli noutamatta jätettyjä postilähetyksiä, joista on sutattu lähettäjän ja vastaanottajan tiedot. Paketit myydään 4€/100 g. Emme hurahtaneet ostamaan yhtään mysteeripakettia. Mutta aiemmin emme ole tuollaista nähneet. Tai olemme, muttemme ole ymmärtäneet mistä on kyse.

Päivälliseksi söimme #mobilepantryn aarteita, pussillisen hyviä ravioleja ja pakastimen puolelta pikkumäärän grillikanan loppuja kastikkeeksi taikinoituna. Yrttejä on hyvin saatavilla ja parmesaania löytyy.

Juuri huomasimme, että telkkarista tulee camping-aiheinen tv-sarja, jota olemme muistaaksemme katsoneet aiemminkin. Erilaisia porukoita Ranskasta matkailee eri maissa, ainakin Kreikassa ja Tunisiassa. On puskailua ja leirialueita. Ymmärrämme oikein hyvin tätä campingranskaa! Tulee vielä toinenkin jakso, jihuu!

Maanantai 3.6.2024 päivä 48

Tänään oli pitkästä aikaa niin lämmin sää, että tarkeni syödä ulkona, ei siis ravintolassa vaan ulkona-ulkona, pihalla. Jopa meinasi tulla hiki syödessä, mutta valittaa ei ollut lupa, kun niin monta viikkoa olemme lämpöä toivoneet. Ei täällä nytkään ole kuin niukin naukin 20 astetta, mutta sekin tuntuu kivalta.

Emme poistuneet tiskipaikkaa kauemmas, välillä on kiva pitää lomaa lomasta, nukkua päiväunia, nauttia kohtuullisesta nettiyhteydestä ja valmistautua huomiseen matkan jatkumiseen.

Niinpä ei ole uusia kuvia ladattavaksi, mutta ajattelin hieman jaaritella meidän ruokataloudesta näin reissun päällä.

Aamut alkavat useimmiten leirialueiden leipätilauksen noutamisella, tai leipäkaupassa piipahtamisella, jollei tilausmahdollisuutta ole.

Tykkäämme valtavasti ranskalaisesta leipäkulttuurista, ihmettelemme miten voi niistä muutamasta raaka-aineesta tulla niin erilaisia leipiä. Nyt kun olemme olleet maassa vähän yli kuukauden, ei patonki katoa enää niin nopeasti parempiin suihin, joskus jopa jää vähän syömättä. Toisinaan ostamme croissanteja.

Aamukahvi valmistuu mutteripannulla ja pikkukattilassa siihen sitten paljon maitoa. Välillä otamme jogurttia marjojen tai pähkinöiden kanssa. Tuoremehuakin on aika usein.

Emme syö lounasta kuin hyvin harvoin, ehkä kerran viikossa, mutta päivällistä syömme ilmeisen väärään aikaan, liian varhain. Useimmiten teemme itse ruokaa, erilaisia pastoja, korealaista, risottoa, paistamme kalaa, teemme ruokaisia salaatteja jne. Välillä haemme noutoruokaa, pizzanhimo iskee toisinaan. Oikein ravintolaan menemme nykyään hyvin harvoin. Tällä matkalla olemme syöneet ravintolassa alle kymmenen kertaa. Välillä on lautasilla puolivalmista ja jatkojalostusta, kunhan nälkä siirtyy.

Meillä ei ole uunia autossa, mutta oikein pikkuinen airfryer, riisinkeitin (malliston pienin sekin), kolme polttimoinen liesi keittiössä, ulkona kolme erilaista grilliä/polttimoa erilaisiin tarkoituksiin.

Jälkiruokana on usein jäätelö, hedelmiä tai marjoja, välillä vähän juustoja, joku pieni vanukas tai lettuja. Jälkkäriä jaksamme kerran pari viikossa.

Tiistai 4.6.2024 päivä 49

Saimme ilmeisesti eilen kesää hihasta kiinni, tänäänkin on ollut lämmintä ja aurinkoista. Tämä 22-25°C piisaa oikein hyvin, kiitos @annakamarainen lähetyksestä, kesti vain vähän pitempään kuin odotin.

Suuntasimme reittimme Amboisesta Gieniin hieman uusia uria, jätimme hetkeksi Loiren taaksemme ja ajoimme Loirin varteen. Joen nimi on siis Loir, eivät sitten mitään muuta nimeä keksineet.

Matkalla näkyi vesitorneja todella paljon, välillä jopa yksi kummallekin silmälle. Oli lähellä ja oli kaukana. Kirkkoja myös.

Ensimmäinen kohteemme oli sen Loirin varren pikkukaupunki Lavardin, siellä oli Pont Gothique, hieno linnanraunio ja vähän vaalimainoksia (EU-vaalit eivät näy tai kuulu täällä kyllä melkein mitenkään). Kirkko oli todella hieno sisältä, päältä melko tavanomainen, maalaukset olivat kuin meikäläisissä keskiaikaisissa kirkoissa. 1500-luvulta se onkin peräisin.

Sitten ajoimme Vendômeen, joka oli meille myös ihan uusi paikka. Siellä alkoi tulla hieman hiki pysäköinnin suhteen, mutta saimme mastodontin kuitenkin asiallisesti parkkiin ja kävelimme katsomaan tajuttoman suurta luostarin kirkkoa. Miksi ihmeessä näitten on tarttenut olla näin suuria?

Loppumatkalla katsoimme vielä vesitorneja läheltä ja kaukaa ja kävimme Lidlissä. Saimme ostettua ruukkusalaatin, sillä ne hevosenpään kokoiset salaattikerät markkinoilla ja marketeissa ovat meille liian suuria.

Nyt olemme muutaman päivän täällä Gienissä, tai tarkalleen ottaen olemme leirillä Poilly-Lez-Gienissä, mutta Gien on tuossa Loiren toisella rannalla, palasimme siis sen aidon ja oikean Loiren varrella sieltä Loirista. Aikomuksena on toimittaa lautasostoksia ja käydä ajelessa pyörillä, jos säät pysyvät näin kivana.

Seitsemäs reissuviikko on lopussa ja huomenna alkaa laskujemme mukaan kahdeksas. Kotia päin tässä valutaan, mutta kovaa kiirettä ei ole.

Cheonggyeongchae doenjang-muchim – anteeksi kuinka?

Nyt oli kyllä niin vaikea ruokalajin nimi, etten edes yritä sanoa sitä, suomeksi se on noin suurinpiirtein paksoi soijatahnassa. Ostin pieniä paksoita (bok choy, pak choi) pussillisen ja kokeilin sivuketta, johon käytin kaksi näistä sieväkkeistä. Olisi pitänyt pienentää mausteseosta, sitä tuli vähän liikaa tai käyttää useampi paksoi. Eipähän ainakaan ollut kuivaa. Otin ohjeen tästä blogista, jonka pitäjän tyyli on siinä rajalla onko liian söpöä, mutta hyviä ruokia hänkin tekee. Laitan alle mausteseoksen siinä koossa, että se olisi sopiva 4 paksoille. 

Cheonggyeongchae doenjang-muchim

• 4 paksoita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli silppuna
• 2 rkl doenjangia (korealaista soijapaputahnaa)
• 2 tl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• ripaus sokeria
• 2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 2 tl seesaminsiemenöljyä

Otin esille noin 10 vuotta käyttämättömänä olleen bambuisen höyrytyskorin, en edes muista mitä sillä olen joskus koittanut tehdä. Muistelin, että höyrystin liittyi tähän wonton-kokeiluuni. Eipä siinä kyllä bambuhöyrystintä käytetty, joten muistikuvani liittyy johonkin toiseen epäonnistumiseen. Joka tapauksessa nyt kuitenkin käytin vekotinta, viritin sen korkeareunaiseen kasariin, jossa oli vettä kiehumassa. Nosti paksoit siihen ja höyrytin niin viitisen minuuttia. Sitten nostin vähän mysiytyneet kaalit kulhoon, johon olin laskenut kylmää vettä. Näin niiden kirkkaan vihreä väri ei kuulema lähtisi tummumaan ja niin taisi käydäkin. 

Sekoitin mausteseoksen valmiiksi pieneen astiaan, sitä tuli tosiaan vähän liikaa, mutta neljälle paksoille tämä olisi ollut sopiva annos. Kun paksoit olivat jäähtyneet kylmässä vedessä, nostin ne pois ja puristelin vettä vähemmäksi. Leikkasin kannat pois ja muut osat suikaleiksi poikittain. Sekoitin suikaleet mausteseokseen. Söimme tätä mukavan mausteista sivuketta aterialla, jonka muita osia olivat leivitetyt kuhapalat, ensimmäinen campakimchi ja helppo kaalipannukakku. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kertyy yhä enemmän korealaisia keittiökokemuksiani. 

Tämän kokkailun jälkeen olen käyttänyt bambuhöyrystintä jo kaksi kertaa uudelleenkin, ensin bao bun-aterialla, jolloin lämmitin kaupan valmiit bunit höyryssä ja toimi todella hyvin. Eilen lämmitin kotitekoisia parin päivän ikäisiä hampurilaissämpylöitä samalla tavalla ja sepä vasta toimikin! Ihan hyvä, etten ole laittanut kymmenen vuotta virattomana ollut höyrystintä kiertoon.