Eikä siellä yhtään hihitellä – saunamunat

Vuonna 2017 olin tekevinäni saunamunia, mutta ne eivät olleet tietenkään ollenkaan sitä, mitä tänään tein. Nytkin jäi vielä hieman puolitiehen, mutta kokeilun voi sanoa onnistuneen, sillä mitään ei räjähtänyt eikä tarvittu palokuntaa eikä poliisia. 

Olen edelleen täysin hurahtanut korealaiseen keittiöön ja yleisesti ottaen kaikkeen Koreaan liittyvään, ei väliä onko kyseessä etelä vai pohjoinen, kaikki kiinnostaa. Pohjoisesta tosin tulee vähemmän tietoa, eikä se juurikaan ole mukavaa tietoa, mutta kaikki tavallisten ihmisten asiat kummassakin Koreassa on kiinnostusmittarissani aivan tapissa. Ruoka, kulttuuri, tavat, kielikin, jollei se olisi niin vaikeaa. 

Päivällisen sivuruokana meillä oli tänään siis saunamunia. Mikäli olen lainkaan ymmärtänyt oikein nämä ovat suosittu naposteluruoka korealaisissa kylpylöissä, joita sanotaan jjimjilbangeiksi. Niissä  on erilaisia lämpöhuoneita, erilämpöisiä altaita, hierontaa, oleskelua lämpimällä hiekka-alustaisella lattialla jne. Suosikkisarjassani Crash Landing on You-sarjan pohjoisen sotilaat olivat tällaisessa kylpylässä Etelä-Koreaan jouduttuaan/päästyään. Sellaisessa voi olleilla yön ylikin, vieraat nukkuvat omissa lokeroissaan, miehet ja naiset omissa makuusaleissaan. 

Etsin ohjetta saunamunien valmistamiseen ja monissa käytettiin Instapot-nimistä keittämisvälinettä, joka on kai jonkunlainen hybridi, sillä voi hauduttaa ja painekeittää ja ties mitä. Minulla on erikseen painekattila ja haudutuspata, joten en anna itselleni lupaa hommata enää tämmöistä Instapotia. En ole aikoihin tehnyt mitään painekattilalla, edelliskerralla se jotenkin temppuili kanssani, en meinannut saada kantta oikein kiinni ja painetta nousuun. Nyt onnistui hyvin. En vielä ottanut selkoa siitä, miten saunamunia Koreoissa tehdään ilman tämmöisiä kaikkia keittimiä ja vekottimia. 

Korealaiset saunamunat painekattilassa

• 4 kananmunaa
• vettä keittämiseen

Otin painekattilan pantrystä esille ja laitoin sen pohjalle pienen ties mistä jääneen metalliritilän. Laskin kattilaan vettä ja asetin ritilän päälle neljä kananmunaa. Vettä pitää olla sen verran, että kananmunat ovat lähes peityksissä, vesi ei painekattilasta häviä minnekään. 

Nostin kattilan kaasuliekin päälle (ähäkutti Fortum) ja laitoin kannen kiinni, nyt se ei kiukutellut ollenkaan. Kesti kyllä melko kauan ennen kuin paine lähti nousuun, ensin höyryä tihkui kannen ja kahvan yhtymäkohdasta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen se loppui ja siinä vaiheessa kannessa oleva merkki alkoi kohota. Siinä on sinisessä muovitapissa valkoisia raitoja ja kun niitä on näkyvissä kaksi kolmesta, on paine ymmärtääkseni sopiva melkein kaikkeen painekeittämiseen, ei liian paljon, eikä liian vähän. 

Olin lukenut, että saunamunia voi painekeittää neljäkin tuntia, mutta 90 minuuttia olisi sellainen aika, jossa jo saisi toivottua tulosta, eli valkuaisen muuttumista toffeen väriseksi ja keltuaisen muuttumista kermaiseksi. Koska tein keittämisen kaasulla, en tuhlannut sähköä ja ajattelin tähdätä siihen puoleentoista tuntiin. Painekeittämisessä on aina jonkunlainen pelkokerroin, etenkin kun sitä tekee noin kerran vuodessa, ehtii aina unohtaa, että eihän tässä mitään pelättävää ole. Jostain syystä kananmunien keittäminen painekattilassa tuntui vielä pelottavammalta, kuvittelin kaikenlaista räjähtelyä ja sotkua ja pilalle menemistä. Ja onhan se nyt melkoisen kovaksi keitetty muna, kun sitä puolitoista tuntia keitetään. Herranen aika. 

Niin minä nyt kuitenkin sitten tein, ensin tuumin että jospa venyttäisin aikaa kahteen tuntiin, mutta 90 minuutin jälkeen en kyllä viitsinyt pitempään. Päästin paineen kahvan venttiilillä varovaisesti pois, kädet keittiöliinalla suojattuna, paine kyllä laskee omia aikojaankin, kun kuumuuden lähde sammutetaan alta. En tietenkään malttanut odottaa. 

Kun paine oli laskenut pois, lähti kansi vaivatta auki ja nosteli ehjät kananmunat kauhalla valmiina odottamaan jäävesiastiaan. Ei mitään sotkua eikä räjähdyksiä siis. Kun kananmunat olivat jäähtyneet ja muutenkin oli ruoka-aika, rikoin kuoret, jotka lähtivät erittäin helposti pois. Kananmunien valkuaiset olivat hennon toffeenväriset. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi ja huomasin, että keltuainen oli hieman pehmeä, mutta oli siinä loiva harmaa uloin reuna, sitä en olisi toivonut. Pitempi keittoaika olisi ilmeisesti tummentanut valkuaisen väriä yhtä lisää. 

Söimme saunamunat aterialla, jolla oli kimchiriisiä, rapeaa kurkkua ja toista meille uutta korealaista liharuokaa, soijakastikkeessa haudutettua naudanlihaa. Siitä tulee erikseen oma postauksensa, sen verran hyvä ruokalaji sekin. Saunamunia pitää kokeilla uudelleen, pitää ostaa mahdollisimman hyvälaatuisia kananmunia ja keittää pitempään, nyt ne maistuivat vain tavallisilta kananmunilta, pähkinäistä makua valkuaisissa ja kermaisuutta keltuaisissa emme havainneet. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, siellä on muutamia muitakin hiuksia nostattavia kokeiluja.

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Järjen riemuvoitto – saunamunat

Välillä sitä voi tehdä jotain vähemmän järkevääkin. Juhannuspäivänä tein saunamunia. Näin joskus monta vuotta sitten jossain ulkomaisessa blogissa tehtävän sauna eggs, joita ei kuitenkaan mitenkään valmistettu saunassa, ei suinkaan. Kananmunia liotettiin ensin suolavedessä ja sitten ne laitettiin riisinkeittimeen, mutta minulle jäi mielenpieleen ajatus siitä, että miksei kananmunia voisi kypsentää oikeasti saunassa, kuten kiuasmakkaroitakin. 

Ajatus unohtui sitten pitkäksi aikaa, kunnes juhannuspäivänä ajattelimme (myöskin pitkästä aikaa) paistaa makkarat kiukaalla. Tai emme oikeasti kiukaalla, vaan sellaisella tarjottimella, joka roikkuu ketjussa kiukaan päällä. Kun Antti sytytti tulen kiukaan pesään, muistin ne taannoiset saunamunat (anteeksi hieman härski nimi, mutta yleensähän se on sanojan mielessä se härskiys). Otin palan foliota ja tein siitä pienen vadin rypistelemällä reunoja ylöspäin ja asetin vatiin neljä kananmunaa. Minua hieman hirvitti ajatus siitä, että kananmunat poksahtelisivat kiukaan yllä, se ei ollut hyvä ajatus. Nostin foliokourun kiukaan päälle makkaratarjottimelle (on sillä varmaan joku oikea nimikin, kertokaa ihmeessä) ja annoin niiden olla siellä niin kauan, että sauna oli kuuma. Lämmitimme saunaa oikein maltillisella puumäärällä pitkään, sillä tarkoitus oli myös saada hieman lämpöä taloon. Näin viileänä kesäkuuna se on iloksi, kun sähkölämmitys on tarkoituksella pois päältä. 

Myös makkarat sitten lämpenivät saunassa ja kananmunat olivat kaikkiaan noin 90 minuuttia saunan lämmössä ennen kuin söimme erittäin epävirallisen juhannuspäivällisen, eilisiä salaatinjämiä, kaupan perunasalaattia ja niitä eksperimentaalisia saunamunia. 

Vähän minua jännitti kopauttaa kananmuna rikki. Mutta sehän oli ihan täydellisen kypsä, keltuainen sopivan hyytynyt ja valkuainen myös. Mitään järkeähän ei ole valmistaa kananmunia saunassa, mutta kun sen voi tehdä, niin tulipa tehtyä. Ehkä mökkiolosuhteissa voisin ajatella, että siinä olisi pieni järjenhiven. Olisiko? Mitä mieltä olette?

Vielä ehtii osallistua Tour de France-aiheiseen arvontaamme täällä!

tryffelisuolalla tuunattu täyskova saunamuna