Kiireettömät kananmunat

Kypsennän kananmunat usein niin, että heti kun keitinvesi alkaa kiehua, laitan virran/kaasuliekin kattilan alta pois ja kannen päälle. Sitten kananmunat saavat olla noin 20 minuuttia kuumassa vedessä ennen jäähdytystä. Tällä konstin kuori ei mene rikki, sähköä/kaasua kuluu vähemmän ja muutenkin maailma pelastuu. Nyt kokeilin uutta tapaa kypsentää aamiainkananmunat ruokatermoksessa. 

Sähkönsäästäjän ruokatermoskananmunat kiireettömälle

• 2 kananmunaa 
• 0,5 l kiehuvaa vettä
• ruokatermos

Kiehautin veden vedenkeittimellä, näin pieni määrä kiehuu nopeasti. Kaasulla ei menisi sitäkään vertaa sähköä. Laitoin kananmunat sievän pienen ruokatermokseni sisälle ja kaadoin päälle kiehuvan veden. Kaikki kolme kansiosaa sitten vaan äkkiä päälle, varsinainen kierretulppa, toinen pieni kansi, ilmeisesti matalaksi lautaseksi tarkoitettu ja kolmas, korkeampi kansi, jossa on myös kierre. 

Tunnin kuluttua uskaltauduin ottamaan kananmunat pois termoksesta, kun aloimme syödä aamiaista. Olivatpa juuri sopivan kypsiä, sattui muutenkin olemaan tavallista paremman makuiset kananmunat. Tämäkään vinkki ei sovi kiireisiin arkiaamuihin, mutta meillä ei ole hoppu. 

Tämä sopii myös CampaAdrian keittiöön, sillä usein aamuisin meillä menee erilaisiin heräämisen jälkeisiin juttuihin aikaa niin, että siitä kun silmäni aukaisen on enemmän kuin tunti, että olemme asettumassa aamiaiselle. Kun ekana kiehautan vettä ja laitan kananmunat kypsymään, aika riittää mainiosti. En usko, että tätä kannattaa tehdä illalla valmiiksi, sillä termokseni tuskin pitää sisältöä riittävän kuumana yön yli, jolloin terveysturvallisuus voi olla vaarassa. 

Lopuksi vielä kaadoin kuuman veden ruokatermoksesta pieneen vatiin, lisäsin mukaan hieman etikkaa ja ruokasoodaa sekä käytössä olevan tiskirätin. Sekoittelin keitosta tiskiharjalla ja muutaman minuutin päästä huuhtelin raikastuneen tiskirätin kuivumaan. 

Yhden pannun lohipasta

Tänään säästin niin tiskiä kuin sähköäkin tämän ruoan valmistuksessa. Otimme eilen sulamaan pienen lohipalan pakastimesta ja hetkisen googlailtuani osuin blogiin, jonka ohjeita teen vaikka kuin paljon elo-syyskuisin, kun on La Vueltan aika. Viime vuonna Albert oli kokkaillut pastaa siihen malliin, että minähän kopsasin ohjeen tänään oikein iloisena. Tosi hyvä ohje. Minun oli tarkoitus käyttää kaksi pussin pohjaa pienehköä pastaa, en nimittäin saa avata uutta pakkausta kuivapastaa ennen kuin jämäpussit on käytetty. Näissä kahdessa pastalaadussa oli sama keittoaika, joten senkin puolesta ne olivat omiaan samaan pataan. 

Yhden pannun lohipasta Albertin tapaan neljälle (eli meille kahdelle tänään ja huomenna)

• noin 300 g nahallista ruodotonta lohta
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni punasipuli
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
• 1 kevätsipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (unohdin)
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1,5 tomaattimurskapurkillista vettä (huuhtelu samalla)
• 200 g pienikokoista pastaa (kahta erilaista, sama keittoaika)
• lisää suolaa ja pippuria
• kuivattua persiljaa
• 0,5 dl maustettua smetanakastiketta (tähdenlento, oli toisen aterian osana pari päivää sitten)
• 0,5 dl kermaa

Leikkasin lohen pariin palaan ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Silppusin sipulit ja leikkasin kesäkurren tulitikkumuotoon, Albert käytti pinaattia vihreänä osana, sitä meillä ei ollut. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin lohipaloja molemmin puolin noin 4 minuuttia. Nostin palat lautaselle odottamaan. 

Kumosin pannulle kesäkurretikut, sipulit ja valkosipulin, sekoittelin ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. Kaadoin pannulle tomaattimurskan ja sekoitin taas. Annoin kiehua jälleen pari kolme minuuttia. Lisäsin pannulle puolitoista tomaattimurskapurkillista vettä. Kun seos oli tasaista ja kiehuvaa, lisäsin pastat mukaan ja tasoittelin seoksen. Laitoin kannen päälle ja annoin pastan kypsyä noin 5 minuuttia. 

Irrotin odotellessani lohen ja nahkan ja pienin kalan suupalan kokoisiksi paloiksi. Nostelin ne pannulle päällimmäiseksi ja laitoin taas kannen päälle vielä muutamaksi minuutiksi. Kokeilin sitten pastan kypsyyttä ja kun pasta alkoi olla sopivaa, sekoittelin lohipalat kunnolla koko settiin ja yhdistin vielä smetanan ja kerman. Annoin ruoan vielä hautua muutaman minuutin. 

Maistelin, lisäsin suolaa ja pippuria ja ripotin päälle kuivattua persiljaa oikein kunnolla. Se pimenton unohtui kokonaan, olisi varmasti sopinut, mutta oli tämä näinkin todella hyvä ruoka. Söimme kunnon annokset ja loput laitoin foliovuokaan, jonka lämmitämme huomenna kiukaan päällä. Ähäkutti Fortum. 

Bulgogi Jeongol – Korean Hot Pot

Pakkaspäivään sopii hyvin sellainen ruoka, mikä pistää vähän niiskuttamaan. Ei sillä tavalla koronamaisesti, vaan koreamaisesti.  Hot pot on sellainen ruoka, kuuma keitto, joka on pikkuisen mausteinen, muttei liian. Siihen saa laitettua kaikenlaista mitä jääkaapista löytyy eikä mitään tarvita kovin paljon, ainakaan näin kahdelle kokkaillessa. Sähkön säästämiseksi valmistin hot potin kaasulla. 

Bulgogi Jeongol – Korean Beef Hot Pot 

Keittoliemi

• tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kelp on paloja suuresta merileväkasvustosta, sitä myydään noin kämmenenkokoisina paloina aasialaisten elintarvikkeiden kaupoissa)
• 4 dl vettä
• 5 cm pala daikonia (suuri valkoinen pitkulainen retiisi)
• 1 sipuli
• muutama pieni pala kuivattu sientä
• porkkanan ja kesäkurpitsan trimmauksesta jääneitä pikkupaloja
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl gochugaru-chilimurskaa
• ripaus suolaa ja pippuria

kelp 

Muut ainekset

• 200 g naudan sisäfilettä melkein jäisenä
• 1 dl valmista bulgogi-kastiketta
• 1 kiekko lasinuudelia
• 2 dl kiehuvaa vettä
• 1 porkkana
• 0,5 japanilaisesta munakoisosta
• 0,5 pienehköstä kesäkurpitsasta
• 0,5 oranssia paprikaa
• 2 napakkaa kevätsipulia
• 1 palanen kiinteää tofua
• 1 rkl soijakastiketta
• paahdettua seesaminsiemenöljyä
• kevätsipulin vihreintä osaa silppuna

Otin vinkkejä tähän ruokaan useista lähteistä, täältä, täältä ja täältä. Käytin niitä aineksia, joita meillä sattui olemaan. 

Valmistelin vihannekset, leikkasin ne paloiksi ja viipaleiksi ja pikkupalat, joita jäi kesäkurpitsan ja porkkanan trimmauksista, laitoin myös liemikattilaan tuomaan makua. Leikkasin tofun viipaleiksi. 

Seuraavaksi keitin liemen, jossa ruoka kypsennetään. Keräsin kaikki liemen ainekset kattilaan ja keitin seosta 10 minuuttia. Siivilöin sattumat pois ja jätin liemen kattilaan odottamaan. 

Leikkasin kohmeisen naudanlihan aivan ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin niihin bulbogikastikkeen. 

Laitoin lasinuudelit pieneen kulhoon ja kaadoin niiden päälle kuumaa vettä, sekoittelin hieman ja nuudelit jäivät kuumaan veteen odottamaan. 

Sommittelin pieneen kuparikasariin kaikki kasvikset ja tofun rinkiin jättäen keskelle tilaa nuudeleille ja naudanlihalle. 

Nostin kasarin pöydällä olevalla kaasukeittimelle ja kaadoin kasariin noin 2/3 liemestä. Laitoin tulen kasarin alle ja keittelin hot potia noin 10 minuuttia. Nostin keskelle kasaria ensin kuumalla vedessä lionneet lasinuudelit ja sekoittelin varovaisesti. 

Sitten nostin pihdeillä puolet marinoituneista naudanlihaviipaleista kasariin, levittelin ne niitä, että ne kypsyisivät nopeasti. Se kävikin parissa kolmessa minuutissa. 

Annostelin kuppeihin kaikkia ainesosia ja kaadoin annoksen päälle muutaman tipan seesaminsiemenöljyä ja ripottelin kevätsipulisilppua. Lisäsin kasariin loput liemestä ja lihasuikaleista, ne kypsyivät mukavasti pienellä liekillä sillä välin, kun söimme ensimmäistä annosta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni.

Kiuaskastanjat

Blogissa on jo kastanjoiden paahtamisohje loppukesältä (tässä), mutta kirjoittelenpa silti pienen postauksen samasta aihepiiristä näin joulukuisen lauantain aamuna. Paahdoin eilen toista kertaa elämässäni kastanjoita, en tällä kertaa airfryerissä, vaan saunan kiukaalla. 

Eilen oli viikottaisen kauppareissun päivä, sain hankittua kahta tuotetta lukuunottamatta kaikki listalla olleet asiat. Sen lisäksi melkein samalla sekunnilla huomasimme Antin kanssa Prismassa kastanjat. Keräsimme niitä vuoden jälkimmäisen reissun lopulla Ranskassa ja kotiin tuotuamme aioimme paahtaa ne. Ikävä kyllä ne olivat jo ehtineet kuivua. Kuorta puristamalla tunsi kuinka kuoren ja sisuksen välissä oli tyhjää. 

Nyt sijoitimme 2,02€ kuuteentoista kastanjaan, jotka hyllyn reunassa olevan hintalapun mukaan olivat Kiinasta. Sen takia epäröimme hetkisen, mutta otimme niitä kuitenkin. Kassalla tietokone kertoi kastanjoiden olevan Portugalista, joten jäi hieman epäselväksi mistä ne nyt lopulta olivat. Portugali kuulosti kivemmalta ja järkevämmältä paikalta rahdata kastanjoita Suomeen. 

Olen jo useamman kerran maininnut, että sähkönsäästö on nyt hyvinkin ajankohtaista CampaKeittiössä, ruoanlaitossa suosin kaasulla keittämistä ja sähkölaitteista käytän niitä, joilla valmistaminen on nopeaa ja tehokasta. Uuni ei ole lämmennyt montaakaan kertaa viime viikkoina. Talomme lämpiää suorasähköllä pörssihintaan, mikä on tällaisina aikoina vähemmän mukavaa. Siksi koitammekin hillitä sähkömittarin vinhaa pyörintää pitämällä saunassa tulia. Sitten pitäisi tietysti miettiä niitä pienhiukkasia, mutta ihan kaikkeen ei veny, ei millään. Emme sauno jokaisena saunanlämmityksen päivänä, meistä kumpikaan ei ole himosaunoja. Minä en oikeastaan ole minkäänlainen saunoja, en muista milloin olisin viimeksi saunonut.

Kun saunan kiukaassa on tulet, voi kiuaskivien päällä lämmittää vaikka mitä ruokaa, olen nyt lämmittänyt sillä erään tähdenlentopäivällisen osaset omissa foliovuoissaan, jotka olivat jopa toisella käyttökerralla, edellisellä kerralla eivät olleet menneet likaisiksi, kunhan vähän vain kuhmuroituneet, joten uusiokäytin ne. Yhdessä vuoassa kuumeni edellispäivän lasagnen loput, toisessa paistui muutama uuniperuna ja loput painekattilakanasta. Olen paahtanut myös bataatteja, joiden toivoin olevan sisältä vaaleaa laatua. Niistä piti tulla korealaisia paahtobataatteja, mutta nepä olivatkin ihan tavallisia oranssisisustaisia. Mutta paahtuivat hyvin folioon käärittyinä kiukaalla, paljon nopeammin kuin perunat. 

Kaikki tällainen näpertely perustuu tietysti siihen tosiseikkaan, että meillä on aikaa näperrellä, laittaa puu kerrallaan kiukaan pesään ja odotella ruoan lämpenemistä tunti taikka kaksi. Sen takia ymmärrän aivan hyvin, etteivät nämä ole mitään jokakodin helppoja pikavinkkejä, eivätkä ne koitakaan olla sellaisia. Kunhan kirjoittelen muistiin itselleni, ehkä (toivottavasti) muutaman vuoden päästä voin lueskella, että mitä kaikkea sitä onkaan puuhailtu vuonna 2022, kun maailma oli niin huonolla mallilla. 

Sauna ei siis lämpene meillä useinkaan ihan siihen saunomislämpöön, löylyhuoneen ovea ei suljeta ollenkaan, vaan lämpö leviää taloon tuulettimen avustamana. Mutta kivistä tulee turkasen kuumia ja niiden päällä paahtuivat kastanjatkin mainiosti. 

16 kiinalaista taikka portugalilaista kastanjaa kiukaalla

• 16 kastanjaa
• karkeaa suolaa 
• foliovuoka kansineen
• 4 rkl pehmeää voita
• 1 tl hunajaa
• kolme kunnon ripsausta kanelia

Leikkasin kastanjoiden terävään huippuun ristiviillon, se olisi voinut olla vähän pitempikin, olisi avittanut kuorta avautumaan rivakammin. Laitoin pyöreän foliovuoan pohjalle karkeaa suolaa sen verran, että siitä muodostui suolapeti. Liotin kastanoita vedessä noin puolisen tuntia, tänä aikana ristiviilloista imeytyy vettä kuoren alle ja se pitää kastanjaa mehevänä paahtamisen ajan, luin näin jostain. 

Asettelin kastanjat ristiviilto ylöspäin suolapedille ja laitoin vuoan päälle pahvikannen. Nipistin folioreunaa kiinni sen verran, että kansi oli napakasti kiinni, mutta niin että pienellä avaamisella voisin kurkistaa sisälle paahtumisen edistymistä seuratakseni. Nostin vuoan kiuaskivien päälle ja puolentoista tunnin päästä (kun muut päivällisosat olivat kuumenneet omissa vuoissaan ja ne oli syöty) tarkistin, että miten paahtuminen edistyy. Ja sehän edistyi hyvin. 

Tein samanlaisen kanelivoin, kuin loppukesän CampaReissulla, Lidlin sivulta otetulla ohjeella. Sekoitin pehmeään voihin hunajaa ja kanelia, tämä on erinomainen sivuke paahdetuille kastanjoille. Yksi kuudestatoista kastanjasta oli sisältä kuiva ja tumma, sitä emme syöneet. Muut avautuivat melkoisen helposti, kun kuumaa kastanjaa puristi leveämmältä reunalta etusormen ja peukalon välissä. 

Ähäkutti-pannukakkua kaasugrillissä

Paistoin jokunen päivä sitten kaalikääryleitä paksupohjaisessa kasarissa sähkönsäästösyistä ja kokeilunhalusta kaasugrillissä ja se onnistui ihan hyvin. Silloin kasari oli suoraan grillin parilan päällä ja loppua kohden kaalikääryleiden pohjat alkoivat saada hieman liikaa lämpöä ja hyvä kastike ehti melkein kuivua pois. Mittasin lämpöä irrallisella uunimittarilla, sillä se näyttää toivoakseni tarkemmin kuin grillin kannen viitteellinen mittari. Grillin sisällä olevan mittarin näyttäessä 200 astetta, näyttää kannen mittari noin 240-250 astetta. Kumpi lienee oikeammassa, en osaa heti sanoa. 

Meillä on menossa jääkaapin tyhjennys ja viikonlopun perhepäivällisten jäljiltä oli maitoa yllin kyllin. Laitoin yhden purkillisen loput pannukakkutaikinaan. Sähkö maksaa taas juuri nyt paljon, joten kokeilin pannukakun paistamista kaasugrillin kuvun alla. Nyt oli käytössä pieni lisäviritys, asetettelin jostain tähteeksi jääneistä alumiinirimoista korotuksen, joten uunivuoan ja parilan väliin jäi pieni ilmarako. 

Laitoin nelipolttimoisen grillin kaksi poltinta kuumentumaan sileän parilan alla ja asetin lämpömittarin siihen ylipuolelle ritilälle. Nostin neljä alumiinirimaa parilan päälle odottamaan vuokaa. "Uunin" kuumetessa aluksi low-asetuksella nousi lämpötila noin 150 asteeseen sinä aikana, kun sekoitin taikinan. Laitoin uunivuoan alumiinikehikon päälle ja vuokaan ison nokareen voita sulamaan. Sitten grillin kansi taas alas ja vuoka sai lämmetä ja voi sulaa. Lisäsin hieman tehoa, mutten aivan high-asetukselle. Lämpötila nousi irtomittarin mukaan noin 220 asteeseen. Viitteellinen sekin tieto luonnollisesti on verrattuna nykyaikaisen sähköuunin säätöihin. 

Grillipannukakku

• 3 kananmunaa
• 4 dl maitoa
• 30 g sulatettua voita taikinaan + 30 g voita vuokaan
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 dl sokerin ja kanelin sekoitusta (jäi viikonlopun churrojen teosta)

Sekoitin ainekset (lukuunottamatta tuota vuokaan laitettua voinokaretta) tasaiseksi taikinaksi ja kun olin saanut grilliuunini noin 200 asteeseen, nostin varovasti lasisen uunivuoan pois grillistä ja kallistelin sitä patakintain suojatuin käsin niin, että sulanut voi levisi koko vuoan pohjalle ja reunoillekin. Kaadoin taikinan vuokaan ja nostin se grilliin alumiinirimojen päälle. Paistoin  pannukakkua noin 30 minuuttia, kurkistelin välillä mittaria kannen alla ja säädin lämpöä isommalle ja pienemmälle. Toisesta päädystä tuli hieman tummempi, kun en älynnyt kääntää vuokaa puolivälissä toisin päin kehikon päällä, toisesta reunasta tulee enemmän kuumuutta parilassa olevan reiän kohdalta. 

Ihan hyvin pannukakku onnistui, enkä käyttänyt sen tekemiseen yhtään sähköä, voinkin sulatin kaasuliedellä. Pientähän säästö tämmöisissä nykerryksissä on, mutta otan joka sentin säästön positiivisena asiana! 

 

Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Pannukakut-välilehdelle.