Superhelppo kaalisivuke

Viikonloppuna meillä oli kokonaan korealaisista sivukkeista koostunut ateria, mikä tietää paljon tiskiä niin kokkausvälineiden kuin kattauksenkin vuoksi. Sattui olemaan edullisen sähkön päivä, joten ylimääräinen tiskikoneen täyttö ei harmittanut. 

Pöydässä oli useita sivuruokia, joista uusi kokeilu oli korealainen kaalipannukakku. Etsin yleisohjeita tällaiselle nopealle banchanille (korealainen sana pienille sivuruoka-annoksille) enkä enää muista mistä neuvot lopulta otin. Tässä kannattaa käyttää pienehköä tarttumatonta paistinpannua ja suurta paistinlastaa, että saa pannukakun kokonaisena käännettyä. Luultavasti sama kääntötekniikka kuin espanjalaiselle perunatortillalle sopisi myös tähän, eli kannen tai lautasen kautta kääntö, mutta en nyt sitä hoksanut tekovaiheessa. 

Kaalipannukakku korealaisen päivällisen sivukkeena

• puolikas tosi pienestä keräkaalista (noin omien yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• palanen parsakaalia (toisen nyrkkini kokoinen)
• 2 suurta tai 3 pienempää kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• öljyä paistamiseen
• dippikastike: soijakastiketta, sitruunamehua, seesamiöljyä

Useimmissa ohjeissa, joihin osuin, käytettiin pelkästään keräkaalia, mutta minulla oli käyttöä odottamassa myös parsakaalia. Raastoin kumpaakin kaalia kulhoon terävällä raastinraudalla ja rikoin mukaan kolme pienehköä kananmunaa. Maustoin suolalla ja pippurilla ja sekoittelin kahdella haarukalla, se näytti olevan oleellista monessa ohjeessa, juuri kahdella haarukalla. Ja minähän otan oppia, kun kerran näytetään mallia! Pannukakkutaikina (jauhoton siis ja huomaanpa että gluteeniton näin ollen) odotteli kulhossa hetkeä, jolloin muissa kokkailuvaiheissani oli sopiva hetki paistaa pannukakku. 

Lurautin pienelle paistinpannulle (halkaisija 18 cm) hyvän lorauksen öljyä, vähän vähempikin olisi riittänyt. Noin 2 rkl olisi varmaan ollut sopiva määrä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia ja kaadoin massan pannulle. Paiston pannukakkua miedolla lämmöllä noin 8 minuuttia ja kurkistelin alapuolta paistinlastalla varovasti nostaen. Piti etsiä kaikkein levein paistinlastani, sillä pannukakku oli kuitenkin aika suuri ja noin 1,5 cm paksu. Mutta pantrystä löysin leveän paistinlastan ja sain kiepautettua pannukakun ylösalaisin ja paistoin toistakin puolta noin 5 minuuttia. Valutin pannukakun leikkuulaudalle ja annoin sen jäähtyä sen aikaa, että viimeistelin muita annoksia. 

Leikkasin hieman jäähtyneen pannukakun kahdeksaan osaan ja asettelin ne tarjoilulautaselle. Siitä niitä oli helppo ottaa puikoilla ja kastaa dikkikastikkeeseen (öhöm, ehkä kumminkin dippikastiketta), joka oli hyvin yksinkertainen yleiskastike korealaiselle ruoalle: 1 osa soijakastiketta, 1 osa sitruunamehua ja 0,5 osaa seesamiöljyä. 

Kaalipannukakku oli mukava sivuke aterialla, jonka muina osina olivat kotitekoinen kimchi, höyrytetty bok choy tujakassa kastikkeessa ja pannulla paistetut kalapalaset. Pannukakku sopisi myös retkievääksi, se oli helppoa syödä puikoilla ja pysyi erittäin hyvin kasassa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset ruokakokeiluni. 

Tässä ei ole muuta monimutkaista kuin nimi

Seuraava ruokaohje ei oikeastaan edes ole ruokaohje, niin yksinkertainen juttu se on. Ei se tosin ole ensimmäinen CampaKeittiön ultrayksinkertainen ruokaohje, kyllä niitäkin tarvitaan, niillekin on paikkansa. Etenkin kun saan samalla mainittua eilisillan elokuvan. Ruoassa ei ole muuta suurta kuin pitkä nimi. Ja tietysti hyvä maku, se onkin oikeastaan tärkeintä.

Ultrayksinkertainen kylmäsavulohipasta

• 200 g gluteenitonta pennepastaa
• 150 g kylmäsavulohta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1 valkosipulinkynsi (jätin tällä kertaa pois koska seuraavana päivänä oli hammaslääkäri)
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 rkl konjakkia
• suolaa ja pippuria
• 2 dl kermaa
• tuoretta basilikaa
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuorta raastettuna (enpä älynnyt, mutta olisi varmasti ollut piristävä lisä)

Kuumensin vettä kattilassa kiehuvaksi ja suolasin veden reippaalla kädellä. Kaadoin pastan kiehumaan, minulla oli varastoissani puolikas pussi gluteenitonta penneä eräitten juhlien ruoanlaitosta, joten käytin sen pois. Se on Tescon tuote S-ryhmän kaupoista, erittäin hyvä gluteeniton, kun sille on tarvetta. Tämän kyseisen pennen keittoaika on 12-14 minuuttia, onkohan gluteenittomalla yleensä näin pitkä? En ole tullut ajatelleeksi.

Pastan kypsyessä silppusin sipulit ja tosiaan sydän murheellisena jätin valkosipulin pois. Mikähän siinäkin on, että olin varmaan pari kolme vuotta melkein käyttämättä valkosipulia ja nyt haluaisin taas käyttää vähän kaikkeen? Ei liiallisia määriä, mutta sopivasti. 

Leikkasin kirsikkatomaatit puoliksi, ne olivat aavistuksen nahistuneita, mikä oli varsinainen syy niiden päätymiseen pannulle. Leikkasin myös kylmäsavulohen ohuisiin viipaleisiin ja vielä puolitin ne, että tulisi  mahdollisimman paljon sattumia pienestä määrästä kalaa. 

Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin sipulia pari kolme minuuttia. Lisäsin pannulle kirsikkatomaatit ja hetken päästä kerman ja konjakin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja jos olisin ollut fiksu, myös sitruunankuorella. Mutta aina ei voi olla fiksu. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, kumosin sen kattilasta siivilään ja jätin odottamaan siksi aikaa, että lisäsin pannulle ohuet lohipalat ja sekoitin. Kastike oli kiehunut jo melko vähiin ja oli paksua ja tuoksui vienosti konjakilta. Lohi kypsyi minuutissa sen minkä oli tarpeenkin. Sekoitin mukaan pastan ja kiersin lisää pippuria päälle. Annoksille lisäsin vielä parmesaania ja tuoretta basilikaa. 

Tästä tuli lopulta neljä annosta, vaikka ainekset vaikuttavat niin vähiltä. Se olikin kiva, sillä eilen minulla oli hammaslääkäripäivä ja puudutuksen haihduttua oli helppo lusikoida tähdenlentopasta toisesta suupielestä sisään ilman enempiä keittiössä hääräämisiä. 

Eilen katsoimme vain yhden elokuvan. Muiden elämä (Das Leben der Anderen) on saksalainen elokuva vuodelta 2006 ja vasta jälkeenpäin tulin lukeneeksi, että se on saanut parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Tämä DDR:n viimeisille vuosille sijoittuva elokuva on nyt Areenassa katsottavissa tästä hetkestä vielä kaksi ja puoli vuotta. Suosittelen sitä erittäin vahvasti. 

Olen ollut nyt vähän kärsimätön elokuvien pituuksien kanssa, melkein kaikki yli 90 minuuttisia kestävät ovat tuntuneet liian pitkiltä. Esimerkiksi Piiat melkein 150-minuuttisena oli todellakin liian pitkä. Eilinen elokuva ei ollut sitä, vaikka kestikin 2h 12 min. En edes vilkuillut kelloa, vaikka päivä oli ollut pitkä ja hieman stressaava vuotuisen hammaslääkärihemmottelun vuoksi. Tämä on tärkeä elokuva. Sen tekemisestä on nyt 15 vuotta ja ajasta johon se sijoittuu 30-35 vuotta. Maailma on muuttunut, mutta mihin suuntaan, sitä sopii kysyä eikä välttämättä ihan hymy huulessa.

Satasen saavuttaminen ei ole enää kaukana. Aamukahvipöydässämme käydään nyt keskustelua, mitä vielä katsomme ja mikä elokuva on se sadas. Olemme kyllä hoksanneet, että saammehan katsoa enemmänkin kuin sata elokuvaa, mutta katsotaan nyt ensin ne sata. Hassua muuten, kun nyt vilkaisee tätä listaa, tuntuu joittenkin elokuvien katsomisesta olevan jo todella kauan, siis kauemmin kuin oikeasti on. Niin paljon erilaisia tarinoita on palannut mieleen ja monta todella monta hyvää ensikatsomista. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006

Brutto ma buoni – protolaiset mantelipikkuleivät

Tänään alkoi CampaSimpukan kymmenes italialainen ruokahaaste, kappas vain, samana päivänä kuin Giro d'Italiakin. Minähän olin kovin skeptinen koko kauden suhteen, mutta niin vain on jo Tour de France ajettu ja toinen kolmesta grand tourista pääsi alkamaan tänään. Kisan piti alkaa alunperin Unkarista, mutta muuttuneessa tilanteessa kisan ensimmäiset etapit ajetaan Sisiliassa. En ole vielä ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi, koska Alastalon salissa) tutkia keitä on mukana, mutta kyllä se kisan edetessä tulee selväksi. Pitkästä aikaa mukana on suomalainen ajajakin, Jaakko Hänninen, häntä voimme täysin estottomasti kirittää ja suosia. 

Ensimmäisenä italialaisena ruokapanostuksena meillä oli tänään protolaisia mantelipikkuleipiä. Ohje on muutaman vuoden vanhasta ihastuttavasta Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Kirjassa on useita pikkuleipäohjeita, mutta pidin erityisesti tästä, sillä siinä sanotaan, että taikinaa otetaan huolimattomasti pellille kahdella lusikalla. Juuri huithapelille sopivaa! 

Puolitin ohjeen määrät, sillä arvelin 30 pikkuleivän olevan meille liikaa, mutta laitan ohjeen kuten Vittorio on sen kirjaan kirjoittanut. Joskus voi käydä niin, että kun taikinaa pienentää, siitä tulee liian pieni ainesten sekoittua tarpeeksi, mutta tässä ohjeessa sitä ongelmaa ei ollut. Sain taikinasta 18 pikkuleipää. En ollut pariin vuoteen tarttunut tähän kauniiseen ruokakirjaan, mutta luulenpa, että tänä vuonna käytän sitä useammankin kerran. 

Brutti ma buoni – protolaiset mantelipikkuleivät 

• 2 kananmunan valkuaista
• 2 dl sokeria
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 200 g mantelijauhetta
• tomusokeria koristeluun

Vatkaa valkuaiset ja sokeri ja lisää mukaan mantelijauhe ja sitruunankuori. Jätä taikina asettumaan peitettynä, ohjeessa sanottiin 6-8 tunniksi, mutta että voi sen samantienkin leipoa ja paistaa. 

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Nostele kahdella sokerilla taikinanökösiä leivinpaperin päälle uunipellille. Nämä pikkuleivät eivät leviä uunissa, joten isoja välejä ei tarvita. Paista pikkuleipiä noin 30-35 minuuttia. Siivilöi jäähtyneiden pikkuleipien päälle tomusokeria. 

Sopivat hyvin espresson tai Vin Santon kanssa nautittavaksi. Huomasinpa, että tämä postaus sopii myös osaksi suurta keittokirjahaastetta, jota en ole jatkanut aikoihin! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

Ensimmäinen Giron etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, joka oli tavallisuudesta poikkeava profiililtaan. Alkupuolella matkaa oli pieni ylämäki, mutta loppu olikin sitten jonkunlaista alamäkeä. Kokonaismittaa oli vain noin 15 km. Moni ajoi koko etapin maantiepyörällä, sillä alamäkivoittoinen reitti tuulisella säällä ei ole ihan paras ajettavaksi aika-ajopyörällä. 

Yksi ajajista jäi heti kättelyssä aikalimiitin taakse ja Miguel Angel Lopez kaatui ja loukkasi itsensä niin pahasti, että joutui jättämään kisan jo kesken. Nopein oli Filippo Ganna, aivan tuntematon ajaja minulle. Hänellä on siis huomenna rosapaita päällään. 

Häkellyttävä suklaajälkiruoka

Eilisen tolkuttoman onnistuneen ankkapäivällisen jälkiruokana meillä oli merkillistä kakkua. Ei se tainnut oikeastaan olla kakku lainkaan. Osuin ohjeeseen foodgawkerin kautta ja se vaikutti niin mielenkiintoiselta, että sitä oli kokeiltava. Puolitin alkuperäisohjeen annoksen.

Suklaakohokas/kakku/vanukas

• 2,5 dl kananmunanvalkuaisia
• 2,5 dl tomusokeria
• 2 rkl kaakaota
• 1 tl kanelia
• 2 tl pikakahvijauhetta  (oma lisäykseni)
• voita muottien voiteluun

Kuumensin uunin 160 asteeseen ja voitelin 8 individuaalista noin 2 dl vetoista annoskuppia. Käytin neljää alumiinista fondantvuokaa ja neljää teräksistä armeijan ylöspäin levenevää korvatonta mukia. En osannut aloittaessani arvioida kuinka paljon taikinaa tulisi, joten otin astioita esille tarpeeksi. Alkuperäisohjeen jälkiruoka paistettiin kakkuvuoassa, mutta minä halusin annoskokoisia jälkiruokia. Voitelin ensin alumiinikupit ja pari teräsmukia. 

Laitoin yleiskoneen vatkaamaan valkuaisia, minulla sattui olemaan niitä vanhentumassa marenkeja varten. Olivat jääneet joltakin kerralta, jolloin olin tarvinnut vain keltuaisia, enkä koskaan tule tehneeksi niitä marenkeja. Niinpä oli todella hyvä juttu hoksata käyttää valkuaiset tähän. Luulisin, että 2,5 dl valkuaista on noin kuuden suuren kananmunallisen verran. 

Siivilöin tomusokerin, kaakaon, kanelin ja kahvijauheen toiseen kulhoon ja sekoitin tasaiseksi. Kun valkuaiset olivat vatkautuneet kovaksi vaahdoksi, kääntelin kuivat aineet mukaan nuolijalla kulhon reunoja kierrellen. Näin taikina pysyisi mahdollisimman ilmavana ja sitä se kyllä olikin. Lusikoin taikinaa neljään alumiinimuotiin ja kahteen teräsmukiin ja silti taikinaa oli vielä jäljellä JA olin jo puolittanut taikinan. Voitelin kaksi teräsmukia lisää ja ne täytettyäni taikina oli kutakuinkin lopussa. Täytin astiat noin 4/5 täyteen. Aavistuksen verran vähemmän/astia olisi ollut hyvä. 

Kiehautin vedenkeittimessä noin litran verran vettä ja asetin annoskupit isoon lasivuokaan, siihen missä tein perhekokoista lasagnea vanhoina hyvinä aikoina. Kaadoin kiehuvaa vettä vuokaan annoskuppien väleihin noin puoleen väliin kuppien reunoja ja nostin vuoan uuniin. Koska käytän kiertoilmaa kaikkeen paistamiseen (en koska voin, vaan koska minun täytyy), tasolla ei ole niin väliä, mutta jos käyttää normaalia tasalämpöä, lienee hyvä laittaa vuoka noin keskitasolle, tai yksi pykälä siitä alemmas. 

Asetin paistoajaksi ensin vartin. Lähdeohjeessa kehotettiin paistamaan suurta (siis kaksinkertaista) annosvuokaa noin tunnin verran ja ajattelin, että pienet annokset kypsyvät nopeammin. Sen ne tekivät, mutta kyllä siinä kuitenkin meni ensin se vartti ja siinä vaiheessa ylöspäin levenevissä teräsmukeissa taikinamassa kohosi raivokkaasti ja ratkesi avautuen kuin kukka. Suorempireunaisissa alumiinikupeissa taikina kohosi kauniin kohokasmaisesti. Mutta kypsiltä ne eivät kummatkaan näyttäneet. Paistoin lisää vartin ja vielä sittenkin 10 minuuttia. Uskaltauduin kokeilemaan yhtä paistoksista tikulla neljänkymmenen paistominuutin jälkeen ja tikku oli puhdas pistoksen jälkeen. 

Otin vuoan pois uunista ja nostelin annoskupit pihdeillä ritilälle jäähtymään. Varoittelin jo Anttia, että mahdollisesti meillä olisi jälkiruokana vain kahvia, mikäli aikaansaannokseni lässähtäisivät tai olisivat muuten liian omituisia. Maltoin odottaa noin 10 minuuttia ennen kuin kumosin ensin teräsmukissa olleen annoksen. Se ei irronnut aivan kunnolla ja kohokaskakkuvanukas kellahti voileipäpaperipalan päälle hieman vinoon. Ei se niin nuukaa, annoksiahan oli meille kahdelle kahdeksan! Alumiinikupeista annokset irtosivat paremmin ja ne näyttivätkin sievemmiltä. Yhden niistäkin kellautin kumoon ja vielä luiskautin vahingossa muotin kakkusen kylkeen, mutta edelleen sain kumottua tarpeeksi aivan ehjiä ja sieviä annoksia paperipaloille jäähtymään. Annokset olivat joustavan pehmeitä, mutta eivät hämmästyksekseni lässähtäneet. Suosittelen, että kannattaa käyttää vain suorareunaisia annosastioita, ei ylöspäin leveneviä, sillä kohokas ei käyttäydy sellaisissa kauniisti vaan massa repeilee. 

Marsalakerma

• 2 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• 1 tl sokeria

Kohokkaiden kanssa tarjosin marsalalla maustettua kermaa. Ohjeessa kerma oli maustettu sherryllä, mutta meillä ei ollut avattua sherrypulloa, marsalaa sen sijaan oli. Sekin sopi oikein hyvin. Vatkasin kerman pehmeäksi ja lisäsin siihen parissa erässä marsalaa ja vähän sokeria. Lusikoin kermaa kohokasannoksen viereen  pienille lautasille ja laitoin annokset jääkaappiin odottamaan jälkiruoka-aikaa. Kohokkaat oli helppo siirtää paperin päältä lautasille lastalla, paistopinta oli sen verran kuiva, etteivät olleet tarttuneet paperiin. 

Ensimmäinen lusikallinen oli hämmästyttävä. Tämä jauhoton jälkiruoka oli erikoinen kokemus, se maistui muhevan suklaiselle, eikä oudosti ollut liian makea, vaikka tomusokeria oli yhtä paljon kuin valkuista. Rakenne oli ilmava ja vältti munakasmaisuuden mielestäni aivan hiuksenhienosti. Eniten häkellytti se, ettei muutaman tunnin säilyttämisenkään jälkeen näkynyt merkkejä kokoonluhistumisesta. Kohokas tämä jälkiruoka ehdottomasti oli silti, ei niinkään kakku. Marsalakerma sopi makupariksi hyvin. Loput ehjinä säilyneet annokset ovat jääkaapissa ja tutkimme tänään miten syötäviä ne vielä ovat iltapäivällä tähdenlentopäivällisen jälkeen. 

Olemme muuten aloittaneet taas pyöräilyjen seuraamisen. Viime viikonloppuna ajettiin Strade Bianche ja tällä viikolla ovat olleet menossa viikon mittaiset Paris-Nizza ja Tirreno-Adriatico. On ollut taas mahtavaa sukeltaa ammattipyöräilyn pariin ja tutustua tämänvuotisiin joukkueisiin, niiden uusiin ajoasuihin ja katsella millainen on kevät Ranskassa ja Italiassa. Ei kovin keväiseltä kyllä vielä vaikuta kummassakaan. Juuri Ranskassa ajattevan kilpailun vuoksi tämän viikonlopun ruoat ovat olleet ranskalaiseen keittiöön kallellaan ja ehkä tänään saan aikaan jotain italialaistakin. Tästä se pian alkaa taas, CampaKeittiön ruokahaastekausi, kun toukokuussa Giro pyörähtää käyntiin. Tänä vuonna haastamme itseämme jo kahdeksannen kerran italialaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen ruoan pariin.