Eilinen päivällinen tänään – 24 tunnin lammas

Kiinteistökaupoissa sanotaan tärkeintä olevan sijainti, sijainti ja sijainti, ruoanlaitossa usein tärkeintä ovat ajoitus, ajoitus ja ajoitus. On todella tärkeää, että ruoka on valmista silloin, kun sitä syödään. Kuulostaa ihan perusjutulta, hallitsenkin sen useimmiten. Joskus kuitenkin menee pieleen. Eilen meni. Ruoanlaitto oli periaatteessa aloitettu jo torstaina, kun ostin pakastettuja lampaanpotkia ja jätin ne sulamaan lauantaita varten. Siihen asti kaikki hyvin.

Perjantaina velttoilin, enkä laittanut sulaneita potkia marinadiin, vaan ajattelin olla pätevä emäntä ja laittaa potkat vain suoraan haudutuspataan varhain lauantaiaamuna. Ja kuinkas siinä kävi? Katsoin aamulla edellisillan Hiljaisen todistajan (lempparisarjani tällä erää, vaikka periaatteessa sen tunnelma usein ahdistaa) ja olin keittiössä crock pot-hommissa vasta kymmeneltä. 

Kehittelin pataan pääpiirteissään stifadotyyppistä lähestymistapaa, jäätävä kepakko kanelia jne,  hirveästi sipulia, tiedättehän. Koska olin niin varma taidoistani, en poistanut potkista kalvoja enkä paistanut pintoja, kyllähän rakas haudutuspatani hoitaisi homman tuosta vaan. Kello oli aikalailla varttia yli kymmenen, kun pata aloitti työt ja arvelin meidän voivan syödä viideltä. 

Onneksi olin leiponut monkey breadin ja tehnyt Hannelelta oppimaani appelsiinisalaattia, sillä eiväthän lampaanpotkat olleet millään muotoa antautuneet vielä noin seitsemän tunnin haudutuksesta. Nostin ne kyllä lautasille, latasin viereen ihanasti kypsyneet juurekset (älä saa kohtausta, kyllä stifadoon voi laittaa vaikka mitä juureksia, sanoo vaan, että se on fuusiostifado) ja silppusin päälle kevätsipulia, sillä yrtit olivat vähissä. Antti sai pienen palan lammasta irti, minä en sitäkään. Onneksi ei ollut ruokavieraita.

Näkeehän sen, ettei potka ole millään muotoa valmis.

Onneksi en ollut vielä kaatanut padasta kanelista tomaattikastiketta, palautimme vähin äänin potkat ja juurekset pataan, laitoimme kannen kiinni ja söimme päivälliseksi vain tuoretta leipää ja appelsiinisalaattia.

Illempana toisen potkan luu oli jo kierähtänyt irti, toisesta ei lähimainkaan. Jätin padan low-asetukselle yön yli. Näin unta, jossa lisäsin mukaan kikherneitä ja vihreitä linssejä, tästä tulikin enneuni. Aamulla kävin katsomassa pataan, mutta pelkkä haistamisen olisi riittänyt. Toisenkin potkan luu oli irrallaan ja keittiössä tuoksui siltä, että toivoin päivällisajan olevan heti. Laitoin padan warm-asetukselle ja toivoin ajan kuluvan nopeasti, että voisimme syödä fuusiostifadoa. 

Stifado lampaanpotkista

• 2 lampaanpotkaa
• 4 perunaa
• 2 porkkanaa
• 10 pientä sipulia
• 5 pientä valkosipulinkynttä
• palanen lanttua
• loraus oliiviöljyä
• tölkki tomaattimurskaa
• puolikas tomaattipurkillinen huuhteluvettä
• 1,5 dl punaviiniä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 iso kanelitanko
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 pieni tölkki kypsiä vihreitä linssejä
• 1 tölkki kikherneitä

Eilen siis kuorin porkkanat ja lantun ja leikkasin ne paloihin, samoin halkaisin perunat ja kuorin sipulit ja valkosipulit. Lorautin hieman oliiviöljyä suuremman lämpenemässä olevan haudutuspatani pohjalle ja asettelin sinne kasvikset ja pitkän kanelitangon. Kuivasin sulaneet lampaanpotkat ja hieroin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Nostin potkan pataan ja kaadoin päälle punaviinin, etikan, tomaattimurskan ja purkinhuuhteluveden. Ripottelin pataan vielä kuivattua tomaattimurua, laakerinlehdet ja hieman suolaa ja pippuria. Jätin padan hommiin, aluksi low-asetukselle, sitten high-asetukselle. Aika ei ollut alkuunkaan riittävä ja lopulta potkat olivat low-asetuksella koko yön. Tarkastelin tänäaamuna tilannetta, nestettä oli tarpeeksi, lihan oli aivan kuiduiksi hajoavan kypsää. Kasviksista porkkana ja lanttu olivat menneet melkein tunnistamattomaksi muhjuksi, perunat ja sipulit olivat koossa. 

Kaikki pintarasva ja kalvot olivat sulaneet pois potkista ja sitä kautta liemi oli  melkoisen rasvaista. Lisäsin mukaan linssejä ja kikherneitä ja ne imivät jonkun verran rasvaisuuden tunnetta ja maistuivatkin kyllä mainioille. Kaikkiaan lampaanpotkat olivat padassa noin 24 tuntia, mutta luultavasti noin 10-12 tuntia olisi ollut riittävä kunnollisen kypsyyden saavuttamiseksi. Opinpa tästä sen, että jos luistelen alkuvalmisteluista ja muutenkin arvioin ajan väärin, voi tilannetta pelastaa lisäajalla. Jotain muuta syötävää tarvitsee kyllä kehitellä odotteluajaksi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

Lammastäytteiset pihvitomaatit

Ostimme taas Tallinnasta kaksi suurta pihvitomaattia ja tein niistä uuniruoan, johon meni vähän sitä sun tätä. Viime vuonna tein muuten samankaltaisen aterian, mutta silloin tomaattien sisään ei mennyt lihaa ollenkaan. Tällä kertaa meillä oli lampaanlihaa, jonka riivin liemipadan luista. Keitimme eilen ison kattilallisen lammaslientä, käytimme kaikki epämääräiset luiset palat pois pakastimesta. Kun palikat kiehuivat tarpeeksi kauan liemessä, irtosi liha luista helposti. Käytin osan lihasta näihin täytettyihin tomaatteihin. Lopuille täytyy keksiä jotain muuta käyttöä piakkoin.

Täytetyt tomaatit

• 2 suurta pihvitomaattia
• oliiviöljyä
• 50 g oikein pienikokoista tähdenmuotoista  pastaa
• nokare voita
• noin 150 g kypsiä lampaanlihapaloja
• 1 kevätsipuli
• noin 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
• 1 rkl yrttituorejuustoa
• nokare fetaa
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• oreganoa
• basilikaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienen uunivuoan pohjan oliiviöljyllä. Leikkasin tomaateista hatun pois ja koversin lusikalla sisukset pois. Laitoin tyhjät tomaatit alassuin paperin päälle valumaan. 

Keitin pastan kypsäksi suolatussa vedessä. Sulatin pannulla hieman voita ja lisäsin sille lihapalat ja sipulin. Pienin paloja vielä lastalla pienemmiksi. Lisäsin pannulle tomaattien keskeltä kaapimani sisukset tomaattimehuineen päivineen ja sekoitin. Maustoin seosta kuivatuilla tomaattimurusilla, suolalla ja pippurilla. Kun seos hieman kiehui kokoon, lisäsin mukaan vielä kermatilkan ja sekoitin taas. Maistelin kastiketta, joka oli aika sakeaa, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin mukaan  tuorejuuston, kypsän pastan, oreganon ja basilikan silppuina. 

Nostin kuivahtaneet tomaatit uunivuokaan ja lusikoin niiden tyhjään mahaan täytettä niin paljon kuin sitä mahtui ja tökkäsin päälle vielä pienet palat fetaa. Paistoin tomaatteja noin 30 minuuttia. Tällä kertaa ne eivät haljenneet, ehdin siis käyttää ne ennen kuin ne ehtivät ylikypsiksi. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Muhkea nyhtölammasleipä

Muutama päivä sitten luin Maalaisbistro-blogista confit-menetelmällä tehdystä lampaankoivesta. Pidän kovasti kyseisestä lihankypsennysmenetelmästä, mutta olen yleensä kypsentänyt lintujen osia joko ankanrasvassa tai öljyssä. Nyt minäkin halusin kokeilla lampaan valmistamista tällä konstilla etenkin, kun pakastimessa oli yhä suuri pala lammasta, hankalan muotoinenkin vielä. Kyseessä oli luineen melkein nelikiloinen lammaspala. 

Otin palan sulamaan toissapäivänä ja Antti sahasi siitä sen verran pois, että sain palan mahtumaan suurempaan haudutuspataani. Mallaamisen jälkeen nostin palan takaisin tarjottimelle sulamaan. Eilen aamulla pala oli kutakuinkin sula, sisälämpöä en mitannut, mutta arvelin kyllä haudutuspadan tekevän palasta selvää. 

Lampaankoipi confit-menetelmällä

• suuri pala luullista lampaanlihaa
• 2 litraa rypsiöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 uuden sadon valkosipuli
• 2 yrttikimppua (laakerinlehtiä, salviaa, minttua, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia)

Laitoin aamulla varhain haudutuspadan lämpenemään ja kaadoin sen pohjalle noin pari desiä öljyä. Sitä kannattaa confit menetelmällä aina laittaa astiaan hieman ennen kypsennettäviä aineksia, etteivät ne jää pohjastaan kuivalle padan pohjalle, saattavat tarttua ja jäädä valjun värisiksi, mikäli eivät tule käännetyiksi kypsennyksen aikana. 

Kiersin myllyistä runsaasti suolaa ja pippuria lihapalan joka puolelle, mutten poistanut mitään kalvoja tai rasvoja, ajattelin padan kyllä hoitelevan sen puolen ajan kanssa. Nostin lihapalan pataan ja asetin sen molemmille puolille pitkittäin halkaistun valkosipulin puolikkaat. Kaadoin reunoja myöten öljyä niin paljon, että lihapala oli aivan uppeluksissa ja laitoin kannen päälle. Jätin padan töihin high-asetuksella ja kymmenen tunnin ajastuksella. Nukuin vielä pari tuntia ja herätessäni keittiöstä tuntui jo hieman tulevan viekoittelevaa tuoksua. 

Yrttejä kävin hakemassa päivän kunnolla valjettua, sidoin paistinarulla pari kimppua sekalaisia yrttejä ja upotin yrtit lammaspalan molemmille puolille. Pata teki työtään koko päivän, noin viiden tunnin kohdalla käänsin lihapalan kylkeä ja tietysti roiskautin paidalleni hieman öljyä. Sen kanssa saa olla varovainen! 

Kahdeksan tunnin kohdalla kokeilin hieman haarukkaa lihapalaan ja selvästi liha oli jo nyhtöisää. Nostin lihapalan peltitarjottimelle kahdella suurella haarukalla keihästäen, enkä siinä kohtaan ihme kyllä roiskinut öljyä sen enempiä. Annoin palan hieman jäähtyä ja kun näpit kestivät käsitellä, laitoin käsiini kertakäyttöhanskat ja nyhdin isoilla haarukoilla paloja lihasta ja vielä sormin kaavin loppuja rasvoja palan kyljistä. Suurin osa oli liuennut pataan. 

Luut irtosivat helposti ja liha oli kahdeksan tunnin kypsentämisen jälkeen helppoa nyhtää. Keräsin nyhteet lasivuokaan ja pyöräytin välillä muutaman kierroksen lisää pippuria ja suolaa. En punninnut lopputulosta, mutta arvelen, ettei nelikiloisesta jäisestä palasta tullut yli kiloa valmista syötävää lihaa.

Kotoisten hommien lomassa en ollut ajatellut sen tarkemmin, miten laittaisin nyhtölampaan tarjolle, mutta ei ollut yhtään perunafiilis tai riisitunnelma. Tein sitten viidessä minuutissa hauskat leivät, joihin sain menemään vielä pari purkinpohjaakin jääkaapista.

Muhkea nyhtölihaleipä kahdelle

• 2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
• pieniä kantarelleja
• nokare voita
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• marinoituja sipuleita
• nyhtölihaa confit-menetelmällä
• aiolia

Otin esille kaksi pannua ja laitoin kummatkin lämpenemään, sulatin niillä nokareet voita. Laitoin toiselle pannulle muutaman pienen kantarellin, noin 12 kpl. Samalle pannulle kaavin taannoin hampurilaisen täytteeksi tekemieni marinoitujen sipuleiden loput ja silmämääräisesti kahden paahtoleipäviipaleen peittämiseksi tarvittavan määrän nyhtölihaa. Kääntelin hetken kantarelleja ja kaadoin niiden päälle hieman kermaa, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Sipuleita ja lihapalasia lämmitin myös hetkisen. Toisella pannulla paahdoin voissa leipäviipaleita molemmin puolin sen aikaa, että pintaan tuli hieman rapeutta. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja asettelin niille lammassuikaleita, sipulia, kantarellit ja isot lusikalliset aiolia, sitäkin saadaksemme purkin tyhjäksi. Vielä hieman pippuria ja tuoretta timjamia ja nopea päivällinen kahdelle oli valmis. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crockpot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Illalla olimme kuuntelemassa Seminaarimäen Mieslaulajia Jyväskylän Lounaispuistossa. Olipa hauska keikka! 

Soittotunti Big Green Eggillä – karitsanviulu

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänä vuonna olemme olleet ihan kahdestaan pääsiäisen pyhät. Ruokailu on toteutettu sillä mielin, että pakastimesta lähtisi jotain isokokoista pois, mutta ruokaa ei silti olisi aivan tolkuttomia määriä. Valmistelut alkoivat jo keskiviikkona, kun otimme sulamaan Familialta saamani karitsanviulun. Muistin väärin, että kyse olisi ollut lampaanviulusta, mutta onneksi kyse olikin pienemmästä palasta. Viulu suli kaikessa rauhassa jääkaapissa torstai-iltaan asti, jolloin teimme sille maustetahnan. Varsinainen valmistus oli sitten pitkäperjantaina.

Karitsanviulu grillissä

• 2 kg karitsanviulu
• 2 rkl minttuhyytelöä
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia
• 1 suuri yksikyntinen valkosipuli

Torstaina otin viulun vakuumipakkauksesta ja poistin siitä jonkun verran rasvoja ja kalvoja. Siinä oli niitä alunalkaenkin melko vähän. Kuorin valkosipulin ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Pistin terävällä veitsellä viiltoja viulun lihaisiin kohtiin ja tökkäsin valkosipulisuikaleita lihaan. Valkosipulista jäi noin puolet ja ne viipaleet silppusin yhdessä yrttien kanssa mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoitin yrtit ja valkosipulisilpun minttuhyytelöön ja lisäsin mukaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Laitoin viulun tarjottimelle, sivelin tahnaa joka puolelle palaa ja peittelin sen sitten tarjottimineen päivineen muovipussilla. Laitoimme viulun varaston jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Perjantaina iltapäivällä Antti viritti Big Green Eggiin epäsuoraa kypsennystä varten hienosti ConvEggtoriksi nimitelty vekottimen, jonka tarkoitus on jakaa lämpö grillin pesän reunoilta suoran kuumuuden sijaan. Arvelimme, että grillaamisessa menisi noin 2 tuntia, mutta se kävi kyllä nopeammin. Tavoittelimme alkuun noin 200 asteen lämpöä ja noin puolen tunnin kuluttua Antti laski lämmön 180 asteeseen. En oikein osaa sanoa, oliko se tarpeen tai hyvä tai huono, mutta joka tapauksessa tähtäämämme lihan sisälämpö, 63 astetta tuli täyteen noin 1h 40min kuluttua. Otimme silloin viulun pois grillistä ja käärimme sen moninkertaisiin folioihin vetäytymään ennen leikkaamista. 

Grillasimme kaasugrillillä vähän kasviksia lisäkkeiksi ja noin puolen tunnin vetäytymisen jälkeen esitin mestarinäytteeni, eli täydellisen karitsanviulun leikkaamisen. Oikeasti taas vain veistelin sitä sieltä täältä ilman vailla minkäänlaista järkeä. On se hankala kalikka leikata kauniisti. Mutta liha oli sopivan kypsyistä, ehkä asteen pari ylitse. Maustaminen oli kahdallaan, suolaa ripautin hieman annoksen päälle, mutta yrttipuoli oli oikein kiva ja valkosipuliakin sen verran, ettei haitannut vaikka olimmekin ihan kahdestaan, seuraavanakin päivänä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kokemuksiamme terassimme vihreän valtiaan käytöstä. 

Familialle kiitos karitsanviulusta, se oli erinomainen palanen, eikä tosiaan tolkuttoman iso kahdenkaan ihmisen aterialle. 

Ylihidasta lammasta

Laitoin jo eilen illalla haudutuspataan lampaanpaistin. Se vaati hieman trimmaamista, rasvoja täytyi poistaa ja pikkuisen piti luutakin sahata, että palanen mahtui haudutuspataan. 

Lampaanpaistia haudutuspadassa

• 2,5 kg luullinen pala lampaanpaistia (ennen rasvojen renssaamista ja luun katkaisua)
• 3 dl punaviiniä
• 2 porkkanaa
• 6 pientä sipulia
• suolaa ja pippuria
• 4 laakerinlehteä
• vettä

Trimmasin sulatetun lampaanpaistin rasvoja vähemmäksi ja kokeilin sovittaa paistia haudutuspataan, mutta eihän se mahtunut. Luu oli liian pitkä. Kun Antti tuli kotiin illalla haettuaan Opiskelijan kotiin Alankomaiden reissulta, pyysin häntä sahaamaan paistin luuta lyhemmäksi. Lihansahaamiseen varatulla sahalla lähti sitten palanen luuta ja jopa mahtui pala pataan. Laitoin ensin padan pohjalle kuoritut sipulit ja porkkanat. Hieroin paistin pintaan suolaa ja pippuria ja nostin paistin pataan. Lisäsin mukaan laakerinlehdet ja liemeksi viiniä ja vettä sen verran, että paistin oli puoliksi liemessä. 

Laitoin Crock Pot-padan low-asetuksella 10 tunniksi töihin illalla ennen kuin menin nukkumaan. Aamulla lähdin töihin. Paisti näytti siinä vaiheessa ihan mukavalta, muttei valmiilta. Antti käänsi paistin kylkeä aamupäivän sähkökatkon jälkeen ja laittoi edelleen padan ajastusta low-asetuksella siihen asti, että olin palannut töistä. Pata oli hommissa kaikkiaan 16 tuntia. Liemen siivilöimme ja pakastimme myöhempää käyttöä varten.

Aterialle keitimme tummaa riisiä ja asettelimme lautasille hieman salaattia ja tomaattia, riivimme ylikypsästä paistista nyhtöpaloja riisin kaveriksi. Liha oli todella hyvää, loput kauhoin rasiaan riisin ja liemen kanssa huomenna syötäväksi. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Lampaansyöjien stifado haudutuspadassa

Lampaansyöjät vauhdissa taas, otimme alkuviikosta pussillisen potkia sulamaan. Pussin päällä luki liikuttavasti: 3 jalkaa ja mietin, että minne kokonaisena ostamamme lampaan yksi jalka on kadonnut. Ei se ollut kadonnut minnekään, kunhan köntti suli hieman, siitä sai eroteltua neljä pientä, mutta lihaisaa potkaa. 

Jouluna sain lahjaksi viime jouluna saamaani vakumointikoneeseen liittyviä lisäosia, kuten säilytyspurkkeja, joista yhden rikoin heti, en kiukuissani, vaan töpelöidessäni. Pudotin kovamuovisen purnukan lattialle ja sehän heti sai pahan särön. Nyyh. Olin sitten varovaisempi toisen lahjan kanssa, marinointiin sopivan suurehkon astian kanssa ja siihen tein potkille pesän yöksi. Osasin käyttää vakumointilaitetta marinointiastian ilmojen poistoon, olen minä sitten näppärä. Siis silloin, kun en pudottele tavaroita lattialle tai päästele ilokaasuja ilmoille. Tiedätte mitä tarkoitan, jos olette lukeneet CampaSimpukkaa aiemminkin. 

Stifado

Marinadi

• 4 pientä lampaanpotkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl roseviiniä (sattui olemaan)
• tuoretta timjamia ja rosmariinia
• 1 yksikyntinen suuri valkosipuli

Muut tilpehöörit

• 2 kumatotomaattia
• 3 keskikokoista punaista terttutomaattia
• 1 punasipuli
• 3 laakerinlehtiä
• 1 tähtianis
• 1 kanelitanko
• suuri loraus juoksevaa hunajaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 dl vettä
• 1,5 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset potkiin joka puolelle ja suljin astian vakumointikoneella. Kansi imeytyi kiinni oikein tanakasti, joten arvelin, että nyt ollaan ummessa. Laitoin astian jääkaappiin yöksi. Aamulla otin purnukan pöydälle lämpenemään noin tunniksi ennen jatkotoimia.

Keräsin ensin pienempään haudutuspataan kuivat mausteet, kanelitangon, laakerilehdet ja tähtianiksen. Nostin pataan marinoidut potkat ja kaadoin marinadiliemen päälle (sen olisin voinut jättää tekemättä, lammas on vissiin niin rasvaista, että potkista irronnut rasva ja marinadin öljy tekivät kokonaisuudesta aika rasvaisen). Lisäsin pataan pilkotut tomaatit, hunajan, sipulin soijakastikkeen ja vettä sen verran ainekset peittyivät lähes kokonaan. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin sen hommiin. Noin kolmen tunnin päästä lisäsin mukaan viinin. Sen olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta viini hankkiutui varastosta keittiöön vasta tässä vaiheessa. Pata oli päällä kaikkiaan 7 tuntia, jossain vaiheessa laitoin asetuksen low:lle ja maistelin lientä, joka oli tosiaan aika rasvaista. Potkat alkoivat tehdä pesäeroa luistaan ja sain taiteilla, että sain aikanaan potkan luun kanssa lautaselle. 

Lisäkkeinä meillä oli sitruunaperunoita, jotka olivat oikein yksinkertaisia uunissa paistettuja perunalohkoja, jotka oli maustettu sitruunamehulla, yrteillä, suolalla ja pippurilla. 

Toinen pikkulisäke oli perunoiden kanssa samaan aikaan paahdettu pieni pala fetaa ja kirsikkatomaatteja. Stifado oli todella maukasta ja mureaa, söimme kumpikin yhden pienen potkan ja kaksi jäi nyhtölampaaksi riivittäväksi. 

Tämäkin ohje päätyy CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, sieltä löytyvät kaikki muutin haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Lemin särä tai ainakin melkein

Meillä oli viikonloppuna työpaikan pikkujoulut, se on hieno perinne jo usean vuoden takaa. Ihmisillä on paljon enemmän intoa ja aikaa viettää iltaa työkavereiden kanssa tammikuun alussa kuin joulukuussa. Tällä kertaa minä en häärännyt ruokapuolen kanssa lainkaan, ainoastaan syömiseen osallistuin innoilla. Syömisen tuoksinnassa sain meidän rakkaalta kinkunpaistajaltamme, Reippaan kummisedältä yllytyksen valmistaa Lemin särää, nyt kun meillä on 20 kg lammasta pakastimessa. Minuahan ei kauheasti tarvitse yllyttää, eilen meillä syötiin niin särää kuin oli mahdollista kotioloissa tehdä. 

Lemin särä

• 1,4 kg luinen pala lampaan lapaa
• vettä
• suolaa
• perunoita
• porkkanoita
• sipulia
• pippuria

Oikeasti ei kai pitäisi olla niinkin riehakas, että sekoittaa tähän ruokaa mitään eksoottisia juureksia ja kasviksia, kuten porkkanaa ja sipulia. Ei minulla ollut koivuista kaukaloakaan, missä ruoka pitäisi valmistaa. Ymmärtääkseni se kaukalo on juuri se särä. Vähän kuin tagine on se pata, eikä se ruoka. Oli miten oli, tähän tapaan tein:

Sulatin lihapalan ja laitoin sen isoon vatiin. Tein sille 10 prosenttisen suolaliuksen, jossa liha likosi kolmisen tuntia. Nostin lihapalann vuokaan ja kaadoin vuokaan pari desiä vettä. Paistoin lihaa 170 asteessa kiertoilmalla pari tuntia. Puolivälissä käänsin palan toiselle kyljelleen. 

Kuorin muutamia perunoita, porkkanoita ja sipuleita ja lisäsin ne vuokaan lihapalojen ympärille vedestä ja lihasta muodostuneeseen liemeen. Jatkoin paistamista vielä puolitoista tuntia. Kun kasvikset olivat kypsiä ja liha mureaa, otin vuoan pois uunista. Leikkasin lihan viipaleisiin ja laitoin sitä tarjolle kypsien perunoiden, porkkanoiden ja sipuleiden kanssa. 

On kyllä pakko myöntää, että suolaliuos oli liian vahva, tai liha oli liuoksessa liian pitkään. Ruoka oli niin lähellä liian suolaista, ettei sitä olisi voinut syödä. Liha oli hyvin mureaa ja etenkin sipuli oli todella hyvää. Jäi harmittamaan, että liha meni liian suolaiseksi. Ehkä kokeilen joskus uudelleen.

Lammasta h-i-t-a-a-s-t-i

Saimme ystävämme kautta hankittua lampaanlihaa ja otin heti yhden palan käsittelyyn, sillä pakastimissamme ei ole liiemmin tilaa. Kyseessä oli 800 gramman painoinen niskapala, arvelin sen riittävän meille kahdelle oikein hyvin. Lopulta ruokaa tuli kyllä noin kuudelle hengelle, söimme siitä hyvän määrän tänään ja sitä jäi vielä vähän enemmän, eipä tarvitse kokkailla huomenna. Ohjeen otin täältä, siellä niska oli sahattu kiekoiksi, minulla oli yksi ainoa palikka. Suunnilleen niin kuitenkin tein, kuten lähdeblogissa. Paitsi että käytin haudutuspataa, enkä laittanut ruokaa uuniin. Ja lisäkepastankin tein eri tavoin...

Lampaanniska crock-potissa

• loraus oliiviöljyä
• 800 g luullinen lampaan niskapala
• 1 suuri porkkana
• 1 salottisipuli
• 2 kevätsipulia
• 2 varsisellerin vartta
• 5 pientä valkosipulinkynttä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattia
• puoli tomaattitölkillistä huuhteluvettä
• 2 dl punaviiniä
• 1 dl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• 250 g pussi orzo-pastaa
• tuoretta rosmariinia ja timjamia
• sitruunaa, timjamia ja persiljaa annoksen viimeistelyyn

Laitoin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja lorautin sinne hieman oliiviöljyä. Kuorin porkkanan ja sipulit ja pilkoin ne viipaleisiin tai jonkunlaisiin paloihin, samoin sellerin. Valkosipulinkynnet vain kuorin. Laitoin kaikki kasvikset pataan ja sekoittelin hieman. Siistin luullista niskapalaa hieman rasvasta ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja nostin palan pataan. Kaadoin mukaan punaviiniä, punaviinietikkaa, tomaattimurskaa ja purkinhuuhteluveden. Sekoitin lientä ja laitoin pataan vielä rosmariinia ja timjamia. Jätin padan töihin noin kuudeksi tunniksi, käänsin niskapalaa muutamaan kertaan hauduttamisen aikana. 

Kun päivällisaika lähestyi, nostin niskapalan padasta tarjottimelle ja riivin lihan irti luusta. Sekoitin orzo-pastan mukaan liemeen ja nostin nyhdetyt lihat pataan takaisin. Pasta kypsyi padassa noin puolessa tunnissa ja imi itseensä maukasta lientä. Annostelin pastaa, lientä ja lihaa lautasille, puristin pinnalle hieman sitruunamehua ja ripotin timjamia ja persiljaa. Maku oli lampaassa mitä muhevin ja orzo-pasta oli kypsynyt juuri sopivaksi liemessä. Todella hyvä ruoka!

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidesta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeemme. 

Lampaan ulkofileet grillissä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Solera

Grillaaminen on kivaa, sen olemme jo Big Green Eggin kanssa oppineet, alamme hallita vihreää pömpeliä enemmän kuin se meitä. Päivällisellä meillä oli karitsan ulkofileitä tomaatti-viikuna-mozzarellasalaatin kanssa. Ruokajuoma oli Soleralta saamamme Hardys VR Cabernet Sauvignon. Sen luvattiin soveltuvan myös karitsaruoan kanssa juotavaksi ja niin se tekikin. Ostin taas liian paljon lihaa, en vieläkään muista, ettemme syö ihan kauheasti kahdestaan. No, onpa Antille työpaikkalounas valmiina huomiseksi.

Grillatut karitsan ulkofileet 

• 1 ulkofile/syöjä (ei puoltatoista kuten kuvittelin meidän jaksavan syödä)
• 1 dl punaviiniä
• 2 rkl oliivöljyä
• suolaa ja pippuria
• valkosipulitahnaa maun mukaan
• tuoretta timjamia ja rosmariinia pieneksi silputtuna

Sekoitin punaviinistä, oliiviöljystä ja mausteista marinadin, jossa ulkofileet olivat noin tunnin verran ennen grillaamista. Käänsin niitä kerran. Antti kuumensi Big Green Eggin noin 240 asteeseen ja grillasimme suoralla kuumuudella noin 4-5  minuuttia puoleltaan. Käärin ne folioon lepäämään noin vartiksi. 

Salaattina meillä oli nätti insalata caprese, jossa oli bonuksena viikunaa. Loput tomaatit on kerätty kasvihuoneesta sisäkypsytykseen, keräsin sopivan kypsät salaattiin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Insalata caprese 

• pieniä erivärisiä tomaatteja
• rasiallinen pieniä mozzarellapalloja
• 1 viikuna lohkoina
• oliiviöljyä
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei ole mitään erityistä valmistamista, kunhan asettelin tomaatit, viikunalohkot ja mozzarellapallot vatiin. Kiersin myllystä hieman pippuria päälle, muutama lehti basilikaa ja tippa oliiviöljyä viimeisteli salaatin.

Mikäli joku tulee kommentoineeksi saamaamme viiniä, joudun valitettavasti poistamaan kommentin. Tiedätte kyllä miksi. Mutta muuten sana on vapaa tässäkin postauksessa. 

Siitä tulikin mieleeni, että ilahdun aika kovasti, kun joku lukija, ennalta tuttu tai aivan vieras tai ensimmäistä kertaa blogiin eksynyt kommentoi jotain postaustani. Kommentointi on mielestäni bloggaamisesta yksi parhaista jutuista, vaikka nykyään kommenteista poikivaa keskustelua on välillä melko vähän, ei vain minun blogissani, vaan olen ollut huomaavinani, että monissa tutuissa ja vieraammissakin, erinomaisissa blogeissa on vain muutama kommentti tai ei jopa yhtään. Mitä jos otettaisiin kommentointi taas enemmän käyttöön? Annetaan palautetta, puolesta ja vastaan, hyvän maun rajoissa tietysti, mutta kerrotaan, että luemme blogeja, että olemme kiinnostuneita! Minä ainakin lupaan heti olla aktiivisempi kommentoija.

Lammasvartaita ja vähän muutakin Green Egg-grillissä

Tänään oli La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen päivä, ehdimme katsoa vain viimeiset 7 km, mutta siinäkin oli jo jännitystä riittämiin. Nairo Quintana on yhtäkkiä loikannut isojen poikien sarjaan takaisin, koko Tour de Francen ajan hän ajeli isojen poikien perässä. Tänään hän otti etappivoiton niin itsevarman näköisenä, että siinä saa Chris Froomekin miettiä miten sitä pyörää ajetaan. Ikävä kyllä Alberto Contador näytti teloneen eilen itseään sen verran, että metrikaupalla laataria oli käytetty paikkaamiseen ja hänen täytyi luovuttaa Nairon matkasta. Kokonaiskilpailua johtaa nyt Nairo vähän alle minuutilla Valverdea ja Froomea. Huomenna on lepopäivä ja keskiviikkona karavaani taas nousee pyörän selkään.

Päivän espanjalaispanostus CampaKeittiössä oli grillaamista. Uusi The Big Green Egg, joka on muuttanut terassillemme kuumeni iltapäivällä, teimme lammasvartaita Baltic Maid-blogin ohjeella. Tein mukamas ruokaa kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt neljälle, huomenna syödään tähdenlentoja. 

Lammasvartaat grillissä  neljälle

• 2 lampaan ulkofilettä (450 g yhteensä)
• 1 tl kuminaa
• runsaasti pimentonia
• suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• puolikas keltaista ja punaista paprikaa paloiksi leikattuina

Laitoin kuivatut kuminansiemenet, karkeaa merisuolaa ja kokonaisia mustapippureita pieneen kahvimyllyyn, jota käytän mausteiden jauhamiseen. Suurruuttelin mausteet jauheeksi ja kaavin ne kulhoon, lisäsin mukaan runsaasti pimentonia ja lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin kaikki ainekset marinadiksi kuutioiksi leikatuille lampaanfileille. Annoin palasten marinoitua noin tunnin verran. Liotin puisia varrastikkuja vedessä useita tunteja, mutta puolikin tuntia on hyväksi. Kuumassa hiiligrillissä puutikut tahtovat kärähtää päistään, mutta liottaminen auttaa kyllä jonkun verran. Liottaminen auttaa myös siihen, ettei tikuista irtoa teräviä säikeitä syödessä. Ennen grillaamista pujotin lihapalat vartaisiin vuorotellen paprikapalojen kanssa, Espanjan lipun värien tähden. 

Muina aterian osina meillä oli muutama suuri sinisimpukka, joita kokeilimme Green Eggissä, nekin kypsyivät mukavasti valurautaritilällä, aukesivat kiltisti. Eiliseltä jäi  muutama suuri tiikerirapu, jotka kuorin ja marinoin limen mehulla ja pimentonilla, pujotin niitä vuorotellen chorizoviipaleitten kanssa vartaisiin. Grillasimme myös maissipaloja .

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

• noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
• märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
• 1 dl demi glace-kastikepohjaa
• vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä

Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 

Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 

Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 

Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!

Lampaan fileitä ja ohrattoa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Kaappien tyhjäksisyömisprojekti jatkuu. Otin eilen päivällistä varten Familialta saamamme puolen kilon paketin lampaan sisäfileitä sulamaan. Meillä ei ollut yhtään perunaa, eikä oikein muutakaan lisäkkeiksi sopivaa. Pyysin Kammenpyörittäjää poimimaan kaupasta jotain kasviksia, valinnan jätin hänelle. Ohrahelmiä oli noin 1,5 dl jäljellä, joten se määräsi ohraton koon. Koska otin 500 gramman pakkauksen lammasta sulamaan, annoksesta tuli suurempi, kuin kahdelle olisi ollut tarpeen. Niinpä seuraavan päivän työlounaskin tuli samantien. 

Lammasta ja ohraa 3-4:lle

Lammas

• 7 pientä lampaan sisäfilettä (500 g)
• nokare voita
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Ohratto

• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• iso nokare voita
• 1,5 dl ohrahelmiä
• 1 dl valkoviiniä
• 0,75 l tummaa lihalientä (jonkun pataruoan jäännösliemi pakastettuna ja sulatettuna)
• pussinpohja pakasteherneitä
• toinen iso nokare voita
• raastettua juustoa (oli pakastimesta, en ole varma mitä juustoa se oli, aika voimakasta kumminkin)
• suolaa ja pippuria

Aloitin kuivaamalla lampaanfileet, niissä ei ollut mitään poistettavaa, rasvaa tai kalvoja. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Jätin fileet odottamaan. 

Silppusin sipulin ja kuumensin paksupohjaisen kattilan ja sulatin siinä ison nokareen voita. Pehmittelin hetken aikaa sipulia varoen polttamasta sitä. Lisäsin kattilaan ohrahelmet ja kuullottelin niitäkin muutaman minuutin. Kaadoin valkoviinin kattilaan ja sekoittelin kunnes viini oli imeytynyt/haihtunut kokonaan. Aloin lisätä kuumaa lihalientä kauhallinen kerrallaan ja sekoitin koko ajan. Ohratto valmistetaan aivan samaan tapaan kuin risotto, ei kannata ottaa paljon muita tehtäviä siksi aikaa, kun ohrattoa pitää hämmentää. No, minä tietysti otin. 

Kun ohraton keittoaika oli noin puolessa (kypsyminen ottaa noin 20 minuuttia), kuumensin valurauta pannun ja sillä ison nokareen voita ja tilkan oliiviöljyä. Paistoin lampaanfileitä joka puolelta noin minuutin verran, kaikkiaan noin 4-5 minuuttia/file. Nostin ne astiaan ja peitin foliolla asettumaan siksi aikaa, että ohratto tuli valmiiksi.

Kun ohrahelmissä alkoi olla enää pikkuaavistus kovaa purutuntumaa, kumosin mukaan herneet ja lisäsin ison nokareen voita ja kunnolla juustoraastetta. Sekoitin hyvin, maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kannen päälle ja liekin kattilan alta pois.

Leikkasin lampaanfileet paloiksi. Otin suuren lautasen ja kumosin ohraton vadille ja asettelin lammaspalat siihen päälle. Reunoille nostelin juuri ja juuri kypsiä parsakaalikukintoja. 

Familian toimittamat lampaanfileet olivat todella mureita ja helppoja valmistaa. Söimme noin puolet tästä ruoka-annoksesta, loput laitoimme rasiaan ja odottamaan huomista työvuoroa. Ohratto on ainakin yhtä mieluisaa syötävää kuin risotto, mutta tämänkertainen oli melko mietoa makumaailmaltaan. 

Baskimaan lammaspata

Tänään alkanut Hävikkiviikko ei vielä näy keittiössämme, mutta loppuviikosta varmaan jo tarvitaan tähteiden jatkojalostustakin. Vapaapäivä on sopiva pitkään haudutettavalle ruoalle. Kipaisin jo aamusta kaupassa samalla, kun heitin Opiskelijan luennolleen. Kysyin, että tulenko saattamaan sisälle asti, kuten sinä päivänä, kun hän aloitti ensimmäisen luokan. Ei kuulema tarvinut. Omituista. 

Otin vihjeitä tämän päivän ruokaan The Kitchen Alchelimist-blogista. Hieman taas soveltelin.

Baskimaan lammaspata

• 1 kg lampaanpaisteja
• 1 l lihalientä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 1 rkl pimentonia
• 4 pientä porkkanaa
• 2 sipulia vihreine varsineen
• 6 pientä suippoa paprikaa, keltaisia, punaisia ja oransseja
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 sellerin vartta
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• 5-6 perunaa
• sokeriherneitä
• persiljaa

Leikkasin lampaanlihan suurehkoihin kuutioihin. Minun oli tyytyminen paisteihin, muita lampaan osia ei ollut marketissa tänään myynnissä. Laitoin isoon muovipussiin noin desin verran vehnäjauhoja ja nostelin lihapalat pussiin, suljin pussin suun ja pyörittelin pussia niin, että lihat saivat tasaisen, ohuen jauhokerroksen. 

Pilkoin paprikat, sipulit, valkosipulinkynnet, sellerinvarret ja porkkanat pieniksi suikaleiksi ja kuutioiksi. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja tilkan öljyä ja paistoin jauhotettuja lihapaloja joka puolelta niin, että saivat rapean pinnan. Tämä kannattaa tehdä erissä, ettei pannu kylmene liikaa, tällöin ei saa pintaa rapeaksi. 

Minä valmistin ruoan haudutuspadassa, jonne olin laittanut jo lihaliemen kuumenemaan. Lisäsin pintapaistetut lihapalat liemeen odottamaan. Kuumensin pannun uudelleen ja laitoin sille voinokareen ja öljyä. Kuullotin kaikkia vihanneksia pannulla noin 10 minuuttia, en noudattanut ihan lähdeohjeen järjestystä, vaan kippasin kaikki samaan aikaan pannulle. Lisäsin pimentonin vihanneksiin. 

Kumosin haudutuspataan purkillisen tomaattia ja tilkan sherryetikkaa, meillä ei juuri nyt ollut sopivaa viiniä laitettavaksi. Yhdistin vihannekset pannulta pataan ja sekoittelin kunnolla. Pyöräytin monta kierrosta suolaa ja pippuria myllyistä pataan ja laitoin padan high-asetukselle 6 tunniksi. 

Kun päivällisaikaan oli enää noin tunti, pilkoin pataan muutamia siikliperunoita ja leikkasin sokeriherneitä vinottain viipaleiksi ja sekoitin pataan mukaan. Maistelin samalla liemen suolaa ja kokeilin onko liha hautunut mureaksi. Juuri ennen tarjoilua silppusin pataan ison nipun persiljaa, sitä vain riittää ja riittää pihan kulatungissa. Alkaa se hieman puisevaa olla jo, täytyy koittaa valita ne pienimmät lehdet.

Pata hautui kaikkiaan 5 tuntia, liha oli siinä vaiheessa jo mureaa, muttei vielä aivan haarukalla hajoavaa. Perunat kypsyivät tunnissa ja sokeriherneisiin jäi kiva purutuntuma, vaikka väri muuttuikin jo maastonvihreäksi. Söimme pataa tuoreen leivän kanssa ja pidimme ruoasta oikein paljon. Jätin padan vielä low-asetukselle hautumaan pariksi tunniksi, jotta lammas olisi huomenna vieläkin mureampaa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

La Vueltan 16. etappi on oikea vuoristoetappien perikuva. Ennen suoraa lähetystä näimme kuinka Juan Antonio Flecha ajoi viimeisen nousun ja kyllä hänkin hengästyi. Nyt karkuporukalla on vielä vähän alle 40 km maaliin, pääjoukko on vartin perässä. Huomenna kilpailussa on toinen lepopäivä. Eilisen etapin jälkeen Aru johti kokonaiskilpailua enää sekunnilla, saapa nähdä kuinka tänään käy.