Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

Mobileminestrone revisited taas

Tänään kävimme pyörälenkillä tutuissa paikoissa, katsomassa tutun kirkon ja tutun vuorovesivaihtelun mukaan vuoroin paljastuvan, vuoroin meren alle jäävätä pengertien, myös lähikylän markkinat tuli tarkastettua. Ne olivatkin isommat kuin osasin odottaa, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään ostoksia tällä kertaa. Ihmiset tulevat selvästi markkinoille tapaamaan toisiaan ostosten tekemisen lisäksi. Nyt kun pyhät ovat ohitse, on pyöräteillä ja kaduilla paljon vähemmän liikkujia, on tosi kiva ajella ilman ruuhkaa. 

Avoautoilla oli jonkunlainen porukka-ajelupäivä, melko monta katotonta ajoneuvoa ehdimme nähdä. Me emme tunne vetoa ajaa tuota pengertietä mantereelle tai toiseen suuntaan, matka on noin 5 km mittainen.

Pyöräilyn jälkeen kävimme vilkaisemassa rantaa leirialueen kohdalla, laskuvesi ei ollut enää suurimmillaan, vaan vesi oli jo tulossa takaisin päin. Osteriviljelmiltä saavuttiin juuri veneellä kohti rantaa, traktorit olivat jo kuivalla maalla. 

Leirialueen ravintola on tänään auki ja melkein kehitin meille jo pizzamielihalun, mutta pääsin siitä iri ajattelemalla, että on tässä aikaa, syödään nyt omista varastoista. Tulee lähes nollakulupäiviä välillä, aamulla ostimme patongin, joka maksoi euron. Toki leiriytyminen maksaa joka päivä. Auto ei liiku minnekään, emmekä tuhlailleen mihinkään. Edes siihen pizzaan. Tein ihan kunnollisen mobileminestronen siitä, mitä sattui olemaan. 

Mobileminestrone kahdelle siitä mitä varastoissa oli

• 50 g pancettaa ohuina suikaleina
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen + yhden sipulin varsi aiemmalta kokkaukselta jääneenä
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 5-6 violettia parsaa
• 1 liemikuutio
• 1 suuri tomaatti
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,75 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oikein pienikokoista simpukkapastaa
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkasin ne viipaleiksi ja silpuksi, samoin leikkasin parsat ja tomaatin paloihin. Otin herneitä pakastimesta pikkukuppiin odottamaan. Kuumensin kasarin ja paahdoin pancettaa siinä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja sipulit, parsapalat ja porkkanaviipaleet ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. 

Seuraavaksi kattilaan pääsivät tomaattipalat, tomaattipyre, liemikuutio ja vesi. Kun keittopohja oli kiehunut muutaman minuutin, lisäsin sinne herneet, pastan sekä hieman suolaa ja pippuria. Kun pasta ja vihannekset (lähinnä porkkana) olivat kypsiä, maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän vielä suolaa. Koska vettä oli niinkin vähän, keitosta tuli sopivan sakeaa. Annoksiin tuli vielä raastettua parmesaania ja tuoreita yrttejä. Olisi ollut taas hyvä pakkaspäivän ruoka, mutta kyllä se maistui ulkona markiisin allakin. Ei ollut kovin lämmin päivä ja tuuli ajoittain navakasti. 

Giro d'Italia on melko lopussa, tänään oli jo 17. etappi. Siinä oli ylä - ja alamäkiä kerrakseen ja voittajaksi ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan ajoi nuori Georg Steinhauser. Oli hienoa, että hän kesti johdossa aivan loppuun asti, vaikka Tadej Pogacar kyllä uhkaavasti otti häntä kiinni. Tadej oli tänään toinen ja kokonaiskilpailussa reippaassa johdossa. 

CampaReissu2/2023 viikko 1

Onpa hetki vierähtänyt, etten ole postannut mitään. Mietin sitä, että vaikka Instagramiin laitoin jokaiselta reissupäivältä pienen päivityksen, en blogiin saanut paljonkaan reissuoloissa aikaan.  Kun ei tässä koskaan tiedä kuinka kauan mikäkin some säilyy ennallaan, niin ajattelin koota instapäivityksen blogiinkin – lähinnä omaksi iloksi, mutta jos joku muukin tykkää lukea niin hyvä. 

Liitän samaan muutamia kuvia matkan ajalta ja jotain lisähuomioita, mikäli muistan jotain sopivaa. Elo-syyskuun  taitteessa tuli kuitenkin muutamia Espanja-ruokahaasteeseen liittyviä postauksia, joten niissä on osittain samoja juttuja kuin tässä tulevassa postaussarjassa, johon laitan aina viikon jutut kuhunkin postaukseen. Pahoittelen, ettei postauksen muotoilu fonttien ja niiden kokojen kanssa ole kokoajan aivan yhteneväinen, kopiointi instasta  aiheuttanee tämän.

CampaReissu2/2023/päivä1 (11.8.2023)

Nyt se päivä koitti, että keräsimme matkakukkakimpun tontilta ja lähdimme reissuun.

Helsinkiä kauemmas emme vielä ehtineet, änkesimme lähes täydelle Rastilan leirialueelle ja lähdimme heti museoimaan. @museokortti tykkää että sitä käytetään ja kävimmekin @designmuseo_fi ssa ja @ateneummuseum issa ennen päivällistä. Allaoleva kuva on Designmuseon Kustaa Saksi-näyttelystä, se lienee jo loppunutkin,  se saavutti Hesarin jutun mukaan hyvän suosion. 

Sitä ennen kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässämme täyttämässä kannattajakortit presidentinvaalien merkeissä. Enpä ollut edes ajatellut, että tekisin niin, aiemmin ehdokkaani on ollut puoleen asettama. Siskoni @mariakingtssf ansiosta tulin asiaa ajatelleeksi. Keräyspaikka oli iki-ihana @eiringcookshop . (Lisäys: myöhemmin tajusin, että innostuksissani taisin jättää allekirjoituksen tekemättä kannattajakorttiini, mutta onneksi ehdokkuus ei siitä kortista jäänyt kiinni)

Poikkesimme myös Johanneksen kirkkoon, siellä oli juuri vihkitoimituksen harjoitukset menossa.

Emme aikoinaan koskaan onnistuneet saamaan monista yrityksistä huolimatta pöytää BasBasiin, mutta nyt ystävän kautta varaus järjestyi ja piiiiiiitkästä aikaa olimme ravintolassa, jossa kaikki oli mieleemme.

Nyt ne ajat ovat todellakin jääneet taakse, jolloin ravintola-ateria sai maksaa paljon. Tänään söimme jakaen kahdeksan eri annosta ja jaoimme niille sovitetut muutaman lasillisen viiniä.

Voi että oli hyvää, kivaa, miellyttävää ja tosiaan tuntui, että tämä hieman myöhästynyt synttäriateria oli jokaisen euron arvoinen. Tarjoilukin oli 10/10.

Nyt voi palata hyvillä mielin campingkokkauksen pariin ja pihistellä. Ilta on pimennyt Rastilassa, ovi on vielä auki, on ihana loppukesän ilta.

Jatkossakin CampaAdrian kuulumisia tulee päivittäin, lähinnä siksi, että itse muistaisimme mitä on tapahtunut. 😆

CampaReissu2/2023/päivä2 (12.8.2023)

Tänään emme liikkuneet kovin kauas. Antti osallistui Sankar-ajoihin, se on rautarunkoisten vintagepyörien ajotapahtuma ja tällä kertaa Espoossa.

Huraköön! he huusivat ja lähtivät matkaan. Minulla on ollut persoonakohtainen joutenolopäivä ns puskassa.(tarkoittaa majoittumista muualle kuin leirialueelle tai matkaparkkiin) Paikka on aivan luvan kanssa saatu, no worries.

Aloitin uuden matkapäiväkirjan, sen joka on ulkomaan reissuja varten. Kyllä ne ulkomaatkin pian tulevat eteen. 

Olen katsonut Areenasta hyviä brittisarjoja ja leikkinyt korealaista nuudelibaaria. Hyvin maistui.

Kohta on uniaika. Mutta jos pimeän tullen taivas hieman kirkastuu, saatan nähdä tähdenlentoja kattoikkunasta, on tähdenlentomaksimin vuotuinen aika taas. Täällä Espoon umpilandella ei liene paljon valosaastetta. (Lisäys: katsoimme tähdenlentoja reilun tunnin verran, oli ihan hyvä paikka katsoa, ei valosaastetta. Vieressä oli hääjuhlat isossa kartanon sivurakennuksessa ja olin vähän tyytymätön musiikkiin, kunnes bilebändi soitti Cha Cha Chan.)

Ps. A ajoi 100 km matkan, joten minun oli syytäkin tasoittaa tilannetta olemalla muutaman metrin säteellä, eikö?

CampaReissu2/2023/päivä3 (13.8.2023)

Reissun kotimaanosuus lähenee loppuaan, vietimme päivän tekemällä mutkittelevan siirtymän. Veimme Antin vintagepyörän sukulaisille talteen reissun ajaksi ja aloitimme matkan Naantaliin.

Ensimmäinen pysäkki oli Salossa, huomasin pari kilometriä ennen liittymää, että Salossa on rautatien vesitorni vanhan veturitallin katolla.

Jo sitä ennen samalla kadulla oli aika hieno muraali siilon seinissä.

Vanha veturitalli toimii nykyään Salon taidemuseona. Siellä oli aivan mahtava näyttely, Gertrude Bellin ja Meeri Koutaniemen yhteisnäyttely. Suosittelen, se on vielä noin kuukauden (Lisäys: loppui 10.9.2023) ja museo on museokorttikohde.

Salon kunnan alueella oli myös Märynummin vesitorni!

Seuraava vesitorni oli Halikossa, se näkyi vain vähän kirkon pihalta. Itseasiassa se oli ennen Salon kohteita, mutta kuvat tulivat väärään järjestykseen 🙉

Sitten kävimme katsomassa ulkopuolelta Paimion parantolaa, sielläkin oli vesitorni. En olisi viimeisen kuvan piipulta näyttävää vesitorniksi tiennyt, ellen olisi jostain lukenut.

Olemme yötä Naantalin leirialueella, vähän kalliinpuoleinen, mutta niin se taitaa Suomessa nyt olla, toissa kesänä 25€ maksaneet ovat nyt 35€. Onhan tässä ollut muuttujia.

Huomenna laivaan ja kohti Ruotsia.

CampaReissu2/2023/päivä4 (14.8.2023)

Tänään oli perinteinen pitkästymispäivä, tulimme laivalla Naantalista Kapellskäriin. Laiva oli täydempi kuin monilla edellisillä kerroilla samalla linjalla.

Antti luki rästissä olleet Hesarit ja minä kudoin vuotuisen kesken jäävän sukkaparin jälkimmäisen kantalappuun asti. (Lisäys: Allaolevassa kuvassa on se eka sukka, toinen on edelleen samassa vaiheessa kantalapun alussa nyt 26.10.2023)

Söimme kaksi kertaa, makuelämykset olivat vaatimattomat.

Laiva oli satamassa minuutilleen ja ajoimme ulos muutaman minuutin kuluttua. Ei mitään vetkuttelua siis.

Tulimme tähän sataman viereiselle leirialueelle, hinta on noussut vuoden takaisesta 5€, mutta kruunun heikko kurssi auttanee asiaa hieman.

Aurinko painuu jo puiden taakse, vähän hyttysiä tai jotain muita öttiäisiä, joten istumme autossa ja katsomme vapaaehtoisruotsia telkkarista, mahtaa olla uutiset. Päiväkirja on kirjoitettu ajan tasalle. 

Huomenna kohti etelää!

CampaReissu2/2023/päivä5 (15.8.2023)

Emme usein aja enää satoja kilometrejä päivässä, mutta tänään teimme sen. Lähdimme aamulla Kapellskäristä ja tulimme alkuillasta Alingsåsiin. Tästä on Göteborgiin enää noin 50 km.

Matkalla väistimme Tukholman pohjoispuolelta ja näimme hienon vesitornin, kävimme Västeråsissa kaupassa ja ostimme sieltä matkakukan, pidimme pullanpituisen tauon Hasslessa ja kuvasimme sen hienoa kirkkoa sen verran kuin ehdimme ennen todella räväkkää sadekuuroa.

Leirillä teimme ruokaa, ensin piti kokata ja syödä autossa koska mahdollinen sade, mutta sää kirkastui niin, että teimme ruoan ja söimme sen ulkona. Aterialla oli grillattua halloumia, kantarellileipiä ja niitä pieniä espanjalaisia paprikoita paahdettuna, niitä missä pitäisi olla ainakin 1-2/pussi oikein tulisia. Ei ollut taaskaan.

Päivän musiikkina oli suosikki-kpop-soittolistani. Luultavasti en kyllästy näihin seuraavaan kymmeneen vuoteen, sama kuin 2000-luvun (vain klassista) ja 2010-luvun (vain countrya) lempimusiikin.

Seuraava aamu olikin sitten sateinen

CampaReissu2/2023/päivä6 (16.8.2023)

Meillä ei ole kiire, mutta silti pätkähdimme tänään Tanskaan. Olimme maassa viimeksi vuonna 2012 katsomassa Giro d'Italian aloitusetappeja.

Nyt teimme unelmasiirtymän lautalla, lippu oli ostettu 9 minuuttia ennen lähtöä ja ehdimme juuri ajaa jonoon, kun lastaus alkoi. 20 minuutin kuluttua olimme Tanskassa.

Olimme aikeissa käydä Louisiana-taidemuseossa, Hillerødin rannikkokaupungissa, korjaan Humlebækin kaupungissa! Eihän sen parkkipaikoille CampaAdrialla ollut asiaa. Niinpä menimme leirialueelle muutaman kilometrin päähän ja pyöräilimme museoon.

Pyöräily Tanskassa on kivempaa kuin Alankomaissa, ihmiset ajavat pyörillä vähän hyggemmin, ei täysillä koko ajan.

Museo oli aivan mahtava. Ravintolakin näytti hyvältä, ei voinut tiirailla liikaa ihmisten annoksia, sillä tarkoitus oli tehdä itse ruokaa tasapainottamaan muutaman viime päivän runsasta rahanmenoa. (Lisäys: alla oleva pasta-annos ei paljon maksanut)

Saa nähdä maltammeko huomenna vielä pysyä Tanskassa, vai kiirehdimmekö jo Saksaan.

CampaReissu2/2023/päivä7 (17.8.2023)

Tänään oli monen nähtävyyden päivä. Aloitimme Fredensborgin linnasta, jossa kuulema juuri sattui tässä kuussa majailemaan Tanskan kuningatar. Ei ollut kyllä pihahommissa, eikä tullut muutenkaan vastaan. 

Seuraavaksi ajoimme Fredriksborgin linnaan, oli niin samankaltainen nimi edellisen linnan kanssa, että sekoitimme ne ensin toisiinsa. Tämä jälkimmäinen on museoitu ja piti hieman metsästää pysäköintipaikkaa ja suorittaa peruutusmanoovereitä ennen kuin saimme auton parkkiin. Linna oli oikein hieno ja korea. Linnan kirkko se vasta korea olikin.  Ja puistot. 

Sitten oli vuorossa siirtyminen Roskildeen, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet, ei ole festarinuoruutta kummallakaan muistojen arkistossa. Roskildessä kävimme katsomassa Unescon maailmanperintölistalla olevaa tuomiokirkkoa. Senkin ympäri piti hieman ajaa, ennen kuin löytyi pysäköintitilaa isommalle autolle ihan luvan kanssa, siis kiekkopaikka. Kirkko oli massiivisen hieno ja maksoimme kohtuuilomielin sisäänpääsymaksunkin. 

Sen kadun varrella, jolle pysäköimme, oli pitkästä aikaa ihka-aito #avaruuskirkko suoraan kohti taivasta vaan! Adventistikirkosta kyse. 

Ajelimme näitten nähtävyyksien jälkeen Fyn-saarelle suuren sillan kautta (se ylitys maksoi noin 56,27 €, FYI) ja tulimme Odensen kaupungissa olevalle leirialueelle. Ovat nämä hienoja, mutta melkoisen kalliita. Pitää pian suoria Ranskaan, siellä on taloudellisempaa oleilla. Mutta leirialue on siis oikein hyvä.

Päivällisenä meillä oli korealaista beefbulgogia, joka onnistui hyvin. Sivukkeena oli kotoa tuotua kimchiä, toisesta erästä omatekemääni ja nyt oli kyllä erinomaista! Söimme kaiken, joten jatkossa pitää tyytyä kaupallisiin tuotteisiin. 

Niin oli ensimmäinen viikko koettuna, kotoa Tanskaan. Seuraavalla viikolla seikkaroimme etupäässä Saksassa.