Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

Kuvan valkosipuleilla ei ollut erityisempää osaa päivän aterialla, mutta ne me ostimme Saumurin lauantaimarkkinoilta, ne ovat yhdeet parhaista markkinoista, joilla olemme Ranskassa käyneet. 

Guisantes Estofados con Huevos, eli herneitä ja kananmunaa oli päivän sivukkeemme aterialla, jolla oli kolmea erilaista espanjalaista raakamakkaraa. Ohje on taas Albertilta Spain on A Fork-blogista, en saanut sivukkeesta niin sievää kuin hän, mutta hyvää se oli. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• puolikas salottisipuli silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 200 g pakasteherneitä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli oikein yksinkertainen ruoka valmistaa, mikä on retkiolosuhteissa aina kiva juttu. Antti kypsensi raakamakkarat ulkona Campingazin grillillä, minä operoin sisällä kahden paistinpannun taktiikalla. Ensin kypsensin oliiviöljyssä sipulisilppua muutamia minuutteja ja kun sipuli alkoi olla läpikuultavaa, lisäsin pannulle ensin viinin. Annoin sen kiehua hetkisen, mutten mitenkään kokonaan pois. Sitten lisäsin pannulle jäiset herneet ja tasoittelin ne pannulle. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin herneet sulamaan ja kypsymään.

Toisella pannulla (ei ollut minun tiskivuoroni) paistoin sitten kananmunat espanjalaisittain oliiviöljyssä vain toiselta puoleltaan. Kun viini oli kiehunut pois herneistä, olivat makkaratkin juuri kypsiä. Annoksiin tuli kolme pientä erimakuista raakamakkaraa, herneitä ja paistettu kananmuna. Pystyi syömään (kuten meillä on perheessä tapana sanoa, kun ruoka on hyvää)!

La Vuelta on nyt sitten päätösetappia vaille valmis, toiseksi viimeisen etapin loppu oli sellainen hirmujyrkkä, joita espanjalaiset tykkää tehdä, minä en niistä tykkää, ovat epäinhimillisiä. Mutta voittajasuosikkini Jonas Vingegaard näytti mistä on tehty ja repäisi itsensä viimeisillä kahdella kilometrillä irti muista ja voitti etapin. Jokainen maaliintullut piti auttaa sivuun, sillä voimat ja vauhti loppuivat heti maaliviivalla. Joao Almeida joutui taipumaan ja ero Jonasiin on nyt 1min 16 sek. Ilokseni Sepp Küss tuli tänään toisena maaliin. Huomenna on sitten seremoniallinen Madridiin päättyvä etappi, jolla kirimiehet (jos heitä vielä on mukana) vielä yrittävät etappivoittoa. Jokuhan sen joka tapauksessa saa. Mikäli Jonas Vingegaard pääsee maaliin, hän voittaa koko kisan, häntä ei enää huomenna haasteta. 

Ja sitten kuulkaa, meillä koittaa ruokavapaus! Tänä vuonna olemme olleet kaikkien kolmen ruokahaasteen aikana reissussa, koko Giron, yli puolet Tourista ja nyt koko Vueltan. Huomisen jälkeen meillä on patoutuneita ruokatoiveita, kuten raclette ja jotain korealaista.

Nyt niitä gnoccheja – Henkan Italia-kirjan neuvoin

Minulla oli tässä pari päivää sitten ongelma, en meinannut osata päättää söisimmekö pastaa vai gnoccheja, silloin pasta voitti. Nyt oli sitten gnocchien vuoro. Olin ottanut kuvan Henkan Italia-kirjan sivusta ja siitä lunttasin miten ruoka tehdään. Ei tarvinut koko kirjaa kuskata Ranskaan asti. 

Gnocchit pancettan ja herneiden kera

• 500 g pakkaus valmiina perunagnoccheja
• vettä gnocchien keittämiseen
• 1 rkl voita
• 50 g pancettaa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• tuoretta persiljaa (minttua oli ohjeessa mutta sitä miellä ei ollut)
• raastettua parmesaania
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kiehautin kattilassa vettä gnoccheja varten ja keitin niitä noin 3-4 minuuttia. Kaadoin ne siivilään ja siitä takaisin kattilaan odottamaan, lisäsin mukaan pienen nokareen voita, että sain sen pakkauksen kulumaan loppuun. Arvelin sen auttavan, etteivät gnocchit tartu toisiinsa sinä aikana, kun odottavat pannulle pääsyä. 

Nostin kattilan kaasulieden viereen odottamaan kannella peitettynä ja siirsin liedelle paistinpannun. Sille kumosin pancettakuutiot, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan herneet. Seuraavaksi kumosin pannulle gnocchit ja sekoittelin varovasti. Tässä vaiheessa retkilieden kaasupanos loppui, mutta se on helppo vaihtaa lennosta. Tämä oli nyt toinen loppuun kulunut pullo ja reissussa on kuudes viikko menossa. 

Lisäsin ruokaan vielä hieman öljyä ja kuumuutta pannun alle, että gnocchit saivat kivaa paistopintaa. Lopuksi vielä päälle parmesaania, suolaa ja pippuria, sekä persiljaa. Gnocchit olivat todella hyviä, pehmeitä sisältä mutta paistopinta mukava. Jos olisi ollut jotain kalaa tai lihaa kaverina, gnoccheja olisi ollut liikaa, mutta pieni määrä pancettaa ja 500 g pakkaus gnoccheja oli kahdelle sopiva määrä. 

Giro d'Italian kahdeksannella etapilla vaihtui taas pinkin paidan omistaja. Etapin nopein oli minulle aiemmin tuntematon Lucas Plapp ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Diego Ulissi. Hän johtaa nyt toisena olevaa Lorenzo Fortunatoa 12 sekunnilla ja Primoz Roglicia 17 sekunnilla. Huomenna on vielä ajopäivä ja maanantaina huilataan. 

Crème Ninon & Torsades au Fromage

Eilen lintsasin niin pyöräilyn katsomisesta kuin kokkaamisestakin, olin yksin kotona ja vietin päivän aika lailla k-draaman parissa. Tänään oli toinen ääni kellossa, tein meille päivälliseksi kupilliset keittoa tuoreista herneistä ja siihen kaveriksi dijon-sinapilla ja gruyèrellä maustettuja lehtitaikinakierteitä. Ohjeet otin täältä ja täältä. Tein melkein kuin ohjeissa. 

Crème Ninon

• 2,5 dl tuoreita herneitä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita
• 1 dl kermaa
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin sipulin viipaleisiin, kuumensin kattilaa liekillä ja sulatin siinä nokareen voita. Kuullotin sipulia voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin, jonka keitin noin puoleen. Lisäsin mukaan veden ja herneet ja keitin tätä seosta viitisen minuuttia. Kumosin seoksen blenderin kannuun ja suurruuttelin tasaiseksi. Kaadoin kannuun kerman ja pari nokaretta voita. Käytin blenderiä vielä minuutin verran ja kaadoin keiton takaisin kattilaan. Kuumensin keiton uudelleen ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin keiton suuriin kahvikuppeihin, kiersin myllystä lisää pippuria ja lurittelin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 

Juusto-sinappikierteet

• 4 pientä levyä lehtitaikinaa ohuemmiksi ja pitemmiksi kaulittuina
• 2 tl dijonsinappia
• 1 dl gruyere-juustoa raastettuna
• 1 kananmuna
• pippuria¨

Kuumensin uunin 215 asteeseen ja sivelin kahden kaulitun taikinalevyn pinnoille sinappia, siihen päälle ripottelin juustoraasteen. Jätin kapeat reunat ilman täytettä, sen reunan sivelin kananmunalla. Nostin täytetylle levylle toisen paljaan taikinalevyn ja painoin kevyesti taikinalevyjä kiinni toisiinsa. Leikkasin veitsellä pitkittäin taikinalevyt kahteen osaan ja kiersin varovaisesti kapeat levyt kierteelle. Voitelin pinnat kananmunalla ja paistoin kierteitä noin 15-20 minuuttia. Leikkasin ne annoksiin puolikkaiksi, sillä niistä tuli melkoisen isot. Toiset kaksi kierrettä jäi vielä iltapalaksi. Keitto oli hyvin kevyen raikasta, eipä siinä oikein muuta makua ollutkaan kuin tuoreen herneen. 

Tour de Francen eilinen etappi jäi huomiotta, mutta voittajaksi ajoi Pello Bilbao ja kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. Tänään massakirin nopein oli taas Jasper Philipsen, Se oli hänelle jo neljäs voitto tässä kisassa. Keltapaidassa jatkaa Jonas Vingegaard ja 17 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Herneitä ja pancettaa

Siirryimme tänään Amboisesta Saumuriin, edelleen siis viime vuoden reissuja vastakarvaan. Kävimme katsomassa myös Antin linnaa, eli pahan tulipalon jälkeen autioitunutta Mothe-Chandeniersin linnaa, jonka joukkorahoitukseen Antti osallistui muutama vuosi sitten. Linnaa ei ole tarkoituskaan koittaa korjata ennalleen, mutta monenlaista puuhaa siellä nytkin näkyi. 

Meillä on melkein aina CampaAdrian pienessä pakastimessa pussi herneitä. Yleensä se on minusta liian suuri pussi, mutta kyllä se siitä käyttämällä kuluu. Tämän päivän aterialla meillä oli herneitä pancettan kanssa ja tämä toimi sivukkeena kanalle, jota oli toiselta aterialta tähteenä. 

Herneitä ja pancettaa

• 2 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 100 g pieniä pancettasuikaleita
• suolaa ja pippuria

Kiehautin jäiset herneet suolalla maustetussa vedessä ja valutin ne lävikössä. Sulatin pannulla voinokareen ja lisäsin kuumalle pannulle pancettan. Paistelin kinkkusuikaleita, kunnes ne olivat kypsiä ja rapeita. Lisäsin mukaan herneet, sekoittelin ja maustoin pippurilla. 

Giro d'Italian toinen etappi olikin jo oikea koitos, 202 km mittainen tasamaan etappi. Ehdin kurkata aivan viimeisen kilometrin ja voittajaksi ajoi Jonathan Milan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Mutta ehkä nyt nimi jää mieleen, tämä oli hänen toinen voittonsa tällä kaudella ja neljäs uralla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoul. 

Nyt pysähdymme Saumuriin muutamaksi päiväksi, tuttu leirialue on heräilemässä kesään, uima-allaskin on auki ja siellä on jopa vettä!  

Pasta Primavera Italia-haasteen alkuun

Olemme viime aikoina syöneet Korea-painotteisesti, mutta nyt siirryimme keittiömielessä Italiaan. Giro d'Italia alkoi tänään, ei tosin Italiasta, vaan Unkarista. En anna sen nyt häiritä, kolmen ensimmäisen Unkari-etapin jälkeen kilpailu siirtyy Italiaan. Giron piti alkaa Unkarista jo vuonna 2020, mutta silloin juuri alkanut koronapandemia pisti suikat sekaisin ja koko kisa ajettiin ilman ulkomaanosuutta vasta syksyllä. Sitä en tiedä miksei viime vuonna jo sitten palattu Unkari-suunnitelmiin. 

Aloitamme haasteen hyvin keväisellä pastalla, Pasta Primaveralla. Otin vinkkejä sieltä täältä, joten minulla ei ole linkittää yksittäistä lähdettä. Laitoin hieman pekonia tähän muuten kasvisruokaan, koska minulla sattui olemaan avattu paketti pekonia eikä herneitä sitten löytynytkään. Olin katsonut mustikkapussin hernepussiksi. Niin kokeilunhaluinen en ollut, että olisin mustikoita käyttänyt. Hmm, mustikkapasta?

Pasta Primavera kahdelle

• 200 g pastaa 
• runsaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 4 viipaletta pekonia
• vihreää parsaa (minulla sattui olemaan 6 vartta) 
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta ohuina viipaleina
• 5-6 vartta kevätsipulia silppuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl kermaa
• 2 rkl sitruunamehua ja sitruunankuorta raastettuna
• raastettua parmesania
• basilikaa

1. Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä.
2. Höyrytä parsoja pari minuuttia siivilässä. Nosta kylmään veteen, jotta kypsyminen keskeytyy ja parsojen vihreys säilyy. Leikkaa parsat paloiksi.
3. Kuumenna pannua ja laita pekoniviipaleet sille ja paista niitä, kunnes rasva irtoaa ja viipaleet ovat pikkuisen rapeita, ei liikaa. Nosta viipaleet lautaselle odottamaan. Leikkaa pekoni saksilla paloiksi. 
4. Lisää pannulle pekoninrasvaan silputtu kevät sipulin valkoiset osat, jätä vihreät osat silppuna odottamaan. 
5. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja anna niidenkin kypsyä hetkinen.
6. Kun pasta on kypsää, ota pari kauhallista keitinvettä tallelle, muuten kumoa pasta siivilään.
7. Yhdistä pasta pannulle sipuleihin ja kesäkurpitsaan ja lisää mukaan pekonipalat ja parsat. 
8. Lorauta päälle kermaa ja sekoittele. Jos on tarpeen, lisää hieman pastankeitinvettä, jos ruoka meinaa olla liian kuivaa. Varmista, että kaikki on kuumaa. 
9. Mausta pippurilla, suolalla (jos se on tarpeen, pekonista tulee kyllä suolaa) ja sitruunamehulla. 
10. Raasta annoksen päälle sitruunakuorta,  parmesania ja silppua hieman basilikaa vielä pinnalle. 

Unkarissa näyttää olevan ihanan alkukesäistä. Mietin, että milloin olemme mahtaneet viimeksi olla Unkarissa. Se on saattanut olla vuonna vuosituhannen vaihteessa, näyttäisi sielläkin olevan kirkkoja ja vesitorneja katsottavaksi. Girossa ajettiin tasamaan etappi ja mukana on monta suosikkiani, en ihan vielä ketä kaikkia onkaan. Ainakin Mark Cavendish ja Alejandro Valverde, josta on tänä keväänä sanottu aikovan lopettaa ammattilaisuuden tällä kaudella. Voittajaksi massakirissä kerkisi Mathieu van der Poel ja hän pitää pinkkiä paitaa huomenna. Aivan lopussa juuri ennen maaliviivaa Caleb Ewan kaatui ja menetti mahdollisuutensa voittoon. 

Ehdin jo miettiä, että ovatko Giron sivut tänä vuonna huonot vai vielä surkeammat ja taitavat olla jälkimmäiset. Kumpikaan meistä ei löytänyt tulostietoja ennen kuin vahingossa, enkä vielä löytänyt mistä ne löysin. Mahdollisesti jatkossa löydän ne vahingossa uudelleenkin. Tour de Francen sivut ovat ylivoimaisesti parhaimmat ja La Vueltakin menee Giron sivujen edellen. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa

Muutama päivä sitten tein ruokaa mukavan foodworthfeed-blogin ohjeen mukaan, se oli oikein hyvä kanapullat marsalakastikkeella (minun versioni linkissä). Varsinaisesti oli blogiin löytänyt tämän päivän ruokaohjeen kautta, pastaa herneiden ja burratan kanssa. Heidän kuvansa ovat niin kauniita ja idea niin oivallinen, että päätin tehdä sitä heti, kun minulla olisi aikaa. 

Puuhakkaan päivän iltana pasta maistui, mutta ei tehnyt umpitäyttä oloa, vihreä ruoka tuntuu aina automaattisesti terveelliseltä! Jonkun verran soveltelin ohjetta, sillä olen pikkuisen suurpiirteisempi kotikokki kuin Scott ja Taylor. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa kahdelle

• pastaa kahdelle sopiva määrä (yleensä keitän aina ainakin pikkuisen liikaa)
• 3 dl paskasteherneitä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 kevätsipuli
• 3 rkl kermaa
• 3 rkl herneiden kiehautusvettä
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl voita
• tuoretta basilikaa
• 1 pallo burrataa
• oliiviöljyä

Laita pastavesi kiehumaan. Laita toiseen kattilaan myös vettä kiehumaan, kun se kiehuu, nakkaa sinne kuorittu valkosipulin kynsi. Ota kynsi parin minuutin kuluttua pois vedestä ja laita sen tilalle pakasteherneet. Silppua kevätsipuli. 

Kun pastavesi kiehuu, suolaa se kunnolla ja laita pasta kypsymään. 

Laita valkosipulin kynsi ja silputtu kevätsipuli blenderin kannuun ja kun herneet ovat kuumentuneet kattilassa, kaada ne siivilään ja ota talteen tilkka kiehautusvettä. Ota sivuun noin 4 rkl herneitä viimeistelyyn. Kaada blenderin kannuun myös loraus kermaa ja toinen loraus herneiden keittovettä, pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria. Laita blenderi päälle ja anna sen tehdä aineksista sosetta. Ei sen tarvitse aivan vauvanruoan sileää olla, mutta melko lailla. Kaavi vihreä kastike pannulle. Kuumenna kastike varovasti.

Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään ja sen kautta pannulle kuumaan kastikkeeseen. Pyöräyttele pastaa niin, että saa vihreän hunnun, lisää mukaan hieman voima ja maista, tarvitseeko ruoka lisää suolaa ja pippuria. Muista lisätä mukaan ne odottamaan jätetyt herneet. Annostele pasta lautasille ja nosta päälle halkaistun burratapallon puolikas. Hieman vielä oliiviöljyä, pippuria ja tuoretta basilikaa ja ruoka on valmis. Ihan todella hyvä pasta-annos!

Giro d'Italian kahdeksas etappi ajettiin eteläisessä Italiassa ja sää näytti kauniilta niiltä osin kuin pihahommilta ehdimme katsoa. Hienosti voittoon ajoi Victor Lafay, ai miten kivaa on nähdä näitä uusia voittajia melkein joka päivä. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa unkarilainen Attila Valter. Eilinen voittaja Ewan Caleb on keskeyttänyt kilpailun, mutten osunut kuulemaan syytä siihen. Peter Selinin  ääni kesti vielä tämänkin päivän, vaikka voin kuvitella, että kovilla hän on ja kurkku varmasti kipeä. Onneksi Kimmo Kananen auttaa selostamisessa mainiosti. Huomenna on vuorossa vuorietappi.

Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Kyyhkyä pannulta

Näillä herneillä on osuutta asiaan

Saimme jokunen aika sitten Antin metsästäjäkaverilta muutaman lihapaketin, joista ehdottomasti mielenkiintoisin oli tänään pannulle päätynyt kyyhky. En muistaakseni olen koskaan ennen valmistanut kyyhkyä ja olen melko varma, etten ole syönytkään sitä aikaisemmin. 

Minulla on onni olla erittäin hyvän riistakokin ystävä, sauvajyvänen taitaa nämä hommat. Mutta nyt tein googlehaun ja mikäpä siellä olikaan ensimmäisenä kuin toisen rakkaan blogaanin, Nannan kyyhkypostaus vuodelta 2016. Sielläkin mainittiin sauvajyvänen, joten uskoin, että nyt ollaan asian äärellä. Nanna oli laittanut kyyhkyn kaveriksi risottoa ja niin tein minäkin. Risottoon tarvitaan tietysti lientä, sitähän löytyy, jopa merkittyä lientä. 

Saamassamme, erittäin asiallisessa pakkauksessa oli neljä kyyhkyn rintaa, olisikohan niitä ollut noin 120 g yhteensä, maksimissaan 150 g, en tullut punninneeksi. Viime kuukausina on ruokahalu on kateissa joko kokonaan tai ainakin minimissä, joten tämä pieni määrä riitti meille kahdelle oikein hyvin. 

Kyyhkyn rinnat pannulla

• 4 kyyhkysen rintapalaa nahattomana ja luuttomana
• 1 loraus oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 valkosipulinkynsi
• muutama oksa timjamia
• suolaa ja pippuria

Otin kyyhkypalat sulamaan jo eilen jääkaappiin ja kun oli aika valmistaa ruoka, avasin vakuumipakkauksen ja taputtelin ne kuiviksi paperilla. Laitoin pannun kuumenemaan ja lorautin sille oliiviöljyä ja lisäsin ison nokareen voita sekä timjamin oksat ja kevyesti litistetyn valkosipulin kynnen. Kun voin ja öljyn seoksen kuohu alkoi laskeutua, nostin kyyhkyn rinnat pannulle ja paistoin niin noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Valelin niitä pannulla olevalla voilla ja kun paistoaikaa oli mennyt  noi 6-7 minuuttia, nostin palat peltilautaselle. Ripotin päälle suolaa ja pippuria ja peitin lautasen foliolla. Annoin lihapalojen loppukypsyä foliossa noin 8 minuuttia, sen aikaa meni risoton viimeistelemiseen.

Hernerisotto kahdelle

• 0,5 l lintulientä
• 100 g risottoriisiä
• 1 uuden sadon sipuli varsineen silputtuna
• oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• noin 1 dl parmesanraastetta
• 25 g voita
• 1 dl tuoreita herneitä
• (suolaa ja) pippuria (riippuen liemen suolaisuudesta, tällä kertaa lisäsuolaa ei tarvittu)
• herneenversoja

Kuumensin ensin sulaneen lintuliemen kiehuvaksi ja otin kattilaan kauhan valmiiksi. Kuumensin paksupohjaisessa kuparikattilassa öljyä ja lisäsin sinne silputun sipulin, jota kuullottelin hetken. Kaadoin mukaan riisin ja sekoittelin, varoin polttamasta riisiä. Lisäsin mukaan viinin ja sekoitin koko ajan. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan. Liemen on hyvä olla kiehuvaa, että kypsyminen jatkuu tasaisena. Kylmä tai vain vähän lämmin liemi ei toimi samalla tavalla, riisi saattaa muhjuuntua. Risoton kypsyminen ottaa noin 15-20 minuuttia tällä 100 gramman riisimäärällä. Kun riisissä oli purutuntumaa enää pikkuisen, lisäsin mukaan tuoreet herneet, parmesanin, voita ja sekoitin. 

Annoksen kokosin niin, että lusikoin risoton lautasille ja siihen päälle asettelin pitkittäin kahtia leikatut kyyhkynrinnat, annokseen tuli niin ollen neljä pientä palaa. Koristeeksi Antti haki herneenversoja ja päälle kiersin vielä pippuria ja vähän suolaa. Mielestäni onnistuin tässä hyvin, mikäpä onnistuessa, kun on hyvät neuvot <3

Jos kevät ei mennyt ihan tymässä, niin jonkunlaisen autereessa kuitenkin. Ei ole ollut oikein intoa mihinkään, aika on mennyt töissä käydessä ja uudenlaiseen koronan aikaiseen ja toivoakseni jossain määrin jo jälkeiseenkin maailmaan totuttautumisessa. Alkukesä on ollut ihan sitä samaa. Nyt on edessä vihoviimeinen työviikko ja paljolti uusi elämä alkaa, kunhan on torstai kello 16.25. Mitä CampaKeittiössä, CampaAdriassa ja Campakesässä, jopa CampaElämässä tapahtuu, sen näkee sitten. 

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

• 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 perunaa
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pussinpohja pakasteherneitä
• suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
• 3 dl kalalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• rosepippureita
• tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
• maissia (jos olisi ollut)
• sitruunamehua 

Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

• 1 kg Annabella-perunoita
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
• 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
• 2 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna

Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!

Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.

Wallenberg piilosilla

En kehdannut otsikoida ihan niin kuin meinasin, mutta tarkoitus oli tehdä cottage pie-tyyliin perunamuusikuoren alle piiloutunut wallenbergin pihvi. Joku kätevä emäntä teki sekä pihvejä että muusia ylenpalttisen paljon. Unohti taas, että meitä on kaksi. 2, two, kak-si. 

Wallenbergin tähdenlentopiirakka 

• 2 wallenbergin pihviä 
• nokare voita
• tähdeperunamuusia
• 1 kananmuna
• loraus kermaa
• juustoa raastettuna
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 6 kirsikkatomaattia
• pieni pala fetaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienet uunin kestävät vuoat, sen kokoiset, että wallenbergin tähdenlennot mahtuvat ja jää tilaa vielä muusikuorellekin.  Kiehautin herneet ja jätin lautaselle odottamaan. 

Laitoin tähdemuusin kulhoon ja notkistin sitä kananmunalla ja kermalorauksella ja maustoin vielä lisää juustoraasteella. Jääkaapissa oli joku nimetön nokare, aika vahvaa juustoa se oli, arvelen olleen gruyèrea. 

Asetin kummankin vuoan pohjalle yhden wallenbergin ja siihen päälle herneet, tomaatit puolikkaina ja fetan pikkupaloina reunoille ja lopuksi peitoksi notkistettua muusia. Paistoin annoksia uunissa niin kauan, että muusin pinta muuttui kauniin kultaiseksi, noin 35 minuuttia. Ihan ok tähdenlentoruoka. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.

CampaSimpukan kampasimpukat kahdella tapaa

Kampasimpukat ovat hyviä ja meillä on niihin jonkunlaista lukkarinrakkautta. Eilen söimme kampasimpukoita päivälliseksi. Päätimme tehdä päivällisestä vain pienen ja syödä juustoja myöhemmin illalla, sillä emme olleet pitäneet #picniconthecarpetia pitkään aikaan. 

Valmistin kampasimpukat hyvin yksinkertaisesti. Puolelle tein lisäkkeeksi pyreen herneistä ja toiselle puolelle sriracha-kastikkeen. 

Kampasimpukat kahdella tapaa

• 8 kampasimpukkaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• 150 g pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 150 g voita (älä säikähdä)
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• 2 viipaletta pekonia
• 1 dl valkoviiniä
• pieni loraus srirachaa
• toinen nokare voita
• tuoretta timjamia

Ota kampasimpukat lämpenemään talouspaperin päälle. Kiehauta herneet suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä. Kumoa herneet siivilään, ota keitinvesi talteen. Laita herneet blenderin kannuun, lisää hieman keitinvettä mukaan. Surruuta seosta niin, että se on mahdollisimman sileää. Hiero seos tiheän siivilän läpi pieneen kattilaan. Lisää kattilaan kerma ja voi. Voin määrä tuntuu todella isolta ja sitä se onkin, mutta sifonilla tehtävä pyree vaatii rasvaa. Mutta jos voin määrä tuntuu liialliselta, ei kannata kokeilla tätä ohjetta. Lämmitä seosta sekoitellen niin kauan, että voi on sulanut. Siivilöi seos uudelleen suoraan 0,25 litran sifonipulloon. 

Laita sifonin kannen tiiviste kunnolla paikalleen, samoin suora metallinen suutin omaan kierteeseensä. Laita ilokaasupatruuna kahvaan ja käännä kahva paikalleen niin, että kaasu vapautuu pullon sisälle. Ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja jos et käytä pyrettä heti, pidän pullo vesihauteessa noin 70 asteessa siihen asti, että on aika ruokailla. 

Paista muutama viipale pekonia pannulla ja saksi viipaleet pienempiin paloihin. Peittele ne foliolla lautaselle odottamaan. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat ja paista ne voin ja oliiviöljyn seoksessa, noin 1,5 minuuttia puoleltaan. Nosta simpukatkin pannulta lautaselta ja peitä foliolla. 

Kaada simpukoiden paistamiseen käytetylle pannulle valkoviini ja lirauta mukaan hieman srirachaa. Keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, lopuksi lisää mukaan voinokare ja sekoita tasaiseksi. 

Asettele simpukat tarjolle hernepyreen päälle yhdessä pekonisilpun kanssa. Koristele herneenversoilla. Lusikoi osalle simpukoita srirachakastiketta. Hernepyree ehti hieman liemehtyä ulos pakkaseen kuvattavaksi viedessä, mutta sisällä tehdyissä annoksissa pyre pysyi hyvin kuohkeana. Maku oli joka tapauksessa mahtavan intensiivisen herneinen.

Pystyperunat ja hirvipihvi

Sen siitä saa, kun ei itse ole tullut koskaan pyssyyn tarttuneeksi ja opetelleeksi metsästämään, ei mitään pientä eikä suurta eläintä. Onkiminen on ainoa tapa, millä olen pyydystänyt elävän eläimen ja joskus jopa syönyt saaliini. Kun tuo ampumispuoli ei ole niin hanskassa, täytyy ostaa lihaa. Tällä viikolla oli marketissa tarjolla aika harvinaista hirvenlihaa. Joskus on suurempia paistipaloja tarjolla, file on harvemmin ostettavissa. Nyt oli tilaisuus ostaa hirven sisäfilepihvit, joilla oli kyllä melko suolainen hinta, paksuille pihveille tuli hintaa 11 euroa kappale. Kun meitä oli eilen päivällisellä kaksi, ostin vain kaksi pihviä ja se olikin oikein riittävästi. Olen tyytyväinen siihen, etten osta enää liian suuria määriä lihaa, vaan kohtuudella. 

Lisäkkeenä meillä oli valkosipuliperunoita, jotka oli aseteltu vuokaan viipaleet pystyasennossa. Otin vinkin ruokaan tästä blogista. Käytin oikeastaan vain idean, muun kaiken sävelsin. Toisena lisäkkeenä oli hernepyreetä, jonka kerrankin sain rakenteeltaan todella sileäksi. 

Pystyperunat

• noin 500 g perunoita
• muutama voinokare
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 2 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• pari rosmariinin oksaa
• 2 dl kermaa
• cheddaria tai parmesania raastettuna (unohdin)

Voitele vuoka. Minä käytin pitkulaista lasista leipävuokaa. Viipaloi perunat, sipuli ja tomaatit, sekä valkosipulinkynnet. Aseta vuoka jotain sopivaa astiaa vasten vinottain, että voit sommitella viipaleet vuokaan "ylämäkeen". Asettele vuorotellen perunaviipaleita, sipulia, tomaatteja ja valkosipulia. Kun vuoka on täynnä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, muutama voinokare, rosmariinioskia ja liruttele kermaa päälle. Jos sinulla on parempi muisti, raasta pinnalle hieman juustoa. Paista kiertoilmalla 180 asteessa noin tunti, puolitoista. Mikäli sinulla on aikaa enemmän, paistele pienemmällä lämmöllä pitempään. 

Hirvipihvit kahdelle + pannukastike

• 2 noin  5 cm paksua hirven sisäfilepalaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinin oksia
• loraus konjakkia
• noin desi kermaa

Ota pihvit lämpenemään noin tuntia ennen paistamista. Monesti kuulee, ettei sillä ole mitään väliä, onko pihvi jääkaappikylmä vai lämpimämpi. Minä olen onnistunut paremmin hieman lämmeneellä, joten sitä neuvoa tottelen edelleen. Kun on paistamisen aika, kuumenna parasta pannuasi ja lisää sille nokare voita ja liraus oliiviöljyä. Kun voin kuohu kuolee ja alkaa ruskettua, nosta pihvit pannulle. Paista molemmin puolin noin 2-3 minuuttia ja paksujen pihvien kyseessä ollen, pyöritä niitä hieman myös pystykyljillään, että saavat hieman väriä sinnekin. Nosta pihvit folion päälle ja kääri tiukkaan pakettiin asettumaan siksi aikaa, että teet pienet kastikkeen, jos sellaista tykkäät.

Sammuta liesituuletin, sillä seuraavaksi aiot liekittää. Kaada pihvinpaistopannulle loraus konjakkia tai brandya ja sytytä se palamaan tulitikulla tai jos sinulla on kaasuliesi, kallistamalla pannua liekin suuntaan, ole valmis nostamaan pannu pois lieden päältä, kun liekki nousee korkeaksi. On viisainta pitää tukevaa patakinnasta kädessä. Huljuttele pannua hieman, jolloin konjakkia palaa loppuun ja voit jatkaa kastikkeen valmistamista. Nosta pihvit sisältävä folionyytti pannun yläpuolelle ja pistä siihen veitsellä pieni reikä ja valuta hieman nyyttiin kertynyttä nestettä pannulle, nosta nyytti takaisin lautasella sivuun odottamaan. Lisää pannulle kermaa ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, mausta suolalla ja pippurilla. 

Hernepyree

• vettä pieneen kattilaan
• noin 3 dl pakasteherneitä
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa tai jotain muuta mieleistäsi yrttiä, timjamia tai vaikka minttua

Kiehauta herneet ja lusikoi ne blenderin kannuun yhdessä pienen keittovesitilkan, voin ja mausteiden kanssa. Anna blenderin tehdä hommansa ja mikäli et pidä rakennetta tarpeeksi sileänä, purista se vielä tiheän siivilän läpi. Maistele ja mausta lisää, jos ei vielä ole tarpeeksi maukasta. Tähän olisi voinut laittaa myös korianteria tai limeä hieman, tai molempia. Kaavi pyree kattilaan odottamaan lämmittämistä juuri ennen annoksen kokoamista. 

Kun kaikki on valmista, lusikoi hieman kirkkaanvihreää hernepyrettä lautaselle. Nosta päälle foliosta esille otettu pihvi. Pyöräytä pihville suolaa ja pippuria myllyistä ja lusikoi hieman kastiketta päälle. Asettele perunalisäkettä pihvin viereen ja ripota päälle vielä muutama jäinen puolukka tai karpalo. Syö välittömästi.

Meidän pihvimme olivat luvalla sanoen aivan täydelliset, medium miinukset, jota tavoittelinkin. Noin 6-8 minuuttia foliossa tekivät taian ja muutenkin kaikki meni nappiin.

Huoltovapaa hernekeitto

soveltuu yksikätisenkin ajeluun

Hernekeittoja on keitelty yhdessä jos toisessa keittiössä viime päivinä, niin meilläkin. Aikaisemmin olen kaivanut kätköistäni talouden suurimman kattilan tähän tarkoitukseen ja käyttänyt aamutunteja optimaalisen kiehumisasteen saavuttamiseen. Ottaa aikansa, että noin 8 litraa keittoa saa sopivasti poreilemaan, muttei kiehumaan ylitse. Nyt tämä vaiva ja tuska (!) on jäänyt taakse, sillä Crock-Pot hoitaa homman ilman yhtään ylikuohumista tai mitään muutakaan häslinkiä.

Hankin haudutuspatani Saksan Amazonin kautta syksyllä, mutten ole käyttänyt pataa kuin pari kertaan tätä ennen, yhteen vaisuksi jääneeseen (postaamattomaan) lihapataan ja ihanaan riisipuuroon, joten nyt oli käsillä padan kolmas näytös. Kaikkein vaikeinta tässä touhussa oli se, että muistaisin ostaa herneet. 

Eilen muistin. Toinen ainesosa oli tietysti kinkku, muttei sentään joulukinkku, se syötiin nopeassa tahdissa niin, että tapanina viime murut hävisivät astiasta. Olimme uudenvuoden päivänä satamassa odottamassa Tallinnan minilomasemme alkamista, kun puhelimme paripiippasivat. Hyvä ystävämme, työkaverimme ja nuorimmaisemme kummisetä siellä tiedusteli, että kelpaisiko kinkku, uudenvuoden kinkku alkaisi olla valmista. Vaikka kuola valui suupielistämme, jouduimme vastaamaan, ettemme ole kinkunheiton päässä, mutta tiedustelisimme poikasilta, maistuisiko heille. Vastaus oli arvatunlainen. Pojat hakivat illansuussa vähän kinkkua, kuten oli puhe. Kyseessä oli kuitenkin kokonainen, pienikokoinen luuton kinkku. Ystävämme ei yleensä tee mitään "ihan vähän" tai "pikkuisen". 

Kummipoika oli saanut ohjeet, miten kinkku operoidaan, kunhan se hieman jäähtyy ja hyvin poika olikin poistanut verkon ja kuorinut rasvat pois. Kun palasimme paria päivää myöhemmin, oli kinkusta jäljellä juuri sopiva kimpale hernekeittoon. Arvelen, että kinkkukiintiö on nyt joksikin aikaa täynnä, mutten estä viestejä ystävältämme. Voi olla, että pääsiäisen aikaan taas leivinuuni lämpiää. 

Katsoin eilen vielä sauvajyväsen keittovinkit. Laitoin aamupäivällä puoli kiloa herneitä likoamaan kylmään veteen. Illansuussa kannoin haudutuspadan pantrysta keittiöön ja kumosin liotetut herneet pataan. Pilkoin kinkkupalan kuutioiksi ja siistin viimeisetkin rasvakohdat pois, lihaa oli noin 500 g. Lisäsin kinkkupalat pataan ja kaadoin päälle 1,5 litraa kylmää vettä. Ripautin päälle hieman suolaa ja pippuria ja sekoittelin. Asetin kannen päälle ja laitoin padan hommiin asetuksella low. Joka tarkoittaa samaa kuin slow, no hidasta se on jokatapauksessa, mutta toinen vaihtoehto on high, joka tehnee työnsä vähän nopeammin. Low-asetus näytti haudutusajaksi 10 tuntia. Illalla ennen kuin menin nukkumaan, sekoitin keittoa hieman, se näytti vielä aivan samalta kuin haudutuksen alussa, ei vielä sakealta keitolta. 

Tänä aamuna heräsin kuudelta ja kurkkasin pataan. Se oli jo toista tuntia lämpimänäpito-asetuksella. Sekoitin pohjia myöten ja herneet hieman rikkoutuivat, kuten on tarkoituskin ja keitto näytti oikein hyvältä, ei niin sakealta, kuin kattialassa keittelemäni. Maistelin suolan, lisäsin sitä hieman ja myös pippuria ja jätin keiton edelleen lämpimänäpidolle. En siis käytä sipulia tai meiramia keittoon lainkaan, porkkanasta nyt puhumattakaan. Keittoa tuli noin 3 litraa, eli vähemmän kuin aikaisemmin olen keitellyt, mutta yritän tässä koko ajan muistaa, että meitä on yksi vähemmän syömässä, eikä pakastimiin mahdu vieläkään oikein mitään. 

Tämä kolmas haudutuspatakokeilu oli kyllä erittäin positiivinen, etenkin vaivattomuutensa vuoksi. Minun ei tarvinut lainkaan huolehtia siitä, että palaako soppa pohjaan, kiehuuko se yli vai onko se lakannut poreilemasta liian pienellä liekillä. Keiton maku on aivan tavanomainen, tuolta hyvän hernekeiton pitääkin maistua, joten siinä puolessa ei ole muutosta. Keiton rakenne sensijaan oli aivan erinomainen. Herneet olivat kokonaisia, mutta pehmeitä suussa ja lihapalat olivat säilyttäneet muotonsa, eivätkä kiehuneet muhjuksi. Taidanpa ottaa joku yövuoro padan mukaan töihin ja haudutella siinä hernekeitot seuraavan päivän työpaikkalounaaksi, kunhan joku muu tarjoaa sinapit ja sipulisilput!

Kun kello lähestyi yhdeksää, laitoin padan pois päältä ja kauhoin keittoa astiaan, jossa se on hyvä lämmittää päivällisaikaan. En ole oikein saanut selville, kuinka kauan ruokaa voi säilyttää lämpimänä padassa. Mittasin keiton lämpötilan ja se oli 70 astetta. Pitäisi ottaa selkoa, onko tuo turvallinen lämpötila ruoan pitkään säilyttämiseen. Myös se lienee huomionarvoinen seikka, viekö laite merkittävästi sähköä tuolla asetuksella.

ihan pieni maistikupillinen aamutuimaan

Keitto on meillä nyt oikein sopivaa syötävää, sillä Kammenpyörittäjä on väliaikaisesti yksikätinen mies. Ruoan on hyvä olla helposti syötävää, ilman että ruokaa pitää pilkkoa lautasella tai avittaa veitsellä haarukalle. Lusikkaruoat puoltavat nyt paikkaansa, samoin valmiiksi suupaloina olevat ruokalajit, kuten eilinen savulohisalaatti.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Appelsiinikanaa ja espressoista suklaakakkua

Päivällislautasille lennähti tänään appelsiinikanaa. Se olikin oikein helppo ja nopea ruoka, otin ohjeen cookaz.com-sivulta. Sieltä varmaan otan muitakin Italiaan vivahtavia ohjeita tänä vuonna Giron aikaan. Ruokaan käytin:

• 4 broilerinfilettä
• 2 dl appelsiinimehua (kahdesta appelsiinista)
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 2 pientä punasipulia
• rakuunaa (meillä pakastimesta)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Halkaisin broilerin fileet kahteen ohueen viipaleeseen ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin riisutusta appelsiinista ja sen kaverista mehut, sitä tuli reipas kaksi desiä. Leikkasin sipulin pieneksi silpuksi ja riivin pakastetuista rakuunanoksista lehdet samalle lautaselle sipulin ja appelsiininkuoren kanssa. 

Sulatin voita pannulla ja paistoin kahdessa erässä broileripaloja molemmilta puolilta hetken aikaa. Siirsin ne lämpöastiaan odottamaan. Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit, appelsiinkuoren ja rakuunan. Kylläpä tuoksui hyvältä, appelsiininkuoren aromit oikein hyppäsivät nenään ja rakuuna heräsi henkiin. Muutaman hetken kuluttua lisäsin appelsiinimehun ja kerman pannulle ja nostin kastikkeen kiehumaan. Sekoittelin kastiketta ja annoin se kiehua kasaan noin 8 minuuttia. Lopuksi nostin lämpimät kanapalat vielä kastikkeeseen loppukypsymään muutamaksi minuutiksi. 

Hernepyreen tein samalla tavalla kuin jokunen viikko sitten, uusi kartiosiivilä toimi hienosti, pyreestä tuli mahtavan hienojakoista. Maa-artisokat paahtuivat uunissa Kokkien ja pottien ohjeiden mukaan, ne olisivat saaneet olla uunissa hieman pitempään, olisi pitänyt totella Hannelea. Lisäkkeet komppasivat appelsiinikanaa mainiosti. 

Löysin ohjeen tähän päivän jälkiruokana syömäämme suklaakakkuun myös cookaz.com-sivulta ja taas oli sellainen taikina, jota ei meinaisi malttaa paistaakaan. Kun suklaaseen yhdistää Amareton ja espresson, yhdistelmä ei voi olla kuin hyvä. Ohjeessa oli mitat cuppeina, olin laiskalla päällä ja käytin cup-mittasarjaani, mutta alle kirjaan mitat niin tarkkaan deseinä kuin osaan. Kakkuun tuli:

• 2,4 dl voita pieninä kuutiona
• 2,4 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,2 dl täysmaitoa
• 2,4 dl epsressoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 200 g tummaa suklaata (käytin 70%:sta)
• 0,8 dl Amarettoa
• tomusokeria koristeluun
• nokare voita ja lusikallinen kaakaota vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Pilkoin voin pieniksi kuutioiksi ja laitoin ne yleiskoneen kulhoon odottamaan hetkeksi, että ne hieman pehmenisivät. Mittasin muut aineet valmiiksi ja sulatin suklaan vesihauteessa. Voitelin ja jauhotin isohkon rengasvuoan kaakaolla. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa isomman kakun kanssa, ainakin fondantien kanssa se toimi ihan hyvin. 

Kaadoin sokerin voin päälle kulhoon ja annoin koneen vatkata, hetkisen kuluttua siirtelin hieman reunoille noussutta voi-sokerimassaa takaisin vatkaimen ulottuville. Sitten rikoin mukaan kananmunan kerrallaan seokseen edelleen vatkaten samalla. Seuraavaksi lisäsin mukaan leivinjauheen ja maidon, sitten jauhot. Viimeiseksi mukaan tulivat muut nesteet, kahvi, likööri ja sula, hieman jäähtynyt suklaa. Kääntelin taikinan vielä nuolijalla jokapuolelta tasaiseksi ja kaavin sen vuokaan. Ohjeessa puhuttiin 90 minuutin paistoajasta, mutta minä paistoin kakkua noin  50 minuuttia. Kun tikku oli puhdas taikinaan piston jälkeen, uskalsin odottaa kakun olevan kypsä. Kaakaojauhotus toimi aivan mainiosti. Söimme kakkua pyöräilyn päätteeksi vaniljajäätelön ja pakastimesta kaivetuista mansikoista tehdyn marjakastikkeen kanssa. Nuorempi perillinen suostui napisematta syömään ylimääräisen kuvausannoksen.

Milano-Sanremo-kisa käytiin epäsuotuisissa sääolosuhteissa, vuoristoisilla pätkillä satoi lunta ja ilma oli törkeän kylmä. Ajajat kerättiin busseihin Passo del Turchinon tienoilla ja siirrettiin turvallisempaan kohtaan reittiä. Siellä kisaa ennen houldaamishetkeä johtanut karkulaisjoukko sai etumatkaa muiden odotellessa kylmissään lähtölupaa. Viimeksi on Milano-Sanremo on ajettu sunnuntaina 80-luvun alussa, tänään ikävissä keleissä käydyn kisan ykköseksi kiri Gerald Ciolek Peter Saganin ja Fabian Cancellaran nenän edestä. Onneksi kukaan ei tainnut tärvätä itseään kurjan kelin ja liukkaan tien vuoksi. Tympein keli vuosiin. Nyt uskon sen, että kukkopoika Peter Sagan pystyy voittamaan myös ihan itse, eikä vain kavereitten auttamana, vaikkei se tänään toteutunutkaan. Huomenna alkaa Volta y Catalonia, josko siellä olisivat kevään merkit jo nähtävillä?