Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu. 

Aprikoosifinancierit

Tänään oli pakkoleivontapäivä, tai ainakin oli pakko käyttää aprikoosit ennen kuin ne kaikki olisivat ehtineet mennä pilalle. Vadissa oli 7 aprikoosia, joista kaksi meni suoraan kompostiin ja viidelle oli keksittävä jotain, mieluiten Ranskaan kallellaan olevaa, onhan Tour de Francen toinen kilpailupäivä. Löysin ohjeen financier-leivoksiin, jollaisia olen kauan sitten kerran tehnytkin. Silloin käytin niihin vadelmia. Se ohje löytyy vuoden 2014 postauksesta. 

Tänään käytin ohjetta täältä, se on vielä kauempaa historiasta, vuodelta 2012. Blogi näyttäisi olevan yhä olemassa, kymmenvuotias kuten CampaSimpukkakin. Ohjeessa oli pieni epäloogisuus ainesten lisäämisen suhteen, mutta tein kuten parhaaksi näin. Alex sai aikaan 12 leivonnaista, mutta minulla oli varmaan vähän isommat vuoat, tuloksena oli 9 kpl. Minua laiskottaa nyt ihan hirveästi ja laitan mitat suoraan cuppeina, älkää suuttuko. Lähdeohjeessa tehdään gluteenittomia leivonnaisia, siinä käytettiin riisijauhoa, jota minulla ei ollut, joten korvasin sen vehnäjauholla. 

Aprikoosifinancierit

• hieman voita vuokien voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 1 cup mantelijauhetta
• 1/2  cup vehnäjauhoja
• 3/4 cup sokeria
• 1/2 cup sulatettua voita
• 1 tl vaniljauutetta (manteliuutteen sijaan)
• ripaus sokeria
• 5 kananmunan valkuaista
• 5 aprikoosia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja voitele vuoat ja jauhota ne vehnäjauholla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Minä käytin ihan pikkuisia piirakkavuokia ja noin 1,5 dl vetoisia alumiinisia kertakäyttövuokia. Leikkaa aprikoosit lohkoihin. 

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja jemmaa keltuaiset johonkin muuhun käyttöön  (minä intouduin tekemään jäätelöä). Mittaa kulhoon mantelijauhe, vehnäjauho, vaniljauute, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää mukaan valkuaiset ja vatkaa hetkinen, lisää sitten sula voi ja vatkaa vielä hetkinen. Jaa taikina vuokiin ja laita taikinan päälle aprikoosilohkoja, noin 3-4 palaa/vuoka. 

Paista leivonnaisia ensin 7 minuuttia ja pienennä sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 7-15 minuuttia, kunnes financierien pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat leivokset valmiita. Kaksi matalien pikkuvuokien annokset tulivat kypsiksi hieman nopeammin kuin alumiinivuokien. Siivilöi jäähtyneiden leivonnaisten päälle tomusokeria. 

Tour de Francen toista etappia luonnehdittiin sanalla hilly ja sillä oli mittaa 185 km. Ainakin neljä ajajaa on jo joutunut keskeyttämään, mutta ei tietääkseni kukaan suosikeistani, enkä tiedä kummasta eilisen suurkasoista loukkaantumiset tulivat. Mutta saldona oli luunmurtumia ja haiman repeämistä, mitkä kuulostavat kauhealta. Että ihminen työssään saa tuollaisia vammoja on kamalaa. 

Emme ehtineet katsoa kovin tarkasti etappia, sillä teimme puuhommia ja jäätelötöitä. Liikahdin todella nopeasti, kun Kitchen Aidin jäätelökulhon mekanismi toimi kuten pitääkin ja lopetti veivaamisen jäätelön tullessa valmiiksi. Luulin, että nyt se meni rikki, mutta eihän toki. Tulipa hyvää jäätelöä. Asiaan, etapin voittaja oli Mathieu van den Poel ja hyvityssekuntien turvin hän sai keltapaidankin ja lähtee huomenna johtajana kolmannelle etapille. Toisena on Julian Alaphilippe kahdeksan sekunnin päässä. 

Mustikkapiirakka melkein Rick Steinin ohjeella

Ilahduin valtavasti, kun Yleltä alkoi uusi Rick Steinin Ranska-aiheinen sarja. Edellisen kerran hän kierteli ja kokkaili siellä noin 15 vuotta sitten, joten nyt oli aikakin tehdä uusi kiertue. Pidän kovasti Steinin ruoanlaittotavasta ja siitä miten hän kulkiessaan ei tee numeroa itsestään, ei elostele eikä mässäile, ottaa huomioon kuvausryhmänsä eikä ole tehty sokerista, vaan jatkaa matkaa vaikka alkaakin sataa. Se onnistuu englantilaisilta hyvin, he eivät ole sääherkkiä. 

Olemme käyneet kahdessa Steinin ravintolassa, kesällä 2015 Cornwallissa ja seuraavana vuonna Winchesterissä ja kumpikin olivat kivoja kokemuksia. Ei liian fiiniä, mutta kumminkin hyvää, laadukasta ruokaa. Sitä Stein valmistaa tv-sarjoissaankin, sitä katsoessa vesi herahtaa kielelle ja tulee tunne, että tuota osaisin itsekin tehdä. Se on kiva tunne. Toisessa nyt Areenassa nähtävillä olevassa jaksossa hän valmistaa mustikkapiirakan ja minusta on kivaa, kun hän sanoo kutakuinkin, ettei ole mikään taitava leipuri, mutta tämän hän saa tehtyä. Sellaista sympaattista otetta. 

Tein viime viikolla lohi-parsapiirakan, jonka pohjataikina oli vähän liian iso. Olin lukenut, että taikina säilyy kyllä hyvin tiiviissä astiassa muutamia päiviä ja laitoin silloin palloksi keräämäni taikinanlopun jääkaappiin ja käytin sen eilen makeaan piirakkaan. Taikina sopii siihenkin hyvin, sillä se ei ole sen enempää suolainen kuin makeakaan. Olen nyt oppinut vähän jo sitä, miten hyvä taikina tehdään, ei liian paksua, eikä rasvaista, helppoa leikata. 

Olin tosi tyytyväinen tämän quichen pohjaan ja sitä taikinaa jäi vähän tähteeksi. 

Pieni mustikkapiirakka Rick Steinin vinkein

• noin tennispallon kokoinen pallero piirakkataikinaa (ohje sama kuin tässä postauksessa)
• 1 dl mantelijauhetta
• 2 dl pakastemustikoita
• 1 purkki kermaviiliä
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 kananmuna
• 1 tl vaniljatahnaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi pyöryläksi, vähän isommaksi kuin vuoka, jota aiot käyttää. Minä käytin pientä irtopohjaista alumiinivuokaa, jonka halkaisija on noin 18 cm. Nosta ohueksi kaulittu taikina vuoan päälle ja painele varovaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, käytä ylimeneviä roippeita paikkaukseen, mikäli taikinaan tulee reikiä. Pistele taikinaa haarukan piikeillä tai vaikka kalapiikillä, jottei pohja nousisi epätasaisesti. 

Laitan taikinan päälle palanen leivinpaperia ja sen päälle paistopainoja (pieniä keraamisia palleroita tai kuivia herneitä tai riisiä) ja esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. 

Nosta vuoka pois uunista ja siirrä paistopainot pois leivinpaperin avulla. Sirottele pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi mantelijauhe ja sen päälle jäiset mustikat. Paista taas 10-15 minuuttia. 

Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi kermaviili (Rickin ohjeessa kerma, mutta minulla oli kermaviiliä liiaksi), kananmuna, vaniljatahna ja tomusokeri. 

Ota vuoka taas pois uunista ja kaada yllämainittu massa mustikoiden päälle. Paista vielä 25-35 minuuttia, kunnes pinta on lähes hyytynyt ja kauniin värinen. Minulla piirakka oli pari minuuttia liian pitkään, mutta leikimme, että sen pitikin tummua noin. 

Maistui hyvältä vaniljajäätelön kanssa, parin millin paksuinen pohja säilyi ehjänä, oli helppo leikata, ei ollut liian makeaa ja muutenkin oli ihan loistava piiras. Ulkona satoi vuorotellen lunta, rakeita, vettä ja räntää, mutta sisällä lautasella oli palanen kesää. Tuskin maltan odottaa Rickin matkan seuraavaa osaa. 

Banaanimuffinit

Noin kerran vuodessa meillä on banaaneja ja silloinkin pitää miettiä, että minne ne nyt käyttäisi. Tällainen kerta oli käsillä viime viikonloppuna. Kysyin banaanit hankkineelta, että missä muodossa ne tulisi syötyä ja ehdotin jotain leipomusta. Se kuulema passaisi hyvin ja lauantaina leivoin banaanimuffineita. Käytin Raumalainen-lehden ohjetta pohjana, loput säveltelin. 

Banaanimuffinit

• 3 melko kypsää banaania
• 100 g voita
• 2 kananmunaa
• 100 g fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• 225 g vehnäjauhoja
• 1,5 dl smetanaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl kaakaota
• 1 tl ruokasoodaa
• koristeluun sulatettua suklaata ja strösseleitä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Otin esille muffinipellin, jonka koloihin laitoin muffinipaperit ja muutaman pahvisen muffinivuoan lisäksi. 

Sulatin voin. Muussasin banaanit haarukalla kulhossa ja lisäsin kulhoon kaikki muut ainekset niin, etten turhan paljon vatkainnut, nuolijalla vain kääntelin kulhon reunoja pitkin. Muffinitaikinaa ei pidä liiaksi vatkata, ettei siitä tule sitkeää. Smetanaa ei alkuperäisessä ohjeessa ollut, mutta minulla oli purkinpohja käyttöä vailla ja arvelin, että se sopisi tähän hyvin. Ja niin sopikin. 

Kaavin taikinan paksuun pursotinpussiin, johon olin laittanut suuriaukkoisen tyllan ja pursotin taikinaa muffinimuotteihin, sitä riitti kahteentoista paperiseen muottiin ja muutamaan pahviseenkin, tämä oli aika suuri taikina. 

Paistoin muffineita kaikkiaan noin 25-30 minuuttia, kokeilin kypsyyttä puutikulla ja kun tikku oli pistoksen jäljiltä puhdas, olivat muffinit kypsiä. 

Laitoin pieneen pursotinpussiin muutaman palan suklaata ja suljin pussin yläreunan pussinsulkijalla. Laitoin pussin kulhoon, jossa oli hanasta kuumaa vettä ja suklaa suli tässä hauteessa noin vartissa. Otin pussin pois vedestä ja kuivasin sen pinnan ja leikkasin pussin kärjen pois. Lurittelin hieman jäähtyneille muffineille suklaata koristeeksi ja viimeistelin vielä strösseleillä. 

Olivatpa oikein meheviä muffineita ja niitä meni perillisille, sillä noin montaa emme olisi jaksaneet syödä millään. Ehkä ensi vuonna taas mietitään mitä tehdä banaaneitten kanssa. 

Tässä yhtenä iltana katsoimme taas pitkästä aikaa elokuvan, sellaisen kuin Strangerland, vuodelta 2015 oleva australialainen elokuva. Olipa pettymys, olin jostain lukenut, että se on hyvä ja Nicole Kidman tekee siinä hyvän roolityön. No sen saatan ehkä pitkin hampain myöntää, mutta muuten oli niin merkillistä huttua, että oksat pois. Siitä tuli mieleen se pari vuotta myöhemmin tehty The Killing of a Sacred Deer, joka on sadan elokuvan listallamme numero 87. Siinäkin oli vähintäänkin erikoinen perhe ja Kidman samaan tapaan jotenkin ulalla oleva äiti. Ei minulle tarvitse olla valmiiksipureskeltua elokuvaa, mutta olisi kiva lopussa ymmärtää jotain. 

                    Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990
94. Once 2007
95. Strangerland 2015

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä. 

Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

• 100 g piparkakkuja
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1 dl mansikkapyrettä
• 1,5 dl kuohukermaa
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 1/3 liivatelehtiarkista 
• tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
• tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 

Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 

Brutto ma buoni – protolaiset mantelipikkuleivät

Tänään alkoi CampaSimpukan kymmenes italialainen ruokahaaste, kappas vain, samana päivänä kuin Giro d'Italiakin. Minähän olin kovin skeptinen koko kauden suhteen, mutta niin vain on jo Tour de France ajettu ja toinen kolmesta grand tourista pääsi alkamaan tänään. Kisan piti alkaa alunperin Unkarista, mutta muuttuneessa tilanteessa kisan ensimmäiset etapit ajetaan Sisiliassa. En ole vielä ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi, koska Alastalon salissa) tutkia keitä on mukana, mutta kyllä se kisan edetessä tulee selväksi. Pitkästä aikaa mukana on suomalainen ajajakin, Jaakko Hänninen, häntä voimme täysin estottomasti kirittää ja suosia. 

Ensimmäisenä italialaisena ruokapanostuksena meillä oli tänään protolaisia mantelipikkuleipiä. Ohje on muutaman vuoden vanhasta ihastuttavasta Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Kirjassa on useita pikkuleipäohjeita, mutta pidin erityisesti tästä, sillä siinä sanotaan, että taikinaa otetaan huolimattomasti pellille kahdella lusikalla. Juuri huithapelille sopivaa! 

Puolitin ohjeen määrät, sillä arvelin 30 pikkuleivän olevan meille liikaa, mutta laitan ohjeen kuten Vittorio on sen kirjaan kirjoittanut. Joskus voi käydä niin, että kun taikinaa pienentää, siitä tulee liian pieni ainesten sekoittua tarpeeksi, mutta tässä ohjeessa sitä ongelmaa ei ollut. Sain taikinasta 18 pikkuleipää. En ollut pariin vuoteen tarttunut tähän kauniiseen ruokakirjaan, mutta luulenpa, että tänä vuonna käytän sitä useammankin kerran. 

Brutti ma buoni – protolaiset mantelipikkuleivät 

• 2 kananmunan valkuaista
• 2 dl sokeria
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 200 g mantelijauhetta
• tomusokeria koristeluun

Vatkaa valkuaiset ja sokeri ja lisää mukaan mantelijauhe ja sitruunankuori. Jätä taikina asettumaan peitettynä, ohjeessa sanottiin 6-8 tunniksi, mutta että voi sen samantienkin leipoa ja paistaa. 

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Nostele kahdella sokerilla taikinanökösiä leivinpaperin päälle uunipellille. Nämä pikkuleivät eivät leviä uunissa, joten isoja välejä ei tarvita. Paista pikkuleipiä noin 30-35 minuuttia. Siivilöi jäähtyneiden pikkuleipien päälle tomusokeria. 

Sopivat hyvin espresson tai Vin Santon kanssa nautittavaksi. Huomasinpa, että tämä postaus sopii myös osaksi suurta keittokirjahaastetta, jota en ole jatkanut aikoihin! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

Ensimmäinen Giron etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, joka oli tavallisuudesta poikkeava profiililtaan. Alkupuolella matkaa oli pieni ylämäki, mutta loppu olikin sitten jonkunlaista alamäkeä. Kokonaismittaa oli vain noin 15 km. Moni ajoi koko etapin maantiepyörällä, sillä alamäkivoittoinen reitti tuulisella säällä ei ole ihan paras ajettavaksi aika-ajopyörällä. 

Yksi ajajista jäi heti kättelyssä aikalimiitin taakse ja Miguel Angel Lopez kaatui ja loukkasi itsensä niin pahasti, että joutui jättämään kisan jo kesken. Nopein oli Filippo Ganna, aivan tuntematon ajaja minulle. Hänellä on siis huomenna rosapaita päällään. 

Vain muutaman macaronin tähden

Tein ensimmäiset macaronini yli 9 vuotta sitten, blogin ensimmäisenä keväänä. Ne onnistuivat jotenkuten. Sen jälkeen kokeilin kerran, se kerta ei onnistunut ollenkaan. Sittemmin olen pitänyt pienen macaronpaussin, noin 8 vuotta. Jossain vaiheessa olen ostanut macaronien paistamiseen tarkoitetun silikonialustan, se on pyörinyt keittiön laatikossa ties kuinka kauan. Eilen kokeilin sitä. Ei olisi kannattanut. Kaikki 48 leivoksen puolikasta tarttuivat alustaan. 

Tässä kohtaa näytti vielä ihan ok:lta

Onneksi pursotin taikinaa myös aivan tavalliselle leivinpaperille, se satsi onnistui mainiosti ja sain aikaan kymmenkunta asiallista macaronia. Käytin sauvajyväsen postauksessa ollutta ohjetta, siinä ei varmasti ollut mitään vikaa, minä vain otin ensimmäisen satsin uunista liian aikaisin pois ja macaronit jäivät raa'oiksi, kas tähän tapaan:

#nojustiinsa

Jos ei tössi, noin 35 pientä macaronleivosta

• 2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 kananmunan valkuaista
• 225 g jauhettua mantelia
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 kananmunan valkuaista
• elintarvikeväriä

Tein ihan niin kuin sauvajyvänen neuvoi, hän neuvoi minua vielä viestitse ennen varsinaista leipomista, kiitos hänelle <3

1. Erottele valkuaiset niin, että isossa yleiskoneen vatkauskulhossa on kolme valkuaista ja jossain toisessa astiassa on kaksi kpl.
2. Mittaa muut aineet valmiiksi.
3. Sekoita suuressa kulhossa mantelijauhe ja siivilöity tomusokeri huolellisesti yhteen.
4. Kaada sokeri (2,5 dl) paksupohjaiseen kattilaan ja lisää mukaan vesi. 
5. Keitä sokeria ja vettä niin kauan, että seoksen lämpötila on 119 astetta. Se vie noin 10  minuuttia, älä sekoittele, käytä vai mittaria ajoittain seoksessa seuratessasi lämpötilan nousua.
6. Vatkaa yleiskoneen kulhossa olevia kolmea valkuaista kipakasti niin, että niistä tulee valkoista vaahtoa. 
7. Kun sokeriliemen lämpötila on 119 astetta, laita yleiskone suurimmalle nopeudelle ja kaada varovasti kulhon sisäreunaa pitkin kuuma sokeriliemi valkuaisiin. Reunaa pitkin siksi, ettei tulikuuma sokeriliemi roisku. 
8. Jatka vatkaamista suurella nopeudella pari minuuttia ja pienennä sitten nopeutta hieman, anna koneen vatkata kaunista kiiltävän valkoista paksua marenkia (tämä on se italialainen marenkitekniikka), kunnes se jäähtyy hieman. Muutamia minuutteja.
9. Marengin vatkautuessa sekoita kaksi jäljellä olevaa valkuaista manteli-tomusokeriseokseen niin, että siitä tulee paksuhkoa tahnaa. Useissa ohjeissa neuvotaan laittamaan mukaan haluttu elintarvikeväri tässä kohtaa, mutta olisi ehkä hyvä värjätä jo marenki. En meinannut millään saada riittävän keltaista väriä taikinaan, enkä siis saanut lopultakaan. Muutaman tipan pitäisi riittää, muttei riittänyt. 
10. Kun marenki on jäähtynyt, sekoita se useassa erässä mantelijauhetahnaan kulhon reunoja pitkin pyöräytellen, se vie hyvän aikaa, taikinaa tulee aika paljon. 
11. Kun massa on tasaista taikinaa, kaavi se suureen pursotinpussiin, leikkaa pussin terävä kärki pois ja pursota taikinaa leivinpaperille pieniksi tasakokoisiksi pyöreiksi nökösiksi. 
12. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja anna macaronien asettua sen aikaa pellillä paperilla, tänä aikana pinta hieman kuivahtaa ja niin sen pitääkin. Minä en saanut pinnasta kovin tasaista ja pursotuksesta jäi pienet huiput, mininännit.
13. Paista macaroneja noin 15 minuuttia ja toivo, että ne kohoavat noin paistamisen puolivälissä ja niihin muodostuu pieni "jalka". En sitä osaa selittää sen tarkemmin, mutta onnistuneista leivoksista näkee mitä se tarkoittaa. 
14. Kun macaronit ovat kypsiä (mistä senkin nyt sitten oikein tietää), anna niiden jäähtyä ensin paperin päällä ja toivo hartaasti, että ne irtoavat kauniisti. Minun paperilla paistamani onnistuivat siis hyvin, mutta silikonialustalla eivät ollenkaan, maku niissäkin oli ok, mutta pohja tarttui alustaan ja keksit olivat selkeästi jääneet raa'oiksi.
15. Kun macaronpuolikkaat ovat jäähtyneet, laita kahden puolikkaan väliin mieluista täytettä ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. Meillä oli täytteinä lemoncurdia ja kiivimarmeladia.

Ihmettelen sitä, miten saan aina näistä ohjeista näin kamalan pitkiä epistoloita. Katsokaa vaikka sauvajyäsen postausta, samat asiat, mutta kompakti postaus. 

Tour de Francessa tapahtui eilen mahtava keikaus, kun keltapaita vaihtui slovenialaiselta toiselle. Nuori Tadej Pogacar ajoi aivan ilmiömäisen hyvän henkilökohtaisen aika-ajon ja toisaalta Primoz Roglic ajoi melko huonosti menettäen johtopaikkansa. Oli niin jännittävä etapin loppu, että olin purra kynteni aivan nysiksi. Tänään sitten oli vuorossa viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyi illan melkein jo hämärtyessä Pariisiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilannetta ei ollut enää tarkoituskaan hämmentää, mutta kirimiehillä oli vielä jännät paikat, kuka saisi etapin voiton nimiinsä. Sam Bennett onnistui parhaiten ja varmisti samalla vihreän paidan kilpailuosion, eli pistekilpailun voiton. Tadej Pogacar voitti kokonaiskilpailun,  ei aivan 22. syntymäpäivänään, synttäri on vasta huomenna. 

Nyt alkaa pieni haastevapaa, joka päättyy parin viikon kuluttua alkavaan Giro d'Italiaan. Silloin CampaKeittiö sukeltaa italialaisen ruoan maailmaan kolmeksi viikoksi ja Giron loppupuolella vielä espanjalaisen ruoankin, kun yhtä aikaa Giron viimeisen viikon aikana ajetaan tänä poikkeusvuonna myös Vueltaa. Tämä kaikki siis mikäli koronatilanne ei pahene. 

Olen iloinen siitä, miten selvisin CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasteen ensimmäisestä osiosta, postauksia tuli jokaiselle kilpailupäivälle ja mukana oli muutamia onnistumisia ja uusia ruokiakin, mutta myös revisited-osastoa. Kilpailu oli oikein jännittävä ja samanlaista toivomme myös Girolta ja Vueltalta. Peter Seliniä siteeratakseni: Kiitos seurasta ja HEIHEI!

Vadelmagalette

Galette on tosi kiva leivonnainen siksi, että sen ei tarvitse olla ylenmäärin sievä. Se saa olla vähän epämuodostunut eikä sekään ole niin nokonuukaa, jos täytteestä hieman karkaa nestettä paistamisen aikana. Galette on siis tosi sopiva minunlaiselleni huithapelille. Otin ohjeen tähän jälkiruokana syömäämme galetteen paristakin paikasta, mutta pääosin täältä. Puolitin ohjeen, sillä halusin tehdä kahdelle sopivan annoksen. Itseasiassa taikinaohjeen otin jostain ihan muualta, enkä löydä sitä enää, muistini mukaan se meni kutakuinkin näin:

Vadelmagalette

Taikina

• 2 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• 1 rkl sokeria
• 1 tl kanelia
• 2 rkl kylmää vettä

Täyte

• kolmasosa mantelimassapötköstä, 10 parin millin viipaletta
• pieni rasia tuoreita vadelmia
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• kananmunaa voiteluun
• pähkinärouhetta tai mantelilastuja
• pikkuisen tuoretta timjamia

Tee ensin taikina. Sekoita vehnäjauhoihin sokeri ja kaneli. Leikkaa voi paloiksi ja sekoita palat sormilla nyppien jauhoihin, lisää vettä tilkka kerrallaan, muttei enempää kuin pari ruokalusikallista. Kun taikina muodostuu napakaksi palloksi, se on valmista. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leikkaa mantelimassapötköstä ohuita viipaleita ja laita nekin lautasella jääkaappiin hieman viilenemään. 

Kauli taikina leivinpaperin päällä ohueksi, mutta varo tekemästä taikinaan reikiä, muodolla ei ole niin väliä, ei tarvitse tulla kauniin pyöreää.

Ota mantelimassaviipaleet jääkaapista ja painele niitä sormilla hieman litteämmiksi. Asettele palaset ympyrään taikinan keskelle. Sommittele mantelimassapalojen päälle vadelmat ja ripota niille sokeria. Nostele varovasti leivinpaperin reunalla auttaen taikinan reunat kohti keskustaa niin, että ne menevät hieman vadelmien päälle. Puristele varovasti taikina jonkinsortin laskoksille, mutta varo edelleen tekemästä reikiä taikinaan. 

Voitele taikinan reunat kananmunalla ja sirottele päälle pähkinärouhetta, tai nätimpää olisi jos olisi mantelilastuja. Minä en varastoistani löytänyt niitä. Viimeistele muutamalla timjamin lehdellä.

Paista galettea noin 35-40 minuuttia uunin keskiosassa ja anna sitten sen jäähtyä ainakin puoli tuntia, ettei kypsien vadelmien mehu karkaa. Mantelimassa tekee kivan makulisän tähän galetteen ja pidimme siitä, ettei se ollut makeaa, vaan kirpeämpää kuin olisimme osanneet vadelmatäytteisestä arvata. 

Söimme tämän galetten jo aikaisemmin, mutta säästin postauksen myöhempää tarkoitusta varten. Tänään olen askaroinut macaronien kanssa ja siitä tulee postaus huomenna Tour de Francen päätöspäivänä.

No olihan se hieman muotopuoli

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli 35 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo, joka päättyi kuuden kilometrin ylämäkeen. Ai että siitä tulikin jännitysnäytelmä, Tadej Pogacar löi kaikille luun kurkkuun, etenkin Primoz Roglicille, maanmiehelleen. Nuori Tadej ajoi kovempaa kuin kukaan muu ja nousi näin toiseksi viimeisenä päivänä kokonaiskilpailun johtoon sen lisäksi tietysti, että hän voitti etapin, voittaa nuorten kisan ja mäkikilpailun myös. Huomenna tietysti niin hänen kuin muittenkin täytyy päästä maaliin, että kisa on ohitse. Olipa aika-ajo! Jonakin vuonna olen ollut oikein suuttunut, kun suosikkini ei tällaisen etapin jälkeen olekaan ollut palkintokorokkeella, mutta nyt kyllä kelpaa. 

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku

Kakkuvuoka

• voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
• sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
• palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

• 5 pientä kotimaista omenaa
• 2 rkl voita
• 6 rkl sokeria (käytin muscovadon ja leivontasokerin seosta)
• 3 rkl calvadosta (ohjeessa 2,5 rkl vettä)
• kanelia

Taikina

• 1,25 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 50 g voita sulatettuna
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
5. Sekoittele ja anna kiehua. 
6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
18. Syö jäätelön kaverina. 

Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.

Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen.