Merilevä-graavilohimunakasrulla

Meillä on edessä oikea voimainponnistus. Pesimme eilen sohvan selkänojatyynyjen päälliset ja tyynyt olivat ulkona monta tuntia tuulettumassa. Untuvatäytteiset tyynyt tykkäsivät raikkaasta kevätilmasta niin, että pullistuivat aivan hurjasti. Nyt päälliset ovat kuivuneet ja nuo hullunmuhkeat tyynyt pitäisi saada sullottua takaisin päällisiin. Tällainen tiedossa oleva painituokio vaatiin kunnon aamiaisen. 

Merilevä-graavilohimunakasrulla kahdelle

• 3 kananmunaa
• 1 tl miriniä
• 2 tl vettä
• 1 tl soijakastiketta
  
• suolaa ja pippuria
• tilkka öljyä
• 1 arkki merilevää neljään palaan leikattuna
• muutama siivu graavilohta

Riko kananmunat kulhoon ja mausta mirinillä, soijalla, suolalla ja pippurilla, lurauta mukaan myös tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna pannu ja sutikoi sitä öljyllä. Kaada pannun pohjalle ohut kerros munamassaa ja aseta päälle muutama ohut siivu graavilohta. Kun massa alkaa olla hyytynyt, kääri munakas rullalle ja siirrä sulla pannun reunalle. Sutikoi taas öljyä ja kaada toinen ohut kerros munakasmassaa pannulle rullan viereen. Lisää nyt palanen merilevää ja kun massa on hyytynyt, kääri taas rullalle. Toista täytettä vaihtaen niin kauan, kuin massaa riittää. Nosta rulla leikkuulautaselle ja jätä hetkeksi tekeytymään. Halutessasi voi kääriä sen sushimattoon kymmeneksi minuutiksi, minä en viitsinyt tällä kertaa. Leikkaa hetkisen asettunut rulla viipaleiksi ja tarjoa vaikkapa paahtoleivän kanssa tai sellaisenaan. 

Tuhti aamupala

En voi olla ihmettelemättä tätä auringonpaistetta, sitä oli epätavallisen paljon marraskuussa, sitä oli joulukuussa ja sitä on nyt tammikuussakin. En tietenkään valita, seuraan päivittäin valoisan ajan pidentymistä ja iloitsen jokaisesta valoisasta, vieläpä aurinkoisesta minuutista. Tänään aurinko on jo yli kuusi tuntia horisontin yläpuolella meidän korkeudella. Se on jo yli tunnin enemmän kuin joulun alla, kun päivä alkoi pidentyä. 

Aamupalalle laitoin meille paahdetut leivät kananmunalla ja graavilohella. Oli sopivasti hieman ikääntynyttä hapanjuurileipää, jolle vierailu pannulla teki hyvää. Tein kummallekin kaksi leipää, yksikin olisi kyllä riittänyt. Nyt ei tarvitse ihan heti päättää mitä pakastimesta sulamaan otettua raaka-ainetta tänään käytän päivällisellä. Meillä on perinteiset syö pakastinta tyhjäksi-viikot, jotka eivät kyllä koskaan toteudu kovin perusteellisesti. 

Tuhdit aamupalaleivät 

• vaaleaa juurileipää viipaleina
• voita
• kananmunia
• muutama siivu graavilohta (meillä Lidlin limegraavattua)
• suolaa ja pippuria
• pätkä kevätsipulin vihreää vartta (kun ei ollut tilliä tai ruohosipulia)

Kuumenna pannua ja sulata sillä nokare voita. Paahda leipäpaloja muutama minuutti kummaltakin puolelta ja nosta leivät lautaselle ja peitä siksi aikaa, että paistat kananmunat. Lisää hieman voita pannulle, mikäli tarpeen ja paista kananmunat makusi mukaan, häränsilminä tai molemmin puolin. Ripota päälle hieman suolaa ja pippuria. Nosta leiville ensin kananmuna, siihen päälle siivu graavilohta ja jaa kevätsipulinvarsisilppu leiville. 

Sisäsaaristolaislautanen ja puutarhahommia

Tulimme eilen kotiin pohjoisen reissulta, kesä on vieläkin rehevämmässä vaiheessa täällä Jyväskylässä kuin napapiirillä. Oli mukava nähdä, että nuoriso oli käynyt kastelemassa kukkia ja kasvihuoneen taimia. Siilejä oli juotettu ja vähän syötettykin, kaksi piikikästä piha-asukkia tuli illalla jo tervehtimään Anttia ja esittämään ateriatoiveitaan. Ne otettiin huomioon. Myös pihan pikkuoravat ovat olleet näytillä. 

Tänään olemme jatkaneet talouden haltuunottoa, niin keittiössä kuin tontillakin. Antti antoi minulle tehtävän ostaa muutamia kesäkukkia ruokakauppareissulla, sain oikein luvan ostaa sellaisia kukkia, joista pidän. Kui hienoo se on? Minähän en tunnetusti ole mikään ornitologi enkä osaa sommitella kukka-asetelmia enkä tiedä mikä kasvi tarvitsee puolivarjoa ja mikä savimaata. Antti on yleensä hommannut jotain pihankaunistusta, mutta jostain syystä hän tällä kertaa antoi minulle vapaat kädet. Liekö miesparka pehmenemässä? Minähän otin asiasta muodikkaasti kopin ja lähdin innokkaasti ostoksille.

Ostinkin sitten montaa laatua kesäkukkia ja neljä perennaa! Haukkokaa nyt henkeänne, minä mielestäni ymmärsin, että se tarkoittaa monivuotista kasvia. Ostin 35 senttiä maksaneita orvokkeja ja pioneja, joissa saattavat ensi kesänä kukkia, jolleivat kuole sitä ennen. Nyt kasvit on haudattu maahan, oikea termi lienee istuttaa.  

Kaiken kasvitieteellisen puuhailun lomassakin on syötävä ja sommittelin meille pienen sisäsaaristolaislautasen kahdelle. 

Pikaruokaa kahdelle

• 8 pientä uutta perunaa
• voita ja karkeaa suolaa 
• 1 palikka halloumia
• 3 kananmunaa
• muutama pala kahta erilaista silliä
• aiolia
• jokiravunpyrstöjä (noin 0,5 dl)
• graavilohta

Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Niitä odotellessa leikkasin halloumin viipaleiksi ja paistoin ne oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi. Nostelin vadille graavilohiviipaleita, halloumit, pikkuisen silliä, kananmunat lohkoina, kypsät perunat voilla ja suolalla koristeltuina ja aioliin sekoitetut jokiravunpyrstöt. Pystyi syömään. 

Kaapintyhjennysquiche

Jääkaapista täytyi käyttää tuotteita pois ja syödäkin piti. Jotain oli liikaa, jotain ei ollenkaan. Lopputuloksena oli lohipiirakka, jossa ei ollut sitten niin mitään vikaa! Käytettävänä oli purkinpohja kermaa, kaksi pakettia viiriäisenmunia (muttei lainkaan kananmunia, ne menivät jo kakkuun edellisenä päivänä), juustokannikoita ja avattu paketti graavilohta, jota emme ehtisi syödä ennen reissuunlähtöä. Etsin ensin piirakkapohjaohjetta, johon ei tulisi kananmunaa, joita ei siis ollut talossa, mutta muistin ne viiriäisenmunat. 

Googlaamalla sain selville, että noin 5 viiriäisenmunaa vastaa yhtä kananmunaa ja niinhän se nyt järjenkin mukaan suurinpiirtein olisi. Siispä saatoin käyttää Everyday Flavors-blogin ohjetta, johon Google hyvää hyvyyttään tarjosi minulle käännöksen puolasta englanniksi. Listasta löytyi kyllä skottigaeli ja sundaneesi, muttei suomea, mistä hieman närkästyin. Toisaalta, nämä käännökset ovat useimmiten kyllä liian hauskoja arkipäivään. Englanniksi aineista ja määristä saa selkoa ja muut hassut kohdat voi ohittaa hymyllä. Tämän kielipoliittisen syrjinnän tähden minäkin rupesin heti soveltamaan minkä kerkisin. 

Lohipiirakka

Pohja

• 230 g vehnäjauhoja
• 120 g kylmää voita
• pikkuise  cheddarraastetta
• 5 viiriäisenmunaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl kylmää vettä

Täyte

• 1 sipuli
• 1,5 dl kermaa (enempiä ei ollut)
• 8 viiriäisenmunaa
• 2 tl dijonsinappia (enkä laittanut)
• juustopaloja raastettuna, noin 100 g yhteensä (minun lisäykseni)
• muutama graavilohiviipale
• pippuria
• ripaus suolaa
• loput viiriäisen  munat rikottuina täytteen päälle (minun lisäykseni)
• tuoretta tai kuivattua tilliä (ei meillä ollutkaan tilliä)

Leikkasin kylmän voin pikkukuutioiksi ja mittasin jauhot ja suolan kulhoon. Nypin sormin voin jauhoihin niin, että koostumus muistutti hiekkaa. Lisäsin mukaan juustoraasteen ja viiriäisenmunat, jotka ovat viheliäisiä kuoria keitettyinä ja raakoina ne vasta pistävätkin vastaan ja koko ajan mukaan meinaa tulla pieniä kuorenpaloja. Siksi rikoin ne pikkukuppiin enkä suoraan taikinaan. Ei se muutenkaan olisi viisasta mahdollisen pilallisen munan vuoksi, mutta en aina viitsi olla niin huolellinen. Onni on toistaiseksi ollut myötä. Sekoitin ainekset ja lisäsin ihan pikkutilkan kylmää vettä. Sain muodostettua aineksista tasaisen taikinan, jonka käärin kelmuun ja laitoin jääkaappiin noin puoleksi tunniksi miettimään kaikkia tekosiaan. Ei niitä kyllä paljon ollut ehtinyt kertyä, kun oli ollut olemassakin niin vähän aikaa, mutta kumminkin.

Kuumensin uunin 170 °C asteeseen kiertoilmalla (ohje sanoo kyllä 180 °F, mutta en tietenkään usko nut sitä) ja etsiskelin esille kaikki täytteen ainekset. Kaulitsin pohjan pitkulaiseksi levyksi, halusin käyttää kaunista suorakaiteenmuotoista irtopohjavuokaani. Voitelin kevyesti vuoan, kun en muistanut meinaako siihen tekeleet tarttua voitelematta. Asettelin levyn vuokaan ja painelin taikinan pohjalle ja reunoille, jätin hieman taikinaa ylettymään vuoan reunojen ylitse, käytin brittikokki James Martinin vinkkiä. Minnehän sekin mies on kadonnut, ei näy juuri nykyään kokkiohjelmissa? Mutta eipä oikeastaan näy kokkiohjelmiakaan, ellei kaikkia kymmeniä Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn ohjelmia oteta huomioon. On nekin ihan kyllä ihan ok äijiä, ei siinä mitään. Gordon saisi huutaa minulle kitarisat täristen ihan hyvin. Keittiössä. 

Asiaan. Jätin siis hieman taikinaa vuoan reunojen yli ja taitoin se kevyesti ulkopuolelle, pistelin pohjaa kalapiikillä sieltä täältä. Asetin taikinapohjan päälle leivinpaperipalan ja ripottelin sille ylisievät keraamiset piirakkapainoni. Niitä tekisi joka kerta mieli maistaa, edes yksi, mutta olen pysytellyt järjissäni siltä osin. Myös kuivat herneet tai riisi käy painoksi, niitä voi käyttää tässä tarkoituksessa monta kertaa (niitä ei tee mieli maistaa), kippaa vaan jäähtymisen jälkeen takaisin pussiin tai purkkiin. Esipaistoin pohjaa noin 20 minuuttia. Vartin kohdalla otin pohjan uunista siksi aikaa, että poistin painot ja paperin ja paistoin vielä viisi minuuttia. Jäähdytin pohjaa sitten hetkisen ja heti kun näppini antoivat myöten koskea vuokaan, leikkasin terävällä veitsellä vuoan reunaa myöten ylitaivutetun taikinan. Näin reunasta tuli siisti, eikä se sitten loppupaistamisessa enää kutistuisi. Kai, toivottavasti, fingers crossed. (ei kutistunut)

Esipaistamisen aikana olin rikkonut kahdeksan viiriäisenmunista kulhoon, lisännyt sinne kermaa ja raastanut mukaan jääkaapin juustoaarteita, esimerkiksi oikein hyvää, kipakkaa cheddaria ja sitten jotain, jossa ei lukenut mitään tunnistetietoja, mutta elossa se oli. Muttei liian elossa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mukaan ei päässyt myöskään mitään ulkojuustoja. Silppusin mukaan pienen sipulinkin ja sekoitin täytteen tasaiseksi ja ripautin sinne suolaa ja pippuria. 

Kun pohja oli jäähtynyt sopivasti, asettelin lohiviipaleet taikinakuorelle, kaadoin täytteen päälle ja vielä loput viiriäisenmunat kokonaisina. En tietenkään kuorineen päivineen, vaan tappelin ne rikki ja koitin saada keltuaisetkin pysymään ehjinä. Törkkäsin vuoan takaisin uuniin ja paistoin piirakkaa vielä noin 20 minuuttia, kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta kauniinvärinen. Piirakka oli hyvää kuin mikä, eikä se haitannut, että ohje olisi ollut luettavaksi esperanto(hkok)sikin, muttei suomeksi. Onko google-esperanto tuollaista? Sanokaa te.

Kuivanmaan saaristolaispöytä kahdelle

Kaksi edellistä juhannusta olemme olleet Englannissa, emmekä muutenkaan ole aikoihin olleet kotosalla keskikesän juhlan aikaan. Kahdestaan etenkään. Tänään olemme sekä kotona, että kahdestaan. Kävin eilen nuorison kanssa kaupassa heidän kaappejaan täyttämässä, mutta kotiin asti tuli kaksi latva-artisokkaa ja halloumipala. Niitä emme kuitenkaan tänään syöneet, vaan Skandikierroksemme aluksi Wasalinen saaristolaispöytää mukailevan oman kuivanmaan herkkujen valikoiman. 

Keskikesän herkkutarjotin kahdelle

• 6 uutta perunaa
• 3 kananmunaa
• pieni rasia katkarapusalaattia (Haaparannan tuliaisia)
• muutama siivu graavilohta
• 3 makua Vesta-sillejä
• 1 pallo mozzarellaa
• 1 suuri pihvitomaatti
• voita
• tilliä
• basilikaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Keitin perunat ja kananmunat. Asettelin tarjottimelle kaikki ainekset ja istuimme pöytään. Minulla oli juomana kylmää kuivaa valkoviiniä, Kammenpyörittäjällä joku norjalainen olut, josta minä en kuulema olisi tykännyt. 

Lohelle potkua

Kammenpyörittäjän lohi

• noin 500 g pala merilohta
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 1 tl tanskalaista savusuolaa
• 1 tl havaijin mustaa suolaa
• 1 tl tanskalaista Halen Mön-suolaa
• 3 rkl ruokosokeria
• 1 tl turkkilaista pül biber-mausteseosta
• 2 tl Mauntekijän tervasinappia
• 1 rkl Imperia-vodkaa
• tilliä iso nippu

Kalapalasta otetaan ruodot ja leikataan näkyvät rasvareunat pois. Etsitään palalle sopiva vuoka, ei liian suuri, eikä liian pieni. Mausteista sekoitetaan tahna, alkoholiksi käy myös konjakki tai gini, tai jollei halua alkoholia laittaa, vesikin käy nesteeksi. Pääasia on, että sokeria ja suolaa tulee noin yhtä paljon kumpaakin, eikä tahnasta tule liian juoksevaa.

Vuoan pohjalle asetetaan tillisilppua ja maustetahnalla lihapuoleltaan runsaasti voiteloitu kalapala asetetaan tillipedille nahkapuoli ylöspäin. Loput maustetahnasta levitetään nahkapuolelle ja loput tillin oksat painetaan nahan päälle. Kalan päälle ja vuoan reunojen yli viritetään tuorekelmua kaksinkertaisena kerroksena. Vuokaan sopiva pieni leikkuulauta (meillä tiettyyn vuokaan sopivaksi leikattu muovinen pieni leikkuulauta) laitetaan kelmun päälle kalan painoksi ja vuoka viedään kylmään. Päälle asetetaan kaksi(foliolla päällystettyä) tiiltä tai muuta siistiä painoa. 

Kalan annetaan maustua kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kalapala kaivetaan esille, huuhdotaan pinnaltaan puhtaaksi, kuivataan talouspaperilla ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Tällä kertaa kalaan tuli sopiva tiivis rakenne, josta pidämme ja intensiivinen maku. Maustetahnan kanssa voi käyttää mielikuvitusta ja kokeilla mieleisiään mausteita. 

Pihassamme on nyt vilkasta lentoliikennettä, kun linnut käyvät syömässä kukin laji mieluisiaan siemeniä tai nakuttelemassa talipalloja. Tänään pihassa piipahti harvinaisempikin laji, harmaapäätikka yhtä aikaa tavallisemman käpytikan kanssa. Annoimme nimen pihassamme päivittäin käyvälle fasaanille, kutsumme sitä nykyään Paistiksi. Se piipahtaa aika kellontarkasti yhdentoista ja kahdentoista välillä ja pasteerailee puolisen tuntia pitkin tonttia. Jos lintuja onkin useampia, jotka käyvät yksitellen, ei haitanne, vaikka kutsummekin niitä kaikkia Paistiksi.

Bachin Jouluoratorion lempibiisini myötä toivotamme kaikille hyvää joulua

Kerta se on ensimmäinenkin

Koska ufo pääsi karkuun ansastamme, päätin kaataa pari keittiöpeikkoa sen sijaan. Näiden peikkojen nimet olivat Uppomuna ja Hollandaise. Kumpaakaan en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Béarnaise-kastike on ymmärtääkseni hollandaisen serkku, joten vähän jo tiesin missä mennään. 

Alkuviikosta Kammenpyörittäjä koki pikaherätyksen kalan ostamiseen kotiovelta ja siitä lohesta osa meni graaviin heti saman tien. Tästä kalasta, uppomunasta ja hollandaisesta kehittelin meille kahden hengen alkuruoan tälle päivälle. Meillä ei ollut sopivaa leipää aluseksi, joten käytin pienen tähdemuusinokareen ja tein siitä perunakakkuset, joiden päälle kasasin koko komeuden. Aloitin perunakakkusista, jollaisia tein uudenvuoden alla hosuessani loppuun keittokirjahaastettani.

• 1 dl ruohosipulilla maustettua valmista perunamuusia
• 1 kananmuna
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 0,5  tl leivinjauhetta
• nokare voita paistamiseen

Sekoitin kananmunan, jauhot ja leivinjauheen perunamuusiin ja muotoilin massasta kaksi kakkusta, jotka paistoin voissa. Nostin kakkuset lautaselle odottamaan. Kammenpyörittäjä leikkasi graavikalan ohuiksi viipaleiksi ja jätti minulle muutaman odottamaan annoksen kasaamista. 

Seuraavaksi askartelin hollandaisen. Muistin, että minulla on Michel Rouxin Kastikekirja ja ytimekkäästi nimetty Muna-kirja. Kipaisin ne hyllystäni ja katsastin mitä Mikko aiheesta hollandaise sanoi. 

• 1 rkl valkoviinietikkaa
• 2 rkl vettä
• mustapippuria rouhittuna
• 2 keltuaista
• 125 g voita
• suolaa
• sitruunamehua

Sulatin voin pienessä kasarissa ja kuorin pinnalta vaalean kuohun. Valutin voin pieneen lasikannuun varoen pohjalla olevaa sakkaa pääsemästä mukaan. Ohjeen mukaan saadakseni 100 g kirkastettua voita tarvitsen 125 g voita. Pesin pienen kasarini, sillä siinä oli hyvä keittää kastikepohja.

Mittasin kattilaan etikan, veden ja pippurin (ohjeessa oli valkopippuria, mutten pidä siitä yhtään, meillä ei ole valkopippuria koko tontilla). Keitin seosta kasaan muutamia minuutteja niin, että sitä oli ihan tilkka enää jäljellä. Kaadoin redutilkan siivilän läpi kattilasta pieneen kuppiin jäähtymään. Laitoin kaksi kattilaa tulelle ja vettä niihin kiehumaan, pienemmästä tein bain marien hollandaisea varten ja isomman varasin uppomunia varten. Rikoin uppomunat kuppeihin odottamaan ja erottelin hollandaisea varten keltuaiset kolmanteen astiaan.

Kaadoin jäähtyneen reduktion vesihaudeastiaan, jona toimi lasikulho pienemmän kattilan päällä. Alla vesi kiehui hyvin maltillisesti. Kippasin keltuaiset reduktion päälle ja aloin vatkata käsivispilällä. Muutamien minuuttien kuluttua pieni määrä jo sakeni kauniin vaaleankeltaiseksi. Isommassa määrässä menee varmasti pitemmän aikaa. Nostin kuuman lasikulhon pois vesikattilan päältä ja aloin kaataa mukaan haaleaksi jäähtynyttä kirkastettua voita. Sekoitin kokoajan rivakasti. Aivan hetkessä sain hollandaisesta tasaisen sileää ja sakeaa kastiketta, maustoin sitä hieman suolalla ja lorauksella sitruunamehua. Peitin kulhon kannella ja siirryin uppomunien pariin.

Vesi jo kiehui kattilassa ja kaadoin sinne pienen lorauksen väkiviinaetikkaa. Koitin säätää veden kiehumisen kohtuulliseksi ja kumosin ensimmäisen kananmunan kupista veteen. Valkuainen kyllä levahti aika totaalisesti, mutta sain sitä harottua hieman kasaan. Toinen kananmuna pyörähti ilmeisesti veteen sopivammin, sillä se jäi melko nättiin muotoon. Keitin munia noin puolitoista minuuttia ennen kuin nostin ne lautaselle talouspaperin päälle. Siistin hieman reunoja.

Kokosimme annokset pienille lautasille, muutama salaatinlehti ensin, siihen päälle perunakakkunen, lohiviipaleet ja uppomuna. Pinnalle pari reilua lusikallista hollandaisea ja pikkuisen ruohosipulia. Kananmunan keltuainen levisi oikeaoppisesti veitsellä halkaistaessa, ehkä 30 sekuntia lisää keittämistä ei olisi ollut pahitteeksi. Hollandaise oli moukan tuurilla ja aloittelijan onnella aivan täydellistä ja Kammenpyörittäjän konjakkigraavaama lohi säesti annosta aivan loistavasti. Ja mikä tärkeintä, en tehnyt annoksesta liian suurta. Ehkäpä hyvissä ravintoloissa syöminen on jotain opettanut, esimerkiksi sen, ettei annosten tarvitse olla suuria, jos tarjolla on useampi ruokalaji.

Puuhasteluistani eilen sulamaan otettujen mysteeripalikoiden kanssa kerron huomenna.