Girossa päästii maaliin #italianfoodchallenge päättyi

CampaSimpukan yhdeksäs #italianfoodchallenge pääsi maaliin yhtä matkaa Giro d'Italian kanssa kun viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo päätti kisan Veronaan. Meidän campareissummekin siirtyi uuteen vaiheeseen, lähdimme aamulla liikkeelle CampaAdrialla suuntana pohjoinen. Sen takia emme ole tehneet mitään italialaista ruokaa tänään (söimme vain valmisravioleja), mutta säästin yhden jälkiruoan aiemmilta kokkauksilta postattavaksi tälle päivälle. Kisan päättymisen, päivän ajourakan ja majoittumisen jälkeen oli hyvä avata kuohuviini, samaa merkkiä jota etapin voittaja aina roiskuttaa. Me emme roiskuttaneet.

Mansikkamascarpone neljälle

• noin 200 g mansikoita
• 1 purkki mascarponea
• 1 dl kermaa
• sokeria
• koristeluun vadelmia ja pensasmustikoita
• tomusokeria

Pyöräytin mansikat tehosekoittimessa sileäksi soseeksi ja maustoin sen sokerilla. Vatkasin kerman keveysti vaahdoksi ja lisäsin mukaan mascarponen, vatkasin seoksen tasaiseksi. Kaadoin mukaan mansikkasoseen ja sekoitin sen nuolijalla tasaisesti mascarponeen. Maistelin ja lisäsin hieman sokeria. Annostelin vaaleanpunaisen massan annosastioihin ja laitoin jääkaappiin asettumaan siihen asti, että jälkiruoalle olisi tilaa. Juuri ennen syömistä koristelin annokset vadelmilla, mustikoilla ja tomusokerilla. Olipa kiva kevyt jälkiruoka, jos nyt kerma ja mascarpone voivat olla kevyttä. Alkuperäisohjeen otin täältä, se oli toteutettu vadelmilla. 

Giro d'Italia päättyi Richard Carapazin odotettuun voittoon, toiseksi tuli hyvällä aika-ajolla paikkansa pitänyt Vincenzo Nibali. Aika-ajon voitti Chad Haga, jonka ilme oli mahtava, kun voitto varmistui. Minä en tänä vuonna meinannut jaksaa innostua kilpailusta, vaikka sainkin tehtyä enemmän tai vähemmän italilaisia ruokia melkein jokaisena kilpailupäivänä. Uusiksi ajajasuosikeikseni nousivat Pascal Ackermann ja Primoz Roglic, pakkohan sitä on uusia suosikkeja hyväksyä, kun vanhat putoavat kelkasta. Alberto Contadoria voi kyllä katsella kommentaattorina lähetyksissä, hän analysoi etappeja ja tilannetta päivittäin. Loppujen lopuksi tämäkin Giro oli oikein hyvä kisa! Nyt jäämme ruokahaastetauolle heinäkuun alkuun asti, jolloin alkaa yhdeksäs #frenchfoodchallenge Tour de Francen tahtiin. 

Manteliset mustikkakakut vai mustikkaiset mantelikakut

Jääkaapin tyhjennys on menossa ja löysin sieltä tänäaamuna jotakin tähdellistä varten tallettamani kananmunan valkuaiset. Muistin, että olin nähnyt Italia-ohjeiden foodgawkerkansiossani pienten vadelmakakkujen ohjeen, mutta silloin minulla ei ollut mantelijauhetta, jota ohje vaati. Tai itseasiassa minulla oli, löysin pussin tänään, kun kaivelin varastojani. Niinpä minulla oli nyt siis ohjeen valkuaisia ja mantelijauhetta, mutta eipä sitten ollut enää vadelmia, joku ahnepossu (lue: minä itse) söi ne pois. Mutta mustikoita, pullukoita pensasmustikoita löytyi, joten muunsin ohjetta siltä osin hieman. 

Italialaiset mustikkaiset mantelikakut (5 kpl)

• 4 kananmunan valkuaiset
• 4 rkl sokeria
• ripaus suolaa
• 2 dl mantelijauhetta
• luomusitruunan kuori raastettuna (tämän unohdin)
• 6 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 10 rkl sulatettua voita + vähän vuokien voiteluun
• 2 dl pensasmustikoita
• tomusokeria ja mustikoita koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele viisi pientä vuokaa, noin 2 desin vetoista. Jos arvelet, että ne kaipaavat myös jauhotusta, tee sekin, minä tein varalta. Vatkaa valkuaiset, sokeri ja suola vaaleaksi tanakaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi, mantelijauhe, vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääntele mukaan pensasmustikat. Jaa taikina annosvuokiin ja paista kakkusia noin 15-20 minuuttia. Kokeile tikulla kypsyyttä ja jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat kakut kypsiä. Odota niin kauan kuin maltat kakkujen jäähtymistä ja kellauta ne sitten lautaselle. Koristele tomusokerilla ja mustikoilla. 

Giro d'Italian 12. etappi oli sitten jo luonteeltaan mäkinen, joskaan ei vielä aivan vuoristoetappi, yksi nousuista oli kyllä ensimmäisen kategorian nousu. Ehdin katsomaan sitä vasta koosteelta illalla, kun olin saanut viimeisenkin työvuoron ennen lomaa valmiiksi.  Eilen vielä taisteltiin massakirissä, mutta tänään kärjessä olivat jo aivan toiset miehet. Kisaa käytiin kuivassa säässä ja näimme suuria aikaeroja eri ryhmien välillä ja hatkatilanne vaihteli viimeisen suuren nousun aikana ja jälkeen. Monivaiheisen etapin voittajaksi selviytyi Cesare Benedetti, oli kyllä jännittävä loppu! Kokonaiskilpailun kärjessä on nyt Jan Polanc. Seuraavilla etapeilla en välttämättä pysty kovin vaativiin kokkaussuorituksiin, sillä emme ole kotikeittiössä kisan viimeisinä päivinä. Mutta parhaani yritän.

Riisinkeitin aamiaishommissa – pannukakku

Näin joitakin aikoja sitten kuvia riisinkeittimellä tehdyistä aamiaispannukakuista ja ajatus jäi muhimaan. Tänä aamuna Zojirushi teki meille aamiaiselle pannukakun. Siis yhden, emmekä sitäkään jaksaneet kokonaan syödä. Otin ohjeen Modest Motley-blogista. 

Aamiaispannukakku riisinkeittimellä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• 2 rkl sitruunamehua
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 1 dl pensasmustikoita
• 1 tl rypsiöljyä 

Voitelin riisinkeittimen keittokulhon öljyllä. Sekoitin ainekset tasaiseksi taikinaksi, viimeisenä mukaan mustikat nuolijalla käännellen. Kaavin taikinan riisinkeittimen öljyttyyn kulhoon ja laitoin keittimen päälle. Käytin tavallista valkoisen riisin kypsennysohjelmaa ja 40 minuutin kuluttua keitin luritteli iloisen päätössävelmänsä. Avasin kannen ja kokeilin pannukakun hailakanväristä pintaa, se oli jo joustavan pinkeä, mutta pistoksesta tikkuun tarttui hieman taikinaa vielä. Laitoin vielä viisi minuuttia lisää kypsennysaikaa ja sen jälkeen tikkuun ei tarttunut enää taikinaa. Pyöräytin keittimen omalla pyöreäpäisellä lastalla pannukakun reunoja myöten, pannukakku ei ollut kiinni kulhossa. Kumosin sen lautaselle, alapuoli oli kauniin paistuneen värinen ja tuoksui oli aivan oikea amerikkalaisen pannukakun tuoksu. Sirotin pinnalle tomusokeria, raastoin hieman sitruunankuorta ja ripottelin loput pensasmustikat päälle. 

Pannukakku oli kypsää sisältä, se olisi voinut olla aavistuksen makeampi, mutta vaahterasiirapilla siitäkin harmista päästiin. Kun syöjiä on useampi, tämä tapa valmistaa pannukakkua aamiaiselle on helppo, ei tarvitse käyttää paljon rasvaa ja käännellä pannukakkuja. Hauska tapa saada riisinkeittimellekin lisää töitä! Viime lokakuussa tein juustokakkua riisinkeittimellä, sekin oli hauska kokeilu. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään sen aihepiirin postauksia. 

Pölyiset smoothiet musti- ja mansikoista

Zombieviikko, ihanaa! Tulin kotiin töistä kello 08.27 ja siitä asti talossa on raikunut roscacountry. Tein itselleni aamiaiseksi smoothieta. Oli ostanut hieman marjoja viime viikolla ja ne olivat kuin olivatkin vielä kunnossa ja kai ne olisivat jokatapauksessa zombielle välttäneet, ei se ole itsekään järin tuore. Keräsin myös purkinpohjia erilaisia maitotuotteita ja tein kahta eri makua. Ei tässä ole yhtään mitään uutta, eikä varsinkaan ihmeellistä, mutta ettehän zombielta enempää vaatisikaan?

Smoothiet marjoista ja pölystä

• 250 g mansikoita
• 250 g pensasmustikoita
• 2 rkl hunajaa
• 250 g rahkaa
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 3 dl kefiiriä
• vadelmapölyä

Tein ensin mansikkasmoothien, ettei tarvitsisi pestä blenderin kannua välillä, laiska mikä laiska. Leikkasin kannat pois mansikoista ja tiputtelin ne blenderin kannuun. Otin suuren lusikallisen hyvää humppahunajata ja sekoitin sen mansikoiden kanssa tasaiseksi massaksi. Minun piti laittaa mukaan kaljun appelsiinin mehua (en muista enää mistä tuo valkoiseksi kuorittu appelsiini on pöydän laidalle joutunut, mitä kummaa tein siitä?), mutten näköjään muistanut. Sitten lisäsin mukaan rahkaa, jogurttia ja kefiiriä niin, että juomaa tuli pieni 2,5 dl pullollinen ja iso juomalasillinen, yhteensä puolisen litraa. Kaadoin ensin pullon täyteen tulevan yövuoron evääksi ja loput juomalasiin. Kumpaankin ripotin teesihdillä kauniinväristä vadelmapölyä. Siinä on hieno tiivistynyt vadelman maku. 

Mustikkasmoothien tein samalla tavalla, mutta pensasmustikoista ei tarvi mitään kantoja poistella, kunhan kippasin rasiasta kannuun. Perään hunajat ja maitotuotteet ja virta päälle. Mustikkasmoothiesta tuli kauniin väristä siitäkin ja maku oli intensiivisempi kuin uskalsin pensasmustikoilta odottaa. Tätäkin laitoin eväspulloon ja osan join aamupalanani ennen pieniä torkkuja. 

Nyt kello on vähän yli 12, viimeinen koneellinen pyykkiä on menossa, country raikaa edelleen ja olen yli-iloisella päällä. Minulle lisää yövuoroja! Tavallisesti piinaan lukijoitani countryvideoilla vain CampaCaminon puolella, mutta nyt se on vaikeasti määriteltävällä tauolla, joten kiusaan teitä. Olen joskus kertonut ehkä, että pidän countryn lisäksi  myös a cappella-musiikista. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää tuloksena on jotain hienoa. Löysin vastikään Home Free-nimisen lauluyhteen, joka enimmäkseen tekee versioita countryhiteistä ja ne ovat aivan timanttia. Tämänhetkinen suosikkikappaleeni on nimeltään Blue Ain't Your Color, sen alkuperäisversiokin on kävelymusiikkilistallani, joskaan sen videota ei voi katsoa Keith Urbanin hiusten tähden. Voisikohan Nicole passittaa äijänsä parturiin? Mutta Home Free ei tarvitse tyylineuvoja, oletteko samaa mieltä?

Vaalea sangria

Minäkö matkimassa?

CampaKeittiön arkistoista löytyy sangriaa vain pari kerran verran. Aikaisemmin olen tehnyt sangrian punaviinipohjaisena, mutta alkukesän Portugalin matkalla maistoimme vaaleaa sangriaa, josta pidin punaista paljon enemmän. Eräänä kesäisenä päivänä yritin toistaa juoman kotioloissa ja melkein onnistuinkin. 

Vaalea sangria portugalilaiseen tapaan

• valkoviiniä
• sameaa omenamehua
• mansikoita
• omenaa
• pensasmustikoita
• jääpaloja

Leikkasin mansikat ja omenan paloihin ja pudottelin ne yhdessä mustikoiden kanssa lasipulloon. Kaadoin päälle saman verran kuivaa valkoviiniä ja sameaa omenamehua ja tungin muutaman jääpalan pulloon. Sekoitin ja laitoin pullon jääkaappiin viilenemään.

Vaalea sangria oli oikein hyvää, muttei se maistunut ihan samalta kuin aurinkoisella rannalla Praia de Barrassa. Klassinen aika kultaa muistot-juttu. Ehkä rantabaarin valkoviini oli hieman makeampaa, ehkä juoma oli muuten makeutettu, ehkä vain muistan väärin. Mutta pidin omatekemästä vaaleasta sangriasta enemmän kuin punaisista. Sain instagramin kommenteissa vinkin, että kanelitanko olisi saattanut olla ratkaiseva juttu. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla ja ylipäätään hieman maustaa juomaa enemmän.

Suolaista ja makeaa french toastia

Tänään olen ollut liikkeellä koko päivän, enkä ehdi kokata mitään teeman mukaista. Mutta viikonloppuna oli hetki aikaa, jolloin käytin vähän sitä sun tätä jääkaapista ja muutaman viipaleen mehevää briossia ja nautimme ensin suolaisen ja sitten makean aamiaisen ranskalaisen maitokahvin kera omalla terassillamme. 

Suolainen french toast (tavallaan) kahdelle

• 2 paksua viipaletta briossia
• 4 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 6 pientä mozzarellapalloa (koska ne piti käyttää)
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Keitin ison kattilallisen vettä ja lorautin sinne pikkuisen etikkaa. Rikoin kaksi kananmunaa kauhalla kiertämään pyöräyttämääni veteen kypsymään. Ei  niistä maailman kauneimpia uppomunia tullut, mutta ei se mitään. Keitin munia noin 2 minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan. Uppomunien kypsyessä kuumensin pannua ja laitoin sille neljä viipaletta pekonia. Paistoin pekonit rapeiksi ja nostin nekin talouspaperin päälle lautaselle, jonka peitin foliolla. Leikkasin pitkulaisen briossinlopun viipaleiksi. Näitä suolaisia versioita en aikonut kastaa maidossa, vaan ottaa niihin kosteutta ja makua pekonista. Paistoin briossipaloja pekoninrasvassa molemmin puolin hetkisen. Kokosin leivät lautasille, asetin leivän päälle pekoniviipaleet ja sitten päälle sitten uppomunan, mozzarellapallot ja hieman suolaa, pippuria ja ruohosipulia. 

Makea french toast mustikoilla kahdelle

• 2 paksua viipaletta briossia
• 1 dl maitoa
• 1 rkl sokeria
• kunnon ripaus kanelia
• nokare voita
• mustikoita
• vaniljajäätelöä
• vaahterasiirappia

Sulatin pannulla nokareen voita ja kastoin leipäpalat maidossa, jonka olin maustanut kanelilla ja sokerilla. Paistoin palasia molemmin puolin pari kolme minuuttia. Nostin leivät lautasille, kaapaisin niille hieman vaniljajäätelöä ja ripottelin pinnalle ja ympärille mustikoita. Vaahterasiirappiakin liruttelin hieman päälle. 

Tour de Francen 17. etapin voittoon ajoi Primož Proglic. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Chris Froome, hänelle ei varmaan taaskaan kukaan mitään ajamalla voi. Alberto Contador näytti hieman pirisitymisen merkkejä, Nairo Quintana sen sijaan jäi kärjestä lisää minuuttikaupalla. Marcel Kittel kuuluu keskeyttäneen kilpailun tänään, joten viisi etappivoittoa jäi hänen melkoisen hienoksi saaliikseen tästä Tourista. 

Yövuoron jälkeen

Mitä järkevä ihminen tekee tultuaan kotiin yövuorosta hiljaiseen taloon? Syö vähän aamiaista, pesee hampaat, pukee päälle pyjaman ja menee nukkumaan. Selkeästi nyt ei puhuta minusta, ei suinkaan. En vain malta mennä nukkumaan yövuoron jälkeen ennen kuin joskus iltapäivällä tai alkuillasta ennen seuraavaa yövuoroa. Sohvalla on mukava ottaa iltapäiväkoomat, mutta niistä ei ole kovin kiva herätä.

Näin Liemessä-blogissa houkuttelevan näköisen kirsikkasmoothien joku päivä sitten ja muistin nyt, että minullahan on muutama kirsikka. Samassa lokerossa oli muutama mansikkakin elävien kirjoissa. Halusin hieman smoothieta ennen kuin en menisi nukkumaan! 

Marjainen smoothie jääkaapin aarteista

• kymmenkunta kirsikkaa
• saman verran mansikoita
• pieni rasiallinen pensasmustikoita
• iso loraus hunajaa
• noin 2 dl kefiiriä 
• noin 4 dl turkkilaista jogurttia

Kefiiripurkissa oli enää vain vähän, jogurttipurkissa vähän enemmän, käytin purkit loppuun, piimää meillä ei ollutkaan, joten sitä en voinut Jennin ohjeesta apinoida. Postin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat. Kumosin marjat tehosekoittimen kannuun ja lurittelin päälle kunnolla hunajaa. Surruutin ensin marjoja hetkisen ja lisäsin sitten mukaan kefiiripurkin ja jogurtin loput. Annoin tehosekoittimen tehdä hommansa. Pudottelin puolet mustikoista isosuisen lasipullon pohjalle ja kaadoin sitten päälle smoothien. Lopuksi vielä lisäsin sattumiksi loput mustikat. Olipa hyvää ja raikasta, ei olisi haitannut vaikka olisin laittanut hunajaa vielä vähän enemmänkin. 

Sovellussalaatti

Kuvan tomaateilla ei ole osuutta tapahtumiin

Katsoin eilen jotain kotimaista mainosrahoitteista tv-kanavaa. En muista mitä ohjelmaa katsoin, mutta näin hyvin lyhyen mainoksen, jossa tehtiin melonisalaattia. Joku komia mies sitä siinä sommitteli ja lopuksi sanottiin notta apetina.fi. Olin jo päättänyt, että tänään tarjoan päivällisellä lasagnea (jota eräs tuttu rouva sanoi aina sinnikkäästi lasnageksi, vaikka kuinka koitettiin oikaista, ei onnistunut). Se on sen verran tukevata ruokaa, että se vaatii seurakseen jotain raikasta lisäkettä. Niinpä minä siltä istumalta naputtelin itseni ATK-laitteistoni näppäimillä kyseiseen osoitteeseen. Eihän sitä sivua kerennyt mennä kuin parit pyyhkäisyt alaspäin, kun esille pompsahti tutut kasvot, Nannahan se siellä! Hän ei kumminkaan ollut ilmeisesti resepteerannut sitä melonisalaattia, jonka perässä olin sivulle saapunut, vaan se löytyi täältä. 

Minä tietysti hieman soveltelin, saatavuussyistä lähinnä ja myös sen takia, että anteeksi vain, en kauheasti tykkää Apetina-salaattijuustosta. Minulla oli vesimelonin sijaan kotona cantaloupe ja palanen hyvää fetaa, joten niillä sitten mentiin. Vähän minä ihmettelin reseptin yhteydessä ollutta vaikeusasetta, joka salaatille oli tällätty. Keskivaikea. 

Cantaloupe-fetasalaatti neljälle mainoksen uhrina

• 1 kypsä cantaloupe
• palanen hyvälaatuista fetajuustoa
• 2 uutta punasipulia
• 1 kurkku, ei järkyttävän iso, semmoinen kohtuukokoinen
• 1 suuri pihvitomaatti
• 6 keltaista kirsikkatomaattia
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• yrttejä, jos viitsit niitä hakea

Halkaise meloni, kaavi pois keskustan siemenvelli. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi, leikkaa kuori niin ohuelti kuin se suosiolla on helposti leikattavissa. Pilko kuorittu meloni kuutioiksi. Leikkaa samoin kuutioiksi kurkku, tomaatit ja feta. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Jossakin pikkuastiassa, vaikkapa muumimukissa, sekoita kastikkeeksi sitruunamehu, oliiviöjy, suola ja pippuri ja ne yrtit, mikäli olit viitseliäs. Sekoita kastike salaattiin. Ei ollut vaikeaa, eikä ainakaan keskivaikeaa. Mikäli tahdot tehdä lisää tiskiä, kaada salaatti vielä laakealle vadille, sillä se näyttää hienolta. Kyllä sen voi kulhostakin lusikoida lautasille. 

Me söimme tätä salaattia lasagnen aka lasnagen kanssa ja se kyllä raikasti ruokailua mukavasti. Vähän mietin olisiko vesimeloni ollut sittenkin parempi, vielä raikkaampi, mutta sopivan kypsän cantaloupen makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja sitruunan kirpeyteen teki kyllä kokonaisuudesta todella hyvää. Anteeksi nyt Apetina, kun tein ihan toisin, vaikka mainokseen repsahdinkin. Nannakaan ei varmaan (toivottavasti) lakkaa puhumasta minulle.

Jälkkärinä meillä oli hullunhyvää pikaista marjakastiketta vaniljajäätelön kanssa. Ilmeisen hyvin ruokin sekä sukulaiset, että Antin, kun kaikki muut ovat menneet jo nukkumaan vatsojensa viereen ja kello on sentään vasta kohta kahdeksan! Antilla tosin on yövuoroviikko, joten zombien tuleekin nukkua tähän aikaan.

Tosi nopea jälkiruoka marjoista ja jäätelöstä

• 3/4 litran jäätelöpaketista, neljäksi kuutioksi leikattuna
• kymmenkunta mansikkaa puolikkaiksi leikattuna
• kourallinen isoja pensasmustikoita
• nokare voita
• 1 rkl sokeria
• loraus marsalaa tai muuta makeaa vahvaa viiniä
• tuoretta minttua

Leikkaa jäätelö joko annoskuppeihin valmiiksi, tai jos haluat taas tehdä lisää tiskiä, laakealle lautaselle pehmenemään. Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää mukaan sokeri ja marsala. Anna hieman kiehahtaa. Pilko pannulle mansikat ja lisää mukaan mustikat. Sekoittele hieman ja anna marjojen kuumentua. Lusikoi seos jäätelön päälle ja tarjoa heti mintulla koristeltuna. Sanalla sanoen hyvää!

Opetellaan uutta - maidotonta leipomista

valmiina blogaanimiittiin

En ole tottunut diettikokkaaja, sen olen ennenkin sanonut. Meillä ei ole omassa perheessä mitään ruokarajoituksia, joten en ole joutunut juurikaan niiden kanssa tekemisiin (rajoitusten siis, perheen kanssa kylläkin). Teemme töissä ruokaa yhdessä, mikäli sattuu hiljaisempia päiviä, kuten tällä viikolla. Vastikään yksi työkavereistamme on alkanut toteuttaa maidotonta ruokavaliota terveyssyistä ja se mielessäni menin aamulla ennen työvuoroa kauppaan piirakka-aineksia hakemaan. 

Katsastin ensiksi piirakkataikinavalikoimaa pakastekaapista. Sunnuntai-merkkinen taikina lupasi kääreessään olla laktoositon. Aineluettelossa ei ollut mitään maitoon viittaavaa, mutta lisäkommentissa sanottiin olevan mahdollisia maitoperäisiä jäämiä. Ei kelpaa. Rainbow-taikina lupasi aivan identtisellä aineluettelolla olla sekä laktoositon että maidoton, joten se pakkaus pääsi ostoskoriini. Ostin myös mustikoita ja vadelmia. Minun oli tarkoitus ostaa myös kananmunia, mutta unohdin ne, koska en juuri asioi ääsmarketissa, enkä koskaan muista missä kananmunat siellä ovat. 

Seuraavaksi menin maito-osastolle. En tietenkään kuvitellut, että olisi olemassa maidotonta rahkaa tai kermaviiliä. Tutkailin erilaisia tuotteita, joita en ole koskaan käyttänyt. Päädyin ostamaan kookoskermaa, jonka arvelin käyvän täytteeseen ja vaahtoutuvan soijavalmisteen, joka kävisi kermavaahdosta. Oli kyllä hieman orpo olo hyllyllä, sillä nämä kaikki kaurakermat ja muut sellaiset ovat minulle aivan outoja. 

Töissä tauollani aloin sommitella piirakkaa, joka olisi maidotonta. Rainbow-taikina oli sulanut sopivaksi ja se oli helppo kaulita hieman pyöreää vuokaa suuremmaksi. Käytin varuilta leivinpaperia, sillä pelkäsin pohjan tarttuvan vuokaan. Asettelin taikinan vuokaan ja leikkasin ylimenevät reunat talteen. 

Kaadoin pohjan päälle rasiallisen pensasmustikoita ja puutarhavadelmia ja niiden päälle purkillisen kookoskermaa, se oli aika paksua ja toivoin, että se hyytyisi ilman kananmunaakin. Ripottelin hieman sokeria piirakan päälle ja sommittelin sille todella käänteiskauniisti loput taikinasta suikaleina. Piirakka näytti 200 asteiseen uuniin laitettaessa todella säälittävältä. Neuvoin työkavereitani, että tuotostani saa moittia vain selkäni takana. 

Paistoin piirakkaa uunin alaosassa kaikkiaan 40 minuuttia, puolen tunnin jälkeen pohjan reunat alkoivat näyttää kypsiltä ja täyte hyytyneeltä. Otin piirakan pois uunista kymmenen minuutin kuluttua, jätin sen jäähtymään ja toivoin parasta. 

Vatkasin toisen purkin, Alprosoya-vaahtoutuvan vaahdoksi. Se vaahtoutuikin kiltisti, makukin oli ihan mukava, en laittanut yhtään sokeria siihen. Söimme yhteislounaaksi viikonlopun palaverireissulta jääneitä ruoanloppuja ja viimein koitti hetki maistaa tätä minun kokeilupiirakkaani. 

Ensimmäinen rohkea sai leikattua aivan siistin palasen ja makukin oli kuulema ihan hyvä. Otin itsekin slaissin ja pari lusikallista "kermavaahtoa". Pohja oli paistunut kypsäksi, kookostäyte marjoineen oli hyytynyt aivan kohtuullisesti, soijavaahto oli kuohkeaa. Mutta maku oli minusta kyllä jotenkin outo suuhuni, kun en varsinaisesti pidä kookoksesta ja soija on minusta hieman epäilyttävää. Työkaverit kehuivat kuorossa, olinhan ohjeistanut heidät asiallisesti. Maidotonta ruokavaliota noudattava työkaveri sanoi kyllä lämpimästi, että olipa kiva syödä marjapiirakkaa, kun ei ole sellaista saanut pitkään aikaan. Hän sanoi tottuneensa jo näihin korvaaviin tuotteisiin, joten hänen suussaan soija ja kookos maistuvat jo aivan hyviltä. 

Olin iloinen, että onnistuin saamaan aikaan jälkiruoan, joka ei hajonnut lautasella tai ollut suutuntumalta epämiellyttävää, vaikken ollutkaan tuttu näiden tuotteiden kanssa. En sitten tiedä haluaisinko vaikka juhlissa tarjota tällaista piirakkaa, kun en tiedä tällä yhdellä kokeilulla olisiko parempi lopputulos mahdollinen. Suurella todennäköisyydellä olisi. 

Voi olla, että vastikään ruokarajoitteita elämäänsä hyväksymään joutunut tyytyy kaikenlaisiin korvaaviin tarjoomuksiin, vaikkeivat ne olisi kovin hyvin valmistettuja (kuten minun taidoillani, kun en tiedä mitä parhaiten korvaisi milläkin) tai olisi erityisen herkullisia. Ehkä he ovat kiitollisia siitä, että saavat illanistujaisissa tai juhlissa jotain syödäkseen. Ei sen kyllä niin pitäisi olla. Minun ainakin pitää kovasti petrata tietämystäni tällaisissa asioissa, sillä minusta olisi tärkeää, että kaikki tarjoamani on sekä hyvää, että sopii vieraani ruokavalioon. 

Söihän tätä

EDIT: lisäsin suosikkilistani Muuta kiinnostavaa-listaan nuoren naisen blogin. Kurkatkaa, hän kirjoittaa hyvin!

Jouluaattoaamun ebelskiverit

Kun ensikerran tutustuin tanskalaisiin ebelskivereihin, tulin ymmärtämään niiden kuuluvan joulunalusaikaan. Tuolloin oli kevättalvi, jolloin joulu oli sekä muisto, että kaukana tulevaisuudessa. Eilen muistin ebelskivereiden ja joulun liitoksen. Koska söimme riisipuuroa jo eilen, päätin meidän saavan tänään ebelskivereitä tanskalaisen perinteen mukaisesti. 

Käytin tällä kertaa taikinaohjetta Baking Bites-blogista, vaikka ohje lienee aika samanlainen kuin aikaisemmillakin kerroilla käyttämäni. Taikina on ainesosiltaan melko tavanomainen pannukakkutaikina, mutta sen kuohkeuden salaisuus (mikä salaisuus se oikeastaan on, kun minäkin sen tiedän?) on valkuaisten  erottaminen keltuaisista ja vatkaaminen erikseen. 

Paistamisesta olen oppinut muutamia niksejä. Ensinnäkin pannun lämpötilan on oltava riittävän kuuma, muttei liian kuuma, jottei pannukakkupallon alapinta ehdi paistua liian tummaksi ennen kuin täytteen ehtii tuupata taikinaan. Kääntämisen jälkeen toisen puolen pinta ehtii liian kuumalla pannulla paistua liikaa ennen kuin sisus on kypsää. On ikävää pistellä ebelskivereitä kypsyyden tarkistamiseksi, mutta parempi tarkistaa kuin tarjota keskeltä raakoja pannukakkuja. Ensimmäinen paistoerä menee siis pannun lämpötilaa säätäessä. 

Toinen vinkki koskee pannarin kääntämistä. Hankin ensimmäisen pannun mukana myös varsinaisen puisen kääntötikun, mutta jopa minä ymmärrän, että mikä tahansa puutikku, vaikkapa itämaisen ruoan syömisessä käytettävä puikko, toimii mainiosti, kunhan se ei ole liian terävä. Kun pannukakku on paistunut tarpeeksi alapuoleltaan, tikku ujutetaan sen paistoreunan alle ja pyöräytetään osakierros, ei kokonaan vielä ylösalaisin. Näin taikinan raaka pinta ehtii ihan vähän paistua ja pannukakku saa melkein pyöreän muodon. Sitten pyöräytetään loppukin kierros ja pannukakku on kokonaan käännetty. 

Taikinakoloset ovat pieniä, vetävät tuskin ruokalusikallista, joten ebelskivereiden paistaminen on aika nopeaa hommaa. Ensin rivakasti sutaistaan joka koloseen hieman sulaa voita, sitten annostellaan yhtä nopsasti joka koloon lusikallinen taikinaa.  Jos haluaa mukaan täytettä, se painetaan raakaan taikinaan, esimerkiksi muutama marja tai pieni pala kinkkua tai sipaus tuorejuustoa. Halutessaan voi pinnalle vielä lisätä vähän taikinaa, mutta kyllä täyte painuu taikinaan, eikä paistajalle tule niin kiire. Neljän hengen aamiaisannokseen käytin seuraavat ainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 2,5 dl piimää
• ripaus suolaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen
• pensasmustikoita

Muistelin taas, että mitähän se alkuperäisohjeessa käytettävä buttermilk nyt onkaan. Päädyin käyttämään tällä kertaa maustamatonta jogurttia, koska toista arvaustani, piimää ei ollut kaapissa. Erottelin valkuaiset ja keltuaiset, laitoin valkuiset pienehköön kulhoon odottamaan. Vatkasin isommassa kulhossa keltuaisia ja toista sokerilusikallisista, kunnes sokeri oli liuennut keltuaisiin. Mittasin jauhot ja sekoitin suolan, leivinjauheen ja soodan niihin. Vatkaisin jauhot, öljyn ja piimän mukaan keltuaisiin tasaiseksi taikinaksi. Seuraavaksi vatkaisin toisessa kulhossa olevat valkuaiset toisen sokerilusikallisen kanssa ilmavaksi vaahdoksi, jonka kääntelin taikinaan mukaan pyöräyttävin liikkein nuolijalla. Käytin täytteenä pensasmustikoita, joita painoin taikinaan paistamisen puolivälissä, noin 3-4 marjaa/ebelskiver.

Taikinasta tuli 18 vaihtelevan pyöreää palleroa, jotka söimme vaahterasiirapin ja ylijääneiden marjojen kanssa jouluaaton aamiaisella. Paistotuloksesta tuli hieman toivomaani tummempaa, mutta miten sitä sanotaankaan: Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!