Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Siitä missä aita on matalin

Tänään minulla ei ollut aikaa tehdä ruokaa, joten tein vain pienen iltapalan meille jääkaapin viimeisestä mozzarellapallosta ja tomaatista. Pari viipaletta bresaolaakin oli vielä jäljellä. Nyt on hyvä aloittaa loma!

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli vuoristoinen. Katselimme iltapalaa syödessämme tallenteelta viimeiset 30 km. Voittaja oli minulle aivan tuntematon, Maximilian Schachmann. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Simon Yates, mutta toisena olevan Tom Dumoulin on enää 28 sekuntia perässä. Chris Froome on neljännellä sijalla. 

Arancini – jo oli aikakin

Olen koko CampaSimpukan olemassaolon ajan aikonut tehdä arancino-nimisiä risottopalleroita. Arancini on ymmärtääkseni monikko, mutta en nyt mene kirjoitusasuun sen tarkemmin, kun en italiaa osaa. Tänä helteisenä toukokuun sunnuntaina päätin tehdä arancinoja. Katselin vinkkejä sieltä täältä, lähinnä tekniikan osalta, mutten linkkaa minnekään, sillä teelmäni oli kooste niin monesta lähteestä.

6 arancinoa

• oliiviöljyä
• puolikas keltasipuli
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl risottoriisiä
• 3 dl kanalientä
• 1 rkl voita
• raastettua pecorinoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 3 rkl 
• 1 l neutraalia kasviöljyä uppopaistamiseen
• vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• korppujauhoja
• pieniä paloja mozzarellaa
• pieniä paloja pecorinoa
• pieniä paloja bresaolaa

Koska minulla ei ollut tähderisottoa, aloitin alusta ja tein risoton ensin.Yön yli jähmettyminen tekisi varmasti risotolle hyvää, mutta kyllä minä sain riisipallerot onnistumaan nopeasti viilennetystä risotostakin. Minulla oli jäljellä desin verran oikein hyvää risottoriisiä, jonka olen ostanut Annan kaupasta. Se oli niin pieni määrä, ettei siitä saisi enää kahdelle pääruokarisottoa, joten nyt oli hyvä aika käyttää se määrä pois. Tein myös kanaliemen fondista, sillä ajattelin että pikkuisen voin oikaista. 

Silppusin puolikkaan sipulin pieneksi ja laitoin sen pannulle oliiviöljyssä kuullottumaan paksupohjaiseen kasariin. Lisäsin kasariin riisit ja kuullotin riisiäkin jonkun hetken, varoen sen palamista. Seuraavaksi otin Antin viinilasin ja kaadoin sen sisällön pannulle, se oli juuri sopivasti risottoon, eikä hän suuttunut. Kun viini oli melkein haihtunut, aloin lisätä kuumaa kanalientä noin puoli desiä kerrallaan kasarille. Sekoitin puulusikalla koko ajan reunoja ja pohjia myöten. Kun riisi oli kypsynyt ja imenyt kanalientä tarpeekseen noin 20 minuutin päästä, lisäsin mukaan nokareen voita, suolaa, pippuria ja hieman pecorinoraastetta. Maistelin onko suolaa ja pippuria sopivasti. Kun maku oli sopiva, kaavin risoton peltilautaselle (joita olen ostanut Lidlistä, ovat erinomaisia kokkailuun, grillailuun ja kaikken ruoanlaittoon) jäähtymään. Laitoin sen jopa hetkeksi pakastimeen, että risotto jähmettyisi. Noin vartin otin lautasen pois kylmästä ja sekoitin mukaan yhden kananmunan ja hieman korppujauhoja. 

Arancinojen sommittelua varten laitoin yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja pieneen kulhoon kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Yhdelle lautaselle varasin arancinojen täytteeksi muutamia paloja pecorinoa, mozzarellaa ja bresaolaa.

Kuumensin kasarissa litran kasviöljyä, hieman enemmän olisi ollut sen muotoiseen kasariin tarpeen, noin 1,5 litraa olisi ollut hyvä, mutten alkanut enää etsiä lisää öljyä. Kun öljy oli 170 asteista, aloin kokeilla riisipalleron muodostamista. Olin ottanut ulos vadillisen vettä käsien pesuun grillin sivupolttimon ääreen, missä uppopaistamisen hoidin, arvelin tämän olevan hieman sotkuista hommaa. 

Otin pari lusikallista kylmää risottoa vasemmalle kämmenelleni ja taputtelin sen tasaiseksi. Asetin riisikerroksen päälle pienen palan bresaolaa, pecorinoa ja mozzarellaa. Taputtelin riisin kämmenillläni palloksi. Kun pallo alkoi muodostua ja täytteet jäädä sinne sisälle, pyörittelin pallon ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Nostin leivitetyn pallon kuumaan öljyyn. Nyt piti pestä kädet välissä ja kääntää pallo öljyssä (koska se ei ihan peittynyt öljyyn) ennen kuin saatoin aloittaa uuden pallon pyörittelyn. Kun pallo oli joka puolelta paistunut kauniin ruskeaksi, nostin sen reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Näin paistoin kaikki kuusi risottopalloa. 

Jaksoimme syödä niistä kaksi kumpikin, eikä meillä ollut enempään nälkääkään. Kaksi jäi illemmaksi. Arancinot olivat todella hyviä, rapeakuorisia ja meheviä sisältä. Olisi kiva osata tehdä sellaisia sokeritopan muotoisiakin ja ohuempikuorisia. Olen nähnyt näitä syötävän jonkunlaisen tomaattikastikkeen kanssa, siihen olisi varmasti kiva dipata riisipalloja. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi, jolla oli mittaa huikeat 225 km. Sää oli kaunis, kuten meillä täällä Suomessakin, ei ehkä niin lämmin kuin meillä. Etapin voittoon ajoi jännittävässä lopussa Simon Yates ja hän jatkaa myös kokonaiskilpailun johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. Chris Froomen tilanne ei ole kovin rosainen. Huomenna minä olen työmatkalla, emmekä kokkaa italialaista ruokaa. 

Ankkaa salaatissa

Kaupallinen yhteistyö, Solera.

CampaKeittiön seitsemännen ranskalaisen ruokahaasteen aloittaa Mamangerie-blogista löytämäni kesäinen salaatti, jossa on monenlaista herkkua. Sovelsin ohjetta sen verran, ettei minun tarvinnut lähteä kauppaan, vaan käytin varastojani. 

Ankka + salaatti = ankkasalaatti

• 2 ankanrintaa
• suolaa ja pippuria
• erilaisia salaatinlehtiä kasvihuoneesta ja kulatungasta
• basilikaa
• ruohosipulia
• 8 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta bresaolaa
• 2 nektariinia
• kourallinen pähkinöitä

Salaatinkastike

• 1 rkl appelsiinivettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl balsamiviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria

Keitin viiriäisenmunat, joita minulla onkin nyt melko mittava varasto. Viiriäisenmunia ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia ja jättää ne sitten hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Keräsin salaatinlehdet ja yrtit odottamaan. 

Leikkasin ankarintojen nahkapuoleen ristikot ja laitoin palat ristikkopuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin pikkuhiljaa lämmittää. Paistoin ankanrintojen nahkapuolta noin 12 minuuttia, jossa ajassa rasva suli ja pinnasta tuli rapea. Paistoin rintojen toista puolta noin 3-4 minuuttia ja nostin sitten palat suuren folioarkin päälle, ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja käärin folion tiukaksi paketiksi.  Liha sai asettua paketissa noin vartin verran. 

Lihanlepuutusajan käytin hyödyllisesti paahtamalla pähkinät kuivalla pannulla ja samaan aikaan tappelemalla kuoret keitetyistä viiriäisenmunista. Halkaisin viiriäisenmunat kahtia juustolangalla.

Asettelin vadille alimmaksi valikoiman salaatinlehtiä, siinä oli aivan tavallista rapeaa salaattia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Salaatinlehtien päälle lohkoin kaksi nektariinia, sillä alkuperäisohjeen persikoita minulla ei ollutkaan. Nektariini passasi yhtä hyvin. Sijoittelin viiriäisenmunanpuolikkaat vadille ja revin muutaman viipaleen bresaolaa mukaan. Sekoitin kupissa salaatinkastikkeen ainekset keskenään. 

Avasin foliopaketin ja leikkasin ankanrinnat ohuiksi viipaleiksi. Liha oli juuri sopivan kypsää ja hennon vaaleanpunaista keskeltä. Nostin viipaleet salaatinlehtien päälle, ripotin vadille paahdetut pähkinät ja yrtit ja kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. 

Ruokajuomana meillä oli Soleralta saamamme näytepullo roséviiniä. Les Dauphins on viini, jossa on juuri sopivaa kepeyttä ja kunnolla viilennettynä se maistui salaatin parina aivan loistavalta. Koska kyseinen pullo ei siis ollut itse ostamamme, sitä koskevat mahdolliset kommentit joudun poistamaan ollakseni kuuliainen blogaani. Ostaisin tätä viiniä kyllä omilla pennosillanikin. Saman tuottajan punaviiniä olemme ostaneetkin, mutta roséviiniä en ollut aikaisemmin kokeillut.

Ankkasalaatti oli yksi parhaimmista ruoka-annoksista, joita olen valmistanut. Eikä se näyttänytkään hassummalta! 

Tour de France alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla. Thomas Voecklerille tämä on viimeinen suuri ympäriajo, hän päättää vuonna 2001 alkaneen ammattilaisuransa tämän vuoden Tour de Franceen. 

Ikävää, että Düsseldorfissa oli sateinen päivä ja siitä johtuen reitti oli liukas ja vaativa. Alejandro Valverde ajatui mellakka-aitaan ja hänen kisansa oli sitten siinä. Aika-ajon ykköseksi ajoi Geraint Thomas ja niin hän sai ylleen johtajan keltaisen paidan. Chris Froome oli kuudentena ja minun ikisuosikkini Alberto Contador sijalla 68 ja Nairo Quintana sijalla 53!

Oikein väsyneen ihmisen iltapala

Mitä syö ihminen, jonka ei tarvitse ruokkia lapsia, jolla on vähän nälkä, muttei jaksa kokata? Silloin sommitellaan pieni iltapala ciabattasta, buffalomozzarellasta, bresaolasta, tomaatista ja ohuista suikaleista parmesaania. Päälle vähän oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Lasillinen punaviiniä ja sitten pää tyynyyn.

Pikkupiiraset

Olemme pian olleet vuoden kahden hengen talous ja sopeutuneet vähitellen siihen minkä verran ruokaa ostamme, enää jääkaappi ei ole niin täyteen sullottu (ei se olisi kyllä aikaisemminkaan tarvinnut olla, mutta oli) ja osaan jo valmistaa kerralla vähemmän ruokaa. Jos meillä jotain nykyään on välillä kokonaan loppu, niin se on leipä. Aikaisemmin meillä oli aina kahta tai kolmea leipää yhtä aikaa eri perheenjäsenten mieltymyksiin. Nyt aika usein leipää ei ole palastakaan, tai pussinpohjalla on pari kuivahtanut siivua ruisleipää. 

Tänään oli yksi niistä aamuista, jolloin leipä oli vähissä ja mietin, mitä laittaisin aamiaispöytään tarjolle. Muistin, että pakastimessa on pari levyä torttutaikinaa ja niistä tein pienet aamiaispiiraat kahdella eri täytteellä. Blogin alkuajoilta arkistoista löytyy samantapainen ohje joulukuulta 2012. 

Neljä pientä piirasta (eikö kuulostakin ihan sadun nimeltä?)

• 2 voitaikinalevyä
• 2 viipaletta breasolaa
• 2 viipaletta kylmäsavulohta
• 4 minimozzarellapalloa
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• pikkuisen juustoraastetta
• pippuria
• tuoreita yrttejä, minulla basilikaa ja persiljaa

Kuumenna uuni 210 asteeseen kiertoilmalla, ilman kiertoa 225 asteeseen. Sulata voitaikinalevyt. Ota esille neljä pientä vuokaa tai muffinipelti. Kun levyt ovat sulaneet, leikkaa ne kahteen yhtä suureen palaan ja kaulitse paloja ohuemmiksi, mitä ohueammaksi saat, sen parempi. Asettele levyt pieniin vuokiin tai muffinipellin kolosiin. Minulla oli neljä pientä alumiinista suklaafondant-vuokaa, joita käytin tähän. 

Laita kahden taikinakupin pohjalle ja reunoille bresaolaviipaleet, mikä tahansa kinkku tai muu leikkele käy hyvin myös. Kahden muun kupin pohjalle tulee sitten lohiviipaleet. Seuraavaksi asettele kuppeihin puolikkaiksi leikattuja kirsikkatomaatteja, kolme puolikasta kuhinkin, sekä minimozzarella pallot ja vähän yrttejä silputtuna. Sekoita astiassa kananmunat, kerma ja juustoraaste tasaiseksi ja lisää mukaan hieman pippuria. Jaa seos kuppeihin täytteiden päälle. Paista noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsää ja täyte hyytynyt. Anna levätä kupeilla vähän aikaa, ennen kuin pyöräytät ohuella veitsellä vuoan ja piiraan välistä ja kumoat piiraset muotista. Syö niin kuumana kuin kielesi sallii, mutta muista, että tomaatti ja mozzarella ovat todella kuumia pitkään. 

Nyt paistaminen onnistui todella hyvin, taikina oli kypsää ja täyte hyytynyt oikein mainiosti. Hyvä, etten lisännyt yhtään suolaa, sillä sekä bresaola että lohi ovat suolaisia. Söimme pienet piiraat aamiaisella ja ne olivat niin täyttäviä, ettei leivänpuute talossa haitannut yhtään. 

Pieni italialainen iltapala ukkosen jälkeen

Ehdimme juuri kotiin Vaasan minilomaseltamme ennen kuin taivas aukeni ja ukonilma paukkasi päälle. Sää viileni muutamassa minuutissa useita asteita ja räystäät tulvivat hulvattomasti. Rakeet olivat sellaista kapriksen luokkaa, olin jo huolissani autoni katosta, mutta raekoko ei onneksi kasvanut sen isommaksi. Pyytämämme Eurosport-tallennuksetkin olivat menneet hieman pieleen, joten olemme autuaan tietämättömiä, miten tämän päivän etappi meni. Jätämme kisatilanteeseen tutustumisen huomisen uusinnan varaan ja siirrymme nyt vaalivalvojaisten pariin. Jääkiekko ei saane huomiotamme nytkään.

Otimme iltapalaksi hieman italialaisia herkkuja, mozzarellaa, chiabattaa, bresaolaa ja meheviä tomaatteja, pintaan hieman oliiviöljyä, pippuria ja basilikaa. Nuorempi perillinen lausui ennen ensimmäistä suupalaa, että tämä tulee olemaan hyvää. Ja olikin. 

Antipasto bresaolasta ja mozzarellasta

Tänään on Giron kolmannen etapin aika ja jotain italialaista oli tarkoitus sommitella syötäväksi. Eilinen joukkueaika-ajo olikin jännittävämpi, kuin olin toivonut. Voittoisasti ajoi entinen pulisonkijoukkue (muoti on viime vuodesta näemmä muuttunut) Team Sky ja sen nuori ja ujonnäköinen italialaisajaja Salvatore Puccio sai pukea päälleen rosapaidan etapin jälkeen. Tänään etappi ajetaan 222 kilometrin matkana Välimeren rannikkoa pitkin, matkan varrelle mahtuu muutama kipakka nousukin. Lähetys suomenkielisellä selostuksella tulee vasta jälkikäteen myöhään illalla, katsomme sen vasta sitten, Peter ja Christian Selinin selostuksia kannattaa odottaa.

Saksan reissulta kotiutui kanssamme melkoiset määrät leikkeleitä, joiden joukossa oli myös yksi paketti bresaolaa. Muistelen lukeneeni siitä ensimmäisen kerran Soppakellarissa. Pyysin Kammenpyörittäjää käymään kaupassa puolestani ja laitoin mukaan normilistan, kun italialaista ruokaa on tarkoitus tehdä lähiviikot. Kunnolla mozzarellaa ja ricottaa! Niillä pääsee jo hyvin alkuun. 

Päivän italialaiseksi ruoaksi valitsin helpon ja nopean alkuruoan bresaolasta ja mozzarellasta. Löysin ohjeen viehättävästä Un Déjeuner de Soleil-blogista, jossa kielitaitoni puutteellisuuden vuoksi jouduin käyttämään käännösohjelmaa tarkistaakseni englannin kautta, että ymmärsin oikein. Ei oikein voi käyttää suoraa käännöstä suomeen, ne ovat liian hassuja. 

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 10 viipaletta bresaolaa
• rucolaa
• oliiviöljyä
• balsamiviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Asettelin huuhdottua ja kuivattua rucolaa lautaselle odottamaan. Leikkasin mozzarellapallon suikaleiksi ja asetin yhden suikaleen kullekin lihaviipaleelle. Käärin viipaleet rullaksi. Muutamaan viipaleeseen laitoin täytteeksi tomaattia mozzarellasta pitämättömän lautaselle. Kuumensin pannulla tilkan oliivioljyä ja paistoin rullia joka puoliltaan hetkisen. Nostin rullat rucolan päälle,  revin loput mozzarellasta pieniksi paloiksi rucolan päälle ja pilkoin tomaattiakin pikkukuutoiksi. Ripsuttelin hieman balsamiviietikkaa päälle, samoin hieman suolaa ja pippuria. Maistui hyvälle, vaikkei makuaistini olekaan nyt parhaimmillaan. 

Onko autonne saanut koskaan onnittelukorttia? Minun punainen kuplani on! Se on työkaverimme R:n taikavehkeestä peräisin!

Pihallamme on nyt tuore oravapoikue ilmeisesti päivähoidossa. Kammenpyörittäjä huomasi kolmikon vesirännin kokooma-altaasta touhuamasta ja päivän kuluessa ne ovat tulleet vastaan sieltä täältä talon lähistöltä. Toivottavasti äiti pian hakee ne turvaan, vai jokohan niillä on itsenäistymisen aika?

kolmas juuri livahti kuva-alueen ulkopuolelle

Blogiin on alkanut tulla häiritsevässä määrin roskapostia, joten otin kommenttien siivilöinnin käyttöön, toivottavasti kommentoivat viitsivät tulkata niitä kiemuraisia sanatarkistuksia.